Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa asua Espoossa, Minä en!
21.06.2015 |
Taas tulee tällainen vali-vali -aloitus, MUTTA:
Olemme mieheni mieliksi asuneet kohta 5 vuotta Espoossa omakotilalossa. Palveluita ei tietenkään ole missään: ei kauppoja, ravintoloita, kahviloita, postia jne. Lähipostiin on matkaa n. 3 km.
Mieheni tietää, etten viihdy täällä yhtään. Kerroin sen hänelle heti ensimmäisellä viikolla muuton jälkeen, kun kävelin työmatkani (n. 9 km suuntaansa) ees taas ja etsin epätoivoisesti kotimatkan varrelta edes yhtä järevää kauppaa, josta tehdä ruokaostokset. Pää meinasi hajota.
Pari ekaa vuotta ja talvea kuitenkin kitkuttelin ja ravasin ees taas tätä väliä. Kotiin, töihin. Kävellen. Vaikka olisi mitkä lumikinokset ja vaakatason pyrytys olleet ulkona. Ja raahasin ne kauppakassit sieltä 9 km päästä kotiin asti.
Olen itse kaupungin asukki. Olen syntynyt siellä. Asunut lähes koko ikäni siellä. Kuulun kaupunkiin. Se on kotini!
En omista autoa, en edes ajokorttia. Enkä haluakaan omistaa. Autot eivät ole minun juttuni. En halua istua liikkuvassa kopperossa päästäkseni paikasta A paikkaan B, kun maisemat on tehty niistä nauttimista varten ja hyötyliikunta on mahtavaa.
Tätä nykyä en omista enää edes sitä työpaikkaa. Väsyin koko touhuun ja kotona riitelyyn niin ylitsevuotavasti, että sairastuin burn outiin ja sain potkut.
Mieheni ei kuitenkaan halua korvaansa lotkauttaa asialle. Hän kuulemma haluaa asua juuri näin ja juuri täällä. Pitää olla oma piha ja oma rauha. Paikka veneelle ja usealle autolle. Miehen pää kuulemma hajoaisi naapureista ja hän väheksyy kerrotaloissa asujia. Kaupungin vilinäkin ahdistaa miestä.
ELI ONKO TEILLÄ MUITA NEUVOJA KUIN ERO?
JOS MIESTÄ EI KERTA KAIKKIAAN MINUN TOIVEENI, TARPEENI ja HUOLENI KIINNOSTA?
VAI MITÄ TÄMÄ SITTEN ON?
Kommentit (128)
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 20:30"]Ja nyt on selvinnyt sitten se, että tämä palsta on täynna Espoota rakastavia tätösiä, joiden tunteita onnistuin ilmeisesti loukkaamaan aloituksellani.
Vai oliko loukkaantumisen aihe siinä, että minulle ei riitä mieheni muhkean iso talo rauhaisine neliöineen?
Vai se, että tiedän mitä haluaisin ja missä on kotini? - mutta miestäni se ei kiinnosta?
En voi kuin arvailla. Mutta ainakaan vastaanotto ei ollut positiivinen. Kiitos siitäkin sitten vain!
Ap - jolla siis vintti ilmeisen pimeänä, teidän tuomionne mukaan
[/quote]
Mikään noista ei osunut. Lähinnä oma saamattomuutesi ihmetyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tjoo. Koko aamupäivän tein ja työstin aivan oikeasti noin kymmenennen kerran vihdoinkin eroa miehestäni.
Ehkä teen tästä asuinpaikkahommelista sitten sen kunnon syyn itselleni, kun joka tapauksessa haluan äijästä eroon. Niin sen täytyy olla.
Siinä mielessä ihan hyvä, kun herätitte minut.
Eli haluan sekä Helsingin keskustaan (sopiva asuntokin on Oikotieltä jo katsottuna), että miehestä eroon. Taidanpa huikkasta sille, että pistetään kipot jakoon.
Ap
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 20:38"]Tjoo. Koko aamupäivän tein ja työstin aivan oikeasti noin kymmenennen kerran vihdoinkin eroa miehestäni.
Ehkä teen tästä asuinpaikkahommelista sitten sen kunnon syyn itselleni, kun joka tapauksessa haluan äijästä eroon. Niin sen täytyy olla.
Siinä mielessä ihan hyvä, kun herätitte minut.
Eli haluan sekä Helsingin keskustaan (sopiva asuntokin on Oikotieltä jo katsottuna), että miehestä eroon. Taidanpa huikkasta sille, että pistetään kipot jakoon.
Ap
[/quote]
Oikein! Ja onnea!
Ap, jostain se on aloitettava :)
Ai se olikin tämä Westendin kämppä, jossa mies ei herännyt, vaikka talossa oli poliiseja, silloin, kun sinut oli raiskattu. Hae apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että tein itse kynnyskysymyksen tästä asuinpaikasta miehellenikin juuri siksi, että se on se selkein asia, josta saan hänet vastuuseen. Se asia, jota mies ei voi paeta ikuisilla selityksillään siitä, että hän kyllä yrittää parhaansa, mutta kun ei vaan ehdi ja jaksa eikä muista (tai oikeasti viitsi, kun ei nappaa tarpeeksi - kyllähän ihminen aina ne priorisoimansa asiat ehtii hoitamaan).
Tämä aloituksen aihe on selkeä kuin mikä, ja mieheni on siinä täysin joustamaton. Se kuvaa miestäni niin monessa muussakin asiassa. Yleinen välinpitämättömyys muista ihmisistä. Jonkun toisen pyynnön tärkeydestä. Jonkun muun kuin oman itsensä huomioimisesta ennen muita.
Olen niin pitkään miettinyt, kuinka vihaan sitä, että miehen sanat ja teot ovat niin ristiriidassa keskenään. Sanoo rakastavansa, mutta toimii toisin. Enkä saa sitä kiinni mistään, kun kaiken voi kuitata lurittelemalla rakkaudesta joka toinen ilta sanan tai pari.
Mutta joo, saamaton olen jos en tästä nyt nouse ja astele eteenpäin.
Mies saa olla vastedes naimisissa talonsa ja autojensa kanssa. Autot kun täyttävät jo koko pihan ja tallin, ei sinne minun ajokkiani enää mahtuisikaan. Ja mieheni kaarojen rattiin minulla ei tietenkään ole asiaa.
Ap
Ööö et ainakaan minua onnistunut loukkaamaan. Toiselle sopii keskusta toiselle omakotitalo ja itse näistä valitsen kerrostalon vaikka sillä ei ole statusta työkavereiden silmissä. Joskus kaipaan Stadin mutta saasteiden takia en muuttaisi. Mieti tarkkaan haluatko eroon miehestäsi, hän ei taloineen ole kauaa yksin jos lähdet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 20:53"]
Ööö et ainakaan minua onnistunut loukkaamaan. Toiselle sopii keskusta toiselle omakotitalo ja itse näistä valitsen kerrostalon vaikka sillä ei ole statusta työkavereiden silmissä. Joskus kaipaan Stadin mutta saasteiden takia en muuttaisi. Mieti tarkkaan haluatko eroon miehestäsi, hän ei taloineen ole kauaa yksin jos lähdet.
[/quote]
Mitä väliä sillä olisi vaikka mies uuden naisen löytäisikin? Koska AP:llä ja ukolla ei ole yhteisiä lapsia niin ei heidän tarvitse jatkossa olla missään yhteyksissä, ihan sama mitä mies tekee ja kenen kanssa. Tosiasia kuitenkin on, että AP on suhteessa vakavasti onneton, oli miehellä materiaa sitten miten paljon tahansa.
Se ei minua valitettavasti enää kiinnosta, että jääkö mieheni ruikuttamaan perääni, vai löytääkö hän uuden pullantuoksuisemman morsmaikun taloaan täyttämään jo heti kun perävaloni (kuvainnollisesti) vilkkuvat. Ei ole kiinnostanut enää pitkään aikaan.
Se aika meni jo.
Mun onneni on muualla.
Sen kun tulette ja tartutte kiinni tästä maanpäällisestä miehuuden aarteesta, täällä se odottelee ;)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jokaisella on omat preferenssinsä. Mua ei sais minnekään syrjäkylille ilman autoa asumaan. En viihtyisi Kampissakaan, jotain siltä väliltä sopisi. Rannan läheisyys on plussaa, se puuttui kun suurkaupungissa asuin. Ihan rannalla en halua asua, mutta tieto siitä että ranta on ajomatkan päässä on hyvä juttu. Toimimattomassa parisuhteessa kynnyskysymykseksi voi nousta vaikkapa asuinpaikka. 87: Mua ei saisi talokaan jäämään jos voisin huonosti. Mies saisi tulla onnelliseksi jonkun toisen kanssa ihan rauhassa.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 20:59"]
Se ei minua valitettavasti enää kiinnosta, että jääkö mieheni ruikuttamaan perääni, vai löytääkö hän uuden pullantuoksuisemman morsmaikun taloaan täyttämään jo heti kun perävaloni (kuvainnollisesti) vilkkuvat. Ei ole kiinnostanut enää pitkään aikaan.
Se aika meni jo.
Mun onneni on muualla.
Sen kun tulette ja tartutte kiinni tästä maanpäällisestä miehuuden aarteesta, täällä se odottelee ;)
Ap
[/quote
no sitten tilanne on tekemistä vaille valmis eli pääset kohta keskustaan. Onnea matkaan. T. Nro 87
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP. Kirjoitit, että olet ollut sairaalassa kaksi kertaa, koska olet saanut burn outin pitkän työmatkan takia. Nyt sitten kerrot asuvasi Westendissä, Hei haloo! Westendin asemalta menee busseja muutaman minuutin välein joka suuntaan.
No tämäkin oli siis provo, olisihan se pitänyt arvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä oma ahdistukseni on tosiaankin ehtinyt edetä aina siihen pisteeseen asti, että olen pariin kertaan ollut sairaalassakin.
Stressaan niin karmeasti täällä pimeässä "metsän keskellä" asumista. Siltä se nimittäin minulle tuntuu.
Olen ihmisläheinen ja haluaisin nähdä ihmisiä & elämää ympärilläni.
Haluaisin tietää, että jossain tuossa lähellä on kauppa, joka on auki myöhään ja johon pääsen ihan omin jaloin suit sait ostoksille. Apteekki myös. Ja vaikka se posti. Sairaanakin.
Enkä ole mieheni varassa. Mies tekee paljon töitä (nytkin töissä), eli ei ole täällä kuskailemassaminua ees taas. Ei minua kaupungissa kenenkään tarvitsisikaan mihinkään kuskailla!
Ap
Pikkuyksiö viikoiksi työpaikan vierestä ja vain viikonlopuksi kotiin. Eiköhän se mieskin siitä sitten lämpene muutolle.
Mun kokemus Espoossa asumisesta ei vastaa lainkaan tuota kokemusta. Onko tuo joku miehen lapsuuskoti vai mikä ihme tuo juttu on?
Eikö olisi oikeudenmukaista, että asuisimme nyt seuraavat 5 v. kaupungissa? Näin minä olen asiaa funtsinut.
Kun mies ei suostu edes miettimään mitään kompromissi-ratkaisua, jossa etsisimme kodin Espoon ja H:gin keskustan välimaastosta.
Yritetty on. Olen kierrättänyt miestä kymmenissä asunto-esittelyissä. Aina yhtä toiveikkaana. Kohteet mietittynä tarkkaan siten, että miehen autoille löytyy katetut autopaikat/autohalli, veneen saa asunnon lähelle satamaan ja on omaa rauhaa. Eli mihinkään ydinkeskustaan en ole edes yrittänyt miestäni siirrättää, kun hänet tunnen.
Mutta kun mikään muu ei kelpaa miehelle, kuin tämä nykyinen. On hienostoalue (mies sitä jaksaa korostaa), minne kuulemma kaikki haluavat muuttaa - paitsi minä. Ja juu, nykyinen talo + sen ylläpito todellakin maksaa.
Ei espoolaisella ole asiaa Helsingin keskustaan. Mekin ajetaan Selloon tai Omppuun tms ostoksille jos ei lähempää löydy mitä tarvitaan, koska kaikki on kätevästi saman katon alla. Itse pyrin kyllä noita ostosh*lvettejä karttamaan ja olen viilannut ostoslistani sellaiseksi että tarvitsemani löytyy suurinpiirtein vaikkka lähimmästä Lidlistä.
Jos et miehesi kanssa pysty keskustelemaan mistään asiasta, on aika erota eikä kärsiä. Ymmärrän toki että asuinpaikka on ongelmistasi pienemmästä päästä. Miten päädyit miehesi kanssa yhteen, kun mielipiteenne noin eroavat toisistaan?
-72-