Psykologinen kysymys: miksi naapureiden kanssa jutellaan usein pihalla, mutta ei missään nimessä haluta tutustua sen lähemmin?

Vierailija kirjoitti:

Olen hieman huvittuneesti tätä ihmetellyt, että miksi sitä niin pelätään olla ihmisten kanssa tekemisissä, jotka kuitenkin asuvat ihan pikku pierun etäisyydellä. Ollaan aika sulkeutunutta kansaa, ihan kuin jokaisella olis jotain luurankoja kaapissa jota hävetään, joita meillä onkin, koska olemme ihmisiä eikä mitään täydellisyyden ruumiillistumia. Emme vaa kehtaa avata itsejämme kanssaihmisille, kun niin häpeämme itseämme.

Enpä tiedä tuotakaan. Naapurista voi myös saada aikamoisen riesan ja siinä sitten onkin pääsemättömissä. Olen pari kertaa katunut, että ylipäätään tutustuin naapureihin syvällisemmin. Se oli jatkuvaa ovikellon rimputtelua ja kyläilyä. Aina oli jotakin asiaa tai ihan muuten vaan tungettiin kylään, eikä niistä tahtonut päästä millään eroon. Missään herran rakkaudessa en enää tutustu muuten naapureihin kuin vain tervehdin heitä (mahdollisesti). 

Haluaisin että joku viisas ihminen tekisi tohtorinväitöksen maaseudun korpikylän sisäänkirjoitetuista normeista. Itse en pysty sellaista tekemään, jurputan itsekseni.

Miksi pitäisi naapuria edes tervehtiä? En kyllä sano päivää enkä autolla ajaessani huido kättä ilmaan kun tulee toinen auto vastaan. Saati että juttelisin pihalla naapurin kanssa? Minkä takia minun sellaista pitäisi tehdä? 

Maalla ajateltiin ennen vanhaan, että kaikki täällä ovat samaa perhettä, kaikkien asiat ovat kaikkien asioita ja että niitä kuuluu levitellä tehokkaasti pitkin ja poikin kylää ja ehkä naapurikylääkin, jos ei oma riitä.

Miksi olisi osa tuollaista kulttuuria? Miksi teeskentelisin mukavaa, miksi olisin perheenjäsen ilman perhettä? 

Ei hyvää päivää. Nimenomaan.

Naapureitaan ei voi valita. On kohteliasta osoittaa huomiota, kun nähdään pihalla tai pihatiellä tms, mutta ei ole mitään syytä käyttäytyä ikään kuin oltaisiin ystäviä (paitsi jos oikeasti ystävystytään).

Olen ystävystynyt muutamien naapureiden kanssa, joiden kanssa on ollut yhteisiä asioita syvemmälläkin tasolla. Toisaalta on myös painajaismaisia kokemuksia tunkeilevista naapureista ja naapureiden lapsista. Pahimpia kokemuksia on olleet tahalleen pahanteossa kulkevat naapurin lapset, kyttäävät ja raportoivat vanhukset ja muutama pieleen mennyt kaverustuminen ja sen jälkeinen kiusaantuneisuus.

Tuollaiset asiat vievät voimia ja aiheuttaa turhia traumoja. Ystävällinen kohteliaisuus on hyvä ja suojaava asia.