Psykologinen kysymys: miksi naapureiden kanssa jutellaan usein pihalla, mutta ei missään nimessä haluta tutustua sen lähemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös siksi että ihmiset ovat mustasukkaisia. Ei voi puhua kuin muutaman sanan ettei tule väärinkäsityksiä.

En ensin edes ymmärtänyt kommenttia, niin kaukaa haettu se on.

jos vaikka yksinasuva nainen juttelee usein parisuhteessa olevan miehen kanssa niin kyllä siinä alkaa kyttäys ja ehkä pahempaakin vielä. Ymmärrätkö nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös siksi että ihmiset ovat mustasukkaisia. Ei voi puhua kuin muutaman sanan ettei tule väärinkäsityksiä.

En ensin edes ymmärtänyt kommenttia, niin kaukaa haettu se on.

jos vaikka yksinasuva nainen juttelee usein parisuhteessa olevan miehen kanssa niin kyllä siinä alkaa kyttäys ja ehkä pahempaakin vielä. Ymmärrätkö nyt?

Miksi alkaisi? Varmasti juttelevat kolmistaankin, kun pariskunta ja yksineläjä osuvat kerralla pihalle. Ihan hyvin voi normaaleista naapuriasioista puhua. Olisihan se aivan outoa, jos naapurukset eivät voisi puhua keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin lähempää tuttavuutta, erityisesti lähinaapurin miehen kanssa. 😇

Siitä vaan sitten tekemään tikusta asiaa.

😇

Ei ihmiset halua vieraita kotiinsa tuskin edes sukulaisia. Joulunakin jotkut tapaa vanhempansa jossain kahvilassa tai pelkästään jopa parkkipaikalla. Kauppojen eteisauloista on tullut olohuoneita siellä tavataan tutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös siksi että ihmiset ovat mustasukkaisia. Ei voi puhua kuin muutaman sanan ettei tule väärinkäsityksiä.

En ensin edes ymmärtänyt kommenttia, niin kaukaa haettu se on.

jos vaikka yksinasuva nainen juttelee usein parisuhteessa olevan miehen kanssa niin kyllä siinä alkaa kyttäys ja ehkä pahempaakin vielä. Ymmärrätkö nyt?

Miksi alkaisi? Varmasti juttelevat kolmistaankin, kun pariskunta ja yksineläjä osuvat kerralla pihalle. Ihan hyvin voi normaaleista naapuriasioista puhua. Olisihan se aivan outoa, jos naapurukset eivät voisi puhua keskenään.

ei välttämättä voi. Sitä on mustasukkaisuus. Eikä se ole mitenkään outoa,aivan yleistä on.

Kuvittele jos jouduttekin riitoihin kaverustumisen sijaan. Siinä on sitten vaivaannuttavaa olla naapureita.

kyllä alkaa ovikello soimaan jos läheisempään suhteeseen alkaa. olen 52v mies kahdessa edellisessä paikassa milloin mitäkin pyyntöä sen takia lähinnä muutinkin kun pyynnöillä ei ollut enään rajaa. nyt ainoastaan moikkaan ja talon asioista puhutaan pihalla edes lumi töihin en osallistu. 

Sanotaan päivää ja moi, vaihdetaan muutama sana yleisistä asioista kuten säästä, yhteisen tien kunnosta, lähikaupan palveluista, ollaan koko keskustelun ajan vähän poismenevän näköisiä ja vaihdetaan jalkaa. Kuunnellaan ja nyökytellään mutta ei puhuta mitään omista henkilökohtaisista asioista. 

Kun asutaan lähekkäin, niin olisi ahdistavaa jos naapuri olisi liian tuttu... haluan pitää etäisyyttä tunnetasolla, koska se ei fyysisellä tasolla onnistu.

Pitäkää ystävälliset mutta etäiset välit. Itse ystävystyin hiekkalaatikolla lasten kautta naapurin kanssa ja alku meni hyvin. Noin 4 v iässä hänen lapsensa rupesi tönimään ja kurkistamaan lastani joka ikinen kerta ja naapurin todellinen luonne paljastui. Hän vaan hoki, että pojat on poikia ja että hänen lasta ei saa kieltää, kun menee itsetunto pilalle. Jossain vaiheessa meni välit kokonaan ja ollaan suorastaan vihoissa. Ja voin sanoa, että ei ole kivaa asua samassa taloyhtiössä. Uutta asuntoa kuumeisesti etsitään ja lapseni joutuu kulkemaan pidempää koulumatkaa, kun ei haluttu samaan kouluun. Eli älkää tutustuko lähemmin!!!

Itse olen kyllä istunut useinkin naapureiden kanssa iltaa, mutta en kaikkien.

Joidenkin kanssa synkkaa enemmän kuin toisten, vaikka kaikkien kanssa kyllä morotellaan ja jutellaan pihalla niitä näitä.

Riippuu tietysti paikasta. Maalla omakotitalossa asujat tietysti tuntevat naapurinsa ja monissa tapauksissa ystävystyvät heidän kanssaan, kun asutaan kymmeniä vuosia lähekkäin.

No jos naapuriin tutustuu lähemmin ja hän ei sitten olekaan niin mukava kuin aluksi vaikutti, niin häneen on vaikea ottaa etäisyyttä, kun hän asuu samassa talossa. Pahimmassa tapauksessa naapurista saa itselleen riesan, joka ilmestyy harva se päivä kyläilemään ja josta ei oikein pääse eroon.

Jos on huono äänieristys, niin naapureihin tutustuu tahtomattaan. Tiedän aina, mitä naapurissa asuva nuorehko mies milloinkin tekee, vaikka en ole koskaan edes nähnyt häntä, kun emme asu samassa rapussa. Välillä saa puheestakin selvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jokaisen oma asia. Mua inhotti naapurimiehen puhe ,emännästä‘ ja mun miestäni naapurin miehen jutut ,kalareissuista‘ . Meidän ystävät ovat eri luokkaa. Johtuneeko siitä, että emme ole täältä pikkukylästä kotoisin…

En ymmärtänyt tuosta mitään.

Tarkoitti,että he itse ovat parempaa väkeä eivätkä mitään maalaisjuntteja.

Liian suuret riskit. Ystävyys voisi toimia tai sitten ei, mutta naapuruudesta ei niin vain pääsisikään eroon. Elämästä voisi tulla tukalaa ja kiusallista. Itse asiassa yhden naapurin kanssa näin kävikin, hän osoittautui melko järkyttäväksi ihmiseksi ja välit oli pakko katkaista. Mukava oli sitten vältellä, kunnes muutettiin.

Tykkään naapureistani ja mielelläni heidän kanssaan juttelen. Yhden naapurin kanssa ollaan ystävystytty ja edelleen hyvissä väleissä, vaikka naapureita ei enää olla. Mutta mielestäni sellainen sopivan kohtelias etäisyys on viisautta, koska koskaan ei tiedä mitä vastaan tulee lähemmällä tarkastelulla.

Joutuu pian kutsumaan kylään, tai auttamaan jotenkin.

Olet pian apumies ja käytettävissä. 

Tällaisen kokeneen välttelen liikoja höpisemästä. Moikata voi.

Yksinäiselle, niin kuin minulle on toisesta yksinäisestä naapurista tullut hyvä ystävä joka on säilynyt vaikka olen muuttanut muualle.

Joskus naapurit, joiden kanssa jutellaan pihalla, saattavat ottaa tämän pihatuttuuden liian vakavasti ja alkaa miettiä kaiken maailman puhelinnumeroiden vaihtoa yms.

Up