Lue keskustelun säännöt.
Mä oon niin surullinen lasten vuoksi :(
21.06.2015 |
Heillä on "isä", joka kuluttaa päivät puhelimessa ja telkkarin edessä. Ei koskaan istu samaan ruokapöytään. Ei vie lapsia mihinkään. Kun tulen klo 15 töistä kysyy multa onko lapset syöneet ja kun sanon että sähän täällä oot niiden kans päivän ollut että eikö sun pitäis hoitaa syömiset? Vastaus "kun mä kystn syötkö vastaus on ei", suuttui kun sanoin että lapsille sanotaan vaan että "nyt syömään". Olen kieltänyt limujen oston ja karkkien, mutta mies ostaa ne itselle ja säilyttää jääkaapussa, sanoin että ei voi tehdä niin koska se on suuri kiusaus lapsille. Muisti päivän kunnes unohti! Lapset eivät ole koskaan kokeneet mitä on mennä perheenä johonkin koska mies ei koskaan lähde ja viimeiseen viiteen vuoteen en ole enää kysynyt mukaan vaan olen mennyt lasten kanssa. Meillä ei ole parisuhdetta vaan ollaan kämppiksiä. Mä en tiedä onko hänellä muita..joskus jäi kiinni kun soitteli jollekin naiselle. Että tämmönen tarina. Lapset on varmaan körsineet ihan hirveästi :(
Kommentit (49)
Me ei olla aviossa, mutta tilanne oli/on just niin tätä. Pistin miehen asumaan omaan asuntoonsa. Vastatkoon omista menoistaan ja porsastakoon miten lystää, kun siellä on. Jos täällä meinaa olla, niin elää minun siisteysstandardien mukaan ja tottelee perheen sääntöjä. Jos on oikuttleva vätys, niin saa luvan olla 20m2 yksiössään toisella puolella kaupunkia. Tilanne on edelleen vähän kiikun kaakun, mutta mies on täällä enimmäkseen. Viettää ehkä kaksi viikkoa kuukaudessa yksiössään, mutta käyttäyty täällä paremmin. Lapsista kulkee elarit ja molemmilla on omat rahat nykyisin. Tilanne on huomattavasti helpottavampi, koska miehen käytöksen huonotessa voin vain sanoa, että kerää luunsa ja menee kotiinsa olemaan ärsyttävä. Tulee takaisin sitten, kun jaksaa olla ihmisiksi. Ainoa tässä risova asia on se, että välillä olisin mielusti itsekin vuorokauden tai kaksi poissa, mutta miehen yksiö on sikala, joten en ilkeä mennä sinne enkä varmana ala siivoamaan jonkun toisenkin kotia.
Miehellä oli tapana jättää muunmuassa tyhjiä maitopurkkeja ja limsapulloja pitkin keittiötä ja saattoi sporttisesti muka alkaa siivoamaan omia sotkujaan, keräsi puoli pussia roskia ja jätti roskapussin nurkkaan. Välillä tiskit homehtui altaaseen ja imuri oli kryptoniittia. Pakotin miehen ostamaan robotti-imurin ja tiskikoneen, muttei siitä ollut juurikaan apua, joten pakotin hankkimaan oman kämpän.
Oletko muuten harkinnut kodinkoneiden hauskentamista? Miehet tykkäävät kaikesta klik-ääniä päästävästä ja toiminnollisesta. Nyt tämä minun paskiainen on jopa alkanut pesemään ovia kun ostin 20 e:llä pienen höyrypesurin, jossa on liipasin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 10:42"]
Mistä te löydätte näitä vatipäitä, ja miksi te teette niiden kanssa lapsia?
Oi miksi?
[/quote]
se nyt vaan on niin, että lisääntymiseen tarvitaan sitä toista osapuolta. Kaikki yksilöt ei ole yhtä kehityskelpoisia.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 11:05"]Tuntuu että jokaisessa suhteessa on aina se joku mutta. Esim mun ja miehen suhde, hän on mahtava isä, tehdään perheenä yhdessä kaikki, meillä on intohimoa välillämme ja seksi on mahtavaa, myös hauskaakin yhdessä. Mutta sitten tulee se MUTTA. Me riitelemme koko ajan. Ja lasten kuullen. Sovitaan, että ei enää ikinä, kunnes taas sorrumme siihen. Ollaan molemmat todella tulisia luonteiltamme ja tuntuu että me välillä vaan ärsytämme toisemme hengiltä.
[/quote]
Lopettakaa ainakin jatkuva riitely lasten kuullen! Lapset saavat aivan väärän parisuhdemallin ja elämänmallin ylipäätänsä.
Symppaan lapsiasi. Samanaikaisesti ihmettelen, mitä päässäsi liikkui, kun halusit juuri tuon miehen kanssa mennä naimisiin ja tehdä lapsia.
Minusta jälkipähkäilyllä itsensä syllistäminen ei ole järkevää. Ainakin minä ja ex-mieheni olimme hyvin keskeneräisiä aikuisuutemme kynnyksellä kymmenen vuotta ennen eroa tavatessamme. Elämä heittää eteen mahdollisuuksia ja haasteita, riemuja ja suruja. Parisuhdetta pitäisi myös vaalia. En mm. tiennyt mieheni tavatessani, että hän olisi masennukseen taipuvainen, että puhuva voisi sulkeutua, että vanhemmuus haastaisi parisuhteen. Luulin kolmen vuoden seurustelun jälkeen, että haluaisin olla pullantuoksuinen kotiäiti. Ajan myötä käsitin, että itsen hoitaminen on minulle välttämätöntä, jotta jaksaisin arkea. Eksäni puolestaan alkoi hoitaa itseään herkuttelemalla ja ruutua tuijottamalla.
Minusta ap.n kannattaa nyt keskittyä eron järjestämiseen mahdollisimman sopuisasti. Ei kannata katkeroitua, vaan antaa miehelle mahdollisuus osallistua lastensa elämään. Jos olette olleet jo pitemmän aikaa kämppislinjalla, niin voi olla ettei ero edes tuota sinulle kamalasti mitään surua, päin vastoin. Minulle ero on antanut mahdollisuuden kasvaa ihmisenä. Ja uuden mahdollisen suhteen alussa olen varmasti harkitsevaisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 10:42"]Ja tuollaiselle avasit haarasi ja teit lapsia? [/quote] Koska olin TYHMÄ! AP
[/quote]
No, onneksi aina voi parantaa eli tuo on ollut elämääsi nyt, mutta ala miettiä millaista elämäsi voisi olla ensi juhannuksena ja lähde tavoittelemaan sitä!
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 10:54"]
Uskon että tämä on aika normitilanne monessa perheessä. Mies ei kuitenkaan lyö eikä juo, joten suhde ei täytä av:nkaan mukaan mitään erokriteerejä. Juuri lasten takia pitää pysyä aviossa!
[/quote]
No ei todellakaan ole mikään normitilanne. Ja lasten takia ei pitäisi ikinä pysyä naimisissa. lapset kyllä aistivat, jos vanhemmat eivät välitä toisistaan. Ap:lle sanoisin, että ero on oikea vaihtoehto, miksi ihmeessä olet ottanut miehen joka ei himota ja joka on tuollainen laiska paska?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:32"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 10:42"]Ja tuollaiselle avasit haarasi ja teit lapsia? [/quote] Koska olin TYHMÄ! AP
[/quote]
No, onneksi aina voi parantaa eli tuo on ollut elämääsi nyt, mutta ala miettiä millaista elämäsi voisi olla ensi juhannuksena ja lähde tavoittelemaan sitä!
[/quote]
Tätä mä oon miettinyt ja aion pistää kaiken paperille ja paperin säilöön. Ensi juhannuksena olemne lasten kanssa mökillä grillailemassa ja nauttimassa kesästä. T.ap
Kovin tuttua.. Niin monella tavalla siis kaveripiireissä. Mutta kyllä se vaan on paras nyt alottaa itsensä ajatteleminen, mikä tekee onnelliseksi, ja alkaa tavotella sitä. Pidemmän päälle tuskin itkettää kun mies ei enää kuvioissa, kun vaan sen rohkeuden saa itseensä nähdä elämä parempana ilman ihmistä joka on tai olisi kuulunut olla tärkeä ja osa niitä yhteisiä hetkiä.
Nyt vaan katse tulevaan ja pölyt pois nurkista aloittaja :)