Lue keskustelun säännöt.
Mä oon niin surullinen lasten vuoksi :(
21.06.2015 |
Heillä on "isä", joka kuluttaa päivät puhelimessa ja telkkarin edessä. Ei koskaan istu samaan ruokapöytään. Ei vie lapsia mihinkään. Kun tulen klo 15 töistä kysyy multa onko lapset syöneet ja kun sanon että sähän täällä oot niiden kans päivän ollut että eikö sun pitäis hoitaa syömiset? Vastaus "kun mä kystn syötkö vastaus on ei", suuttui kun sanoin että lapsille sanotaan vaan että "nyt syömään". Olen kieltänyt limujen oston ja karkkien, mutta mies ostaa ne itselle ja säilyttää jääkaapussa, sanoin että ei voi tehdä niin koska se on suuri kiusaus lapsille. Muisti päivän kunnes unohti! Lapset eivät ole koskaan kokeneet mitä on mennä perheenä johonkin koska mies ei koskaan lähde ja viimeiseen viiteen vuoteen en ole enää kysynyt mukaan vaan olen mennyt lasten kanssa. Meillä ei ole parisuhdetta vaan ollaan kämppiksiä. Mä en tiedä onko hänellä muita..joskus jäi kiinni kun soitteli jollekin naiselle. Että tämmönen tarina. Lapset on varmaan körsineet ihan hirveästi :(
Kommentit (49)
Eli mies on yksi lapsista. Mikset ole ottanut lapsia ja lähtenyt jo kauan sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt otat niskasta itseäsi kiinni ja erota moisesta vätyksestä.
Ja tuollaiselle avasit haarasi ja teit lapsia?
Mistä te löydätte näitä vatipäitä, ja miksi te teette niiden kanssa lapsia?
Oi miksi?
Miten oot ees halunnu tehdä lapsia tällaisen tyypin kanssa? Itse en varmasti kestäisi moista laiskaa ja avutonta miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 10:42"]Ja tuollaiselle avasit haarasi ja teit lapsia?
[/quote]
Koska olin TYHMÄ! AP
No ne lapset ei ikävä kyllä voi asiaa itse muuttaa. Jos sinä et ole valmis eroamaan ja kasvattamaan lapsia kodissa jossa heillä on säännöllisesti terveellistä ruokaa nenän edessä ja mukavaa puuhasteltavaa niin voi voi. Ei siinä mitään, anna vaan lasten kärsiä ja kasvaa kuin pellossa, ehkä sitten joskus kymmenen vuoden päästä mies herää ja haluaa lähteä teidän kanssa perheenä puuhamaahan, sehän on tärkeintä. Ikävä vaan että lapset on silloin jo muissa hommissa.
Kyllä juttu on niin että jokainen on oman onnensa seppä. Jos sinun ja lastesi onni on saada joku hyödytön turjake teidän kanssa yhdessä jonnekin perheajanviettoihin niin aika kurjaa on. Sääliksi käy. Tulisi se onni helpomminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en pysty ymmärtämään, miten te jotkut hyväksytte tollasta. Arvostakaa itseänne edes sen verran ja tehkää asialle jotain.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 10:44"]No ne lapset ei ikävä kyllä voi asiaa itse muuttaa. Jos sinä et ole valmis eroamaan ja kasvattamaan lapsia kodissa jossa heillä on säännöllisesti terveellistä ruokaa nenän edessä ja mukavaa puuhasteltavaa niin voi voi. Ei siinä mitään, anna vaan lasten kärsiä ja kasvaa kuin pellossa, ehkä sitten joskus kymmenen vuoden päästä mies herää ja haluaa lähteä teidän kanssa perheenä puuhamaahan, sehän on tärkeintä. Ikävä vaan että lapset on silloin jo muissa hommissa.
Kyllä juttu on niin että jokainen on oman onnensa seppä. Jos sinun ja lastesi onni on saada joku hyödytön turjake teidän kanssa yhdessä jonnekin perheajanviettoihin niin aika kurjaa on. Sääliksi käy. Tulisi se onni helpomminkin.
[/quote]
Ja olen kyllä valmis ottamaan sen riskin että onni ei tule. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 10:43"]Miten oot ees halunnu tehdä lapsia tällaisen tyypin kanssa? Itse en varmasti kestäisi moista laiskaa ja avutonta miestä.
[/quote]
No tää on pitkä tarina, mutta mulla on menneisyydessä masennusta ja siihen aikaan tuo ukko astui kuvioon..sitten sitä oltuinkin jo raskaana. Lisäksi en kotoa saanut NORMAALIN parisuhteen mallia joten olin ihan puhalla..kai se riitti että on vaan joku..mut ei toi mies musta oo koskaan naisena välittänyt..en oo koskaan tuntenut himia tms. Voin surullisena todeta että 20v elämästä on mennyt HUKKAAN! AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 10:48"]Minun ex..
[/quote]
Onnea! Milkaista elämä on nyt,
Uskon että tämä on aika normitilanne monessa perheessä. Mies ei kuitenkaan lyö eikä juo, joten suhde ei täytä av:nkaan mukaan mitään erokriteerejä. Juuri lasten takia pitää pysyä aviossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kamalalta kuulostaa, mutta tuskin lapset ihan hirveästi ovat vielä kärsineet. Pahin kärsijä olet sinä. Kannattaisi varmasti tarkasti nyt punnita vaihtoehtoja..
Mäkin pähkäilin vastaavassa tilanteessa aikani. Miehellä kroonistunut keskivaikea masennus, johon saa apua. Energiaa oli kuitenkin medin lisäksi myös työhön ja joskus lapsiin, minuun ei. Erosimme lopulta aloitteestani. Mies kiukutteli aikansa, mutta hyväksyi päätöksen. Asuimme muutaman kuukauden saman katon alla eronneina, oli aikaa totutella ajatukseen. Nyt tilanne on parempi ja isä osallistuu lastensa elämään jopa enemmän kuin ennen. Yhteen emme enää palaa. Oloni on seestyneempi ja jaksavaisempi. Jos sinusta tuntuu, ettei mies halua hakea apua ja tilanne jatkuu, niin suosittelen harkitsemaan eroa.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 10:58"]No kamalalta kuulostaa, mutta tuskin lapset ihan hirveästi ovat vielä kärsineet. Pahin kärsijä olet sinä. Kannattaisi varmasti tarkasti nyt punnita vaihtoehtoja..
[/quote]
Mitkä ne voisi olla? Mä en tunne miestä kohtaan mitään..ja hänen silmistään loistaa kuinka mua halveksii :( ap
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 10:59"]Mäkin pähkäilin vastaavassa tilanteessa aikani. Miehellä kroonistunut keskivaikea masennus, johon saa apua. Energiaa oli kuitenkin medin lisäksi myös työhön ja joskus lapsiin, minuun ei. Erosimme lopulta aloitteestani. Mies kiukutteli aikansa, mutta hyväksyi päätöksen. Asuimme muutaman kuukauden saman katon alla eronneina, oli aikaa totutella ajatukseen. Nyt tilanne on parempi ja isä osallistuu lastensa elämään jopa enemmän kuin ennen. Yhteen emme enää palaa. Oloni on seestyneempi ja jaksavaisempi. Jos sinusta tuntuu, ettei mies halua hakea apua ja tilanne jatkuu, niin suosittelen harkitsemaan eroa.
[/quote]
Ei se tosta muutu. Niin monta vuotta ollu tommonen. Ap ja samalla ap huomaa olevansa tyhmä ja pelkäävänsä miestä jos sanon että haluun eron
Tuntuu että jokaisessa suhteessa on aina se joku mutta. Esim mun ja miehen suhde, hän on mahtava isä, tehdään perheenä yhdessä kaikki, meillä on intohimoa välillämme ja seksi on mahtavaa, myös hauskaakin yhdessä. Mutta sitten tulee se MUTTA. Me riitelemme koko ajan. Ja lasten kuullen. Sovitaan, että ei enää ikinä, kunnes taas sorrumme siihen. Ollaan molemmat todella tulisia luonteiltamme ja tuntuu että me välillä vaan ärsytämme toisemme hengiltä.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 10:58"]No kamalalta kuulostaa, mutta tuskin lapset ihan hirveästi ovat vielä kärsineet. Pahin kärsijä olet sinä. Kannattaisi varmasti tarkasti nyt punnita vaihtoehtoja..
[/quote]
Mitkä ne voisi olla? Mä en tunne miestä kohtaan mitään..ja hänen silmistään loistaa kuinka mua halveksii :( ap
[/quote]
No sittenhän ei auta kuin häipyä, eikä tääl marista
eroa hyvä ihminen