oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Kumma ettei nykyisin kestetä paria tuntia nälkää. Ihminen voi helposti olla juomatta ja syömättä koko päivän. Ollaan vaan totuttu mässäämään kokoajan ja läskistymään.

Minulla on sukulaispariskunta, joista pidän paljon ja heitä on kiva nähdä. Välimatkaa on noin 120 km suuntaansa. Jostain syystä he haluavat aina tavata heidän kotonaan, joten minä olen aina se matkustava osapuoli. Lisäksi jostain syystä he aina haluavat, että jään vähintään yhdeksi yöksi. Tosiaan, kiva heitä on nähdä, mutta olen viimeiset vuodet tyytynyt pitämään yhteyttä puhelimitse. Syykin on selvä: heillä tarjotaan todella vähän mitään ruokaa, enkä millään pärjää niin vähällä. Syynä siis on se, että heillä on erikoiset ruoka-ajat, heti aamulla tankataan paljon ruokaa, päivällä vain kahvi ja pulla, ja illemmalla vasta lämmin ateria. En ole sen tyyppinen, että kehtaisin mainita asiasta tai alkaa pyytämään ruokaa vieraana ollessani. Lähden siitä olettamuksesta, että sitä tarjotaan jos halutaan ja mihin aikaan halutaan. Uskon myös että he loukkaantuisivat jos ottaisin omia eväitä mukaan.

Ihmetyttää sellaiset jutut kun pyydetään auttamaan jossain hommissa, muttei tarjota mitään syötävää vaikka koko päivä menisi talkoissa.

Oma siskoni on pihin sorttinen. Joitakin vuosia sitten lupasin tulla hänen kanssaan maalaamaan hänen asuntonsa seiniä, jossa menikin monta tuntia. Sisko lupasi tarjota ruoan. No, ruoan kanssa kävi niin että hän annosteli molemmille, en saanut itse ottaa. Ja annokseni oli aivan naurettavan pieni, itse hän kyllä otti reilusti. Korjasi vielä laatikkoruoan jääkaappiin annosteltuaan, ettei lisää voi hakea. Iltapäivällä vuorossa oli kahvi ja muumikeksi. Silloin ilmoitin, että pitää lähteä, koska minulla on nälkä. Ei tarjonnut mitään, vaan sanoi vaan että Ok. Olin vielä ajanut 70 km päästä häntä auttelemaan, joten Hesen kautta kotiin.

Kotona oli aina nälkä koska juoppovanhemmat tuhlasivat rahat viinaan. Mutta välillä ala-aste ikäisenä olin yökylässä koulukaverin luona ja voi että se oli juhlaa. Parhainta oli kun heillä pääsi saunaan ja sen jälkeen oli aina lämpimiä voileipiä ja kaakaota. Ja sunnuntaiaamuisin he söivät yhdessä aamupalan. Joka kerta toivoin että olisipa minullakin samanlainen perhe. 

Oon oppinut tämän; älä ikinä oleta että saat ruokaa juhlissa tai kyläpaikassa.

Syö hyvin ennen kuin lähdet!

Oonkohan kirjoittanut joskus tästä: kaveri pyysi mua hoitamaan pientä lastaan, mukanani oli oma lapsi.

Taisi olla jokin kynsienlaitto tai vastaava. Olin syönyt ap pari leipää ja silloin vielä jaksoinkin mutta aikaa kului.

Rouva tuli kotiin ja he söivät siinä aivan vieressä miehen kanssa pöydän ääressä.

Minä istuin lähellä.

Ihan kiva mutta tuntui vähän tökerölle.

Silloin oli jo iltapäivä.

Taas olis tiedossa kyläilyä. Mitenköhän käy?

Näitä kommentteja kun lukee niin eniten kiukuksi pistää sellainen, että kutsutaan lasten kavereita tai sukulaislapsia esim. mökille useammaksi päiväksi, ja siellä joutuu olemaan nälissään. Mikä ihmisiä vaivaa jollei edes lapsista huolehdita ja laiteta ruokaa eteen vaan annetaan nähdä päivätolkulla nälkää?

Harmittaa sellainen että menet jonnekin kylään ja etukäteen isäntäväki lupaa tarjota ruoat mutta sitten sitä ei kuitenkaan saa tai sitä ei ole riittävästi. Miksi luvataan ruokkia ihmisiä ja sitten kuitenkin pitää päästä kaikkein halvimmalla ja tarjota mitättömiä annoksia? Miksi kutsutaan yökylään jollei olla valmiita tarjoamaan ruokaa useammalla aterialla, vaan yritetään esim jättää väliin aamupala tai lounas?

Mulla on 1 diabetes, en voi olla syömättä koko vuorokautta. Toki voin itse varautua, kun tiedän, ettei saa kylässä ruokaa. Mutta se on erittäin huonoa käytöstä kutsujalta😨😨

Vierailija kirjoitti:

En ole, vaan yleensä juurikin päinvastoin. Suuri suku ja kaveripiiri ja karjalasta lähtöisin, joten ihmekös tuo.

Samoin meillä. Itse aina valmistan liikaa syömisiä ja saa sitten pakastaa niitä tai antaa läksiäisiksi mukaan vieraille kasoittain kaikkea.

Ilmeisesti se karjalaisuus vaikuttaa meilläkin, mottona on perheessäni ollut aina, että syömiset ei saa loppua kesken. Koskaan.

Mieluummin sitten vaikka syön itse viikon loppuja tai heitän pois jos ei voi käyttää.

Joskus käytiin aikoinaan erään tuttavapariskunnan luona kylässä ja oltiin pari päivää. He olivat erittäin laihoja ihmisiä ja pieniruokaisia. Itse taas olen suurempikokoinen (en kuitenkaan mikään 150-kiloinen laardikasa), mutta vankkarakenteinen.

Syön kotona ruualla usein jo yksistään 5-6 perunaa. Täällä kyläpaikassa meille oli varattu neljälle hengelle muistaakseni 8 perunaa ja siihen päälle lihakastiketta sekä saalattia. Ei kyllä sillä parilla perunalla juuri nälkä lähtenyt ja piti pitkin iltaa käydä aina välillä pihalla ihan vain siksi, koska hävetti oma äänekäs mahan kurina.

Olen isännöinyt vieraita jonkun vuoden ja minusta vierailukulttuuri on muuttunut. On tullut kaksi vierasryhmää, joista ensimmäinen on Neuro Nirso. Tämän kohderyhmän edustajien ruokavalio on lihaton-kalaton-maidoton-gluteiiniton-laktoositon-sokeriton-suolaton-rasvaton-munaton ja mauton. Jos tämän ruokavalion mukaista ruokaa ei ole tarjolla, Neuro Nirso on äärimmäisen loukkaantunut, miksi häntä ei ole huomioitu. Tässä kohtaa tarjoan hänelle lasillisen vettä.

Toisen ryhmän edustajalle maistuu kaikki. Hän syö vaikka tuhkatkin pesästä ja saunaklapit jälkiruuaksi. Jos jotain vahingossa sattuisi jäämään, hän pakkaa sen lähtiäisiksi mennessään. Tämä laji on nimeltään Ahne Lokki. Heidät toivotan nykyään tervetulleeksi oven pielen kyltillä, että Kauppatori on (xxx) kilometriä tiettyyn suuntaan, toivottavasti tuuli on myötäinen.

Jutun pointti: Kutsu luoksesi oikeita ystäviä niin ruoka-asioistakin sopiminen käy luontevasti.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmaan nyt tarpeeton kommentti, mutta teidän jutut on ihan käsittämättömiä mun kokemuspohjalta.

Onko kaikilla teidän tuttavilla ihan liian iso asuntolaina, kun väitätte heitä rikkaiksi eikä rahaa kuitenkaan ole edes ruokaan?

Mietin vain, että mistä te heidän raha-asiansa (rikkautensa) tiedätte kun edes ruuasta ette pysty puhumaan. Kallis uusi talohan tarkoittaa yleensä satojen tuhansien velkaa.

Minulla on ystävä joka on selvästi jo lapsuudenkodissa opetettu siihen, että on tärkeää näyttää ulospäin hienolta, varakkaalta jne. Asuntolainaa ei mikään tämän kaupungin pankki edes myöntänyt, lopulta saivat haluamansa, heidän tuloilleen älyttömän suuren lainan toisen kotipaikkakunnan peräkylän pankista. Ovat aivan kusessa jos ja kun korot nousevat. Pihassa on myös oltava Audi, muut merkit ei kelpaa. Kuitenkin ystäväni kaupassa miettii minulle ihan ääneen onko tilillä katetta ruokaostoksiin. Ja muutenkin on kertonut rahahuolista ja olen ehdottanut auton vaihtoa halvempaan ja talon myymistä ja muuttoa halvempaan mutta ei käy, mitä muut ajattelisivat. Hän jollain tasolla tiedostaa kyllä ajattelumallinsa hulluuden sillä eiväthän he ole rikkaita ja koko ajan ovat tiukilla mutta se kasvatuksella saatu malli on tosi tiukassa. Vanhempansa ovat aivan samanlaisia. Naapurin nähden pyydetään lihatiskiltä sisäfilettä mutta paketti jätetään sitten vaivihkaa johonkin toiseen hyllyyn kun eivät huomaa.

En tykkää nykyään yökyläillä missään enkä mielelläni ota itsellekään yövieraita. Joskus lapsuudessani tuntui että yökyläily oli yleistä ja tuli itsekin oltua ystävillä ja sukulaisilla yötä. Kokemukset olivat lähinnä ikäviä, juuri liittyen enimmäkseen syömiseen tai sen puutteeseen. Inhoan nälässä olemista, alkaa herkästi pyörryttämään ja oksettamaan. En ole suuriruokainen mutta ruokailun on hyvä olla edes jotenkin säännöllistä. Ikävää mennä jonnekin sovitusti yöksi ja ruokaa tarjotaan kuuden tunnin välein jos silloinkaan, ja sittenkin pieni annos tai jotain kasviskeittoa. Lapsena olin ujo ja muutenkin kasvatettu niin ettei ruokaa sopinut kylässä ruinata. Muistiin on myös jääneet kerrat jolloin lämmintä ruokaa on saanut odottaa tunteja, ja sitten se on ollut lättyä hillolla. Siis oikeasti lämpimänä ruokana koko päivän aikana makeita lättyjä!

Yksi ystäväpariskunta ei tee koskaan viikonloppuna lounasta vaan tekevät vain yhden ns. isomman aterian. Me taas on totuttu syömään joka päivä lounas ja päivällinen + aamu, ilta ja välipalat. Asumme nykyään sen verran kaukana toisistamme että kyläilemme joitakin kertoja vuodessa aina koko viikonlopun vuorotellen toistemme luona. Olen aina heillä kyläillessä nälkäinen aamupalan ja päivällisen välissä. Otan kyllä leipää tai jotain välipalaa mutta ei oikein riitä minulle. Olen kyllä ihan kysynytkin että tehdäänkö lounasta mutta he sanovat aina ettei ole nälkä. Ei siinä sitten kuitenkaan vieraana kehtaa alkaa isoa ateriaa valmistamaan toisten keittiössä. Meillä ollessa laitan ja jos heillä ei ole nälkä niin ei tarvi syödä. Eivät selvästi hoksaa että kun vieras kysyy lounaasta niin on varmaan nälkä ja voisi jotain emäntänä ja isäntänä laittaa ja syö sitten ne kellä on nälkä.

Kiinnostava ketju. Luulen kyllä että jos kylässä isäntäväkikään ei koko päivänä mitään syö ja tyyliin vaan keitetään kahvit ja tarjotaan keksit, niin kyllä kyse siitä että isäntäväki käy päivän aikana salaa syömässä. Ei kukaan ihminen elä koko päivää jollain kahvikupposella ja sittenkin kun ruokaa on niin syödään muka kirpun kokoisia annoksia.

En olisi ilman tätä ketjua aiemmin ajatellut, että näemmä useimmilla ihmisillä on tarve syödä 2-3 tunnin välein. Itse syön 2-3 kertaa päivässä. Mikäli tällaiset parin tunnin välein syöpöttelytarvetta kokevat ihmiset lähtevät useamman päivän vierailuille, voisivatko he itse tuoda tarpeet mukanaan näihin aamu- väli- ja iltapaloihinsa? Eli toisivat sitten useamman pussin leipää, reilusti päällisiä, jogurttia monta litraa ja hedelmiä tai mitä nyt kukin sitten mussuttaa näillä välipaloillaan? Mielestäni on myös kohtuutonta vaatia isäntäväeltä jatkuvaa ruoan nokaan eteen kantamista, se voi myös vähävaraiselle tulla kalliiksi kustantaa tällaista jatkuvaa syöpöttelyä isommalle perheelle usean päivän ajan. 

Luulen, että kyse on usean "pihin" isännän tai emännän kohdalla siitä, ettei oikeasti ole vaan tullut mieleenkään, että vieraalla on tarve syödä jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä perheemme kutsuttiin sukulaisen rippijuhliin. Tämä sukulainen oikein vaati, että pitää tulla jo kirkkoon. Lähdettiin sitten aamupalan jälkeen ajamaan klo 7 sinne hevonkuuseen, että ollaan klo 10 kirkonpenkissä. Kaksi tuntia kesti konfirmaatio ja klo 12 päästiin juhlapaikalle eli tämän sukulaisen kotiin. 

.

Muistui mieleen entisen ystävän lapsen rippijuhlat, kummikin olin. Aamulla klo 10 kirkkoon toiselta paikkakunnalta minä ja useampi lapsi, eli aikainen lähtö oli. Kirkon jälkeen selvisi, että rippilapsen kotiin kutsu oli vasta iltapäivällä. Onneksi päästiin äitimme luokse syömään ja tappamaan aikaa. Siinäkin oli pitämistä, että juhlavaatteet pysyivät siisteinä lapsillä. Kahville kun päästiin, selvisi että syömässä oli ollut mm. rouvan veljen sukulaisia. Aika tyrmistyttävää, koska olimme niitä harvoja joilla oli pitempi matka ja lapset pieniä.

Meillä on aina ollut ruoka rippijuhlissa kaikille. Kirkkoon osallistuminen on ollut vapaaehtoista, monet haluavat tulla vasta sen jälkeen ja meillä kaikki vieraat ovat olleet tervetullut  syömään ja kahville. 

Miksi kutsua vieraita, vieläpä yön yli, jos ei ymmärrä, että siihen kyläilykutsuun sisältyy vieraiden ruokkiminen. Jos itse on tottunut syömään pari kertaa päivässä, ei se yleensä muille riitä, vaan nälkä tulee.

Normaalisti ihminen nauttii aamiaisen, lounaan, iltapäiväkahvit, päivällisen ja iltapalan. Tai sitten pitää selkeästi ilmoittaa etukäteen, että tuokaa syötävät  ja juotavat tullessanne meillä ei tarjota mitään.