Kumpi on nuorelle naisen tulevaisuudelle parempi, ura vai perhe-elämä?

Köyhissä eläkeläisissä on paljon naisia, jotka ovat valinneet perheen.

Up

Molemmat. Itse ainakin sain kummatkin kun valitsin fiksun ja tasa-arvoisen miehen joka mahdollisti sen että minäkin pystyin tekemään uraa eikä vain hän.

Sehän riippuu ihan omista arvoista, kumpi tulee ensin. 

Uran kanssa on oma tulevaisuus ja toimeentulo turvattu, ja jos kumppania ei löydy niin voi aina tulla itselliseksi äidiksi.

Perhe-elämä on aina jonkun toisen käsissä, ja ei tarvita kuin yksi tinderosuma kumppanille niin olet yksinhuoltaja ja siitä sitten raapimaan toimeentuloh työhistoriattomana ja lapsikatras pallona jalassa.

Tietysti paras jos on rakastava ja luotettava kumppani joka tukee kumppaninsa urakehitystä samalla kun osallistuu perhearkeen ja jakaa vastuun. Missä lie tuollaisia yksisarvisia edes olemassa.

Ensin kannattaa hankkia koulutus ja työpaikka ennen kuin rupeaa tekemään lapsia. Sitten pitää vielä toivoa, että miesvalinta meni nappiin ja mies hoitaa oman osuutensa vapaaehtoisesti.

Jos haluaa lapsia niin nehän täytyy tehdä hedelmällisenä aikana. Voi tuntua turhalta takoa uraa, jos ei siitä ole hyötyä kuin itselle ja jää lapset saamatta. Toisaalta nykyään on kustannukset niin korkeita että voi olla järkevää keskittyä itseensä ja saada mukava elämä sen sijaan, että riskeeraa itsensä ja perheensä elävän epävarmaa elämää alusta loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Uran kanssa on oma tulevaisuus ja toimeentulo turvattu, ja jos kumppania ei löydy niin voi aina tulla itselliseksi äidiksi.

Perhe-elämä on aina jonkun toisen käsissä, ja ei tarvita kuin yksi tinderosuma kumppanille niin olet yksinhuoltaja ja siitä sitten raapimaan toimeentuloh työhistoriattomana ja lapsikatras pallona jalassa.

Tietysti paras jos on rakastava ja luotettava kumppani joka tukee kumppaninsa urakehitystä samalla kun osallistuu perhearkeen ja jakaa vastuun. Missä lie tuollaisia yksisarvisia edes olemassa.

Miten niin aina voi tulla? Ei raskautuminen välttämättä aina onnistu hoidoillakaan. Ja urassa voi olla vaikea pysyä nosteessa sitten kun on lapsen tai lapsien yksinhuoltaja. Tavallaan rakennat ensin uraa, mutta sitten uhraat sen, kun et pysty panostamaan täysillä enää perheen tultua. Perheettömät uraohjukset vie ne tilaisuudet, joihin perheellinen ei pysty.

Ura, joka ei ole epäeettisellä alalla tai kunnan sossutyö. Itsenäinen työ vaikka kotoa käsin tai ulkomailla kotoa käsin. Joillekin mies on riski jo teininä jos tulee traumoja tai ongelmia. Ja Suomessa naisia ei arvosteta välttämättä tarpeeksi, osa puhuu pahaa heti selän takana ja jotain panojuttuja jakaa kavereille, piirille. Valtio leikkaa ja käskyttää. Ihmisten asemassa ja taloudellisessa turvassa on parannettavaa, ettei se ole ehdollinen. Nytkin leikkuri ja osa kärsii aina eniten.

Isoin osa ihmisistä käyvät vain töissä. Perhe siis. Toki on varmasti aloja joissa on myös mahdollista tehdä upea ura, mutta yleensä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Köyhissä eläkeläisissä on paljon naisia, jotka ovat valinneet perheen.

Mutta ei kaikki ole olleet kotiäitejä. Ovat menneet töihin ja lapset hoitoon/kouluun.

Ura. Miehet ovat itse kertoneet, että heille naisessa merkitsee kaikkein eniten nuoruus. Koska ei voi olla ikuisesti nuori, suhde mieheen on tuhoon tuomittu jo lähdössä. Mahdolliset lapset eivät korvaa minulle tätä ja tämän takia valitsen itse uran. 

Uskon, että suurin osa naisista olisi onnellisin hyvän ja rakastavan perheen ympäröimänä; yksinäisyys ei useimmille ole optimaalinen valinta. Perhe-elämä kuitenkin edellyttää pysyvyyteen luottamista, jotta siihen uskaltaisi satsata. Suomalaiset avioeroluvut ovat järkyttävät. Onneksi kuitenkin vielä nykyäänkin suurin osa ensimmäisistä avioliitoista kestää. 

Perhe ja palkka jolla elää.