Hämmästelen aina, että miten muut pääsee johonkin hyviin töihin

Vierailija kirjoitti:

Vaatii sopivan koulutuksen, paras olisi sellainen ala, joka lähellä omia harrastuksia tai mieltymyksiä. Sitten kun pääsee työelämään niin tekee sovitut hommat, tiimihenkinen, on kiinnostunut yrityksestä ja tekee kehitysehdotuksia. Se, että tekee vain 8-16, 5 päivää viikossa ei toimi enää nykyään, työ ja vapaa-aika lomittuvat pakostakin jos haluaa edetä. Pikku flunssa ei voi olla esteenä asiantuntijatyössä, sitten otetaan läppäri kotiin ja hoidetaan hommat sieltä. Lisäksi se CV pitää olla kunnossa ja LÖYDETTÄVISSÄ, lisäksi myös onnea tarvitaan, turha sitä kieltää. Mutta onnea tarvitaan vähemmän jos edellä mainitut asiat on kunnossa. Kuten huomaat, jos haluaa saada, on pakko antaa itsestäkin jotain, löytää balanssi.

Minä olen ihan kivasti edennyt, vaikka en suostu tekemään ylitöitä kuin pakon edessä, ts. jos on deadline ihan lähellä ja hommat laahaa. Meillä HR painottaa todella usein sitä, että sähköpostit, pikaviestit ja muut kannattaa oikeasti jättää katsomatta työpäivän jälkeen. Yrityskulttuurissamme jopa vähän karsastetaan sitä, että joku tekee illat töitä. 

Aika moni varmaan tekee tympeää työtä josta ei yhtään tykkää päivästä toiseen. Ei minustakaan ole mihinkään hienoon työhön. Pomo ei ole kiinnostunut työntekijöistään pätkän vertaa. Eikä todellakaan voi kertoa mitään kehitysehdotuksia. Ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Pomo ei myöskään puhu työntekijöilleen kuin pakolliset asiat. Ollaan kuin jotain saastaa. Korkeakoulutettuja kuitenkin ollaan kaikki, joten en ymmärrä miksi pitää meitä niin ala-arvoisina.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni varmaan tekee tympeää työtä josta ei yhtään tykkää päivästä toiseen. Ei minustakaan ole mihinkään hienoon työhön. Pomo ei ole kiinnostunut työntekijöistään pätkän vertaa. Eikä todellakaan voi kertoa mitään kehitysehdotuksia. Ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Pomo ei myöskään puhu työntekijöilleen kuin pakolliset asiat. Ollaan kuin jotain saastaa. Korkeakoulutettuja kuitenkin ollaan kaikki, joten en ymmärrä miksi pitää meitä niin ala-arvoisina.

Huonot esimiehet ovat valitettavan yleisiä. Minullakin oli tuommoinen ja olemme kaikki myös korkeasti koulutettuja. Hän oli kai päässyt esimieheksi koska pärjäsi omassa työssään hyvin, sääli vaan että ei osaa toimia ihmisten kanssa. Onneksi on entinen esimies. Esimiehen hommaan ei pitäisi oikeasti ottaa ketä vaan, ja huonot esimiehet pitäisi siivota nopeasti pois. He voivat saada aikaan suurta vahinkoa työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankin koulutuksen. En ole koskaan vlmistumiseni jälkeen hakemaan työpaikkaa, vaan aina on pyydetty töihin. Veikkaan, että aloittajalla ei ole hyvin työllistävää ammattia ja koulutusta?

Olen käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun. Opiskelukaverit on hyvissä töissä, myös osa niistä, jotka eivät edes valmistuneet. Mietin, että olen varmaan vammainen tai jotain.

Ap

Voi ei, vammainen :( Tahtoisin rutistaa sinua. Silleen hyvällä tavalla <3

Itsellä ollut kyllä samat fiilikset. Sitten lopulta läksin hoiva-alalle, sain vihdon tuntea olevani haluttu ja tärkeä työntekijä kun koko ajan oli pulaa tekijöistä. Meni muutama kuukausi ja katsos vain, yhdessä yössä muutuin ei toivotuksi töihin, tämä rokotetouhu.. Niin paljon ollut töiden suhteen elämässä epäonnea, että oikeasti luulen ettei koko rokotepakkoa olisi edes tullut, ellen minä olisi lähtenyt tälle alalle..

Kiitos

Ap

Älä näytä epävarmuutta, vaan sano johtajalle ,että toivot että ovat huomanneet että panostat täysillä työhön ja toivot, että saat kokoaikatyön !

Vierailija kirjoitti:

Älä näytä epävarmuutta, vaan sano johtajalle ,että toivot että ovat huomanneet että panostat täysillä työhön ja toivot, että saat kokoaikatyön !

Ei tällaisilla puheilla ole mitään merkitystä, jos töitä ei vaan yksinkertaisesti ole 40 h viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankin koulutuksen. En ole koskaan vlmistumiseni jälkeen hakemaan työpaikkaa, vaan aina on pyydetty töihin. Veikkaan, että aloittajalla ei ole hyvin työllistävää ammattia ja koulutusta?

Olen käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun. Opiskelukaverit on hyvissä töissä, myös osa niistä, jotka eivät edes valmistuneet. Mietin, että olen varmaan vammainen tai jotain.

Ap

Voi ei, vammainen :( Tahtoisin rutistaa sinua. Silleen hyvällä tavalla <3

Itsellä ollut kyllä samat fiilikset. Sitten lopulta läksin hoiva-alalle, sain vihdon tuntea olevani haluttu ja tärkeä työntekijä kun koko ajan oli pulaa tekijöistä. Meni muutama kuukausi ja katsos vain, yhdessä yössä muutuin ei toivotuksi töihin, tämä rokotetouhu.. Niin paljon ollut töiden suhteen elämässä epäonnea, että oikeasti luulen ettei koko rokotepakkoa olisi edes tullut, ellen minä olisi lähtenyt tälle alalle..

Olit siis sittenkin väärällä alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankin koulutuksen. En ole koskaan vlmistumiseni jälkeen hakemaan työpaikkaa, vaan aina on pyydetty töihin. Veikkaan, että aloittajalla ei ole hyvin työllistävää ammattia ja koulutusta?

Olen käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun. Opiskelukaverit on hyvissä töissä, myös osa niistä, jotka eivät edes valmistuneet. Mietin, että olen varmaan vammainen tai jotain.

Ap

Voi ei, vammainen :( Tahtoisin rutistaa sinua. Silleen hyvällä tavalla <3

Itsellä ollut kyllä samat fiilikset. Sitten lopulta läksin hoiva-alalle, sain vihdon tuntea olevani haluttu ja tärkeä työntekijä kun koko ajan oli pulaa tekijöistä. Meni muutama kuukausi ja katsos vain, yhdessä yössä muutuin ei toivotuksi töihin, tämä rokotetouhu.. Niin paljon ollut töiden suhteen elämässä epäonnea, että oikeasti luulen ettei koko rokotepakkoa olisi edes tullut, ellen minä olisi lähtenyt tälle alalle..

Olit siis sittenkin väärällä alalla.

Olin ihan oikealla alalla kun aloitin. Kaikki meni hienosti ja rakastin työtäni. Sitten muutettiin sääntöjä.

Tuohon vaikuttaa moni seikka, eikä tuuri tosiaan ole ihan se vähäpätöisin. Jos onnistuu sen ensimmäisen, hyvän duunin saamaan ja siinä pärjäämään, jatko on sitten huomattavasti helpompaa. Eli kyllä se niin vain on, että haastatteluun pääsee helpommin se, jolla on katkeamaton työhistoria (saman alan) arvostetuissa/merkittävän kokoisissa yrityksissä, relevanteissa rooleissa ja pitempiä pätkiä kerrallaan sekä mielellään niin, että sitä työpaikkaa ollaan vaihtamassa, koska halutaan eteenpäin, ei koska on pakko, kun taas kerran se kymmenes puolen vuoden määräaikaisuus loppuu.

Tuurin lisäksi vaikuttavat mm.: ala, jolle olet kouluttautunut, yleissivistyksesi ja yleinen ihmisten kanssa toimeentulemisesi (haastattelutilanteissa ja työyhteisössä tuo vaikuttaa hyvinkin paljon pelkän osaamisen ohessa), miten osaat tuoda osaamisesi esiin (CV:ssä, LinkedInissä, työpaikallasi, alasi yhteisöissä), oma luottamuksesi siihen, että osaat ja olet hyvä, se että olet oikealla alalla ja haet töitä, joita oikeasti haluat tehdä (tämä näkyy hakiessa ja etenkin työskennellessä kyllä muillekin) ja tietysti se osaamisesi omalla alallasi ja sen hetkisessä työssäsi sekä kykysi oppia uutta. Harva haluaa töihin ihmistä, jolla ei ole paloa tai vähintään edes halua kyseisen työn tekoon, joka ei osaa hommiaan, joka ei tule toimeen muiden kansaa ja/tai käyttäytyy moukkamaisesti, joka ei tunnu itsekään luottavan osaamiseensa tai joka sanoo jokaiseen uuteen asiaan ei jne.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon vaikuttaa moni seikka, eikä tuuri tosiaan ole ihan se vähäpätöisin. Jos onnistuu sen ensimmäisen, hyvän duunin saamaan ja siinä pärjäämään, jatko on sitten huomattavasti helpompaa. Eli kyllä se niin vain on, että haastatteluun pääsee helpommin se, jolla on katkeamaton työhistoria (saman alan) arvostetuissa/merkittävän kokoisissa yrityksissä, relevanteissa rooleissa ja pitempiä pätkiä kerrallaan sekä mielellään niin, että sitä työpaikkaa ollaan vaihtamassa, koska halutaan eteenpäin, ei koska on pakko, kun taas kerran se kymmenes puolen vuoden määräaikaisuus loppuu.

Tuurin lisäksi vaikuttavat mm.: ala, jolle olet kouluttautunut, yleissivistyksesi ja yleinen ihmisten kanssa toimeentulemisesi (haastattelutilanteissa ja työyhteisössä tuo vaikuttaa hyvinkin paljon pelkän osaamisen ohessa), miten osaat tuoda osaamisesi esiin (CV:ssä, LinkedInissä, työpaikallasi, alasi yhteisöissä), oma luottamuksesi siihen, että osaat ja olet hyvä, se että olet oikealla alalla ja haet töitä, joita oikeasti haluat tehdä (tämä näkyy hakiessa ja etenkin työskennellessä kyllä muillekin) ja tietysti se osaamisesi omalla alallasi ja sen hetkisessä työssäsi sekä kykysi oppia uutta. Harva haluaa töihin ihmistä, jolla ei ole paloa tai vähintään edes halua kyseisen työn tekoon, joka ei osaa hommiaan, joka ei tule toimeen muiden kansaa ja/tai käyttäytyy moukkamaisesti, joka ei tunnu itsekään luottavan osaamiseensa tai joka sanoo jokaiseen uuteen asiaan ei jne.

Eli haastattelussa kannattaa parhaansa mukaan vetää jotain roolia, jos et satu olemaan "oikeanlainen"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankin koulutuksen. En ole koskaan vlmistumiseni jälkeen hakemaan työpaikkaa, vaan aina on pyydetty töihin. Veikkaan, että aloittajalla ei ole hyvin työllistävää ammattia ja koulutusta?

Ap kertoo että ei saa vakituista eikä kokoaikaista työtä. Tästä teet päätelmän että hänen koulutuksensa ei työllistä hyvin. Ei ihme että noin poikkeuksellisen huomiokykyisellä ihmisellä riittää töitä.

Jostain syystä ap ei ole hoksannut, että ne kadehditut kaverit sai vakipaikan pätkätöiden ja osa-aikaisten töiden jälkeen, ei ne suoraa vakipaikkaan menneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon vaikuttaa moni seikka, eikä tuuri tosiaan ole ihan se vähäpätöisin. Jos onnistuu sen ensimmäisen, hyvän duunin saamaan ja siinä pärjäämään, jatko on sitten huomattavasti helpompaa. Eli kyllä se niin vain on, että haastatteluun pääsee helpommin se, jolla on katkeamaton työhistoria (saman alan) arvostetuissa/merkittävän kokoisissa yrityksissä, relevanteissa rooleissa ja pitempiä pätkiä kerrallaan sekä mielellään niin, että sitä työpaikkaa ollaan vaihtamassa, koska halutaan eteenpäin, ei koska on pakko, kun taas kerran se kymmenes puolen vuoden määräaikaisuus loppuu.

Tuurin lisäksi vaikuttavat mm.: ala, jolle olet kouluttautunut, yleissivistyksesi ja yleinen ihmisten kanssa toimeentulemisesi (haastattelutilanteissa ja työyhteisössä tuo vaikuttaa hyvinkin paljon pelkän osaamisen ohessa), miten osaat tuoda osaamisesi esiin (CV:ssä, LinkedInissä, työpaikallasi, alasi yhteisöissä), oma luottamuksesi siihen, että osaat ja olet hyvä, se että olet oikealla alalla ja haet töitä, joita oikeasti haluat tehdä (tämä näkyy hakiessa ja etenkin työskennellessä kyllä muillekin) ja tietysti se osaamisesi omalla alallasi ja sen hetkisessä työssäsi sekä kykysi oppia uutta. Harva haluaa töihin ihmistä, jolla ei ole paloa tai vähintään edes halua kyseisen työn tekoon, joka ei osaa hommiaan, joka ei tule toimeen muiden kansaa ja/tai käyttäytyy moukkamaisesti, joka ei tunnu itsekään luottavan osaamiseensa tai joka sanoo jokaiseen uuteen asiaan ei jne.

Eli haastattelussa kannattaa parhaansa mukaan vetää jotain roolia, jos et satu olemaan "oikeanlainen"?

Pitää osoittaa olevansa toivotunlainen työntekijä, ei työnantajaa kiinnosta sinun kotiminäsi. Liian moni kuvittelee, että työnantaja on palkkaamassa minua, vaikka ensisijaisesti palkataan osaaminen, vasta sen jälkeen vilkaistaan ihmistä.

Olen superintrovertti, en erityisemmin pidä ihmisistä ja silti olen saanut haluamani työpaikat. Teen töitä tiimissä, jopa esimiehenä, mutta olen töissä työn takia, en etsimässä rupatteluseuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankin koulutuksen. En ole koskaan vlmistumiseni jälkeen hakemaan työpaikkaa, vaan aina on pyydetty töihin. Veikkaan, että aloittajalla ei ole hyvin työllistävää ammattia ja koulutusta?

Ap kertoo että ei saa vakituista eikä kokoaikaista työtä. Tästä teet päätelmän että hänen koulutuksensa ei työllistä hyvin. Ei ihme että noin poikkeuksellisen huomiokykyisellä ihmisellä riittää töitä.

Jostain syystä ap ei ole hoksannut, että ne kadehditut kaverit sai vakipaikan pätkätöiden ja osa-aikaisten töiden jälkeen, ei ne suoraa vakipaikkaan menneet.

Aika moni meni suoraan vakipaikkaan. Itse olen yrittänyt kulkea tuota pätkätyöreittiä eikä se ole johtanut mihinkään. Pisin määräaikaisten pätkä on ollut 4 vuotta samassa työpaikassa..

Ap

Aktiivisesti hakevat sitä hyvää paikkaa eivätkä jämähdä paikoilleen. Exäni oli tällainen jämähtäjä. Haaveili tietystä työpaikasta. Vaikka paikkoja oli auki silloin tällöin niin ei voinut hakea milloin mistäkin syystä. Jopa silloin kun sieltä aukesi tusina paikkoja laajentamisen yhteydessä niin ei kehdannut kun oli nykyisessä työpaikassa ollut vasta niin vähän aikaa. Samainen saamattomuus näkyi myös muussa elämässä.

Suhteet on yksi tärkeimmistä. Pitää aloittaa verkostoituminen jo pikkulapsena suurinpiirtien :D

Vierailija kirjoitti:

Suhteet on yksi tärkeimmistä. Pitää aloittaa verkostoituminen jo pikkulapsena suurinpiirtien :D

Eli peli on menetetty, jos ei ole tätä älynnyt tehdä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Suhteet on yksi tärkeimmistä. Pitää aloittaa verkostoituminen jo pikkulapsena suurinpiirtien :D

Mieluummin palkataan se, jota joku hyvä työntekijä kehuu kuin se, josta kukaan ei tiedä mitään. Onhan tuo luonnollista, moni kyselee suosituksia kampaajasta tai ripsiteknikosta, miksi ei uudesta työkaverista.

Älä usko tuota tämän palstan jatkuvaa jankutusta siitä että töihin ei pääse ilman jotain sopivaa täsmäkoulutusta. Kun olet jossakin firmassa, opettele ymmärtämään sen firman liiketoiminta ja työt. Ole fiksu ja ahkera. Sen jälkeen hae uhkarohkeasti mitä tahansa sinua oikeasti kiinnostavia uusia paikkoja. Sen jälkeen kun olet saanut tilaisuuden kehittyä jonkun asian oikeaksi asiantuntijaksi sillä ei ole mitään merkitystä mitä olet opiskellut.

Tämä koskee tietysti vain yksityistä puolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon vaikuttaa moni seikka, eikä tuuri tosiaan ole ihan se vähäpätöisin. Jos onnistuu sen ensimmäisen, hyvän duunin saamaan ja siinä pärjäämään, jatko on sitten huomattavasti helpompaa. Eli kyllä se niin vain on, että haastatteluun pääsee helpommin se, jolla on katkeamaton työhistoria (saman alan) arvostetuissa/merkittävän kokoisissa yrityksissä, relevanteissa rooleissa ja pitempiä pätkiä kerrallaan sekä mielellään niin, että sitä työpaikkaa ollaan vaihtamassa, koska halutaan eteenpäin, ei koska on pakko, kun taas kerran se kymmenes puolen vuoden määräaikaisuus loppuu.

Tuurin lisäksi vaikuttavat mm.: ala, jolle olet kouluttautunut, yleissivistyksesi ja yleinen ihmisten kanssa toimeentulemisesi (haastattelutilanteissa ja työyhteisössä tuo vaikuttaa hyvinkin paljon pelkän osaamisen ohessa), miten osaat tuoda osaamisesi esiin (CV:ssä, LinkedInissä, työpaikallasi, alasi yhteisöissä), oma luottamuksesi siihen, että osaat ja olet hyvä, se että olet oikealla alalla ja haet töitä, joita oikeasti haluat tehdä (tämä näkyy hakiessa ja etenkin työskennellessä kyllä muillekin) ja tietysti se osaamisesi omalla alallasi ja sen hetkisessä työssäsi sekä kykysi oppia uutta. Harva haluaa töihin ihmistä, jolla ei ole paloa tai vähintään edes halua kyseisen työn tekoon, joka ei osaa hommiaan, joka ei tule toimeen muiden kansaa ja/tai käyttäytyy moukkamaisesti, joka ei tunnu itsekään luottavan osaamiseensa tai joka sanoo jokaiseen uuteen asiaan ei jne.

Eli haastattelussa kannattaa parhaansa mukaan vetää jotain roolia, jos et satu olemaan "oikeanlainen"?

Pitää osoittaa olevansa toivotunlainen työntekijä, ei työnantajaa kiinnosta sinun kotiminäsi. Liian moni kuvittelee, että työnantaja on palkkaamassa minua, vaikka ensisijaisesti palkataan osaaminen, vasta sen jälkeen vilkaistaan ihmistä.

Olen superintrovertti, en erityisemmin pidä ihmisistä ja silti olen saanut haluamani työpaikat. Teen töitä tiimissä, jopa esimiehenä, mutta olen töissä työn takia, en etsimässä rupatteluseuraa.

Tämä! Mä skippaan aina rekrytoinnissa ihmiset, jotka kertoo pitkällisesti yksityisminästään.

Jotkut esim. vastaa kysymykseen "kerro itsestä" aloittamalla tyyliin "olen 33-vuotias kahden lapsen äiti ja asutaan mieheni kanssa uudessa omakotitalossa paikassa se ja se". Fiksu taas kertoo olevansa "3 3-vuotias sen ja sen alan ammattilainen". Yksityiselämääkin voi sivuta, mutta vain ohimennen m

Siihen tarvitaan hyvät verkostot ja sosiaaliset suhteet. Lisäksi paljon tuuria ja onnea.

Myös perhetausta ja suku vaikuttaa.

Ja olla oikeassa paikassa ja oikeaa aikaan, näin sanoi joskus Tarja Halonen.