Lue keskustelun säännöt.
Hämmästelen aina, että miten muut pääsee johonkin hyviin töihin
09.02.2022 |
Itselläni ei ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa, harvoin edes kokoaikaista. Tälläkin hetkellä olen osa-aikatyötön, kun en vaan kelpaa mihinkään kunnon töihin. Mietin aina, että onpa tärkeä henkilö se, joka voi tehdä työnsä vaikka etänä.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon vaikuttaa moni seikka, eikä tuuri tosiaan ole ihan se vähäpätöisin. Jos onnistuu sen ensimmäisen, hyvän duunin saamaan ja siinä pärjäämään, jatko on sitten huomattavasti helpompaa. Eli kyllä se niin vain on, että haastatteluun pääsee helpommin se, jolla on katkeamaton työhistoria (saman alan) arvostetuissa/merkittävän kokoisissa yrityksissä, relevanteissa rooleissa ja pitempiä pätkiä kerrallaan sekä mielellään niin, että sitä työpaikkaa ollaan vaihtamassa, koska halutaan eteenpäin, ei koska on pakko, kun taas kerran se kymmenes puolen vuoden määräaikaisuus loppuu.
Tuurin lisäksi vaikuttavat mm.: ala, jolle olet kouluttautunut, yleissivistyksesi ja yleinen ihmisten kanssa toimeentulemisesi (haastattelutilanteissa ja työyhteisössä tuo vaikuttaa hyvinkin paljon pelkän osaamisen ohessa), miten osaat tuoda osaamisesi esiin (CV:ssä, LinkedInissä, työpaikallasi, alasi yhteisöissä), oma luottamuksesi siihen, että osaat ja olet hyvä, se että olet oikealla alalla ja haet töitä, joita oikeasti haluat tehdä (tämä näkyy hakiessa ja etenkin työskennellessä kyllä muillekin) ja tietysti se osaamisesi omalla alallasi ja sen hetkisessä työssäsi sekä kykysi oppia uutta. Harva haluaa töihin ihmistä, jolla ei ole paloa tai vähintään edes halua kyseisen työn tekoon, joka ei osaa hommiaan, joka ei tule toimeen muiden kansaa ja/tai käyttäytyy moukkamaisesti, joka ei tunnu itsekään luottavan osaamiseensa tai joka sanoo jokaiseen uuteen asiaan ei jne.
Eli haastattelussa kannattaa parhaansa mukaan vetää jotain roolia, jos et satu olemaan "oikeanlainen"?
Pitää osoittaa olevansa toivotunlainen työntekijä, ei työnantajaa kiinnosta sinun kotiminäsi. Liian moni kuvittelee, että työnantaja on palkkaamassa minua, vaikka ensisijaisesti palkataan osaaminen, vasta sen jälkeen vilkaistaan ihmistä.
Olen superintrovertti, en erityisemmin pidä ihmisistä ja silti olen saanut haluamani työpaikat. Teen töitä tiimissä, jopa esimiehenä, mutta olen töissä työn takia, en etsimässä rupatteluseuraa.
Tämä! Mä skippaan aina rekrytoinnissa ihmiset, jotka kertoo pitkällisesti yksityisminästään.
Jotkut esim. vastaa kysymykseen "kerro itsestä" aloittamalla tyyliin "olen 33-vuotias kahden lapsen äiti ja asutaan mieheni kanssa uudessa omakotitalossa paikassa se ja se". Fiksu taas kertoo olevansa "3 3-vuotias sen ja sen alan ammattilainen". Yksityiselämääkin voi sivuta, mutta vain ohimennen m
Minä en ainakaan tuollaista jaarittele, kun ei ole miestä tai taloakaan. En kerro edes ikää, en hakemuksessa enkä haastattelussa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä näytä epävarmuutta, vaan sano johtajalle ,että toivot että ovat huomanneet että panostat täysillä työhön ja toivot, että saat kokoaikatyön !
Ei tällaisilla puheilla ole mitään merkitystä, jos töitä ei vaan yksinkertaisesti ole 40 h viikossa.
Voi olla jos aukeaa paikka, niin johtaja voi kysyä ensin tältä joka on esittänyt toivomuksen!
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein uralla etenemisessä auttavat hyvät pskanjauhantataidot sekä hyvä ulkonäkö. Tämä on ikävä totuus työelämästä. Toki kaikki arvostavat hiljaista ja ahkeraa uurtajaa, mutta pomolle mielistelevä ekstovertti korjaa itselleen kuitenkin suurimman hyödyn, ylennyksen ja palkankorotuksen :(
Okeii :) Meiinaaatko enää tässä vaiheeessa koulukiusatttuna että.... Niiinmpä
Ikävä kyllä, nyt olet jälkijunassa ja kommentisi päti vielä 90-luvulle saakka, mutta ei enää 2000-luvulla.
Nyt tarvitaan hyvät verkostot ja suhteet, jotta pääset edes näyttämään sitä osaamista ja niitä osaajia voi yhteen paikkaan olla vaikka sata.
Maailma on muuttunut eskoseni.