Miten pärjäätte sairastuessa yksineläjät/ei apujoukkoja?

Varmasti yleistyy tämmöiset "kotiapulaiset " ym. palvelut. Yksinäisyyttä tuntuu olevan hirveästi. Äidit lapsineen on yksi iso ryhmä jolle apuja sois enemmän. Vaikka olisi isä perheessä niin sairaiden lasten hoitaminen , sairaana on todella raskasta. Kokemusta siitäkin .

Se on kyllä kummallinen juttu, että äitien oletetaan kykenevän 40 asteen kuumeessa hoitamaan lapset, kodin ja lemmikit. Ja kyllä, jokainen voi joskus sairastua vaikka kuinka olis suunniteltu kaikki.

Kipeänä ja yksin, se on ikävä tilanne.

Syrjäseutujen palvelut ei kyllä ole hyvällä tolalla. Ei ihme että maaseudut tyhjenee.

Asutaan itse maalla ja tässä 50 km:n säteellä on kymmeniä kuntia joissa asuu kymmeniätuhansia ihmisiä ja yhdestäkään kaupasta ei saa tilattua kotiinkuljetuksella ruokaa.

Ehkä alan pykäämään tämmöistä palvelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rokottamaton tyttäreni soitti juuri eilisiltana ja kertoi olevansa koronassa. Kunto on heikko. Asuu yksin kahden koiran kanssa. On niin uupunut, ettei jaksa ulkoiluttaa koiria. Onneksi on rivitalo, joten koirat tekevät tarpeensa pihaan.

Olen itse ottanut 3 koronarokotetta ja rohkaissut myös tytärtä ottamaan. Rokottamattomuus on hänelle kuitenkin periaatekysymys. En singahtanut apuun 120 kilometrin päähän ulkoiluttamaan rokottamattoman aikuisen koiria. En pidä itseäni huonona vanhempana.

Mielestäni olet huono vanhempi, jos et kertaakaan käy auttamassa. Ellet sitten ole niin köyhä,  ettei rahaa siihen kerta kaikkiaan ole.

Pyytäköön apuun foliohattuystävänsä, joiden kanssa on pitänyt yhteyttä jo kaksi vuotta Netissä. Voi tietysti olla, että eivät lähde apuun koska korona on vain pikkuflunssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rokottamaton tyttäreni soitti juuri eilisiltana ja kertoi olevansa koronassa. Kunto on heikko. Asuu yksin kahden koiran kanssa. On niin uupunut, ettei jaksa ulkoiluttaa koiria. Onneksi on rivitalo, joten koirat tekevät tarpeensa pihaan.

Olen itse ottanut 3 koronarokotetta ja rohkaissut myös tytärtä ottamaan. Rokottamattomuus on hänelle kuitenkin periaatekysymys. En singahtanut apuun 120 kilometrin päähän ulkoiluttamaan rokottamattoman aikuisen koiria. En pidä itseäni huonona vanhempana.

Mielestäni olet huono vanhempi, jos et kertaakaan käy auttamassa. Ellet sitten ole niin köyhä,  ettei rahaa siihen kerta kaikkiaan ole.

Et ole huono vanhempi. Sulla on omat periaatteet ja hyvä niin.

Joo, ei tartte heittäytyä niin avuttomaksi miehen käsivarsille (jos on parisuhteessa, ni silloin kannattaa, että mies tuntis ittensä tarpeelliseksi, mutta todellisuudessa pärjäisit itsekin). Kotivara on tosiaan kaikilla fiksuilla yksinäisillä ja jos on niin sairas, ettei omin avuin pysty liikkumaan keittiön ja vessan väliä, niin kyllä ne jo ottaa sairaalaan osastolle sitten.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei tartte heittäytyä niin avuttomaksi miehen käsivarsille (jos on parisuhteessa, ni silloin kannattaa, että mies tuntis ittensä tarpeelliseksi, mutta todellisuudessa pärjäisit itsekin). Kotivara on tosiaan kaikilla fiksuilla yksinäisillä ja jos on niin sairas, ettei omin avuin pysty liikkumaan keittiön ja vessan väliä, niin kyllä ne jo ottaa sairaalaan osastolle sitten.

Millä tavalla avuttomaksi? Tottakai perheessä autetaan toinen toisiamme ja se joka on terveenä hoitaa esimerkiksi ruokaostokset. Ei tulisi mieleenkään lähteä kuumeessa ja räkätaudissa kylille hortoilee. Sehän on kiellettyäkin näin korona-aikaan.

-ap

Kannattaa vähän jemmailla sopivasti (ei liikaa) kaikkea tarpeellista. Pesu- ja hygieniatarpeita ja lääkkeitä kannattaa olla vähän jemmassa, pandemian myötä saatavuuskatkoksia on entistä enemmän. Ihan vaan äkillisen mahataudin yllättäessä on kiva, että on pari pakettia ylimääräistä vessapaperia jemmassa. Kannatta myös olla särky- ja allergialääkettä yms. mitä voi yhtäkkiä tarvita, pitää vähän jemmassa.

Kaupunkialueilla Woltit yms. toimittaa ruokaa, ja kotiinkuljetus toimii kaupoista. Muutoin kannattaa olla sitä jemmaruokaakin. Reseptilääkkeitä voi tilata myös netin kautta, mutta ihan samalle illalla se ei onnistu. Maaseutuapteekeissa voi olla kotiinkuljetus kerran viikossa mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Syrjäseutujen palvelut ei kyllä ole hyvällä tolalla. Ei ihme että maaseudut tyhjenee.

Asutaan itse maalla ja tässä 50 km:n säteellä on kymmeniä kuntia joissa asuu kymmeniätuhansia ihmisiä ja yhdestäkään kaupasta ei saa tilattua kotiinkuljetuksella ruokaa.

Ehkä alan pykäämään tämmöistä palvelua.

Polttoaineen järkyttävä hinta valitettavasti torppaa tämmöiset suunnitelmat. Mielellään sitä ajaisi pitkin pitäjää viemässä syrjäseutujen asukkaille ruokaa , mutta 😏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko sitä pärjää tai sitten kuolee. Aika simppelit vaihtoehdot. Kannattaa terveenä koettaa varautua ja auttaa jos on muuta tukiverkkoa. Itse saan tarvittaessa apua veljeltä ja toisaalta olen sitten valmis häntä auttamaan tarvittaessa vaikka hänellä puoliso onkin.

Joka ikisessä lävessä jankataan tätä turvaverkkoa.

Turvaverkko sitä turvaverkko tätä.

Monella ei minkäänlaista turvaverkkoa ole ollenkaan.

Ainut lapsi, vanhemmat ja isovanhemmat kuolleet, ei ystäviä. Muiden sukulaisten kanssa en ole koskaan ollut missään tekemisissä.

Siitä sitten valkkaamaan kuka tulee apuun...

Nykyään ihmiset on uskomattoman auttavaisia (toisinaan), jos vaan uskaltaa ja kehtaa pyytää vaikeaan tilanteeseen apua esim. jostakin asuinalueen / kunnan Facebook-ryhmästä. Nähty on monta kertaa.

Tottakai autetaan, mutta ei se sitä tarkoita, että sinun tarvitsee yksin asuvia ruveta säälittelemään. Kyllä me osataan huolehtia ihan itse omat asiamme ja varautua tällaisiin sairasteluihin. Jos eroaisit miehestäsi, pärjäisit varmasti ihan hyvin. Tietysti olet onnekas, kun miehesi passaa sinua. Mutta on hassua ajatella, ettei ilman selviäisi.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei tartte heittäytyä niin avuttomaksi miehen käsivarsille (jos on parisuhteessa, ni silloin kannattaa, että mies tuntis ittensä tarpeelliseksi, mutta todellisuudessa pärjäisit itsekin). Kotivara on tosiaan kaikilla fiksuilla yksinäisillä ja jos on niin sairas, ettei omin avuin pysty liikkumaan keittiön ja vessan väliä, niin kyllä ne jo ottaa sairaalaan osastolle sitten.

Minut oli kotiutettu sairaalasta ja asuin lapsen kanssa kahden. Pystyin toki liikkumaan vessaan ja käväsemään keittiössä, mutta en pystynyt kipujen takia seisomaan hellan vieressä niinkään kauaa, että olisin voinut lämmittää jotain syötävää.  Siksi piti maata patjalla lattialla ja neuvoa lasta. Hyvin  se sujui ja saattoi olla ihan opettavainen kokemus lapsellekin.

Enpä ole paljon sairastellut. 

Ruokaa ym. saa tilattua kotiin, se ei ole ongelma. Se huolestuttaa, kuka huomaisi ja auttaisi, jos vointini huononeekin äkillisesti, tai saan jonkun kohtauksen. Sairaana kulkisin varmaan puhelin koko ajan taskussa, vaikkei se muuten kuulu tapoihini. Onnistuisin ehkä hälyttämään apua.

Onhan se hankalaa varsinkin kun selkä menee eikä kykene edes vessaan. Ei pysty hakee särkylääkkeitä yms. Nykyään nukun vesipullo ja särkylääkkeet patjan vieressä. 

Vierailija kirjoitti:

Äkillinen sairastuminen voi yllättää , jolloin kaapeissa ei välttämättä ole viikkojen muonavarastoja. Muitakin seikkoja voi olla esteenä, rahattomuutta ym. Ei siinä silloin pitsaa tilata ja varsinkaan maaseudulla missä kotiin ei saa edes sitä pitsaa.

Maaseudulla ihmiset on käsittääkseni harvemmin täysin turvaverkottomia, kun tunnetaan naapurit jne. Jos on täysin turvaverkoton, niin kannattaa muuttaa lähemmäs palveluja. Omat asiat on järjestettävä niin, että asiat hoituu. Äkilliset sairastumiset eivät yleensä ole pitkäkestoisia. Jos toimintakyvyttömyys kestää viikkoja, on kyse jo jostain hoitoa vaativasta.

Mutta ap:n yritysideaan: voisi toimia, olisihan se kiva saada apuja, vaikka ilmankin selviää (olen se, joka yllä kirjoitti, että yksinäiset kyllä pärjää, mutta ajattelen silti, että olisihan se kiva jos ei tarvitsisi pärjätä).

Kannattaa ottaa kohderyhmään yksinäisten lisäksi myös esim. vauvaperheet, koska heillä jaksaminen huonosti nukuttujen öiden vuoksi kortilla ja arkiaskareet pakko pyöriä. Ennenhän tällaista apua sai neuvolan kautta, mutta nykyään jos pyytää, niin saa vain sossut peräänsä ja lapset huostaan, jos ei itse ”pärjää”. Eli jos saisi ko. palvelun maksua vastaan ilman lastensuojelun osallistumista prosessiin, varmasti moni vauvaperhe tarttuisi tähän.

Vierailija kirjoitti:

Äkillinen sairastuminen voi yllättää , jolloin kaapeissa ei välttämättä ole viikkojen muonavarastoja. Muitakin seikkoja voi olla esteenä, rahattomuutta ym.

Minulla on vyötäisillä viikkojen muonavarasto.

 

Kyllä sitä nyt itse aina pärjää, vaikka kipeenä syömättäkin vähän aikaa, vettä juoden, mutta kamalampaa on kun oltiin miehen kanssa molemmat samaan aikaan kovassa kuumeessa ja hoidettiin 3 pientä lastamme, joista osa oli myös kipeänä. Tehtiin niin, että toinen hoiti aina 2 tuntia ja silloin toinen sai levätä, sitten vaihdettiin. Oli kamalaa, mutta onneksi pari päivää vain kesti. Olimme aivan sekaisin kovasta kuumeesta, mutta eihän nykyään voi edes isovanhemmilta yms. apua pyytää, itse on hoidettava kun on lapset tehnytkin....

Joo tottakai tämä pärjäämisenkulttuuri kaikilla on tiedossa. Yksin pärjätään ja auttaa ei tarvitse. Hohhoijaa

Ei kannata liikaa luottaa kauppojen kotiinkuljetuksiin. Olin vakiotilaaja kunnes korona sekoitti pakan ja yhtäkkiä kaikki halusivat ruuat kotiinkuljetuksilla. Viikkokausiin en onnistunut saamaan kuljetusta varattua vaan piti lähteä kauppaan.

Wolt puolestaan saattaa rajata yhtäkkiä alueita palvelujensa ulkopuolelle, jos kuljettajia on vähän. Olin sairaana edellisenä lumimyrskyviikonloppuna ja yritin tilata Woltilta ruokaa. Sovellus ilmoitti vaan, että valitettavasti alueellesi ei tehdä juuri nyt kuljetuksia.

Opin totisesti kotivaran merkityksen.