Kuvaile mahdollisimman pikkutarkasti elämäsi tylsin hetki
Kommentit (23)
Erehdyin Ryhmäteatteriin katsomaan Karamazovin veljeksiä. Vai oliko se rikos ja rangaistus. Joka tapauksessa näytelmä kesti 5(!) tuntia ja meinasin kuolla virhearviooni. Olin siis ollut Ryhmiksessä jossain humoristisessa kappaleessa katsojana siis ja tykännyt kovasti ja ajattelin, että haluan tätä nannaa lisää. Mutta se oli täysin puiseva ja tylsä ja typerä näytelmä, muistaakseni vielä ruotsin kielellä jostain syystä! En ymmärtänyt mitään vaikka kouluruotsia kohtuullisesti osaainkin. Ja olin paikalla tätini kanssa (jonka minä houkuttelin mukaan!) joka nautti näytelmästä kovasti, joten niin en voinut edes poistua.
Hakeeko ap muuten uutta Alastalon salissa'a? ;)
Se aika kun vauva oli erittäin uninen vastasyntynyt ja minulla oli baby blues. Klo 7.30-16.20 istuin sohvalla välillä imettäen. Vessassa kävin välillä.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 17:07"]
Armeijassa 2 unettoman yön jälkeen päällikkölääkärin oven edessä 9h istuminen selkä suorana katse yläviistossa ilman mitään aktiiviteetteja. Ja tosiaa 9h oli odotusaika sillä penkillä.
[/quote]
Eikö tuo ole jo kidutusta... epäinhimillistä kohtelua?
Ensiavun päivystyksessä lääkärin odottaminen tuntikausia. Olin kipeä. Olo oli karmea ja ainoat ympäristön virikkeet olivat huoneen lamppu ja ovet ja jotkut henkilökunnalle tarkoitetut seinälle liimatut ohjeet. Sellaisena hetkenä osaa arvostaa ihan mitä tahansa muuta elämää kuin sitä hetkeä.
Eräs ummetus... Kaksi tuntia pusertelin sitä jöötiä ulos, eikä ollut edes kännykkää mukana että olisi voinut palstailla.
Ainoa näkymä puolen metrin päässä naamasta kylmä valkea laatta..
Niin enkä edes onnistunut tehtävässäni.
Lapsena, jotain kymmenen paikkeilla, seuroihin raahattuna kun en vielä osannut kieltäytyä. Muistan vieläkin ne harmaaksi maalattujen, tummanpunaisella tekonahalla päällystettyjen linkkuun menevien tuolien detaljit, kärpäset ikkunassa ja saarnaajan naukuvan äänen. Puheesta en ymmärtänyt mitään, mikä oli outo tunne. Suomea ne puhuivat, mutta koko puhe oli niin kaukana mistään ymmärrettävästä, etten tajunnut edes mistä aihepiiristä puhuttiin. Varmaan syntiä vastustettiin ja jumalisuutta ylistettiin. Ja ne saarnat kestivät puoli päivää. siltä ainakin tuntui.
Aika pian sen jälkeen kieltäydyin koko touhusta.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 18:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 17:07"]
Armeijassa 2 unettoman yön jälkeen päällikkölääkärin oven edessä 9h istuminen selkä suorana katse yläviistossa ilman mitään aktiiviteetteja. Ja tosiaa 9h oli odotusaika sillä penkillä.
[/quote]
Eikö tuo ole jo kidutusta... epäinhimillistä kohtelua?
[/quote]
Sotaväessä se on kovaa peliä
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 18:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 17:07"]
Armeijassa 2 unettoman yön jälkeen päällikkölääkärin oven edessä 9h istuminen selkä suorana katse yläviistossa ilman mitään aktiiviteetteja. Ja tosiaa 9h oli odotusaika sillä penkillä.
[/quote]
Eikö tuo ole jo kidutusta... epäinhimillistä kohtelua?
[/quote]
Ei se loppujenlopuksi niin paha ollut koska kokoajan luuli että kohta sinne pääsee kuitenkin koska olin jonossa tyyliin kolmantena kokoajan :D Väsytti ihan saatanasti ja arvon Päällikkölääkäri vittuillakseen piti jotain 2h kokouksia siellä huoneessa eikä ottanut potilaita yhtään ja haki kahvia ym seisoskeli..
Oli varmaan noin kaksi kuukautta sitten, löysin lopulta itseni puhkomasta virtuaalista kuplamuovia ;D
Eipä sekään piristänyt tylsyyttä.
Lapsena jossain kyläpaikassa kun vanhemmat jorisivat jotain joutavia aikuisten kesken ja itse heiluttelin varpaita. Manguin kotiin, eikä kukaan kuunnellut, vaikka olin jo täysin tuskastunut odottamisesta. Muistan vielä ne kokolattiamatot ja 70-lukulaisen värityksen.
Työpaikka, jossa ei ollut juuri mitään tekemistä, mutta piti kuitenkin olla koko ajan tietokoneen ääressä odottamassa (eikä saanut esim. kahvihuoneeseen nukkumaan).
Armeijassa 2 unettoman yön jälkeen päällikkölääkärin oven edessä 9h istuminen selkä suorana katse yläviistossa ilman mitään aktiiviteetteja. Ja tosiaa 9h oli odotusaika sillä penkillä.
Koulussa neljän tunnin jälki-istunnossa. Piti istua kädet pulpetilla, selkä suorassa ja tietenkin mitään tekemättä. Loppuvaiheessa taisin oikeasti nukahtaa kun havahduin valvojan rääkäisyyn, että lisää istuntoa on tulossa jos nukkuu.
Erään leikkauksen jälkeen sairaalassa. En voinut liikkua kipujen takia. Pystyin vain makaamaan tuijottaen kattoa mutta en pystynyt nukahtamaan koska olin juuri aiemmin herännyt nukutuksesta eikä väsyttänyt yhtään. Illasta seuraavaan aamupäivään eli noin 10 tuntia makasin ja tuijotin kattoa. Helpotus oli suuri kun vihdoin joku tuli auttamaan että pääsin edes istumaan :D