Saako lasta hoputtaa tai puhua lapselle kiivastuneella äänellä?
Kouluikäinen lapsi jostain syystä kiukuttelee välillä tai kiiretilanteessa jää esim. istuskelemaan lumihankeen (pitäisi esim. ehtiä junaan tai bussiin ja hån ei jaksa kävellä). Kysymys on lyhyesti: saako aikuinen/lapsen vanhempi sanoa vihaisella äänellä "tule jo!" tai "nyt on kiire!" tai "nyt mennään!" vai kuinka iso riski on saada lastensuojeluviranomaiset peräänsä? Aikuinenhan ei saisi nykyään ilmaista mielipahaansa muuten kuin järkevästi selittämällä asiat, jos lapsi käyttäytyy vastahankaisesti.
Miten toimisitte tuollaisessa tilanteessa, jottei ääntä tarvitsisi korottaa ja aikuinen voisi puhua vain nätisti hymyillen ja kohteliaasti lapselle, siis korottamatta ääntään? Ennakointi on huomioitu, järjen puhuminen on yritetty ja koetettu noin 10 kertaa sanoa sama asia kohteliaasti.
Kommentit (26)
Saako lasta hoputtaa? Ihme kysymyksiä.
Paranna lapsesi tunnetaitoja. Se auttaa oikeasti.
Jääköön hankeen istumaan. Huomiota se toiminnallaan hakee ja sitä ei pidä tuossa tilanteessa antaa. Ja miksi hyysäät kouluikäistä lasta?
Lapsen tulee oppia normaalia vuorovaikutusta (=käytöksellä on seurauksia, ihmisillä on tunnereaktioita). Raivoaminen ja jatkuva kielteisyys on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsuudessani isät karjahtivat ja äidit huusivat, jos tottelua ei tullut.
Niin minunkin lapsuudessani, mutta nyt eletään vuotta 2022 ja saattaa napsahtaa lasu, jos vanhempi on huonotuulinen lapsensa seurassa. Joten aikuisen pitäisi vain jaksaa olla hymyssä suin ja puhua rauhallisen järkevästi, vaikka asiasta olisi jauhettu jo 20 kertaa ja lapsi olisi itse pahantuulinen ja uhmakas. Siksi kiinnostaisi tietää, mikä on se oikea totuus.
T. Ap
Haista paska. Vanhemmat saa sortaa lapsiaan ihan rauhassa kenenkään siihen puuttumatta. Se, että sinun lapsesi on itseään heikomman vanhemman lapsi ei ole yhteiskunnan vika. Olisiko sinun aika jo aikuistua ja nostaa se katse sinne peiliin?
Ei saa hoputtaa. Koskee kaikkia alle 18 vuotiaita.
Pidä äänensävy lempeänä, hymyile lämpimästi. Jos juna menee, tulee niitä seuraavia... ja seuraavia... ja....
Kun lapsi väsyy, tilaat taksin. Hän varmaan tarvitsee jonkin lelun tai isompana jotain muuta lohtua. Osta hänelle niitä herkkuja, mitä hän haluaa. Nälkä tulee kuitenkin ja vaikka olisit ottanut eväät, ovat ne varmasti olleet kelvottomat. Kotona hiero häntä, anna pelata tai katsoa leffoja niin kauan kuin haluaa. Silittele uneen.
Aamulla lähdette sitten taas liikkeelle, kun lapsi on siihen valmis.
Täh? Eikö joku hoputa? Kyllä minä hoputan koululaisia harva se aamu. En vihaisesti, mutta asteen verran vakavammalla ja hieman kovemmalla äänellä tyyliin ”hei nyt vauhtia, ettette myöhästy”. Aamutoimiin heillä on reilusti aikaa ja kamat katsottu valmiiksi edellisenä iltana, mutta aamuisin vaan liikkuvat välillä kuin täit tervassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsuudessani isät karjahtivat ja äidit huusivat, jos tottelua ei tullut.
Niin minunkin lapsuudessani, mutta nyt eletään vuotta 2022 ja saattaa napsahtaa lasu, jos vanhempi on huonotuulinen lapsensa seurassa. Joten aikuisen pitäisi vain jaksaa olla hymyssä suin ja puhua rauhallisen järkevästi, vaikka asiasta olisi jauhettu jo 20 kertaa ja lapsi olisi itse pahantuulinen ja uhmakas. Siksi kiinnostaisi tietää, mikä on se oikea totuus.
T. Ap
Missä pahvilaatikossa sinä oikein elät? Ei ole mitään amerikantiedettä päätellä, että olet pääkaupunkiseudulla asuva akateeminen.
Mulla on vieläpä lammasmaisen rauhallinen ja kärsivällinen luonne, mutta lapsi koettelee rajojani ja heittäytyy ei-ikätasoiseksi toisinaan vaikeissa tilanteissa. Saan hävetä silmät päästäni. En tiedä, millainen fakiiri pitäisi olla noissa tilanteissa.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Täh? Eikö joku hoputa? Kyllä minä hoputan koululaisia harva se aamu. En vihaisesti, mutta asteen verran vakavammalla ja hieman kovemmalla äänellä tyyliin ”hei nyt vauhtia, ettette myöhästy”. Aamutoimiin heillä on reilusti aikaa ja kamat katsottu valmiiksi edellisenä iltana, mutta aamuisin vaan liikkuvat välillä kuin täit tervassa.
Minä en ole ryhtynyt lapsilleni palvelijaksi. Heille on opetettu herätyskellon käyttö ja aamurutiinit. Ja jos myöhästyy itse vastaa seurauksista. Lapsuus on sitä aikaa, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Haista paska. Vanhemmat saa sortaa lapsiaan ihan rauhassa kenenkään siihen puuttumatta. Se, että sinun lapsesi on itseään heikomman vanhemman lapsi ei ole yhteiskunnan vika. Olisiko sinun aika jo aikuistua ja nostaa se katse sinne peiliin?
Ei lapsia saa sortaa, mutta mielestäni perusasiat ja velvollisuudet pitäisi silti hoitaa kunnialla (esim. koulu ja mahdolliset harrastukset). Miten kaltaiseni voisi muuttua vahvemmaksi ja paremmaksi ihmiseksi vanhempana?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Paranna lapsesi tunnetaitoja. Se auttaa oikeasti.
Saisinko muutaman vinkkiviitosen tähän alkuun? Olen tutustunut aiheeseen kyllä ja maltillisesti olenkin koettanut vahvistaa tunnetaitoja.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Eikö joku hoputa? Kyllä minä hoputan koululaisia harva se aamu. En vihaisesti, mutta asteen verran vakavammalla ja hieman kovemmalla äänellä tyyliin ”hei nyt vauhtia, ettette myöhästy”. Aamutoimiin heillä on reilusti aikaa ja kamat katsottu valmiiksi edellisenä iltana, mutta aamuisin vaan liikkuvat välillä kuin täit tervassa.
Minä en ole ryhtynyt lapsilleni palvelijaksi. Heille on opetettu herätyskellon käyttö ja aamurutiinit. Ja jos myöhästyy itse vastaa seurauksista. Lapsuus on sitä aikaa, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuisuuteen.
Kuulostapa hieman kalsealta. Minä taas katson lasten perään, tuen, autan ja ohjaan ihan mielelläni. Herätyskellot toki löytyy, mutta kyllä meillä mennään herättelemään jos joku nukkuu pommiin. Ei lasten tarvitse selviytyä yksin. He eivät ole mitään miniaikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haista paska. Vanhemmat saa sortaa lapsiaan ihan rauhassa kenenkään siihen puuttumatta. Se, että sinun lapsesi on itseään heikomman vanhemman lapsi ei ole yhteiskunnan vika. Olisiko sinun aika jo aikuistua ja nostaa se katse sinne peiliin?
Ei lapsia saa sortaa, mutta mielestäni perusasiat ja velvollisuudet pitäisi silti hoitaa kunnialla (esim. koulu ja mahdolliset harrastukset). Miten kaltaiseni voisi muuttua vahvemmaksi ja paremmaksi ihmiseksi vanhempana?
T. Ap
Netistä löytyy paljon tietoa siitä miten sitä omaa itsetuntoaan voi kehittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haista paska. Vanhemmat saa sortaa lapsiaan ihan rauhassa kenenkään siihen puuttumatta. Se, että sinun lapsesi on itseään heikomman vanhemman lapsi ei ole yhteiskunnan vika. Olisiko sinun aika jo aikuistua ja nostaa se katse sinne peiliin?
Ei lapsia saa sortaa, mutta mielestäni perusasiat ja velvollisuudet pitäisi silti hoitaa kunnialla (esim. koulu ja mahdolliset harrastukset). Miten kaltaiseni voisi muuttua vahvemmaksi ja paremmaksi ihmiseksi vanhempana?
T. Ap
Lapsesi ovat jo kärsineet ja oppineet väärin, koska olet tuollainen tossu.
Mieti näin.
Lapsesi tulee elämässään kohtaamaan tilanteita joissa ei ole samaa mieltä muiden kanssa. Sinä näytät ja opetat nyt mallia miten lapsi aikuisena käsittelee nämä tilanteet. Töissä, parisuhteessa, ystävien kesken.
Suuttuminen ja vihaisuus on tunteita ja ne saa näyttää ja kertoa. Olennaista on se, miten.
Onko selvillä miksi lapsi ei jaksa kävellä? Liian pitkä matka? Onko lapsella joku fyysinen ongelma(esim löysät lonkat?). Valittaako särkyä iltaisin?
Käytöksellään lapsi yrittää välttää jotain epämukavuutta elämässään. Kannattaa pureutua siihen.
Kysymyksesi on hankala, sillä mitä sinun mielestäsi on hoputtaminen ja kiivastuminen? Aikuisillakin on tunteet ja lapsia ei kannattaisi opettaa siihenkään, miten aikuinen loputtoman kärsivällisesti ymmärtää aivan kaiken.
Usein selkokielisyys ja vähäsanaisuus saattavat toimia, mutta jos olet opettanut lapsesi olemaan joka asiasta jotakin mieltä voi muutos olla teille hankalaa. On kuitenkin tilanteita, joissa selkokieli on aikuisen oikeus etenkin kun aikuinen vastaa viime kädessä kaikesta. Lapsien kanssa sallittua on kiristys, uhkailu ja lahjonta. MIkään psykologi sinun ei joka kerta tarvitse olla.
Annan lapsille aina vaihtoehdon: hoidetaanko hyvässä vai huonommassa hengessä asia eteenpäin. Hyvässä hengessä kaikki uskovat minua ja huonossa hengessä tarkoittaa kovempaa kieltä sekä myös seurauksia esim jokin luvattu asia peruutetaan. En minä muuta ole keksinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paranna lapsesi tunnetaitoja. Se auttaa oikeasti.
Saisinko muutaman vinkkiviitosen tähän alkuun? Olen tutustunut aiheeseen kyllä ja maltillisesti olenkin koettanut vahvistaa tunnetaitoja.
T. Ap
Lopetat sen ohjekirjojen lukemisen ja opettelet tuntemaan sen oman lapsesi.
Minun lapsuudessani isät karjahtivat ja äidit huusivat, jos tottelua ei tullut.