Rajattomat lapset, äh en jaksa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuus on todella pelottaa. Ja tosiaan rajoilla en tarkoita minkäänlaista kuritusväkivaltaa, en fyysistä tai henkistä. 

Rajat on sitä, että lasta kuunnellaan ikätasoisesti, muttei noudateta lapsen oikkuja. Aikuinen päättää, se tarkoittaa esimerkiksi sitä, milloin saa karkkia, mitä syödään, milloin lähdetään minnekin, milloin katsetaan tablettia, ym. Kun näistä lipsutaan pienestä pitäen ja annetaan valta lapselle, joka ei siihen ole ikänsä puolesta valmis, tehdään karhunpalvelus lapselle ja tulee rajattomia lapsia. Tunnetaidot ja kiintymysvanhemmuus ei ole sama asia kuin curlingvanhemmuus, jossa siloitellaan lapsen tieltä kaikki ongelmat. 

Minut on kasvatettu auktoriteetillä ja fyysisesti kurittamalla, pelkäsin vanhempiani ja nykyisin minulla on heihin lähinnä velvollisuusvälit, ei suurempia tunteita. Muuten jätettiin hyvin yksin selviytymään, läksyjen perään ei kyselty ja itse sai hoitaa kaikkia asiat, mutta toisaalta jos ei hoitanut, olisi saanut selkään. Se on todella huonoa vanhemmuutta myös. Ja nyt huomasin, että tuolla yllä tätä oli kuvattu samalla tavalla kyvyttömäksi kuin rajatonta, olen samaa mieltä. 

Kuka näitä termejä oikein keksii? Curling-vanhemmuus?

Peli, jossa lapset ovat pelinappuloita, joilla poistetaan toisia ja välillä omiakin pelistä hyvinkin väkivaltaisesti ja ainoa asia, jonka ihmiset siitä poimivat on tuo, että yritetään saada määrämittainen pesään eli siloitella lapsen tieltä ongelmat. Kun siinäkään kohtaa ei ajatella sitä lasta, vaan niitä pisteitä, joita sillä lapsella saadaan.

No joo, onhan nämä hassuja termejä, mutta yleisesti käytössä niin siksi käytin :D

Bussissa kuultua. Hyvin pukeutuneita noin 20-30 vuotiaitten ryhmä ollut illanvietossa. Mies alkaa puhumaan "Kyllä se kasvattaminen kannattaa jättää ammattilaisille. Meidänkin Urhosta on tullu niin fiksu poika nyt kun se on ollu siellä hoidossa"

Vierailija kirjoitti:

Bussissa kuultua. Hyvin pukeutuneita noin 20-30 vuotiaitten ryhmä ollut illanvietossa. Mies alkaa puhumaan "Kyllä se kasvattaminen kannattaa jättää ammattilaisille. Meidänkin Urhosta on tullu niin fiksu poika nyt kun se on ollu siellä hoidossa"

Apuaaa mä en kestä 🙈 ”Onpa kiva kun te täällä hoidossa harjoittelette pottailua/lusikalla syömistä/anteeksi pyytämistä/mitä tahansa, niin ei sitten kotona tarvi.” 🤦‍♀️

Ja sitten on nämä muka hyväkäytöksiset, joita päiväkodin tädit palvoo. Pojan ryhmässä oli tyttö, joka oli "niiiiin ihana" ja "kaikki huomioonottava", suorastaan palvottu. Ja juuri tämä tyttö näytti pojalleni niitä ilmeitä ja eleitä, mitä näytetään kun joku on vammainen, kun luuli, ettei kukaan näe, mutta minä näin.

Samoisen tytön isä tivasi vanhempainillassa, kun tuli puhe ryhmään integroiduista lapsista, keitä nämä ovat ja miksi tällaisia on. Ei vaan meinannut lopetta, vaikka hänelle sanottiin, ettei kerrota ketkä ovat ja miksi.

Niin että sellaisia ne näennäisesti ihanat kasvattajat voivat olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kollega joka kysyy 3 vuotiaalta tyttäreltään mitä tämä haluaa syödä seuraavana päivänä. Ja tekee sitten sitä. Ei myöskään saanut lasta pottatreenattua, kun lapsi 'ei tykännyt'. Vei 3+v lapsen päiväkotiin jossa sitte opettivat potalle. Äiti oli huolissaan, kun lapsi oli 'välillä itkenyt'.

En tajua, miksi lapsi ei saisi toivoa jotain ruokaa. Ei se vielä tee vanhemmasta kyvytöntä kasvattajaa. Tietysti jos lapsi tahtoo sipsiä tai popkornia, niin silloin on kyseessä kyvyttömyys. Mutta jos vaihtoehdot ovat kanakastike ja riisi, pinaattiletut ja makaroni tai silakkapihvit ja muussi, niin miksei kolmevuotias voisi noista mieleisensä valita. 

Sen sijaan se on kädettömyyttä, että lapsi päättää, milloin päiväkodista lähdetään kotiin, kuka hänet vie päiväkotiin tai mitä äiti ja isä syö. Tällaisiakin lapsia on. Että lapsi sanoo isälleen, että sä et nyt syö noita pinaattilettuja, jolloin munaton iskä sanoo, että en sitten, mitä mä saan syödä, ja kolmevuotias sen hänelle kertoo. 

Toisille 3-vuotiaille tuo on liian vaikea päätös. Väittäisin jopa että useimmille. Etenkin jos lapsi joka aterialla saa tuolla tavalla päättää ruoastaan, niin silloin lapsi aina kyselee vaihtoehtoja (myös siellä päiväkodissa) ja kun tarjolla onkin vaan niitä silakkapihvejä, niin sitten lapsi ei suostukaan syömään niitä ja saattaa alkaa kiukutella. Tuon ikäiselle lapselle riittää se että hän saa päättää juoko maitoa vai piimää, syökö pienen palan leipää lisäksi vai ei. Näin pääsee kyllä helpommalla vanhempi ja kasvattaa lapsestaan samalla kaikkiruokaisen (syömishäiriöitä pienillä lapsilla enemmän kuin koskaan!).

Liian paljon vaihtoehtoja liian pienelle lapselle ahdistaa lasta. Hän kokee turvattomuutta. Lapsi kiukuttelee enemmän ja vaikka vanhempi ajattelee pääsevänsä helmpommalla, niin oikeasti se on juuri päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bussissa kuultua. Hyvin pukeutuneita noin 20-30 vuotiaitten ryhmä ollut illanvietossa. Mies alkaa puhumaan "Kyllä se kasvattaminen kannattaa jättää ammattilaisille. Meidänkin Urhosta on tullu niin fiksu poika nyt kun se on ollu siellä hoidossa"

Apuaaa mä en kestä 🙈 ”Onpa kiva kun te täällä hoidossa harjoittelette pottailua/lusikalla syömistä/anteeksi pyytämistä/mitä tahansa, niin ei sitten kotona tarvi.” 🤦‍♀️

Päiväkodissa ei annettu 3-vuotiaan käsipuolen käyttää edes wc-istuimen pienentäjää. Jätettiin yksin istumaan ja oli pudonnut pönttöön ja kesti todella kauan, että hänet sai uudelleen harjoittelemaan pöntöllä istumista ilman pienentäjää. Kiitos vaan itsekkäiden päiväkotitätien, jotka toimivat kaikkien kohdalla sen kehittyneimmän olettaman mukaan. Lapset on yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kollega joka kysyy 3 vuotiaalta tyttäreltään mitä tämä haluaa syödä seuraavana päivänä. Ja tekee sitten sitä. Ei myöskään saanut lasta pottatreenattua, kun lapsi 'ei tykännyt'. Vei 3+v lapsen päiväkotiin jossa sitte opettivat potalle. Äiti oli huolissaan, kun lapsi oli 'välillä itkenyt'.

En tajua, miksi lapsi ei saisi toivoa jotain ruokaa. Ei se vielä tee vanhemmasta kyvytöntä kasvattajaa. Tietysti jos lapsi tahtoo sipsiä tai popkornia, niin silloin on kyseessä kyvyttömyys. Mutta jos vaihtoehdot ovat kanakastike ja riisi, pinaattiletut ja makaroni tai silakkapihvit ja muussi, niin miksei kolmevuotias voisi noista mieleisensä valita. 

Sen sijaan se on kädettömyyttä, että lapsi päättää, milloin päiväkodista lähdetään kotiin, kuka hänet vie päiväkotiin tai mitä äiti ja isä syö. Tällaisiakin lapsia on. Että lapsi sanoo isälleen, että sä et nyt syö noita pinaattilettuja, jolloin munaton iskä sanoo, että en sitten, mitä mä saan syödä, ja kolmevuotias sen hänelle kertoo. 

Toisille 3-vuotiaille tuo on liian vaikea päätös. Väittäisin jopa että useimmille. Etenkin jos lapsi joka aterialla saa tuolla tavalla päättää ruoastaan, niin silloin lapsi aina kyselee vaihtoehtoja (myös siellä päiväkodissa) ja kun tarjolla onkin vaan niitä silakkapihvejä, niin sitten lapsi ei suostukaan syömään niitä ja saattaa alkaa kiukutella. Tuon ikäiselle lapselle riittää se että hän saa päättää juoko maitoa vai piimää, syökö pienen palan leipää lisäksi vai ei. Näin pääsee kyllä helpommalla vanhempi ja kasvattaa lapsestaan samalla kaikkiruokaisen (syömishäiriöitä pienillä lapsilla enemmän kuin koskaan!).

Liian paljon vaihtoehtoja liian pienelle lapselle ahdistaa lasta. Hän kokee turvattomuutta. Lapsi kiukuttelee enemmän ja vaikka vanhempi ajattelee pääsevänsä helmpommalla, niin oikeasti se on juuri päinvastoin.

Mutta se, että pakotetaan maistamaan paprikaa, vaikka lapsi itkee. Paprika on monelle täysin sopimaton, miksi sitä ollenkaan tarjotaan päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kollega joka kysyy 3 vuotiaalta tyttäreltään mitä tämä haluaa syödä seuraavana päivänä. Ja tekee sitten sitä. Ei myöskään saanut lasta pottatreenattua, kun lapsi 'ei tykännyt'. Vei 3+v lapsen päiväkotiin jossa sitte opettivat potalle. Äiti oli huolissaan, kun lapsi oli 'välillä itkenyt'.

En tajua, miksi lapsi ei saisi toivoa jotain ruokaa. Ei se vielä tee vanhemmasta kyvytöntä kasvattajaa. Tietysti jos lapsi tahtoo sipsiä tai popkornia, niin silloin on kyseessä kyvyttömyys. Mutta jos vaihtoehdot ovat kanakastike ja riisi, pinaattiletut ja makaroni tai silakkapihvit ja muussi, niin miksei kolmevuotias voisi noista mieleisensä valita. 

Sen sijaan se on kädettömyyttä, että lapsi päättää, milloin päiväkodista lähdetään kotiin, kuka hänet vie päiväkotiin tai mitä äiti ja isä syö. Tällaisiakin lapsia on. Että lapsi sanoo isälleen, että sä et nyt syö noita pinaattilettuja, jolloin munaton iskä sanoo, että en sitten, mitä mä saan syödä, ja kolmevuotias sen hänelle kertoo. 

Toisille 3-vuotiaille tuo on liian vaikea päätös. Väittäisin jopa että useimmille. Etenkin jos lapsi joka aterialla saa tuolla tavalla päättää ruoastaan, niin silloin lapsi aina kyselee vaihtoehtoja (myös siellä päiväkodissa) ja kun tarjolla onkin vaan niitä silakkapihvejä, niin sitten lapsi ei suostukaan syömään niitä ja saattaa alkaa kiukutella. Tuon ikäiselle lapselle riittää se että hän saa päättää juoko maitoa vai piimää, syökö pienen palan leipää lisäksi vai ei. Näin pääsee kyllä helpommalla vanhempi ja kasvattaa lapsestaan samalla kaikkiruokaisen (syömishäiriöitä pienillä lapsilla enemmän kuin koskaan!).

Liian paljon vaihtoehtoja liian pienelle lapselle ahdistaa lasta. Hän kokee turvattomuutta. Lapsi kiukuttelee enemmän ja vaikka vanhempi ajattelee pääsevänsä helmpommalla, niin oikeasti se on juuri päinvastoin.

Mutta se, että pakotetaan maistamaan paprikaa, vaikka lapsi itkee. Paprika on monelle täysin sopimaton, miksi sitä ollenkaan tarjotaan päiväkodissa.

Koska se on myös monille sopivaa! Pakottaa ei pitäisi kyllä enää, mutta kun tarpeeksi monta kertaa lautasella sellaisen näkee, niin useimmiten lapsenkin tekee mieli maistaa. Ja kun on useamman kerran maistanut, niin sitten oppii syomäänkin sitä. Tällaiset pitäisi kyllä harjoitella jo ihan vauvana/taaperona, vanhempana se on huomattavasti hankalampaa. Allergiat on sitten erikseen ja niistä varmasti on lääkäriltä todistus.

Päiväkodissa 3 v. hyvin väsynyt lapseni jätettiin yksin lepäilemään, kun muita alettiin pukea ulkoilua varten. Siellä yksinään oli sitten saanut kouristuskohtauksen. Kait nyt noin "koulutetut" ihmiset tajuavat, että jotain on viella, jos lapsi on päiväunien jälkeen edelleen väsynyt eivätkä jätä häntä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kollega joka kysyy 3 vuotiaalta tyttäreltään mitä tämä haluaa syödä seuraavana päivänä. Ja tekee sitten sitä. Ei myöskään saanut lasta pottatreenattua, kun lapsi 'ei tykännyt'. Vei 3+v lapsen päiväkotiin jossa sitte opettivat potalle. Äiti oli huolissaan, kun lapsi oli 'välillä itkenyt'.

En tajua, miksi lapsi ei saisi toivoa jotain ruokaa. Ei se vielä tee vanhemmasta kyvytöntä kasvattajaa. Tietysti jos lapsi tahtoo sipsiä tai popkornia, niin silloin on kyseessä kyvyttömyys. Mutta jos vaihtoehdot ovat kanakastike ja riisi, pinaattiletut ja makaroni tai silakkapihvit ja muussi, niin miksei kolmevuotias voisi noista mieleisensä valita. 

Sen sijaan se on kädettömyyttä, että lapsi päättää, milloin päiväkodista lähdetään kotiin, kuka hänet vie päiväkotiin tai mitä äiti ja isä syö. Tällaisiakin lapsia on. Että lapsi sanoo isälleen, että sä et nyt syö noita pinaattilettuja, jolloin munaton iskä sanoo, että en sitten, mitä mä saan syödä, ja kolmevuotias sen hänelle kertoo. 

Toisille 3-vuotiaille tuo on liian vaikea päätös. Väittäisin jopa että useimmille. Etenkin jos lapsi joka aterialla saa tuolla tavalla päättää ruoastaan, niin silloin lapsi aina kyselee vaihtoehtoja (myös siellä päiväkodissa) ja kun tarjolla onkin vaan niitä silakkapihvejä, niin sitten lapsi ei suostukaan syömään niitä ja saattaa alkaa kiukutella. Tuon ikäiselle lapselle riittää se että hän saa päättää juoko maitoa vai piimää, syökö pienen palan leipää lisäksi vai ei. Näin pääsee kyllä helpommalla vanhempi ja kasvattaa lapsestaan samalla kaikkiruokaisen (syömishäiriöitä pienillä lapsilla enemmän kuin koskaan!).

Liian paljon vaihtoehtoja liian pienelle lapselle ahdistaa lasta. Hän kokee turvattomuutta. Lapsi kiukuttelee enemmän ja vaikka vanhempi ajattelee pääsevänsä helmpommalla, niin oikeasti se on juuri päinvastoin.

Mutta se, että pakotetaan maistamaan paprikaa, vaikka lapsi itkee. Paprika on monelle täysin sopimaton, miksi sitä ollenkaan tarjotaan päiväkodissa.

Koska se on myös monille sopivaa! Pakottaa ei pitäisi kyllä enää, mutta kun tarpeeksi monta kertaa lautasella sellaisen näkee, niin useimmiten lapsenkin tekee mieli maistaa. Ja kun on useamman kerran maistanut, niin sitten oppii syomäänkin sitä. Tällaiset pitäisi kyllä harjoitella jo ihan vauvana/taaperona, vanhempana se on huomattavasti hankalampaa. Allergiat on sitten erikseen ja niistä varmasti on lääkäriltä todistus.

Seli seli, paprika on monen vatsalle ongelma, eikä siitä silti mitään allergiadiagnoosia saa.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa 3 v. hyvin väsynyt lapseni jätettiin yksin lepäilemään, kun muita alettiin pukea ulkoilua varten. Siellä yksinään oli sitten saanut kouristuskohtauksen. Kait nyt noin "koulutetut" ihmiset tajuavat, että jotain on viella, jos lapsi on päiväunien jälkeen edelleen väsynyt eivätkä jätä häntä yksin.

Sairaan lapsen paikka on tietenkin kotona. Olisi pitänyt heti soittaa vanhemmalle että tulee hakemaan.

Näköjään joku alapeukuttava päiväkotitäti ei tykkää yhtään, että heistäkin kerrotaan totuuksia. Pitäisi vaan vanhempia haukkua huonoiksi kasvattajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kollega joka kysyy 3 vuotiaalta tyttäreltään mitä tämä haluaa syödä seuraavana päivänä. Ja tekee sitten sitä. Ei myöskään saanut lasta pottatreenattua, kun lapsi 'ei tykännyt'. Vei 3+v lapsen päiväkotiin jossa sitte opettivat potalle. Äiti oli huolissaan, kun lapsi oli 'välillä itkenyt'.

En tajua, miksi lapsi ei saisi toivoa jotain ruokaa. Ei se vielä tee vanhemmasta kyvytöntä kasvattajaa. Tietysti jos lapsi tahtoo sipsiä tai popkornia, niin silloin on kyseessä kyvyttömyys. Mutta jos vaihtoehdot ovat kanakastike ja riisi, pinaattiletut ja makaroni tai silakkapihvit ja muussi, niin miksei kolmevuotias voisi noista mieleisensä valita. 

Sen sijaan se on kädettömyyttä, että lapsi päättää, milloin päiväkodista lähdetään kotiin, kuka hänet vie päiväkotiin tai mitä äiti ja isä syö. Tällaisiakin lapsia on. Että lapsi sanoo isälleen, että sä et nyt syö noita pinaattilettuja, jolloin munaton iskä sanoo, että en sitten, mitä mä saan syödä, ja kolmevuotias sen hänelle kertoo. 

Toisille 3-vuotiaille tuo on liian vaikea päätös. Väittäisin jopa että useimmille. Etenkin jos lapsi joka aterialla saa tuolla tavalla päättää ruoastaan, niin silloin lapsi aina kyselee vaihtoehtoja (myös siellä päiväkodissa) ja kun tarjolla onkin vaan niitä silakkapihvejä, niin sitten lapsi ei suostukaan syömään niitä ja saattaa alkaa kiukutella. Tuon ikäiselle lapselle riittää se että hän saa päättää juoko maitoa vai piimää, syökö pienen palan leipää lisäksi vai ei. Näin pääsee kyllä helpommalla vanhempi ja kasvattaa lapsestaan samalla kaikkiruokaisen (syömishäiriöitä pienillä lapsilla enemmän kuin koskaan!).

Liian paljon vaihtoehtoja liian pienelle lapselle ahdistaa lasta. Hän kokee turvattomuutta. Lapsi kiukuttelee enemmän ja vaikka vanhempi ajattelee pääsevänsä helmpommalla, niin oikeasti se on juuri päinvastoin.

Mutta se, että pakotetaan maistamaan paprikaa, vaikka lapsi itkee. Paprika on monelle täysin sopimaton, miksi sitä ollenkaan tarjotaan päiväkodissa.

Koska se on myös monille sopivaa! Pakottaa ei pitäisi kyllä enää, mutta kun tarpeeksi monta kertaa lautasella sellaisen näkee, niin useimmiten lapsenkin tekee mieli maistaa. Ja kun on useamman kerran maistanut, niin sitten oppii syomäänkin sitä. Tällaiset pitäisi kyllä harjoitella jo ihan vauvana/taaperona, vanhempana se on huomattavasti hankalampaa. Allergiat on sitten erikseen ja niistä varmasti on lääkäriltä todistus.

Seli seli, paprika on monen vatsalle ongelma, eikä siitä silti mitään allergiadiagnoosia saa.

Ja edelleen monelle se ei ole. Nykylasten ruokavaliota ei pitäisi yhtään enempää kaventaa tämänhetkisestä. Syömishäiriöt ovat todellinen kasvava ongelma. Nykyään allergioitakin hoidetaan siten että totutellaan varovasti tiettyihin ruoka-aineisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa 3 v. hyvin väsynyt lapseni jätettiin yksin lepäilemään, kun muita alettiin pukea ulkoilua varten. Siellä yksinään oli sitten saanut kouristuskohtauksen. Kait nyt noin "koulutetut" ihmiset tajuavat, että jotain on viella, jos lapsi on päiväunien jälkeen edelleen väsynyt eivätkä jätä häntä yksin.

Sairaan lapsen paikka on tietenkin kotona. Olisi pitänyt heti soittaa vanhemmalle että tulee hakemaan.

Kyllä soittivay, istuin bussissa, en voi lentää sinne sekunnissa. Jättivät hänet yksin, se on pointti.

Vierailija kirjoitti:

Näköjään joku alapeukuttava päiväkotitäti ei tykkää yhtään, että heistäkin kerrotaan totuuksia. Pitäisi vaan vanhempia haukkua huonoiksi kasvattajiksi.

Niin tai ehkä kommenttisi ovat vaan asiattomia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään joku alapeukuttava päiväkotitäti ei tykkää yhtään, että heistäkin kerrotaan totuuksia. Pitäisi vaan vanhempia haukkua huonoiksi kasvattajiksi.

Niin tai ehkä kommenttisi ovat vaan asiattomia?

Millä tapaa? Kun en ole päiväkotitäti, joka haukkuu vanhempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään joku alapeukuttava päiväkotitäti ei tykkää yhtään, että heistäkin kerrotaan totuuksia. Pitäisi vaan vanhempia haukkua huonoiksi kasvattajiksi.

Niin tai ehkä kommenttisi ovat vaan asiattomia?

Millä tapaa? Kun en ole päiväkotitäti, joka haukkuu vanhempia?

Ai niin et ole ”koulutettu”, itsekäs päiväkodin täti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään joku alapeukuttava päiväkotitäti ei tykkää yhtään, että heistäkin kerrotaan totuuksia. Pitäisi vaan vanhempia haukkua huonoiksi kasvattajiksi.

Niin tai ehkä kommenttisi ovat vaan asiattomia?

Millä tapaa? Kun en ole päiväkotitäti, joka haukkuu vanhempia?

Ai niin et ole ”koulutettu”, itsekäs päiväkodin täti?

En todellakaan ole päiväkodin täti, koska ymmärrän lapsia yksilöinä paremmin kuin päiväkodin tädit.

Sinulle, jonka lapsi oli jätetty yksin nukkariin. Iltapäivällä lapsiryhmässä paikalla on 2 työntekijää aamuvuoron lähdettyä kotiin (niinä päivinä, kun joku ei ole sairaana eikä sijaista ole saatu), joten olisiko toisen näistä pitänyt jäädä paapomaan lastasi nukkariin ja toinen työntekijä olisi yksin pukenut ulos 20 muuta lasta ja ollut yksin vastuussa heistä? Anteeksi vain, päiväkodissa toimitaan ryhmänä eikä henkilökunnalla ole aikaa paapoa yhtä lasta. Isossa lapsiryhmässä ei päivän aikana ehdi edes kohdata päivittäin jokaista lasta, se nyt vaan on surullinen realiteetti.

Monelle vanhemmalle tekisi hyvää olla mukana lapsiryhmässä vaikka vain yhden päivän, niin näkisivät mikä on todellisuus.

Moni perhe odottaa, että päiväkoti kasvattaa lapsen, kun itse ei viitsitä tuottaa lapsille pettymyksiä, toimia auktoriteettina, opettaa kuivaksi ym. Koska eihän omalle lapselle voi itse mitenkään sanoa ei, lopeta, et saa ym. Omaa kullanmurua kasvatetaan kuin kukkaa kämmenellä, heistä opetetaan kotona jono pelokkaita (koska kaikkea pitää varoa vanhemman mielestä) tai aggressiivisia, koska heitä ei ole koskaan rajoitettu eikä ryhmässä huomioida vain häntä. Kunpa entistä useampi vanhempi käyttäisi maalaisjärkeä lapsen kasvatuksessa ja jättäisi kokonasn sen tabletin tai kännykän antamatta lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa 3 v. hyvin väsynyt lapseni jätettiin yksin lepäilemään, kun muita alettiin pukea ulkoilua varten. Siellä yksinään oli sitten saanut kouristuskohtauksen. Kait nyt noin "koulutetut" ihmiset tajuavat, että jotain on viella, jos lapsi on päiväunien jälkeen edelleen väsynyt eivätkä jätä häntä yksin.

Aika moni on päiväunten jälkeen väsynyt. Etenkin ne, jotka vanhemmat ovat käskeneet herättää tunnin, 45 minuutin tai jopa 30 minuutin jälkeen :(