Rajattomat lapset, äh en jaksa!

Hyväosaisen perheen n. 3 vuotias (asun hyvämaineisessa kaupunginosassa) lapsi alkaa HUUTAMAAN bussissa, ei siis itkenyt vaan huusi. Mitä tekee äiti? Ei MITÄÄN. Jos olisi edes pyytänyt lasta olemaan hiljaa tai lopettamaan huutamisen. Tosi söpöä joo et teidän rajaton kakara osaa huutaa ja me jouduttiin sitä kuuntelemaan. Jatkakakaa samaan malliin niin lapsi on teininä ja aikuisena varsin ihana ”yksilö”.

Vierailija kirjoitti:

Vaihda alaa, nykyinen ei selvästikään sovi sinulle.

Ja sinä taas et tiedä, että lapset pitää sosiaalistaa ja että heille pitää asettaa rajat. Muuten saamme rajattomia nuoria ja aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Hyväosaisen perheen n. 3 vuotias (asun hyvämaineisessa kaupunginosassa) lapsi alkaa HUUTAMAAN bussissa, ei siis itkenyt vaan huusi. Mitä tekee äiti? Ei MITÄÄN. Jos olisi edes pyytänyt lasta olemaan hiljaa tai lopettamaan huutamisen. Tosi söpöä joo et teidän rajaton kakara osaa huutaa ja me jouduttiin sitä kuuntelemaan. Jatkakakaa samaan malliin niin lapsi on teininä ja aikuisena varsin ihana ”yksilö”.

Monet aikuiset eivät ole saaneet minkäänlaista kasvatusta tunteiden käsittelyyn. Joten eivät yhtään tiedä miten reagoida pienen lapseen kiukkuun tai hätään. Aikuinen, joka osaa vastata lapsen tunteeseen oikein, ei tietenkään katsele sivusta, kun lapsi raivoaa vaan opastaa, miten tunteiden kanssa voi toimia. Eli aikuinen pysyy itse rauhallisena ja antaa näin lapselle mallin tunteiden säätelystä. Samalla aikuinen tarjoaa lapselle tukea ja turvaa. Lapselle turva tarkoittaa myös sitä, että tarvittaessa aikuinen asettaa rajat sille lapsen käytökselle. On lapselle valtavan pelottavaa, kun aikuinen jättää hänet "yksin" tuonnekuohussaan tai vaihtoehtoisesti kieltää ja komentaa ja yrittää näin ohittaa ja mitätöidä lapsen tunnereaktion kokonaan.

Ystävälläni on kolme lasta, joista vanhin on kouluikäinen. Hän saa aina palautetta siitä, miten heillä on tosi tiukka kuri lapsille, mutta ainakin omaan silmään se on minusta ihan normaalia ”kuria” eli rakennetta lasten arjessa :D he siis ikätasoisesti lisäävät vastuuta lapsille ja opettavat tiettyjä sääntöjä, esimerkiksi;

> Opettavat että leikkien jälkeen leikkijät siivoavat jäljet yhdessä.

> opettavat tunnetaitoja, eli riidoista aina keskustellaan. Oman lapsen tarinaa asioiden kulusta ei uskota sokeasti, vaan selvitetään ensin kuka aloitti ja mitä. Lapsille myös sanotaan suoraan, että ”sinä olet toiminut tässä väärin”. Erityisen tärkeää vanhemmille on ollut opettaa empatiataitoja, eli käännetään tilanne lapselle aina hänen näkökulmaansa ”no miltäs sinusta tuntuisi, jos pikkuveljesi veisi lelun sinun kädestäsi?”

> opetetaan aina kysymään lupaa, pyytämään anteeksi, kiittämään ja kehumaan.

> kaikkea ruokaa pitää ainakin maistaa pari lusikallista. Lapsille on selitetty, että ensinnäkin se on reilua sitä ruuanlaittajaa kohtaan, mutta myös että maistamatta ei voi sanoa ettei tykkää.

> säännöt pätevät myös kylässä ja vieraat kunnioittavat niitä.

Heillä on siis perheessä erityislapsi, joten siinä sivussa on tullut lapsille oppitunti siitä, että kaikki otetaan mukaan ja leikitään niin, että kaikilla on mukavaa. Jos leikkitoveri käyttäytyy ilkeästi, ei tietenkään tarvitse leikkiä sellaisen tyypin kanssa jatkossa, mutta kaikille on annettava mahdollisuus. Lapsilla on kotiintuloajat ja peliajat. Vanhemmat seuraavat lasten pelaamia pelejä ja peliaikaa ja tutustuvat niihin asioihin/sarjoihin/ilmiöihin joista lapset puhuvat.

Perheen äiti saa kouluikäisen lapsen ikätovereilta nurinaa ”kun teidän vanhemmat on niin tiukkoja” tai ikätovereiden vanhemmilta palautetta ”kun teillä vaaditaan lapselta aika paljon”.

Minusta ja lasten vanhemmista ihan perusasioita, mutta ilmeisesti ei sitten kaikille. Ilmapiiri on niin erilainen eri ympäristöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa 3 v. hyvin väsynyt lapseni jätettiin yksin lepäilemään, kun muita alettiin pukea ulkoilua varten. Siellä yksinään oli sitten saanut kouristuskohtauksen. Kait nyt noin "koulutetut" ihmiset tajuavat, että jotain on viella, jos lapsi on päiväunien jälkeen edelleen väsynyt eivätkä jätä häntä yksin.

Aika moni on päiväunten jälkeen väsynyt. Etenkin ne, jotka vanhemmat ovat käskeneet herättää tunnin, 45 minuutin tai jopa 30 minuutin jälkeen :(

Mun lapset sai kotihoidossa nukkua vaikka kolmen tunnin unet. että turhaan yrität tehdä minusta sellaista, joka olisi määrännyt päiväkotia toimimaan oman lapseni kohdalla jotenkin eri tavalla.

Jos lapsella ei ole tapana olla poikkeuksellisen voipunut päiväunien jälkeen, niin kyllä ammattilaisen pitäisi tajuta, että kaikki ei ole ihan kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Hyväosaisen perheen n. 3 vuotias (asun hyvämaineisessa kaupunginosassa) lapsi alkaa HUUTAMAAN bussissa, ei siis itkenyt vaan huusi. Mitä tekee äiti? Ei MITÄÄN. Jos olisi edes pyytänyt lasta olemaan hiljaa tai lopettamaan huutamisen. Tosi söpöä joo et teidän rajaton kakara osaa huutaa ja me jouduttiin sitä kuuntelemaan. Jatkakakaa samaan malliin niin lapsi on teininä ja aikuisena varsin ihana ”yksilö”.

Eiköhän se äiti tunne lapsensa paremmin kuin joku satunnainen ohikulkija. Mistä sä tiedät, ettei lapsen huuto vaan pahene, jos sitä yrittää hillitä? 3-vuotiaan uhma on vaan joillakin niin paha, ettei niille uhmakostauksille ole mitään tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni on kolme lasta, joista vanhin on kouluikäinen. Hän saa aina palautetta siitä, miten heillä on tosi tiukka kuri lapsille, mutta ainakin omaan silmään se on minusta ihan normaalia ”kuria” eli rakennetta lasten arjessa :D he siis ikätasoisesti lisäävät vastuuta lapsille ja opettavat tiettyjä sääntöjä, esimerkiksi;

> Opettavat että leikkien jälkeen leikkijät siivoavat jäljet yhdessä.

> opettavat tunnetaitoja, eli riidoista aina keskustellaan. Oman lapsen tarinaa asioiden kulusta ei uskota sokeasti, vaan selvitetään ensin kuka aloitti ja mitä. Lapsille myös sanotaan suoraan, että ”sinä olet toiminut tässä väärin”. Erityisen tärkeää vanhemmille on ollut opettaa empatiataitoja, eli käännetään tilanne lapselle aina hänen näkökulmaansa ”no miltäs sinusta tuntuisi, jos pikkuveljesi veisi lelun sinun kädestäsi?”

> opetetaan aina kysymään lupaa, pyytämään anteeksi, kiittämään ja kehumaan.

> kaikkea ruokaa pitää ainakin maistaa pari lusikallista. Lapsille on selitetty, että ensinnäkin se on reilua sitä ruuanlaittajaa kohtaan, mutta myös että maistamatta ei voi sanoa ettei tykkää.

> säännöt pätevät myös kylässä ja vieraat kunnioittavat niitä.

Heillä on siis perheessä erityislapsi, joten siinä sivussa on tullut lapsille oppitunti siitä, että kaikki otetaan mukaan ja leikitään niin, että kaikilla on mukavaa. Jos leikkitoveri käyttäytyy ilkeästi, ei tietenkään tarvitse leikkiä sellaisen tyypin kanssa jatkossa, mutta kaikille on annettava mahdollisuus. Lapsilla on kotiintuloajat ja peliajat. Vanhemmat seuraavat lasten pelaamia pelejä ja peliaikaa ja tutustuvat niihin asioihin/sarjoihin/ilmiöihin joista lapset puhuvat.

Perheen äiti saa kouluikäisen lapsen ikätovereilta nurinaa ”kun teidän vanhemmat on niin tiukkoja” tai ikätovereiden vanhemmilta palautetta ”kun teillä vaaditaan lapselta aika paljon”.

Minusta ja lasten vanhemmista ihan perusasioita, mutta ilmeisesti ei sitten kaikille. Ilmapiiri on niin erilainen eri ympäristöissä.

Kateellinen, ystäväsi on täydellinen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni on kolme lasta, joista vanhin on kouluikäinen. Hän saa aina palautetta siitä, miten heillä on tosi tiukka kuri lapsille, mutta ainakin omaan silmään se on minusta ihan normaalia ”kuria” eli rakennetta lasten arjessa :D he siis ikätasoisesti lisäävät vastuuta lapsille ja opettavat tiettyjä sääntöjä, esimerkiksi;

> Opettavat että leikkien jälkeen leikkijät siivoavat jäljet yhdessä.

> opettavat tunnetaitoja, eli riidoista aina keskustellaan. Oman lapsen tarinaa asioiden kulusta ei uskota sokeasti, vaan selvitetään ensin kuka aloitti ja mitä. Lapsille myös sanotaan suoraan, että ”sinä olet toiminut tässä väärin”. Erityisen tärkeää vanhemmille on ollut opettaa empatiataitoja, eli käännetään tilanne lapselle aina hänen näkökulmaansa ”no miltäs sinusta tuntuisi, jos pikkuveljesi veisi lelun sinun kädestäsi?”

> opetetaan aina kysymään lupaa, pyytämään anteeksi, kiittämään ja kehumaan.

> kaikkea ruokaa pitää ainakin maistaa pari lusikallista. Lapsille on selitetty, että ensinnäkin se on reilua sitä ruuanlaittajaa kohtaan, mutta myös että maistamatta ei voi sanoa ettei tykkää.

> säännöt pätevät myös kylässä ja vieraat kunnioittavat niitä.

Heillä on siis perheessä erityislapsi, joten siinä sivussa on tullut lapsille oppitunti siitä, että kaikki otetaan mukaan ja leikitään niin, että kaikilla on mukavaa. Jos leikkitoveri käyttäytyy ilkeästi, ei tietenkään tarvitse leikkiä sellaisen tyypin kanssa jatkossa, mutta kaikille on annettava mahdollisuus. Lapsilla on kotiintuloajat ja peliajat. Vanhemmat seuraavat lasten pelaamia pelejä ja peliaikaa ja tutustuvat niihin asioihin/sarjoihin/ilmiöihin joista lapset puhuvat.

Perheen äiti saa kouluikäisen lapsen ikätovereilta nurinaa ”kun teidän vanhemmat on niin tiukkoja” tai ikätovereiden vanhemmilta palautetta ”kun teillä vaaditaan lapselta aika paljon”.

Minusta ja lasten vanhemmista ihan perusasioita, mutta ilmeisesti ei sitten kaikille. Ilmapiiri on niin erilainen eri ympäristöissä.

Minusta, 3 lastani 90-luvun alkupuolella saaneeneena ja kasvattaneena, tuo kuulostaa varsin tavalliselta kasvatukselta. Jos tuo on muka tiukkaa kuria nykyään, ei voi kuin sääliä nykylapsia kuinka heitteillä he ovatkaan.

Näitä rajattomia lapsia on ruvennut olemaan enemmän ja hukassa olevia vanhempia myös. En voi kasvatusalaa kenellekkään suositella, palkkaus ei todellakaan vastaa työn vaatimuksia. Itse aion ala vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi pitää rajoja ilman väkivaltaakin. Miksi aina nämä väkivaltajankkaajat ilmestyvät näihin keskusteluihin? Se, että sinulla ei ole sellaiseen taitoja, ei tarkoita sitä etteikö muilla olisi.

Väkivaltaa lapsia kohtaan ei ole koskaan hyväksytty. Kyse on vaan siitä, että väkivallan käsitettä on koko ajan laajennettu, eli aina vaan enemmän kurinpitokeinoja on päätynyt kieltolistalle. Nykyisin sallittuja sellaisia ei ole juurikaan enää jäljellä. Jollekin yliopistossa kasvatustieteitä opiskelleelle mestarikasvattajalle tämä ei ehkä ole ongelma, mutta aivan tavalliselle maija ja matti meikäläiselle se on ongelma ja iso sellainen onkin. Tavan ihminen harvemmin hallitsee mitään edistyneitä vippaskonsteja millä lapsen voi saada kuriin.

Kyllä ihan taviksetkin voi osata ne konstit, ei ne mitään rakettitiedettä ole. Mutta se vaatii vähän perehtymistä ja yrittämistä, jota kaikki ei osaa, halua tai viitsi tehdä. Helpompihan se olisi huutamalla ja rangaistuksen pelolla (rangaistuksella en tarkoita fyysistä väkivaltaa vaan vaikka jäähyä tai vastaavaa) hankkia se auktoriteetti, kuin nielemällä omat tunnekuohut ja olemalla lempeän periksiantamaton.

Jos lapsi ei saa pelätä mitään niin mikä motivaatio hänellä on antaa periksi vanhemmalleen eli tinkiä omista eduistaan?

Oletko nyt ihan tosissaan? Siis että pelko on ainoa asia joka saa ihmisen käyttäytymään hyvin? Ei, hyvin kasvatettu lapsi ei käyttäydy hyvin siksi että pelkäisi seurauksia. Silloin on varhaiskasvatuksessa mennyt joku pieleen jos pelko on ainoa motivaatio toimia oikein.

On ihmiselle luonnollista pelätä seurauksia. Esim. ulos ei mennä ilman pipoa, koska pelätään kylmää. Jos seurausten pelko otetaan lapsilta pois, niin tuloksena on kaaos ja anarkia perheissä ja tarhoissa.

tämäkin voi nopeasti kääntyä ongelmaksi kun ei uskalla tehdä tai sanoa mitään negatiivisen palautteen pelossa.

(käyn terapiassa tällä hetkellä:D)

Kaverin lapsi lyö aikuisia, repii vaatteista, heittää ruokaa lusikalla lattialle. Vastaus lapselle: "Viljopetteri, kyllä sinut huomataan". That's it. Ei enää kyläillä, kun veetutuskäyrä nousee.

Lisäksi juhlissa/kyläillessä kiroilee, sanoo alapääjuttuja. Tähänkään ei puututa, koska sitten lapsi vaan enemmän kiroilee ja ei pääse tästä "vaiheesta" yli. Noh 2 vuotta tätä on kestänyt. ...

Vierailija kirjoitti:

Näitä rajattomia lapsia on ruvennut olemaan enemmän ja hukassa olevia vanhempia myös. En voi kasvatusalaa kenellekkään suositella, palkkaus ei todellakaan vastaa työn vaatimuksia. Itse aion ala vaihtaa.

Välillä tuntuu siltä että vanhemmatkin pitäisi ottaa hoitoon päiväksi, ovat niin täysin kädettömiä OMIEN lastensa kanssa. Eikä se oleminen lasten kanssa helpotu sillä että työnnetään sitä lasta entistä enemmän hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Hyväosaisen perheen n. 3 vuotias (asun hyvämaineisessa kaupunginosassa) lapsi alkaa HUUTAMAAN bussissa, ei siis itkenyt vaan huusi. Mitä tekee äiti? Ei MITÄÄN. Jos olisi edes pyytänyt lasta olemaan hiljaa tai lopettamaan huutamisen. Tosi söpöä joo et teidän rajaton kakara osaa huutaa ja me jouduttiin sitä kuuntelemaan. Jatkakakaa samaan malliin niin lapsi on teininä ja aikuisena varsin ihana ”yksilö”.

Näissä on usein taustalla se, että itse kokee olevansa huono vanhempi, joka on tehnyt väärin, jos lapsen käytökseen pitää puuttua. Tätä näkyy myös koiranomistajissa. Etenkin koirissa tuloksena on häiriökäyttäytyvä yksilö, kun ei se lue ajatuksia ja tajua, että nyt omistajaa harmittaa.

Todennäköisesti tätä ketjua eivät lue ne vanhemmat, joiden toivoisi lukevan. Mutta olisin todella mielissäni, jos edes joku muuttaisi käytöstään ja kasvatusmenetelmiään. Oma esimerkkini tulee uimahallista.

Olin lapseni kanssa uimahallissa ja samaan aikaan siellä oli 4-vuotias lapsi äitinsä kanssa ja lukuisia muita lapsia ja äitejä. Tämä yksi pari erottui selvästi muista. Saunassa äiti istui eri paikassa kuin lapsi. Lapsi oli hilautunut aivan vieraan lapsen viereen, suorastaan iholle. Jo se on minusta epäkohteliasta, kun ollaan ilman vaatteita ja saunassa olisi tilaa istua väljästi. Sitten lapsi alkoi heitellä vettä, ei kiukaalle vaan joka suunnalle paitsi sinne kiukaalle. Tässä kohdassa äiti sanoi: ”kulta, saunassa on tapana olla rauhassa”. Ei siis mitään kieltoa eikä ohjetta, mitä lapsen pitäisi tehdä. Kun vesi loppui löylyämpäristä (ainoa ämpäri koko saunassa), äiti kävi lapsensa kanssa hakemassa lisää vettä. Tämän jälkeen äiti vetäytyi taas kauimmaiseen nurkkaan istumaan ja lapsi meni istumaan kiukaan viereen löylyämpäriin. Äiti ei sanonut mitään. Sen jälkeen lapsi alkoi heitellä vettä kattoon. Äiti ei sanonut mitään, mutta oma lapseni kysyi, että saako saunassa heittää vettä kattoon. Minä vastasin, että vettä saa heittää vain kiukaalle, mutta nyt enää sitä ei voi heittää edes kiukaalle, kun siinä on käyty kylpemässä eikä se enää ole puhdasta. Pakenimme kaikki muut vanhemmat ja lapset saunasta ja lähdimme pesuhuoneeseen. Äiti ei ollut vieläkään antanut lapselleen mitään ohjeita, miten saunassa pitäisi käyttäytyä eikä kieltänyt mistään.

Parivaljakko seurasi pian meitä pesuhuoneeseen, koska lapsi halusi. Me muut olimme kuivattelemassa ja tämä rajaton lapsi otti suihkun, laittoi sen täysille ja alkoi suihkutella joka puolelle muualle paitsi itsensä päälle. Pakenimme pukuhuoneeseen, jotta pyyhkeemme pysyisivät kuivina. Vieläkään äiti ei kertonut, että toisten päälle ei saa suihkuttaa vettä. Olimme melkein ehtineet pukeutua kun parivaljakko seurasi meitä pukuhuoneeseen ja lapsi liimautui oman lapseni kylkeen, kun tämä oli pukemassa, pukeminen on aika vaikeaa, kun joku istuu iholla. Oma lapseni ei onneksi ole tottunut tönimään, joten pysähtyi, jottei satuta toista. Ohjasin sitten oman 5-vuotiaani lähtemään aulaan odottamaan, vaikka en itse ollut vielä pukeutunut sitäkään vähää, mitä lapseni. Vieläkään äiti ei sanonut mitään.

Olen tottunut yleensä ohjeistamaan kaikkia lapsia, mutta äidin totaalinen taidottomuus yllätti minut. Yleensä olen ystävällisesti vahvistanut sitä, mitä oma vanhempi on sanonut, mutta tässä ei ollut mitä vahvistaa.

Vierailija kirjoitti:

Harrastaminen on mennyt myös ihan mahdottomuuksiin. Oma poikani valmentaa 7-10-vuotiaita lapsia ja meinininki on aivan älytöntä. Lapset ovat kurittomia eikä lapset kunnioita aikuisia samalla lailla mitä vaikka itse piti lapsena itsestään selvyytenä. Kukaan ei jaksa keskittyä ja suurin osa ajasta menee kaitsemiseen, että lopulta päästäisiin tekemään lajille ominaisia juttuja. Pahinta on se, että jos joku lapsi tekee jotain oikeasti ilkeää, satuttaa muita tms. ja häntä koittaa ojentaa esim. viidellä punnerruksella (tyyliin sääntö: jos kiroilet, punnerrat), saat seuraavissa treeneissä VANHEMMAT kimppuusi. Kun heidän lastaan ei saa eriarvoistaa, eikä hänellä saa teettää mitään muuta kuin mitä muutkin tekevät. Ja kun selität, että no kun se teidän lapsi on tällä kertaa ollut ainoa, joka haistattaa veetä ja potkii muita lapsia. Hänelle ei ole huudettu, eikä vihassa komennettu vaan rauhallisesti on selitetty, että näin ei voi toimia ja seuraus on tämä. Siihen vanhemmat jatkaa rääkymistä, että ei meidän Iita-Seppoa voi rangaista, vaan hänet tulee positiivisen kautta kannustamalla ja kehumalla houkutella pois pahanteosta :(

"Hienoa Iita-Seppo, olet todella taitava käyttämään v-sanaa, huippua! Ja noin hienosti osaat kampata kaverin kovalle lattialle, tosi hyvä! Tulepas, mennään katsomaan mitä nuo muut lapset on saaneet sillä välin keksittyä, kun minä olen täällä sinua viimeiset 10min maanitellut tulemaan puolapuiden huipulta alas."

Tää on niin totta ja ärsyttävää. Itsekin huomaan tämän töissä. Tekisi mieli laittaa niille vanhemmillekin pehmeät rangaistukset siinä että näkee että ei siitä mene rikki ja kannattaako tulla kiusaamaan. Ja mä koen tän kiusaamisena, kuitenkin koittaa vaan tehdä työtään ja saada jotenkin parempi käytöksisiä lapsia, mutta jos kotona jo asenne on tuo, niin ei voi paljoa muutakaan tehdä kuin ottaa kiusa vastaan.

Ei saa kyllä siellä varhaiskasvatuksessakaan enää kasvattaa. Meillä oli niin pimeä erityisope että moni lähti ihan sen takia, itseni mukaanlukien.

Meno oli sellaista että normikokoiseen lapsiryhmään (21 lasta) on laitettu 2-3 erityislasta ilman tukitoimia. Hoitajien pitäisi sitten “arjen lomassa” kuntouttaa näitä erityisiä. Heidän haasteet vaan on tavallisesti niin valtavia, että mikään yksinkertaisinkaan arjen toiminto ei onnistu ilman että yksi aikuinen on koko ajan vieressä - ja siltikään ei onnistu. Lisäksi joka ryhmässä on useita ns. rajattomia lapsia; joiden kehitys on normaalilla tasolla mutta kotona on vanhemmuus pielessä. Loput oireilee sitten ihan jo noiden muiden takia, jonka vuoksi lopputulos on helposti jokapäiväinen kaaos ja johtaa henkilökunnan uupumiseen.

Erityisope käskee vaan ohjaamaan lasta yksilöllisesti, lässyttämään ja antamaan tälle miljoona erityisoikeutta (mm. saa tulla nukkariin myöhemmin kuin muut, saa lukea ja leikkiä nukkarissa, saa seistä pöydillä ja viskoa sieltä kamaa alas pitää vain odottaa että rauhoittuu, saa juosta ympäri luokkahuonetta alasti vaikka muilla on lauluhetki tms)

En jaksanut tuollaista. Lapsen paikka ei selkeästi ole normaalissa lapsiryhmässä, ei ole hänen etu eikä liioin muiden.

Ja olen tunnekasvatuksen kannattaja, mutta se ei poista sitä faktaa että rajat on oltava ja osalle lapsista ne on fyysisesti asetettava. Esim. minä en antanut lapsen seisoa pöydillä, viskellä kamoja tai rikkoa muiden leikkejä vaan puutuin siihen. Tarvittaessa pitämällä hänestä kiinni (tähänkin tarvitaan vanhempien lupa, aatella. Sopiiko että pidämme Viljosta kiinni jos hän uhkaa muiden turvallisuutta tai omaansa?). Varsinainen vitsi. Huomasin että moni kollega ei uskaltanut, koska Viljo huusi heti että häntä satutetaan jos aikuinen otti hellästikin syliin (kai nyt, kun oli huomannut että sillä pääsee pois ja taas takas riehumaan ja pilaamaan muiden tekemiset). Vanhemmat eikä enää edes ammattikasvattajat uskalla puuttua lapsen ongelmakäytökseen riittävin keinoin ja se on surullista. Pelkkä tunteiden sanoitus ei ole riittävää monillekkaan.

Nämä kauhukakaroitaan hyysäävät vanhemmat ovat jotain ihan kamalaa. Lapset rääkyvät ja käyttäyvät todella huonosti ja vanhemmat vaan antavat enemmän huomiota... Lapsethan tekevät juuri sitä mistä saavat eniten huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Nämä kauhukakaroitaan hyysäävät vanhemmat ovat jotain ihan kamalaa. Lapset rääkyvät ja käyttäyvät todella huonosti ja vanhemmat vaan antavat enemmän huomiota... Lapsethan tekevät juuri sitä mistä saavat eniten huomiota.

Tämä. Yksi kuriton lapsi heittäytyy aina maahan kun vanhempi tulee hakemaan hoidosta. Alkaa tihrustaa tekoitkua milloin mistäkin, isän olisi pitänyt hakea äidin sijaan jne Ja mitä tekee vanhempi joka on tuonut lapsen hoitoon aamulla aikaisin ja hakee viimeisten joukossa, vaikka on itse ollut päivän kotona, ei edes aamupalaa viitsi lapsen kanssa syödä? Antaa täyden huomion lapselle, vaikka päivähoidon työntekijä yrittää kertoa päivästä, alkaa lässyttää, voi kulta pieni mikä sinulla on, voivoi Ilmeisesti on kotona kaiken aikaa tuollainen, kun sillä saa vanhempiensa huomion, ja sen seurauksena vanhempi tuo lapsen päiväkotiin, kun ei vaan pärjää sen kanssa. Eikä ole mikään taapero todellakaan enää.. Ihan vinksahtanutta touhua oikeasti.

Kuuntelin ajankohtaisohjelmassa, kun varhaiskasvattaja selitti, että jokaiselle lapselle pitää laatia oma varhaiskasvatussuunnitelma. Mitä helkkaria?!

Ei meillä yläkoulussa tarvitse tehdä sellaista suunnitelmaa jokaiselle vaan vain oppimisvaikeuksista kärsiville oppilaille. Eikä niitäkään suunnitelmia wilman asiakirjoista kukaan varmaan lue. Kirjaaminen on mennyt älyttömäksi alalla kuin alalla. Ja missä vaiheessa lasten kasvattamisesta tuli rakettitiedettä?

t. yläkoulun ope

En jaksa lukea kaikkea shaibaa.

Itse olen tällaisten vanhempien tuotos. Rakastan vanhempiani, mutta kunpa heillä olisi ollut enemmän viisautta kasvattaa. Mikään tarha ei olisi tätä neutraloinut. Armeijakuri olisi vahingoittanut vielä enemmän.