Teenkö väärin, kun en kerro miehelle, että aion erota
Tarinamme olisi pitkä taustoitettavaksi, mutta lyhykäisyydessään kyse on siitä, että olen jo pitkään ollut onneton avioliitossamme. Lasten ja oman kouluttautumattomuuden takia en ole uskaltanut aiemmin lähteä, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen kerännyt rohkeutta ja nyt olen valmis lähtemään. Liian kilttinä ihmisenä poden kuitenkin huonoa omaatuntoa siitä, että en ajatellut kertoa erosta miehelle vasta kuin hänen lomansa jälkeen eli kesäkuun lopussa. Meillä on nimittäin mökkijuhannus ja ulkomaan matka tässä ennen sitä ja haluaisin, että lapsille (ja miehellekin) jäisi mukava muisto yhdessä vietetystä lomasta. Tiedän, että jos kertoisin, mitään reissuja ei enää tulisi tai ainakaan minua ei sinne huolittaisi ja muutenkin hän vain raivoaisi kun kulissit romahtavat. Erosta tulee joka tapauksessa kamala, mieheni tulee tekemään kaikkensa, että minulla menisi mahdollisimman huonosti:( Minulla ei ole töitä eikä mitään omaisuutta (lähdin nuorena miehen mukaan ulkomaille lastamme hoitamaan), enkä todennäköisesti saa ottaa mitään vaatteitakaan mukaan kun en ole niitä itse maksanut. Kiusanteko tulee siis olemaan tällä tasolla, mutta tärkeintä minulle on, että saan olla lasten kanssa. Muuhun tyhjän päälle putoamiseen olen kerännyt nyt sitä rohkeutta. Ensi viikon matkan jälkeen ajattelin viedä lapset heti anoppilaan ja sitten kertoa samantien. Joudun varmasti ulos samana päivänä. Teenkö väärin tämän väliajan teidän mielestänne?
Kommentit (63)
Kiikastaa siis siitä, että en ole enää pitkään aikaan ollut onnellinen suhteessamme. Olen muuttunut ihmisenä emmekä täten sovi enää toisillemme. Esimerkkeinä mainittakoon tuo halu opiskella ammatti ja kiinnostuksen menettäminen ulkonäön ja materian ympärillä pyörivään elämään. AP
Onko teillä siis avioehto vai ei? En ole asiantuntija mutta koskeeko se ehto vain ennen avioliiton solmimista saatua/hankittua varallisuutta vai myös avioliiton aikana?
Jos olet ollut kotona hoitamassa lapsia eikö se katsota eduksesi, ts siltä ajalta olet menettänyt mahdollisuuden työskennellä oman rahan eteen ja se hyvitetään sinulle jotenkin?
Ota oikeasti asioista selvää juuri sieltä oikeusaputomistosta ettei miehesi pysty huijaamaan tai pelottelemaan/kiristämään omaisuus- ja rahajutuilla.
Ehkä olen tuossakin asiassa liian kiltti. Kyse voi olla henkisestä väkivallasta, vaikken itse osaa sitä niin ajatella. Kontrollifriikki mieheni ainakin on vahvasti. Lisäksi hänelle ero on suuri häpeä. Hän tulee varmaan kääntämään sen niin, että itse jätti minut kelvottomana. Mutta nuo tuollaiset olen käynyt tässä puolen vuoden aikana mielessäni läpi ja päättänyt ottaa kaiken vastaan mitä tulee. AP
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 23:43"]
Kiikastaa siis siitä, että en ole enää pitkään aikaan ollut onnellinen suhteessamme. Olen muuttunut ihmisenä emmekä täten sovi enää toisillemme. Esimerkkeinä mainittakoon tuo halu opiskella ammatti ja kiinnostuksen menettäminen ulkonäön ja materian ympärillä pyörivään elämään. AP
[/quote]
Minä sinuna kuitenkin keskustelisin asiasta, vaikkapa sitten jonkun asiantuntijan kanssa. Ero vain harvoin on helppo ratkaisu. Särjet myös lastesi elämän. Oletko edes varma, että saat lapset itsellesi, jos miehesi on varakas, hän palkkaa asianajajan,joka todistaa, että olet kelvoton kasvattaja. Mten sitten suu pannaan? Minä sinuna miettisin hetken, keskustelisin jonkun kanssa, MENISIN PERHETERAPIAAN JA HAKISIN MUITAKIN RATKAISUJA.
Avioehto siis on ja sen mukaisesti kaikki varallisuus on mieheni. Olen varautunut siihen, että en saa yhtään mitään. Hyvä jos ei sentään alasti tarvitse lähteä... Jos minulla riittää energiaa, selvittelen tuota rahapuolta. Kiitos teille vinkistä! Ensisijaisesti yritän selvitä tästä asiasta ihmissuhdetasolla, että esim. anoppilaan säilyisi puhevälit. Omista vanhemmistani ei valitettavasti ole isovanhemmiksi alkoholin takia. Eskapismi oli yksi suurimpia syitä, miksi aikoinaan tähän hyvin erilaiseen elämään lähdinkin. AP
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 23:24"]
siis eihän kukaan sanonut, että ap:n pitäisi sanoa asiasta ennen lomaa, vaan että suunnitelma, että heti loman jälkeen sanoo ehdottomasti eroavansa ei ole kovinkaan hyvä eikä kuulosta kovinkaan reilulta. Lisäksi ap sanoo asioita, joita arvelee miehen tekevän reagoidessaan erouutiseen (jos se tällä tavalla sanotaan). Emme tiedä oikeasti mitään siitä millainen ap:n mies on, onko esim. henkisesti väkivaltainen. Johan sanoin, että pahoinpitelytapauksessa tällainen äkkilähtö olisi ymmärrettävä vaihtoehto, enkä eritellyt fyysistä tai henkistä pahoinpitelyä. Ap ei kuitenkaan ole antanut selkää viittausta siihen, että mies pahoinpitelisi henkisesti.
[/quote]Minusta viittauksia oli ihan selkeästi.
Jätät siis lapset isänsä kotimaahan ja tulet yksin maitojunalla Suomeen?
Olenko naiivi, kun en ole edes ajatellut, ettenkö saisi yhteishuoltajuutta, koska mitään kelvottomuutta osoittavia todisteita ei löydy, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Voiko niitä siis asianajajan kanssa tehtailla, ihan väärentää jopa!? Apua, ei ole kyllä läynyt edes mielessä.... AP
Sinä saat ottaa omat henk.kohtaiset tavarat, ja lasten kamat huonekaluista alkaen, jos lapset tulee sun mukaan. Ihan lain puolesta.
en kertoisi narsistikakkaselle mitään, ennnen kuin olisin siellä uudessa kämpässä. Jos vain mahdollista.
Entäs lapset? Jätätkö heidät miehelle? Jos tunnet miehesi ja tiedät, ettei hän anna sinun ottaa edes vaatteita mukaan ja tekee kaikkensa kiusatakseen sinua, niin varmasi et koskaan enää lapsia tule näkemään. Oletko siihen valmis? Vai ovatko lapset niin isoja, että tulevat täysikäisiksi pian?
Mihin sinä siis viikon parin päästä ihan konkreettisesti lähdet? Onko sinulla jokin paikka minne mennä, ystäviä jotka ovat henkisesti ja käytännön asioissa tukena?
Selvitä ja hoida perusasiat (asunto, jonkunlainen toimeentulo) ennenkuin teet mitään radikaalia.
Jos sinulla ei ole varallisuutta olet oikeutettu sosiaalitoimiston apuun mutta kannattaa tosiaan selvitellä niitä etukäteen, silloin olet myös vahvemmilla miehesi hyökkäyksiä vastaan.
Ja oikeusautoimistosta saat mitä ilmeisimmin täysin ilmaista lainopillista apua, en sinuna ylenkatsoisi sitä.
varaudu etukäteen jotta kun "sota" alkaa ei iehesi heti ammu sinua alas.
Jos ap suunnittelemallasi tavalla tulet eron läväyttämään kasvoille, niin ihan varmasti mies tulee ennemminkin taistelemaan siitä, että saa lapset itselleen kuin huolehtimaan siitä otatko vaatteita mukaan vai et. Niin varmaan itsekin tekisit, jos mies heittäisi eron eteesi samalla tavalla.
Miksi oletat, että mies antaa sinulle lapsesi mukaan, jos ei anna edes vaatteitasi muusta tavarasta puhumattakaan ja vielä heittää sinut välittömästi pihalle? Miksi hän heittäisi lapsensa pihalle? Lapsi jää hänelle, jos tilanne on oikeasti kuvailemasi. Oletko huomioinut sitä?
Onko miehesi ulkomaalainen? En ole tavannut kuin muutaman noin omistushaluisen suomalaisen.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 00:00"]
Olenko naiivi, kun en ole edes ajatellut, ettenkö saisi yhteishuoltajuutta, koska mitään kelvottomuutta osoittavia todisteita ei löydy, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Voiko niitä siis asianajajan kanssa tehtailla, ihan väärentää jopa!? Apua, ei ole kyllä läynyt edes mielessä.... AP
[/quote]jos on taitava asianajaja ja rahaa maksaa siitä voi tulla yllättäviä "todisteita" sinua vastaan. Hyvinkin voitte istua oikeudessa kohta, ole järkevä ja hanki se oma asianajaja. Et edes tarvits esiihen rahaa. Mene ensin Kelaan ja siitä sitten jatkat eteenpäin. Sinua neuvotaan ja tuetaan kyllä!
En ehtinyt lukea koko ketjua, mutta tuli tällaienn mieleen: miksi sun pitäisi olla tässä se "tyhjän päälle" putoaja. Mies näköjään osannut pelata korttinsa niin että hänellä on työ, raha, omaisuus. Sinä olet ollut kodin- ja lastenhoitaja, eli panostanut siihen, jotta hän voi kahmia mammonaa ja uraa.
Pystytkö malttamaan mielesi vielä. Ala
- puhumaan pikkuhiljaa suhteenne ongelmista - jos olisi vielä jotain pelastettavaa
- hommaa itsellesi työ tai koulutus. Eli jos ei ole koulutusta, sano LOMA JÄLKEEN (totta, kannattaa pitää se loma ensin),että aiot lähteä opiskelemaan. Ja mies elättäköön ja hoitakoon raha-asiat kun sinä hommaat itsellesi koulutuksen. TAi jos koulutus jo on, hommaa se työ ensin. SAno että sinunkin vuoro tehdä muutakin kuin olla kotirouva, tms.
- ja jos mies mättää,niin mieti pystyisitkö hommaamaan jonkun rakastajan vaikka netin kautta? :) Piilotat tapaamiset vaan jonkun koulu- tai työhommien piikkiin tai koulu/työkavereiden tapaamisen piikkiin tms. SAat itseluottamusta ja vähän vaihtelua elämään. Ja perspektiiviä.
Ja sanoisin lopulta, että voi olla myös aika rankkaa, jos tottunut tiettyyyn elintasoon ja elämänmalliin, sitten muutaman ekan viikon tai kuukauden jälkeen, kun on jossain karseassa vuokraluukussa lasten kanssa ja kaikki pitää hoitaa yksin ja itse.
Ja mieshän voi myös nostaa vaikka minkä huoltajuusriidan.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 00:04"]
Onko miehesi ulkomaalainen? En ole tavannut kuin muutaman noin omistushaluisen suomalaisen.
[/quote]Minä olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa. oikeusaputoimiston lakimies luuli että mieheni on ulkomaalainen (mamu), no ei ole vaan ihan täysin suomalainen. Seuraava kysymys oli onko hänellä psyykkisiä ongelmia.
on helppo tuomita jos elää suht normaalin ihmisen kanssa mutta kun on olemassa kontrolloivia, alistavia ja ovelia miehiä (toki naisia myös) niin normaalit pelisäännöt eivät enää päde jos haluaa selvitä, edes jotenkuten järjissään tulevasta prosessista.
Hei, tehän asutte Suomessa ja sinä käytännössä olet hoitanut lapset kokonaan. Aika ihmeellisesti saisi käydä, ennenkuin lapset sille poissaolevalle isälle määrättäisiin. Vai pelkäätkö, että mies sieppaa lapset ulkomaille? (Et kertonut, mistä hän on kotoisin.) Henkilökohtaiset tavarasi ja lasten omat saat hakea vaikka poliiseilla vahvistettuna.
p.s. Aika nuivasti mies on estänyt sinua hankkimasta omia tulonlähteitä ja omaa omaisuutta, kun on evännyt sinulta toiveesi hankkia ammatti. Ei tuollaisia lupauksia tarvitse pitää, että luovut ihmisoikeuksistasi kumppanin toiveita miellyttääksesi. Kaikki saavat opiskella ja hankkia ammatin.
Varallisuudella kiristäminen on henkistä väkivaltaa ja alistamista.