Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö joku ajattelee, ettei kannata olla mitään säästöjä vanhana, koska sitten joutuu maksamaan vanhainkotipaikasta itse?
Juuri tällä lauseella veljeni sai äitini asunnon itselleen jossa äitini nyt vielä toki asuu. Ei kannata kuulemma omistaa mitään vanhana, muuten asunto myydään ja joutuu itse maksamaan asumisensa hoivakodissa kun saman palvelun saavat köyhät ilmaiseksi. Joo näinhän se on mutta entäpä jos sinne palvelutaloon/hoivakotiin haluaakin jo kohtuu hyväkuntoisena kuten äitini haluaisi mutta lahjoitti asuntonsa veljelleni juuri näillä saatesanoilla "vanhana ei kannata omistaa mitään". Nyt sitten ihmettelee kun ei pääsekään hoivakotiin, haluaa kovasti mutta kunto liian hyvä. Oli myös hyvin pöyristynyt kun kunnasta ei tarjota ilmaista siivousapua. Totesin hänelle vain kylmästi että kai nyt ymmärrät että varattomat menee hoivakotiin kuolemaan, ei nauttimaan elämästä. Jos on rahaa, sinne voi muuttaa aiemminkin mutta sinä menit ja lahjoitit omaisuutesi, jonka avulla maksaisit tälläkin hetkellä palveluasumisestasi, on nyt poikasi ja sinun eläke ei riitä. Syystäkin olen katkera ja vihainen.
Hoivakotimaksut ovat korkeita n. 4000-6000 €/kk. Ei siinä yksi asunto kauan riitä. Tuttavaperheen vanhukset muuttivat yhdessä hoivakotiin, kun toinen kuoli ja toinen oli liian hyväkuntoinen, päätyi hän asumaan kunnan vuokra-asuntoon, oma huoneisto oli myyty ja tuotot käytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhoilla muuttuu hormonit ruumis muuttuu niin se on hyvin hämmentävää Monk saa avun estrogeehoidosta vitamiineista pullovesi virkistää ja rautalääke. Sekavuutta aiheuttaa hormonit ja myös tulehdukset ikenissä sukuelimissä tai jopa punkin purema.Verensokeri arvot heittää riippuu mitä syö ja kofeiini nostaa veren painetta.Tuoreet hedelmät ei maistu voi käyttää tuoremehua ja hampaiden kunto määrää voinnin.Suuhygygienia tekohampaat. Virtsavaivat pitää ottaa näyte onko tulehdusta.Usein on.Lääkkeet auttaa.Alusvaatteiden vaihto usein ja Tena tiputtelu suojat.
Vanhus on IHMINEN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Vanhoja ihmisiä pitää kunnioittaa ne hoitanut lapsia tehnyt työtä ja yleensä hoitokotiin menossa on se että uusi ympäristö sekoittaa vanhan ihmisen täysin kuin muuttaisi asumaan hotelliin. Tuttu ympäristö luo turvallisuuden tunteen ja tietää missä tavarat on. Katsokaa yhdessä valokuvia muistellaan lapsuuden muistoja hänen lapsuuttaan ja paikkoja lasten kanssa retkeilyä ja pitää valokuvia esillä lapsista lapsen lapsista hän näkee elämä jatkuu niissä ja olkaa juttu kaverina. Radio pitää olla ja tuulettaa asunto kerran päivässä. Vaihtaa lakanat. Joka viikko sekä löydä pesulla.Jos on jo noin vanhaksi asti hoidettu kotona sopii jatkaa. Niin on parasta. Moni kuolee kotiinsa vanhuuttaan mutta ei saa jättää yksin. Kynnet pitää hoitaa.Vitamiinia.
Kaunis ajatus, mutta lähdetään nyt siitä liikkeelle, että näitten 90-vuotiaitten lapsetkin ovat jo sellaisia 70-vuotiaita, joilla heilläkin kunto ja terveys alkavat olla heikossa hapessa. Muistisairaitten vanhusten hoitaminen on todella raskasta, heitä pitää käytännössä "vahtia" koko ajan, järki ei enää oikein pelaa, mutta kova tahto on monellakin vielä jäljellä.
Omakohtaisia kokemuksia on vanhuksesta, joka ei huoli minkäänlaista ulkopuolista apua, vaan vaatii eläkeikäisiä lapsia huolehtimaan asunnon siivoamiset, pyykinpesut, ruuat.
Nykypäivänä ihmiset eivät enää asu koko ikäänsä synnyinpaikkakunnalla,vaan muutetaan opiskelujen ja töitten takia hyvinkin kauas kotoa. Se on surullista etenkin näitten kotiin jäävien vanhusten kannalta, mutta näin se nyt vaan on.
Todella se lääkkeillä pakko nukuttaminen laitoksissa normaalisti ihminen kyllä heräilee yöllä pissalle terveetkin ja juomaan tai ottaa välipalan joskus lueskelee yöllä niin ja ottaa torkut päivällä kemikalisaatio turruttaa zombieksi. Toki oikeat lääkkeet kuuluu olla mutta niissäkin on sivuoireita. Suuta kuivaa ei saa nieltynä niitä joistain lääkkeistä tulee kieleen läikkiä ja joskus janoon ei saa kylmää vettä mikä helpottaa.Pienet asiat on tärkeitä.
Juuri eilen juttelin aiheesta kaverin kanssa. Hän on ostanut aikoinaan vanhempiensa omakotitalon ja vanhemmat asuvat syrjemmässä mökillä, missä eivät oikein pärjää.
Mutta ei puhettakaan että muuttaisi kylälle. Heillä on joku ihme ajatus, että kaverini nyt ostaa sitten tuon syrjäisen mökin ja pitää heistä huolta. Hän on kahden lapsen yh, joka tekee vuorotyötä.
Oma vanhemmat asuu maatilla, missä he voisivat jo luopua eläimistä ja myös miettiä helpompia ratkaisuja, mutta ei. Suututaan jos vähänkään yrittää jutella, että onko järkevää enää pitää ylisuurta kasvimaata, kun sitä ei jakseta hoitaa ja sitten vihjaillaan että voisitte edes vähän auttaa.
Niin se auttamine, ei oikein aika riitä ajelemaan viikolla montaa kertaa töiden päälle eri paikkakunnalle.
Ovat onneksi miettineet talonsa suht esteettömäksi, mutta eivät ymmärrä, että koska kukaan lapsista ei tilalla asu perheineen, niin ei se kotona asuminen välttämättä suju ihan samalla lailla kuin isovanhemmilla aikanaan.
Itse olen omille lapsille sanonut että kärräävät vaan jonnekin hoitokotiin hyvin lääkittynä.
Me emme ole omille lapsille saaneet koskaan hoitoapua, ei edes kun on ollut todella kriittiset paikat ( paha sairastuminen ) ja kotona taas olemme aikoinaan tehneet niska limassa töitä ja parikymppisenä kävin kesätöissä muualla ja sieltä suoraa kotiin tekemään maatilantyöt, koskaan ei ollut vapaata.
En aio viettää enää aikuisiällä samanlaista orjaelämää ja haluan nauttia omista lapsenlapsista ja auttaa hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni vanhus ripottelee tarvikkeita pöydälle se näyttää sekaisekta mutta vanhus tietää itse mitä missäkin on. Pikkuisia asioita on disperiini on kynsileikkuri. On vesilasi on puoliksi syöty viili.On kyniä on valokuvia ja muisto esineitä.Antaa niiden olla.
Mun sympatiat on mummin puolella, mutta nyt hän korjaa sitä sato mitä on kylvänyt. Eli on tullut aika hirveät kakarat kasvatettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä pitäisi välittömästi korjata ja auttaisi omaisia hoidossa: Kotihoitajat takaisin ja heti.
"Niitä vanhanaikaisia kodinhoitajia, jotka osasivat pestä pyykit ja mankeloida, valmistaa silakkapihvejä ja vispipuuroa, pestä ikkunat ja puhdistaa uunin luukun laseja myöten. Sen lisäksi kodinhoitaja pystyi hoitamaan säärihaavan, pistämään insuliinin, jakamaan lääkkeet, hoivaamaan koliikkivauvaa, leikittämään isompia, kuuntelemaan, täyttämään lomakkeita, leipomaan pullaa, käymään kaupassa. Sitten joku suuressa viisaudessaan keksi, että kodinhoitajan sijaan pitää saada lähihoitaja. Kodinhoitajien koulutus lakkautettiin. Kohta lakkasi myös kodinhoitajien toiminta sellaisena kuin se oli. Työ pirstaloitui. Vanhuksen luona saattaa ravata väkeä kuin hollituvassa: yksi käy siivoamassa, toinen tuo ruoan, kolmas toimii saattoapuna lääkärireissulla, neljäs pesee ja pukee ja niin edelleen. Tätä perustellaan tehokkuudella, mutta kaukanahan se on tehokkuudesta, kun työntekijät ajavat korttelirallia ympäri kaupunkia kunkin käydessä pikaisesti hutaisemassa sen oman pienen viipaleen "kokonaisvaltaiseksikin" kehutusta vanhustyöstä."
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/merjanurmiostuomi/218477-olipa-kerran-…
Tämä on paras kirjoitus ikinä. Kiitis tästä.
Ehkä hieman ruusunpunaisella nostalgialla ryyditetty, mutta kaunis satu toki.
Ei tuo mikään satu ole. 80-luvulla normielämää.
Meillä oli usein kodinhoitaja, kun lapset sairaana ja tekivät kyllä kaikkea em hommia.
Yhdessä vaiheessa oli 3 päivää putkeen.
Tämä ei myöskäön maksanut mitään, koska lapsista maksettiin jo päiväkotimaksut.
Jep, eli tällaistako toivot edelleen yhteiskunnan rahoilla tehtäväksi?
"Me emme ole omille lapsille saaneet koskaan hoitoapua"
Vanhemmathan ne omista lapsistaan ja hoidon järjestämisestä vastuussa ovatkin.
On ne teidänkin vanhemmat teistä huolehtineet, kun olitte lapsia. Ja nyt apua tarvitsessaan heidän on ihan kohtuullista odottaa apua teiltä.
Muistakaa myös, että suhtautumisellanne omiin vanhempiinne näytätte esimerkkiä lapsillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mummu halusi asua kotonaan, pienessä rintamamiestalossa keskellä ei-mitään. Puulämmitys ja muut mukavuudet. Iso piha josta tehdä lumityöt käsipelin. Missään nimessä ei halunnut ulkopuolista apua, vaan tyttäret hoitaa. Kaikki tyttäret asuivat n 50 km päässä, oli omia lapsia ja lapsenlapsia, työt ja se oma arki. Silti olisi joka vinkaisusta käydä äitin luona.
Mummu vaan ei yksinkertaisesti pärjännyt. Pankista tullutta tiliotetta piti pohtia juurta jaksain, kun ei ymmärtänyt mikä se oli. Lapset hoitivat laskut. Mummu oli tarkan markan ihminen, saattoi syödä jo ihan reilusti vanhentunutta ruokaa. Säästi sähköäkin, ja sai kovilla pakkasilla vesivaraajankin jäätymään, kun viikonloppureissun ajaksi nappasi töpselin seinästä.
Mutta kyllä hän pärjää, ja suuttui aina ihan pohjattomasti, kun joku vihjasi muutosta.
No, lopulta mummulle ei enää annettu vaihtoehtoa, vaan palvelukotipaikka hankittiin. Ja kas! Siellä oli naapureina vanhoja tuttuja! Se oli kivaa, kun oli kahviseuraa joka päivä ja sai kaverin kanssa katsoa kauniita ja rohkeita!
Koihoidolle mummu oli ilkeä ja kamala. He eivät saaneet tehdä mitään, ja maksaakin kauheasti (ei maksanut). Lopulta Mummu suostui, että kotihoito täyttää dosentti ja auttaa tukisukkien kanssa aamuin illoin.
Aina vedotaan siihen, että vanhuksen pitää saada päättää, mutta mummu oli jälkeenpäin hyvin tyytyväinen ratkaisuun. Ei tarvinnut enää huoltaa yksin taloa, johon ei enää rahkeet riitä. Oli seuraakin. Ja lasten huoli vanhasta äidistään väheni huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
"Me emme ole omille lapsille saaneet koskaan hoitoapua"
Vanhemmathan ne omista lapsistaan ja hoidon järjestämisestä vastuussa ovatkin.
On ne teidänkin vanhemmat teistä huolehtineet, kun olitte lapsia. Ja nyt apua tarvitsessaan heidän on ihan kohtuullista odottaa apua teiltä.
Muistakaa myös, että suhtautumisellanne omiin vanhempiinne näytätte esimerkkiä lapsillenne.
Niinpä, hoidan omat lapseni... en samaan aikaan veny hoitamaan äitiäni ja hänen omakotitaloaan.
nimimerkillä dementikon ja 2-vuotiaan välissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhus on IHMINEN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Vanhoja ihmisiä pitää kunnioittaa ne hoitanut lapsia tehnyt työtä ja yleensä hoitokotiin menossa on se että uusi ympäristö sekoittaa vanhan ihmisen täysin kuin muuttaisi asumaan hotelliin. Tuttu ympäristö luo turvallisuuden tunteen ja tietää missä tavarat on. Katsokaa yhdessä valokuvia muistellaan lapsuuden muistoja hänen lapsuuttaan ja paikkoja lasten kanssa retkeilyä ja pitää valokuvia esillä lapsista lapsen lapsista hän näkee elämä jatkuu niissä ja olkaa juttu kaverina. Radio pitää olla ja tuulettaa asunto kerran päivässä. Vaihtaa lakanat. Joka viikko sekä löydä pesulla.Jos on jo noin vanhaksi asti hoidettu kotona sopii jatkaa. Niin on parasta. Moni kuolee kotiinsa vanhuuttaan mutta ei saa jättää yksin. Kynnet pitää hoitaa.Vitamiinia.
Just joo.
Vanhus, joka osaa vielä noin selkeästi ilmaista tahtonsa, ei ole ”hoivakotikelpoinen”. Käykää joskus katsomassa, minkätasoisia ovat hoivakotien asukkaat. Toinen juttu, mikä näissä kommenteissa ihmetyttää, on hoivamaksun määräytyminen. Maksu on 85 % kaikesta kuukausittaisesta TULOSTA, ei omaisuudesta. Eli esim. eläkkeestä ja vuokratuloista. 15 % pitää jäädä asukkaalle itselleen. Puhun 10 vuoden kokemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhus, joka osaa vielä noin selkeästi ilmaista tahtonsa, ei ole ”hoivakotikelpoinen”. Käykää joskus katsomassa, minkätasoisia ovat hoivakotien asukkaat. Toinen juttu, mikä näissä kommenteissa ihmetyttää, on hoivamaksun määräytyminen. Maksu on 85 % kaikesta kuukausittaisesta TULOSTA, ei omaisuudesta. Eli esim. eläkkeestä ja vuokratuloista. 15 % pitää jäädä asukkaalle itselleen. Puhun 10 vuoden kokemuksella.
Näin on. Omaisuutta ei tarvitse myydä, kun katsotaan tarvitsevan hoivokotipaikan. Maksut menee vain tuloista, ei omaisuudesta. Rahaa saa olla vaikka miljoona tai taloja saa olla vaikka kymmenen, ne eivät vaikuta maksuun.
Vierailija kirjoitti:
Vanhus, joka osaa vielä noin selkeästi ilmaista tahtonsa, ei ole ”hoivakotikelpoinen”. Käykää joskus katsomassa, minkätasoisia ovat hoivakotien asukkaat. Toinen juttu, mikä näissä kommenteissa ihmetyttää, on hoivamaksun määräytyminen. Maksu on 85 % kaikesta kuukausittaisesta TULOSTA, ei omaisuudesta. Eli esim. eläkkeestä ja vuokratuloista. 15 % pitää jäädä asukkaalle itselleen. Puhun 10 vuoden kokemuksella.
No ei niihin pääse katselemaan kuka vaan.
Vierailija kirjoitti:
Hoivakotiin pääsee enää tyyliin dementikko, jolla on kävelykyky mennyt. Jos 90v mummo kävelee ja puhuu ja ilmoittaa oman tahtonsa, eli haluaa asua kotona, niin ei todellakaan myönnetä hoivapaikkaa.
Ei kai ihmistä noin vaan voi pakottaa hoivakotiin vaikka paikka myönnettäisiinkin.
Meillä oli sama ongelma mummin kanssa! Vaari kuoli kolme vuotta sitten ja mummi jäi asumaan vanhaan omakotitaloon (iso tontti). Kuolemaa seuraava vuosi oli aivan kamalaa, velvoitti äitiäni ja tätiäni auttamaan kaikessa. Soitti kerran minullekin, että koska tulen pesemään ikkunat. Avunpyyntö tapahtui aina suvun naisille. Ulkopuolisten apua ei kelvannut, koska ”se maksaa eikä kukaan ulkopuolinen osaa siivota täällä oikein”.
Lopulta mummi ei enää pärjännyt kotona. Tilanne kärjisti siihen, että äitini ei suostunut (tosiasiassa ei enää jaksanut) mennä sinne vaan sanoi, että nyt tulee ulkopuolinen apu. Tämä ei kelvannut mummille. Sitten äitini sanoi, että seuraavaksi soittaa kunnan sosiaalityöhön ja sieltä tullaan tekemään arvio mummin kotikelpoisuudesta.
Nyt mummi asunut kaksi vuotta tuetussa palveluasunnossa ja on tyytyväinen, kun on seuraa ja aktiviteetteja. Mutta kyllä sai kiristää ja uhkailla, että suostui muuttamaan. Ei hahmottanut enää lainkaan itse sitä, ettei pärjää kotona.
Vierailija kirjoitti:
Joo, edunvalvoja voi olla lähiomainen tai julkinen edunvalvoja ja päätösvalta koskee yleensä siis taloudellisia etuja. Edes dementikkoa ei voi edunvalvoja päättää sijoittaa laitokseen, vaan siinä on kuultava asianosaista ja lääkäri voi lausunnollaan suositella tarvittaessa tahdonvastaista laitoshoitoa.
Ei se ole helppoa. Osana Alzheimeria usein vanhukselta häviää realismin taju. Hän elää ikään kuin lapsuudessaan, muistelee niitä vanhoja aikoja, jolloin suku asui lähekkäin ja tyttäret ja miniät pitivät talonpidon ohella huolta vanhemmistaan. Siis ne tyttäret ja miniät, joilla OLI talo - palkolliset ja tilattomat tietysti olivat heikommassa asemassa.
Ap:n mummolle voi totta kai yrittää selittää, että tyttärien on pakko käydä töissä, että saavat elannon. Ei omaishoidon tuella kukaan elä, se on todella pieni summa, 423,61 - 847,22 euroa/kk, eikä sitä edes välttämättä saa. Makselepa sillä perheesi menoja siellä jossakin toisaalla.
Ja jos etäisyyttä on enemmän, ei voi kaukaa käsin hoitaa mahdollisesti ympärivuorokautista hoitoa vaativaa vanhusta. Vanhusta, joka on ehkä jo vaipoissakin - tai jos ei vielä, niin kohta. Karkailevaa, levotonta, kaatuilevaa vanhusta.
Toki jos lapsista joku on sellaisessa elämäntilanteessa, esim. työtön tai maatilan emäntä (tilalla, jossa ei tilanpito sido tuntikausiksi elikoiden hoitoon), niin mikäs siinä, ottaa mummon luokseen ja hakee omaishoidon tukea.
Mutta ei taida mummo siihenkään suostua, jos kokee, että muiden pitäisi häntä kotiin hoitaa.
Älkää ap syyllistykö, vaatimukset ovat kohtuuttomia, eikä teillä ole ole todellakaan tuollaista vaihtoehtoa, että luopuisitte omasta elämästäne kenties vielä vuosia elävän mummon takia.
Ei lääkäri voi määrätä laitoshoitoon paitsi mielisairaalaan M1 lähetteellä, jonka sitten vastaanottava psykiatri hyväksyy/ei hyväksy. Sellaisen voi tehdä vain psykoottisesta ja Alzheimerkaan ei ole psykoosi. Edunvalvonta pitää pyytää laajennettuna, jolloin se koskee myös asuinpaikkaa. Siihenkin lääkäri antaa lausunnon, mutta oikeus päättää.
Antaa vanhojen olla vanhoja kirjoitti:
Moni vanhus ripottelee tarvikkeita pöydälle se näyttää sekaisekta mutta vanhus tietää itse mitä missäkin on. Pikkuisia asioita on disperiini on kynsileikkuri. On vesilasi on puoliksi syöty viili.On kyniä on valokuvia ja muisto esineitä.Antaa niiden olla.
Tai sitten ei tiedä. On itse järjestämiään kyniä rivissä pöydällä ja kuitenkin ihmetellään, että missä on kynä. Muistisairaan jäljiltä sai siivoilla kaikenlaista, kun hän joutui tehostettuun palveluasumiseen. Sitä ennen annettiin olla.
Vanhoja ihmisiä pitää kunnioittaa ne hoitanut lapsia tehnyt työtä ja yleensä hoitokotiin menossa on se että uusi ympäristö sekoittaa vanhan ihmisen täysin kuin muuttaisi asumaan hotelliin. Tuttu ympäristö luo turvallisuuden tunteen ja tietää missä tavarat on. Katsokaa yhdessä valokuvia muistellaan lapsuuden muistoja hänen lapsuuttaan ja paikkoja lasten kanssa retkeilyä ja pitää valokuvia esillä lapsista lapsen lapsista hän näkee elämä jatkuu niissä ja olkaa juttu kaverina. Radio pitää olla ja tuulettaa asunto kerran päivässä. Vaihtaa lakanat. Joka viikko sekä löydä pesulla.Jos on jo noin vanhaksi asti hoidettu kotona sopii jatkaa. Niin on parasta. Moni kuolee kotiinsa vanhuuttaan mutta ei saa jättää yksin. Kynnet pitää hoitaa.Vitamiinia.