Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvontaa voi ehdottaa esim. omaiset tai nykyisin usein sosiaalitoimi. Tai jos hyvin muistisairas niin geriatri.

Taas uudemman kerran tiedoksi, että edunvalvoja voi olla omainen, jolloin se ei maksa mitään, ellei omainen laskuta.

Lääkärinlausonto .tarvitaan

Eikös se tarvitse vielä vahvistaa oikeudessa / maistraatissa?

jotkut "mummelit" on kiristäneet sukulaisilta ja tuttavilta palveluksia testamentilla. Sääli niitä jotka tähän loukkuun lankeavat. Edun saaja on ollut yleensä ihan joku muu

Hoivakodit ja palveluasuminen maksavat, ja paljon. Kaikilla vanhuksilla ei yksinkertaisesti ole varaa hoivakotiin, monissa kuukausimaksut ovat tosi korkeat, yli 4000 kuukaudessa. Kuka sen maksaa, jos vanhuksen eläke on esim 2000 e tai alle? Omaisetko maksavat sitten kun vanhuksen koko omaisuus on jo realisoitu kulujen kattamiseksi? ei, omaiset odottavat perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut tuo tilanne jo 2 vuotta. Mummo ei pärjää kotona. On täysin sokeutunut ja muistissa ongelmaa. Lonkassa nivelrikko, minkä takia ei pysty nousemaan yksin ilman auttajaa sängystä tai tuolista. Rollaattorin kanssa kävelee sujuvasti, vaikkei näe mitään. Nouseminen seisomaan ei yksin turvallista.

Siskoni on jäänyt jumiin auttamaan häntä päivittäin. Kotihoito käy aamulla hoitamassa pesut, antaa lääkkeet, auttaa pukeutumisessa ja jättää mummon sinne nojatuoliin. Kotihoito käy toisen kerran klo 12-13 maissa, lämmittää ruuan ja auttaa vessassa. Siinä mummo sitten nojatuolissa istuu kunnes siskoni menee sinne noin klo 16, antaa päivällistä tai voileipää ja jälkiruuaksi päiväkahvit. Auttaa vessassa, tiskaa tiskit tai laittaa pyykinpesukoneen päälle. Siskoni lähtee noin klo 18 ja mummo jää taas istumaan nojatuoliin. Kotihoito käy myöhäiskäynnillä klo 19.30-20, antaa iltapalan ja lääkkeet ja auttaa iltatoimissa ja vie sänkyyn. Sängyssä mummo huutelee joskus tuntikausia. Naapurit ovat tehneet huoli-ilmoituksia lähinnä huutelun takia. Apua, joko nyt on aamu, tulkaa auttamaan pois makuulta. Ei saa hoitopaikkaa, kun itse vastustaa eikä kotoa lähde.

Aika kätevä meillä tuo itsemääräämisoikeus, jonka varjolla voidaan jättää ihmiset hoitamatta. Esim täysin sekaisin oleva, jolla ei ole mitään käsitystä omasta tilastaan jätetään hoitamatta, kun ei voida pakottaa lähtemään pois kotoaan. Halvemmaksihan se tulee pitää nämä itsestään määrääjät laitosten ulkopuolella. Toistaiseksi ainakin suhteellisen harvoin muumioituneita ruumiita kuitenkaan löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen vanhempi haluaa olla hoivattavana lastensa kustannuksella joilla on elämät perheet työt ja hommat? Ei nyt oikeesti eletä vuosikymmenien takaisessa maailmassa tai kolmannessa maailmassa. En ikinä haluaisi olla riesa vaikka hiukan ikävä sana onkin lapsilleni. kyllä se vaan on ihmisen yritettävä rakentaa AJOISSA MAHDOLLISUUKSIEN MUKAAN  sellainen turvattu vanhuus itselleen.

Jos tämä ei ole mahdollistaa eli ei missään nimessä voi säästää,sijottaa järkevästi asioihin asua ehkä syödäkin vaatiamttomammin turvatakseen sen vanhuuden. Tämä on tullut itselleni selväksi vaikka olen vasta 42.

Niin se olisi itse kullekin hyvä, muuttaa ajoissa, ja ehtisi saada uusia kavereitakin siellä hoitokodissa, tai palveluasumisen piirissä. Mutta kun ihminen ei toimi sillä tavalla... omasta kodista luopuminen on kova paikka, ja psyykkisesti nämä muuttajat kyllä saattavat taantua kuukausiksi. Suru ja huoli omasta kodista, elämän yhdestä isosta saavutuksesta, on suuri. Ja suuri isku omalle itsenäisyydelle. Tunnen vain ihan muutaman palvelutalon asukin, joka on muuttanut 'ajoissa'. He tosin ovat todella tyytyväisiä ja nauttivat myös suhteestaan meihin vakityöntekijöihin.

No me nuoremmat tosiaan tajutaan tuo ja varaudutaan itse ajoissa koska ei oleteta että lapset ja lastenlapset hoitaa ja maksaa kaiken. Ymmärretään myös millainen taakka raihnaisen vanhuksen hoitaminen kotiin voi olla kun usein ollaan itse jouduttu sitä tekemään. Ongelma on enempi nuo 30 ja 40 -luvuilla syntyneet joiden omat vanhemmat kuolivat usein nuorempina ja ns. saappaat jalassa, ei heillä itsellään ole useinkaan mitään kokemusta vanhan ja huonokuntoisen ihmisen hoitamisesta plus sen päälle kokopäivätyöstä ja omista lapsista ja lastenlapsista. Eivät yksinkertaisesti tajua että vaativat itsekkäästi mahdottomia perheeltään. 

Tuossa tilanteessa mummon syyllistämisen pitää antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vanhuksista tulee omaan napaansa tuijottajia pitemmän päälle.  Totta kai hän haluaisi asua kotonaan ja oman perheen siihen passaamaan 24/7. Mikäs sen mukavampaa.  Minullakin on iso lista asioita joita haluaisin mutta tiedän että ne ovat mahdottomia toteuttaa ja aiheuttaisivat valtavasti työtä ja hankaluuksia ja sydänsuruja läheisille. Minäkin joudun siis kompromisseja tekemään, ei ne mummot ja papat ole ainoita jotka ei saa kaikkea mitä haluaa.

Enpä usko, että kysymys olisi joillakin tietyillä vuosikymmenillä syntyneiden itsekkyydestä. Jotkut ovat omaan napaan tuijottajia jo lapsena ja kaikki mulle heti nyt, tuntuu olevan monille nuorille itsestään selvää. Monet vanhukset taas avustavat esim lapsenlapsiaan pienistäkin eläkkeistä. Ihan me mainitsemillasikin vuosikymmenillä syntyneet

Vanhuuteen kuuluu muistin heikkeneminen ja erilaisia muistisairauksia, joihin kuuluu ajan ja paikan tajun hämärtyminen. Ei toki kaikilla, joidenkin muisti toimii kuin partaveitsi loppuun saakka ja toiset taas voivat sairastua muistiin vaikuttaviin sairauksiin jo hyvinkin varhaisessa iässä. Silloin ei tajua oma kykyään pärjätä,  eikä enää ymmärrä, mitä voi vaatia tai pyytää läheisiltään.

Kannattaa tehdä oma tahtonsa selväksi lapsille ja muille sukulaisille vielä siinä vaiheessa, kun on terve ja tietoinen itsestään ja ympäristöstään. Hankalaksi asian tekee itsemääräämisoikeus, joka yhteiskunnassamme on niin vahva, että vaikka läheiset näkevät ja tietävät, ettei omainen kykene huolehtimaan itsestään, on melkein mahdotonta saada hoitava taho vakuutettua siitä, kun omainen sanoo pärjäävänsä ja kieltäytyy lähtemästä kotoaan. Silloin ei auta sekään, että itse aikaisemmin on ajatellut menevänsä hoitoon tai hoivakotiin heti, kun on tarpeen.

Potkaisette lähes jokaisessa nykyajan kodissa elelevät lemmikkieläimet ulos koppeihinsa ja otatte mummin asumaan niiden tilalle kanssanne (pienet lemmikitkin ovat ok - näissä kommenteissa pitää kärjistää). Omaishoito ei ole mitään tähtitiedettä mutta hyvin raskasta, jos hoidettavalla on jokin vakava sairaus. Kotihoito tulee kuitenkin silloinkin kuten ennenkin hoitamaan aamuin illoin, öisinkin jos tarvetta. 

Näin se on. Sukulaiset voisivat pitää paremmin huolta toisistaan. Olisi aika kurjaa olla tuo mummi, joka HALUAA että sukulaiset käyvät ja auttavat. Yksin saa olla ja odottaa, että työn puolesta joku kipaisee äkkiä. Se on lopulta aika tylyä hommaa.

Raskasta se mummien auttaminen työn ohessa on. Itse olen sen kokenut. Ja monta kertaa kävi mielessä tuupata hänet hoitokotiin talteen. Ei ollut aina kivaa, kun dementikko osaa olla aika hankala. Mutta omillaan sinällään pärjäsi, ei tarvinnut vaippoja tai ollut vuoteen oma. Sitä arjen apua kuitenkin ruokakaupassa käyntiä, lääkkeitä ja siivousta, pesuapua ja ennen kaikkea seuraa. Useampi tunti viikossa. Olisi ollut mielekkäämpää tekemistä - en edes yritä kieltää sitä. Mutta ajattelin, että en yksinäistä ihmistä kehtaa tässä kohdassa pettää. Hän auttoi minua monin tavoin aikoinaan, kun oli voimissaan ja minä tarvitsin apua ja lapsenlikkaa ym.

No, viisi vuotta se kesti. Mutta hyvällä omalla tunnolla sitten otin myös isohkon perinnön vastaan. Tein velvollisuuteni vanhan sukulaisen eteen hänen viimeisinä vuosina ja sain siitä ihan hyvän korvauksen ja hyvän omantunnon myös.

Äiti muutti vastentahtoisesti korpimökistä palvelutaloon. Sai vielä yksinkin pärjäävänä pienen yksiön asunnoksi. Kodiututtuaan Ei halunnut enää muutta takaisin  vaikka oli aluksi sanonut muuttavansa takaisin mökkiinsä.                        Vanhana se muuttaminen parempiinkin oloihin on vaikeaa.

Vanha Pieru kirjoitti:

Potkaisette lähes jokaisessa nykyajan kodissa elelevät lemmikkieläimet ulos koppeihinsa ja otatte mummin asumaan niiden tilalle kanssanne (pienet lemmikitkin ovat ok - näissä kommenteissa pitää kärjistää). Omaishoito ei ole mitään tähtitiedettä mutta hyvin raskasta, jos hoidettavalla on jokin vakava sairaus. Kotihoito tulee kuitenkin silloinkin kuten ennenkin hoitamaan aamuin illoin, öisinkin jos tarvetta. 

Mä en tajua miten tuo koiran potkaiseminen omalta pediltään lattialta auttaa mitään. Vai laitetaanko se mummu lattialle patjalle nukkumaan koiran paikalle?

Mun molemmat vanhemmat on 8-kymppisiä ja jo huonossa kunnossa. Isä äitiä huonommassa, ja hän on sitä mieltä, että äiti kyllä hoitaa hänet loppuun asti. Isä ei pääse liikkumaan enää kotoa ja kotonakin se on erittäin vaikeaa. Hän ei huoli kotiapua, joten äiti joutuu tekemään kaiken. Me lapset autetaan minkä voidaan, mutta välimatkaa on satoja kilometrejä. Äiti on jo melkein sokea ja hänkin liikkuu huonosti.

Olen todella vihainen isälleni, hän tekee äidin viimeisistä vuosista aivan hirveitä. Äiti marttyyrina suostuu kaikkeen ja valittaa sitten meille lapsille, muttei uskalla muuttaa tilannetta mitenkään. Mikään järkipuhe ei auta, ei tyly eikä ystävällinen.

Vierailija kirjoitti:

Mun molemmat vanhemmat on 8-kymppisiä ja jo huonossa kunnossa. Isä äitiä huonommassa, ja hän on sitä mieltä, että äiti kyllä hoitaa hänet loppuun asti. Isä ei pääse liikkumaan enää kotoa ja kotonakin se on erittäin vaikeaa. Hän ei huoli kotiapua, joten äiti joutuu tekemään kaiken. Me lapset autetaan minkä voidaan, mutta välimatkaa on satoja kilometrejä. Äiti on jo melkein sokea ja hänkin liikkuu huonosti.

Olen todella vihainen isälleni, hän tekee äidin viimeisistä vuosista aivan hirveitä. Äiti marttyyrina suostuu kaikkeen ja valittaa sitten meille lapsille, muttei uskalla muuttaa tilannetta mitenkään. Mikään järkipuhe ei auta, ei tyly eikä ystävällinen.

Tehkää vanhusten kotikuntaan huoli-ilmoitus vanhuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä  varten hoitokodit ovat olemassa, että nuorten elämä ei valu hukkaan vanhuksien takia.

Vai nuorten elämä. Ne "nuoret" on tuossa vaiheessa 50-60-vuotiaita, jopa 70-vuotiaita ja monella on omassa elämässä ihan tarpeeksi huolehtimista. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja eläkkeeni on pienempi mitä äidilläni, ei minulla riitä kunto eikä rahat äidistä huolehtimiseen.

No niinpä. Jos ei ole enää työelämässä ja periaatteessa olisi muuten mahdollisuus autella  niin usein ei oma kunto ja terveys enää kestä esim nostelua ja yövalvomisia rauhattoman vanhuksen kanssa. Miten siinä esim. kunnolla liikuttelet ja peset turvallisesti jotain 80-kiloistakin mummelia jossain suihkukopissa tai vaikka ulkosaunassa kun omatkin jalat ja kädet on jo kovilla? Tai mistä rahat sellaisen ihmisen palkkaamiseen joka tekee sen, kun mummo itse ei anna latiakaan "vieraalle ihmiselle" kun onhan ne omatkin lapset käytettävissä.

Ongelma on juuri se että eletään kyllä pitkään mutta raihnaisena ja tarvitaan aina vaan enemmän apua loppuvuosina, ja sellaista apua jota maallikolla ei ole resursseja, taitoa eikä kunnon välineitä antaa. Vanhukset taantuvat taaperoasteelle ja kaikki suhteellisuuden ja realiteettien taju katoaa, haluavat vaan itsepäisesti tehdä kaiken oman mielensä mukaan, mukaan lukien asumisjärjestelyt. Niinkuin kukaan meistä voisi missään muussakaaan iässä niin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea juttu kyllä. Jokainen varmasti ymmärtää miten tärkeä oma koti on. Ajattelleempa jos itse joutui lähtemään vieraaseen paikkaan vasten omaa tahtoa ja olemaan ventovieraiden ihmisten armoilla. Varsinkin kun hoivakodit ovat olleet jatkuvasti vain huonon uutisoinnin takia otsikoissa voi varmasti pelottaa vielä enemmän. On aivan luonnollista, että vanhenevalle ihmiselle turva ja lohtu löytyy kodista ja rakkaista. Ja niistä haluaa pitää kiinni, kun paljon muusta ei voi ja vanhenevalla ihmisellä hoivakoti tarkoittaa väistämättäkin kontaktien vähenemistä ja totutettua aivan uuteen, jos nyt on asunut samassa paikassa vuosikymmeniä ja lapset ovat käyneet tiheästi asioita hoitamassa.

Lähtekää siitä näkökulmasta, joka vastaa mumminne näkökulmaa. Mikä on se perimmäinen syy miksi mummi on niin vastahankaa muuttamista. Onko se pelko vieraasta ja muutoksista vai enemmänkin pelko rakkaiden menettämisestä vaiko vain mummin kokemus siitä, että hän haluaa jämerästi uskoa että pärjää kotonaan.

Oli mikä vaan syynä niin koittakaaa keskustella avoimesti ja sen mukaan mihin mummi kykenee. Jos mummilla on paljon vielä kapasiteettiä jäljellä voi jutella vapaammin ja jos vähemmän voi vaati aikaa miettiä miten asian esittää. Koittakaa esittää asia niin, että katsotaan asiaa hyötynäkökulmasta, haittojen näkökulmasta ja kaikkien näkökulmasta. Älkää vähätelkö mummin kokemuksia vaan ottakaa ne todesta ja esittäkää siihen realistisia ja päteviä ehdotuksia ja esimerkkejä. Jos mummi esimerkisi on sitä mieltä että pärjää hyvin yksin, esittäkää niitä esimerkkejä ja kokemuksia joita teillä on ollut asiasta. Älkää vain vähätelkö mummia sillä varmasti mummilla on myös avuntarpeen lisäksi myös toimintakykyä. Sen puolen tukemisen tapoja voi miettiä ja kertoa miten niitä voi toteuttaa vaikka hoivakodissakin.

Aina toki hyvinkään suunniteltu keskustelu ei auta mutta koittakaa edes. Käykää yhdessä turustumassa hoivakoteihin ja valitkaa mahdollisuuksien mukaan mieluisin, jos siis näin on mahdollista tehdä. Kaikki paikat eivät ole kummoisia ja jos vaihtoehtoiksi jää vain joko huono hoivakoti tai mummi kokonaan heitteillä niin siitä huonostakin vaihtoehdosta pitää koittaa löytää jotain hyvää sekä tarjoamalla niitä asiota joita voitte itse tehdä. Esim. Kertoa että vierailette vaikka viikoittain tai olette muuten yhteydessä.

Tsemppiä ja toivottavasti mummin tilanne selviää mummin parhaaksi. Olen itse myös pappaani joutunut aikoinaan kannustamaan tuon päätöksen tekemisessä ja se ei ollut helppoa eikä mukavaa myöskään minulle, koska ymmärsin kyllä miltä papasta on tuo mahtanut tuntua ja tuntui tosi pahalta olla saattelemassa häntä rakkaasta paikasta pois jonnekin johon hän ei olisi tietenkään halunnut jos vaihtoehtoja olisi ollut. Olen jälkeenpäin myös miettinyt, että olisin voinut olla papalle enemmän tukena ja yrittää myös tukea hänen hyvinvointia uudessa paikassa enemmän.

Ymmärrän tuon rakkaasta paikasta luopumisen tuskan. Mutta monet muutkin joutuvat luopumaan rakkaista paikoistaan olosuhteiden pakosta, itse mukaanluettuna. Avioeron jälkeen oli luovuttava rakkaasta kotitalosta ja puutarhasta koska minulla ei olisi ollut varaa lunastaa sitä eikä pitää yksin yllä.  Moni sukulainen on joutunut töiden takia luopumaan kodistaan ja jopa kotipaikkakunnastaan ja muuttamaan kauas vieraiden ihmisten keskelle. En itse edes oleta että voisin asua nykyisessä kodissani ikuisesti, jossain vaiheessa on muutettava paikkaan jossa minusta huolehditaan kun en itse pysty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, jos jollakulla on varaa jättää työnsä ja jäädä hoitamaan vanhempaansa kotiin. Kaikilla ei ole varaa, eikä välttämättä pysty vaikka olisikin. Itselläni on kokemusta isän sairastumisesta muistisairauteen. Hänestä, rauhallisesta miehestä, tulikin väkivaltainen ja arvaamaton. Siinä äiti yritti väistellä iskuja ja hoitaa samalla vaipanvaihtoa ym ja itse ramppasin vanhempien luona minkä töiltäni kykenin. Kotihoito ei saanut tehtyä mitään, koska he eivät voi väkisin hoitaa. Ihmettelin, kuinka me sitten pystymme. Saimme hartioiden kohauttelua ja silmien pyörittelyä.

Turha kenenkään jeesustella kuinka ne omat vanhemmat pitää hoitaa kotona, jos ei ole kokemusta muista kun hauraista mummoista/papoista. Laita siihen yli 180 cm pitkä ja 95 kg painava koko ikänsä ulkotöitä painanut mies, joka on aggressiivinen. Joka pystyy liikkumaan, mutta pää ei toimi. Haluaisin nähdä miten sellainen hoidetaan kotona vaimon, tyttären tai poikienkaan avustuksella.

Enhän esim. minä ole sanonut, että se olisi ratkaisu, että läheiset jäävät hoitamaan, koska moni ei todellakaan pysty (ei itsellänikään matalapalkkatyöläisenä oikeasti olisi varaa, mutta jos luovun asunnostani ja asumme äidin kanssa yhdessä, niin kaipa siinä jotenkin pärjätään), ja hyvinvointivaltiossa yhteiskunnan kyllä tulisi taata ihmisarvoinen vanhuus kaikille. Ainoa mitä yritin sanoa, on se, että kyse ei välttämättä ole siitä, että vanhus on vain niin hankala, vaan häntä voi todella kammottaa ajatus laitoksessa olemisesta. Jokainen täällä on varmasti seurannut uutisointia siitä miten ala-arvoisissa oloissa monissa niistä eletään, mutta siitä huolimatta täällä toistuvat samat mainoslauseet hyvästä hoidosta ja seurasta ja virikkeistä kuin hoivakotiyritysten esitteissä.

Minä en todellakaan ole sitä mieltä, että esim. sinun olisi pitänyt huolehtia aggressiiviseksi muuttuneesta vahvasta muistisairaasta. En todellakaan. Ainoa mitä olen yrittänyt peräänkuuluttaa, on joku ymmärrys näitä hoitokotivastaisia vanhuksia kohtaan mitä monellakaan kommentoijalla ei ole ollut (en tarkoita sinua).

Eihän sillä ymmärryksellä ole mitään tekemistä sen asian kanssa, ettei vanhusta tai mt-potilasta tai muutoin omaa tilaansa ymmärtämätöntä saa hoitoon jos potilas itse vastustaa. Ymmärrys ja suru eivät pakon edessä auta ketään. Eikä syyllistäminen, kun joku on vihdoin saanut omaisilleen hoitopaikan..

Aloittajan kommentti kertoo kaiken mikä tässä maassa on vialla. Jos oma mummini/äitini olisi elossa ja häntä voisin hoitaa, en miettisi kahta sekuntia. Aivan käsittämättömän itsekästä ja omahyväistä ajattelua nykyään. Tee toisille mitä toivoisit itsellesi tehtävän.

Minun käy todella sääliksi tuota vanhusta. Toivon, että omat lapseni aikanaan ymmärtävät, että me olemme mahdollisuuksiemme mukaan antaneet kaiken mahdollisen tuen ja turvan heille, joten heidän tulee antaa takaisin osa siitä, mitä ovat itse elämänsä eväiksi saaneet-se on luonnollinen elämän kiertokulku. En tosin tietenkään toivoisi jääväni rasitteeksi kenellekään vaan hankkisin hyvissä ajoin "lopetuspiikin" vaikka katukaupasta, jotten joutuisi koskaan yhteenkään laitokseen-olen jo päättänyt lähteä "saappaat jalassa".

Onko aloittaja ollenkaan tietoinen siitä, mitä laitoksessa olo nykyään pitää sisällään? En edes uskalla ajatella, mikä tilanne on esim. 20 vuoden kuluttua, kun se jo nyt on täysin epäinhimillinen. Kaikki sympatiani aloittajan mummolle, joka vain toivoisi, että hänen omaisensa huolehtisivat hänestä ja rakastaisivat häntä, kuten hänkin on varmasti parhaan kykynsä mukaan aikanaan tehnyt jälkikasvulleen. Hyi v..u miten itsekkäitä ihmiset ovat nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvontaan ja hoivakotiin.

Kuule pösilö.  Sukulaiset eivät voi laittaa ketään edunvalvontaan.  Lääkäri sen edunvalvontaan haluttavan tutkiin ja antaa oman lausuntonsa, missä kunnossa ihminen on.

Ei noin voi ainoatakaan ihmistä pistää edunvalvontaan.

Hoiva-hoitokodeissa asuu ihmisiä, jotka eivät ole minkään holhouksen alaisia, vaan heidän lapsensa hoitavat vanhuksen asioita ja pitävät huolta hoidosta ja hoitopäätöksistä kuten leikkauksista tai muusta.

Jos henkilö joutuu edunvalvontaan, tällöin edunvalvoja määrää kaikesta, eikä lapsilla ole sananvaltaa mihinkään päätökseen, ei edes hoitopäätöksiin

Joten puhu sinäkin vain niistä asioista josta jotain satut tietämään, olet hölmöläinen.

Edunvalvoja voi olla sukulainenkin.... ei ole pakko ottaa yleistä edunvalvojaa.

Oma prosessinsa siinäkin. Ja jos on noin hankalaa kuin ap, ei missään nimessä kukaan sukulainen, tulee vain lisää ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kommentti kertoo kaiken mikä tässä maassa on vialla. Jos oma mummini/äitini olisi elossa ja häntä voisin hoitaa, en miettisi kahta sekuntia. Aivan käsittämättömän itsekästä ja omahyväistä ajattelua nykyään. Tee toisille mitä toivoisit itsellesi tehtävän.

Minun käy todella sääliksi tuota vanhusta. Toivon, että omat lapseni aikanaan ymmärtävät, että me olemme mahdollisuuksiemme mukaan antaneet kaiken mahdollisen tuen ja turvan heille, joten heidän tulee antaa takaisin osa siitä, mitä ovat itse elämänsä eväiksi saaneet-se on luonnollinen elämän kiertokulku. En tosin tietenkään toivoisi jääväni rasitteeksi kenellekään vaan hankkisin hyvissä ajoin "lopetuspiikin" vaikka katukaupasta, jotten joutuisi koskaan yhteenkään laitokseen-olen jo päättänyt lähteä "saappaat jalassa".

Onko aloittaja ollenkaan tietoinen siitä, mitä laitoksessa olo nykyään pitää sisällään? En edes uskalla ajatella, mikä tilanne on esim. 20 vuoden kuluttua, kun se jo nyt on täysin epäinhimillinen. Kaikki sympatiani aloittajan mummolle, joka vain toivoisi, että hänen omaisensa huolehtisivat hänestä ja rakastaisivat häntä, kuten hänkin on varmasti parhaan kykynsä mukaan aikanaan tehnyt jälkikasvulleen. Hyi v..u miten itsekkäitä ihmiset ovat nykyään.

Et toivoisi jääväsi rasitteeksi, joten hankkisit hyvissä ajoin eutanasian ennen laitokseen joutumista. Omille lapsillesi kuitenkin voit jäädä rasitteeksi vailla tunnontuskia, koska heidän kuuluukin antaa takaisin tukea ja turvaa mitä ovat saaneet?

Onko lapsesi pyytäneet syntyä tänne ja ovatko he lapsina joutuneet pyytämään sinulta vanhempana huolenpitoa, vai oletko ehkä itse tehnyt puolisosi kanssa päätöksen lasten hankkimisesta ja hoitanut heidät lapsina?

Aivan eri asia huolehtia omista lapsistaan, kuin lasten huolehtia mahdollisesti muistisairaista vanhemmistaan. Luonnollinen elämän kiertokulku olisi se, että vanhemmat kuolisivat ajoissa pois eivätkä jäisi lastensa vastukkeeksi. Kuolisivat oikeasti saappaat jalassa ennen kuin pää pettää ennen kroppaa.

Sinulla se vasta itsekäs ajattelutapa on, ensin omista itsekkäistä haluistasi hankit lapsia ja sitten heidän pitäisi uhrata elämänsä sinun hoitamiseksi, koska "laitokset nyt vaan on kauheita paikkoja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mikä pitäisi välittömästi korjata ja auttaisi omaisia hoidossa: Kotihoitajat takaisin ja heti.

"Niitä vanhanaikaisia kodinhoitajia, jotka osasivat pestä pyykit ja mankeloida, valmistaa silakkapihvejä ja vispipuuroa, pestä ikkunat ja puhdistaa uunin luukun laseja myöten. Sen lisäksi kodinhoitaja pystyi hoitamaan säärihaavan, pistämään insuliinin, jakamaan lääkkeet, hoivaamaan koliikkivauvaa, leikittämään isompia, kuuntelemaan, täyttämään lomakkeita, leipomaan pullaa, käymään kaupassa. Sitten joku suuressa viisaudessaan keksi, että kodinhoitajan sijaan pitää saada lähihoitaja. Kodinhoitajien koulutus lakkautettiin. Kohta lakkasi myös kodinhoitajien toiminta sellaisena kuin se oli. Työ pirstaloitui. Vanhuksen luona saattaa ravata väkeä kuin hollituvassa: yksi käy siivoamassa, toinen tuo ruoan, kolmas toimii saattoapuna lääkärireissulla, neljäs pesee ja pukee ja niin edelleen. Tätä perustellaan tehokkuudella, mutta kaukanahan se on tehokkuudesta, kun työntekijät ajavat korttelirallia ympäri kaupunkia kunkin käydessä pikaisesti hutaisemassa sen oman pienen viipaleen "kokonaisvaltaiseksikin" kehutusta vanhustyöstä."

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/merjanurmiostuomi/218477-olipa-kerran-…

Todellakin. Erittäin hyvin sanottu.

Kukahan näihin kodinhoitajan hommiin lähtisi? Palkka todennäköisesti olisi heikko. Toisekseen eikö siivouspalvelut ole luonteeltaan sellaisia, että kukin maksaa ne itse. Ei yhteiskunnan tehtävä ole palkata piikoja kenenkään uuninluukkuja jynssämään. 

Mistä tämä asenne, että kotityöt olisivat jonkinlaista nöyryyttävää piikomista jota ei pitäisi tehdä? Piiat olivat täysin sidottuja työpaikkaansa ja asuivat siellä, kodinhoitaja olisi aivan normaalisti työtä tekevä ammattilainen jolla on oma elämä. Tietenkin siitä pitäisi maksaa kunnollista palkkaa, monilla vastaavilla aloilla on ongelmana huono palkka.

Ihan hyvin voisin tehdä kodinhoitajan hommia, olen tällä hetkellä henkilökohtainen avustaja ja molemmat näistä ovat arvokasta työtä vaikka tuota avustajan työtäkin haukutaan joksikin piikomiseksi ja valitetaan siitä kun ihan siivoamaankin voi joutua. Tietysti palkkaa pitäisi nostaa, tätä ammattia ei arvosteta ja se näkyy palkassa.

Monet huonokuntoiset vanhukset eivät saa kotitöihin apua mistään, ei kaikilla ole varaa maksaa siivoojasta ja kotihoito ei siivoa. Kyse on "vähän" isommasta ongelmasta kuin siitä, että joku uuninluukku on putsaamatta, kauheassa kunnossa voi olla asunto ja siellä sitten avuttomassa tilassa olevan vanhuksen pitäisi elää. Onko se ihmisarvoista vanhuutta?

Omaiset ja monet asiakkaat kohtelevat nykyään kotihoidon hoitajia kuin piikoja, asiakkaan astiat tiskataan kun hän ei pysty mut sit käy omaiset kahvittelemassa ja jättävät myös astiat kotihoidolle, jäättävät lappuja et kuinka kukat kuolee kun niitä ei ole kotihoito kastellut ja kuinka mummon vaatteet ei sovi keskenään yhteen (kotihoito ei hoida kukkia ja mummo päätti vaatteensa itse). Jos ois vanha systeemi niin sitä käytettäisiin tänä päivänä härskisti hyväksi. Ajat ja ihmiset ovat muuttuneet.

Hädin tuskin nykyisin saa omat lapset ja vaativan työn hoidettua. (Lapsilla harrastuksia tms.)Millä ihmeen resursseilla kenenkään vanhuksen hoitajaksi vielä voisi ryhtyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mikä pitäisi välittömästi korjata ja auttaisi omaisia hoidossa: Kotihoitajat takaisin ja heti.

"Niitä vanhanaikaisia kodinhoitajia, jotka osasivat pestä pyykit ja mankeloida, valmistaa silakkapihvejä ja vispipuuroa, pestä ikkunat ja puhdistaa uunin luukun laseja myöten. Sen lisäksi kodinhoitaja pystyi hoitamaan säärihaavan, pistämään insuliinin, jakamaan lääkkeet, hoivaamaan koliikkivauvaa, leikittämään isompia, kuuntelemaan, täyttämään lomakkeita, leipomaan pullaa, käymään kaupassa. Sitten joku suuressa viisaudessaan keksi, että kodinhoitajan sijaan pitää saada lähihoitaja. Kodinhoitajien koulutus lakkautettiin. Kohta lakkasi myös kodinhoitajien toiminta sellaisena kuin se oli. Työ pirstaloitui. Vanhuksen luona saattaa ravata väkeä kuin hollituvassa: yksi käy siivoamassa, toinen tuo ruoan, kolmas toimii saattoapuna lääkärireissulla, neljäs pesee ja pukee ja niin edelleen. Tätä perustellaan tehokkuudella, mutta kaukanahan se on tehokkuudesta, kun työntekijät ajavat korttelirallia ympäri kaupunkia kunkin käydessä pikaisesti hutaisemassa sen oman pienen viipaleen "kokonaisvaltaiseksikin" kehutusta vanhustyöstä."

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/merjanurmiostuomi/218477-olipa-kerran-…

Todellakin. Erittäin hyvin sanottu.

Kukahan näihin kodinhoitajan hommiin lähtisi? Palkka todennäköisesti olisi heikko. Toisekseen eikö siivouspalvelut ole luonteeltaan sellaisia, että kukin maksaa ne itse. Ei yhteiskunnan tehtävä ole palkata piikoja kenenkään uuninluukkuja jynssämään. 

Mistä tämä asenne, että kotityöt olisivat jonkinlaista nöyryyttävää piikomista jota ei pitäisi tehdä? Piiat olivat täysin sidottuja työpaikkaansa ja asuivat siellä, kodinhoitaja olisi aivan normaalisti työtä tekevä ammattilainen jolla on oma elämä. Tietenkin siitä pitäisi maksaa kunnollista palkkaa, monilla vastaavilla aloilla on ongelmana huono palkka.

Ihan hyvin voisin tehdä kodinhoitajan hommia, olen tällä hetkellä henkilökohtainen avustaja ja molemmat näistä ovat arvokasta työtä vaikka tuota avustajan työtäkin haukutaan joksikin piikomiseksi ja valitetaan siitä kun ihan siivoamaankin voi joutua. Tietysti palkkaa pitäisi nostaa, tätä ammattia ei arvosteta ja se näkyy palkassa.

Monet huonokuntoiset vanhukset eivät saa kotitöihin apua mistään, ei kaikilla ole varaa maksaa siivoojasta ja kotihoito ei siivoa. Kyse on "vähän" isommasta ongelmasta kuin siitä, että joku uuninluukku on putsaamatta, kauheassa kunnossa voi olla asunto ja siellä sitten avuttomassa tilassa olevan vanhuksen pitäisi elää. Onko se ihmisarvoista vanhuutta?

Omaiset ja monet asiakkaat kohtelevat nykyään kotihoidon hoitajia kuin piikoja, asiakkaan astiat tiskataan kun hän ei pysty mut sit käy omaiset kahvittelemassa ja jättävät myös astiat kotihoidolle, jäättävät lappuja et kuinka kukat kuolee kun niitä ei ole kotihoito kastellut ja kuinka mummon vaatteet ei sovi keskenään yhteen (kotihoito ei hoida kukkia ja mummo päätti vaatteensa itse). Jos ois vanha systeemi niin sitä käytettäisiin tänä päivänä härskisti hyväksi. Ajat ja ihmiset ovat muuttuneet.

Miksi kotihoito ei suostu kastelemaan kukkia? Kukat tuovat iäkkäälle iloa eikä hän itse pysty enää nostamaan painavaa vesiastiaa. Vähän maalaisjärkeä näissä asioissa voisi käyttää.