Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paras ystäväni kuolee syöpään
18.06.2015 |
Ja olen niin väsynyt ja peloissani. Hän on kouluikäisen lapsen äiti. Nyt on vahvat kipulääkkeet jo menossa, ja tilanteen tietää: näkee jo harhojakin.
opiaatit ovat nyt ehkä viikon olleet käytössä, no ehkä kaksi tai kolme.
Hänen on pyydetty miettimään läheisistä hoitorinki, koska hän ei voi olla yksin. Olen luvannut olla aina tukena! Lupasin kun hän kertoi syövästä, olen tälääkärireissuilla ja sytostaateissa kaverina ollut.
Lupasin. Mutt auttakaa antamalla lohdutuksen sanoja. Valvon yötä, minua väsyttää. Otin oluen ja vähän viiniä, koska minua väsyttää.
Hän on ystävä, jollaista minulla ei ole toista. Naurettiin, iloittiin, juoruttiin. Mutta hän oli se, joka antoi minulle konkreettista apua erossani. Hänen luonaan sain lasteni kanssa olla yötä, hän oli hyvä, mutta hyvällä tavalla itsekeskeinen ihminen.
Puhuin hänestä imperfektissä. Rakastan häntä, tämä on ihan tyhmä aloitus. Niin tyhmä. Lähetän tämän, jos joku vaikka rukoilisi vielä ihmettä, tai olisi joku, jolka on ollut sama tilanne.
Voi itku. Voi itkujen itku!
Kommentit (45)
Ja ap taas: kiitos teille. Olen saanut niin monia lohduttavia sanoja! Joskus on oikeasti hyötyä näistä leskustelupalstoista!
34, kirjoitit noista kuoleman- tai rajatilakokemuksista. Kiitos, että toit esille tuonkin näkökulman.
Ja kuuntelen tuon kappaleen.
Ystäväni tuli uskoon, tai tuli lähemmäksi uskos nyt tämän sairauden aikana. Minä asun kirkon vieressä, itsekin olen tykännyt aina käydä silloin tällöin virsiä veisaamassa ja ehtoollisella. Siellä me monta kertaa olemme vierekkäin kököttäneet kuin pyhän päivän piiraat :)
Siitäkin jää niin monta muistoa!
Mutta miksi minä kirjoitan, kuin hän olisi jo kuollut! Onko tämä normaalia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 03:15"]
Ja ap taas: kiitos teille. Olen saanut niin monia lohduttavia sanoja! Joskus on oikeasti hyötyä näistä leskustelupalstoista! 34, kirjoitit noista kuoleman- tai rajatilakokemuksista. Kiitos, että toit esille tuonkin näkökulman. Ja kuuntelen tuon kappaleen. Ystäväni tuli uskoon, tai tuli lähemmäksi uskos nyt tämän sairauden aikana. Minä asun kirkon vieressä, itsekin olen tykännyt aina käydä silloin tällöin virsiä veisaamassa ja ehtoollisella. Siellä me monta kertaa olemme vierekkäin kököttäneet kuin pyhän päivän piiraat :) Siitäkin jää niin monta muistoa! Mutta miksi minä kirjoitan, kuin hän olisi jo kuollut! Onko tämä normaalia?
[/quote]
Kun näkee itselleen rakkaan ihmisen vakavasti sairaana tuntee surua kun on järkytys nähdä aikasemmin hyvinvoinut ihminen huonossa kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 01:30"]
Syöpä on kyllä karmein tapa delata, hidas ja helvetin tuskallinen, olen seurannut läheltä. Oletteko puhuneet ystäväsi kanssa avustetusta itsemurhasta? Se olisi kaikista humaanein tapa lähteä. Tosin nyt taitaa olla jo myöhäistä jos ystäväsi ei ole enää tolkuissaan. Itse ainakin toivoisin että ystäväni tekisi viimeisen palveluksen minulle tappamalla minut jos minulla olisi terminaalivaiheen syöpä.
[/quote]
Onhan kipu lääkkeiden lisäksi vielä mahdollista pitää potilas kokonaan tajuttomana lääkkeillä.
On normaalia. Nuo mainitsemani kirjat vahvistavat sen tosiasian, että elämä todella jatkuu kuoleman jälkeen, ja ainoastaan sairas ruumis kuolee. Ne ovat siis lohduttavia ja positiivisia kirjoja! Hyvä, että sulla on juhannuksena jotain kivaa tiedossa, elämän täytyy kuitenkin jatkua. T. nro.34, kirjoja suositellut.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelen kyllä, että mikä siinä kaikki syövät parantavan hoidon keksimisessä kestää? Kaikki maailman ihmeet tietokoneita myöten jo suunniteltu, mutta syöpää ei vaan saada selätettyä. Olen alkanut epäillä, että hoito tiedetään jo ja se on luonnonrohdoksilla hoidettavissa. Mutta nämä on nimetty/ mustamaalattu puoskareiksi ja ihmiset peloteltu, että vain sytostaatit tehoo. Siksi siis mustamaalattu koko luontaislääkintä, koska hoito olisi lähes ilmainen, jos siihen käytettäisiin rohtoja, jolloin lääketehtaat menettäisivät pelkästään Usassa 55 miljardia dollaria vuodessa. Toisekseen, luonnonrohtoja ei voi patentoida, toisin kuin sytostaatteja.
Eli ****** jos tämä pitäisi totta, niin meitä murhautettaisiin tietoisesti valtioiden ja lääketehtaiden johdosta!