Isyystesti?
Musta tää asia on vähän kuin avioehto, että jos sitä ei tee niin on turha itkeä sitten kun lain mukaan mennään. Omassa lähipiirissäni on nyt noussut esiin ihmisiä jotka on ko. testin halunneet tehdä ennen isyyden tunnustamista ja toivon, että siitä tulisi normaali toimenpide. Ajatus siitä että avioliitossa syntynyt lapsi olisi automaattisesti miehen jälkekäinen ja täten miehen vastuulla tuntuu tosi tunkkaiselta ja vanhanaikaiselta, kun ihmissuhteita on nykyään tosi monenlaisia ja avioliittoja myös.
Itselleni se on ajankohtainen asia koska esikoinen syntyy pian. Ehdotin puolisolle että voisi teettää isyystestin jos haluaa mutta ei halunnut!
Mä harmittelin sitä vähän koska olisi ollut mukava olla tekemässä tästä tabuna pidetystä asiasta vähän normaalimpaa ja hyväksytympää. Mutta sitten rupesin miettimään että onko se oikeesti ihan niin tabu kun mitä luulen Mitä mieltä olette ko. aiheesta? Ehdottaisitteko puolisollenne vain varmuuden vuoksi?
Kommentit (72)
Isyystestistä pitää puhua ennen kuin raskautta edes yritetään. Se on märkä rätti kasvoille, jos mies ottaa sen esiin vasta kun raskaus on pitkällä tai lapsi syntynyt. Aika harva raskaus alkaa täysin yllättäen, yleensä siihen liittyy pitkä suunnittelu, ehkäisyn pois jättäminen, kalenterin plaraaminen, kun suunnitellaan sopivaa ajankohtaa lapsen syntymälle, talouden suunnittelu ja tietenkin ahkera yrittäminen. On tylyä, jos kaiken tuon jälkeen mies sanoo, että hän haluaa varmistaa lapsen isyyden. Nainen saa ehdottaa isyystestiä missä vaiheessa tahansa.
Me ei oltu naimisissa, kun meidän lapset syntyivät. Isyydet piti käydä selvittämässä lastenvalvojalla. Lastenvalvoja kysyi kummallakin kerralla mieheltä, haluaako hän isyystestauksen, mutta mies ei halunnut. Meidän lapsista näkee jo päälle päin, kuka heidän isänsä on ja niin on monella tutullakin.
En ole varma onko lapseni minun. Vaimollani oli omien sanojensa mukaan "vain yhden yön hairahdus" suhteemme alkuaikoina pari vuotta ennen lapsemme syntymää. Asia käsiteltiin aikoinaan ja päätimme jatkaa yhdessä. Jonkun aikaa minulla on ollut jonkinlainen aavistus, että vaimoni olisi tapaillut tätä miestä useammankin kerran ja olen alkanut epäilemään isyyttäni. Olen vertaillut lapsemme ja tämän miehen kuvia ja heissä on jotain samoja piirteitä. Enemmän lapseni on tuon miehen näköinen, kuin minun.
Olen suunnitellut tekeväni isyystestin kotitestinä, mutta lopputulos pelottaa kovasti. Mitä jos lapseni ei olekaan minun? Yritän unohtaa asian, mutta ajatus vaivaa minua liiaksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole varma onko lapseni minun. Vaimollani oli omien sanojensa mukaan "vain yhden yön hairahdus" suhteemme alkuaikoina pari vuotta ennen lapsemme syntymää. Asia käsiteltiin aikoinaan ja päätimme jatkaa yhdessä. Jonkun aikaa minulla on ollut jonkinlainen aavistus, että vaimoni olisi tapaillut tätä miestä useammankin kerran ja olen alkanut epäilemään isyyttäni. Olen vertaillut lapsemme ja tämän miehen kuvia ja heissä on jotain samoja piirteitä. Enemmän lapseni on tuon miehen näköinen, kuin minun.
Olen suunnitellut tekeväni isyystestin kotitestinä, mutta lopputulos pelottaa kovasti. Mitä jos lapseni ei olekaan minun? Yritän unohtaa asian, mutta ajatus vaivaa minua liiaksi.
Etsi valokuva itsestäsi lapsesi ikäisenä ja vertaile niitä, on helpompi niin.
Itsestään selvää että nykyaikana isyystesti teetetään. Vaikka olisi naimisissa.
Avioehto ja isyystestit on parisuhteen kivijalka,muut väitteet saa ihmisen näyttään huijarilta!!! Ja kyllä olen nainen
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 18 vuotta.
Kun lapsemme syntyivät, minulle ei olisi tullut mieleenkään lähettää miestäni mihinkään isyystestiin, tai mennä itse äitiystestiin. Emme pidä testeistä.
Molemmat lapset ovat jo teini-iässä ja pärjäävät hyvin illan mitään testejäkin.
Minulle se olisi kyllä melkoinen epäluottamuslause, jos mies haluaisi testata isyyden. En siitä tietenkään kieltäytyisi, mutta sehän olisi sama kuin epäilisi ääneen että olen häntä pettänyt jonkun toisen kanssa.
Vähän sama kuin komentaisin hänet vuosittain sukupuolitautitestiin, kun eihän sitä ikinä tiedä jos on vaikka vahdannut naapurin pirkon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pojan avovaimo sai lapsen ja kävi ilmi, että lapsi ei ole poikani. Neuvolan kautta tuli ilmeisesti automaattisesti kutsu isyystestiin.
Pari on edelleen yhdessä ja pienokainen on rakas meille. Kutsuu minuakin mummoksi ja se ei haittaa.
Vanhemmuus ei ole biologiaa. Mutta nykyään on laissakin määrätty että ihmisellä on oikeus tietää oma alkuperänsä.
Saathan sinä teettää, mutta se pitää maksaa itse.
Itse ottaisin tuossa tilanteessa avioeron. En katsoisi tuollaista kontrolloivaa mlkkumiestä hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Itsestään selvää että nykyaikana isyystesti teetetään. Vaikka olisi naimisissa.
Miksi sanot sellaista, jonka tiedät olevan valetta?
Me teetettiin isyystesti. Ei isä varsinaisesti epäillyt, että lapsi olisi kenenkään muun, mutta halusi että on mustaa valkoisella. Auttaa sitten siinäkin vaiheessa, jos lapsi kokee identiteettikriisiä jossain vaiheessa. Itse olen kokenut, sillä olen paljon tummempi kuin kumpikaan vanhemmistani tai sukulaisista. Toki geenit voivat hypätä montakin polvea, mutta olisi testitulos teininä auttanut kriiseilyä.
Neuvolassa olisi saanut tunnustaa isyyden avoliitossa, mutta isyystestiä tehtäessä asia hoituu lastenvalvojalla. Neuvolassa koin aika kovaa kyseenalaistamista siitä, että miksi testi halutaan tehdä ja millainen pohja parisuhteellamme on.
Mun mielestä tämä on asia, jota naiset eivät voi täysin ymmärtää. Naisella ei ole epäilystäkään siitä, etteikö olisi lapsen äiti. Vanhemmuus on kuitenkin elämän isoin asia, joten on ymmärrettävää, ettei halua jättäytyä luottamuksen varaan.
Juttelimme asiasta joku aika sitten mieheni kanssa. Meidän kolmesta lapsestamme kaksi on jo aikuisia ja testejä ei ole tehty, mutta olen suhtautunut aina isyystesteihin hyvin positiivisesti. Mielestäni ne tulisi tehdä kaikille normaalisti alkunsa saaneille vauvoille jo synnytyssairaalassa ja mieheni oli samaa mieltä.
Olisi todella oikeus ja kohtuus saada varma tulos heti ja jos naisella on puhtaat jauhot, niin silloinhan kaikki on kunnossa. Jos taas ei, niin voi voi, siinä olisi ollut monta kuukautta aikaa jutella asia miehen kanssa.
Mua on harmittanut kun lasten isä on vihjaillut eron aikoina, että onkohan lapset edes hänen ja kuinka hän saattaa nyt joutua elättämään jonkun toisen lapsia. Ehdotin myös että otetaan sitten isyystestit niin ei tarvitse aiheesta enää jankata. Ei suostunut testeihin ja silti toisinaan vihjailee, että eihän isät voi ikinä varmaksi tietää kuten äidit. No kyllä voisi jos suostuisi niihin testeihin menemään. Todella loukkaavaa puhetta.
Testien tulisi tehdä kaikille heti lapsen synnyttyä. Sen pitäisi olla itsestään selvä asia.
Aika pieni toimenpide,miksei vaan tehdä synnärilöä tai neuvolassa...automaattisesti.
Tämä ongelma poistuisi, jos se typerä kahden vuoden takaraja poistetaan laista. Lähtökohtaisesti kuintekin pitäisi olla se tilanne, että aviopari luottaa toisiinsa.
nämä nyt on tällaisia naisvihaketjuja joiden aloittajilla on agendana yrittää tuoda esille että nainen on aina petollinen ja paha miestä kohtaan. Aloitukset vain vaihtuvat, mutta sisältö pysyy samana, naisviha, joka johtuu omasta kykenemättömyydestä normaaliin elämään.
Jokainen ymmärtää että isyystestin tekeminen ei pelkästään vihjaa, vaan kertoo täysin suoraan siitä että pitää mahdollisena että naisella on ollut kyseisen parisuhteen lisäksi muita seksisuhteita.
Se jää aina epäselväksi näissä, että miksi nämä miehet haluavat väkisin olla yhdessä sellaisen naisen kanssa johon he eivät luota. Tähän ei tule vastausta ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Aika pieni toimenpide,miksei vaan tehdä synnärilöä tai neuvolassa...automaattisesti.
Siksi koska meitä normaaleja ihmisiä ei kiinnostele maksaa verovaroja siksi että sinä pelkäät ja epäilet, mutta olet niin tossu ettet pysty itse tekemään asialle mitään.
Siksi.
Pojan avovaimo sai lapsen ja kävi ilmi, että lapsi ei ole poikani. Neuvolan kautta tuli ilmeisesti automaattisesti kutsu isyystestiin.
Pari on edelleen yhdessä ja pienokainen on rakas meille. Kutsuu minuakin mummoksi ja se ei haittaa.