Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko sanonut kenellekään henkilölle, että tästä ei ole yliopistoon?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
FM, KM kirjoitti:
En. Jokainen pääsee yliopistoon, jos sinne haluaa. On oltava pitkäjänteinen ja valmis tekemään töitä sissäänpääsyn eteen.
Pääsykokeeseen kannattaa urakoida määrätietoisesti.
Mutta ulos ei monikaan pääse papereiden kanssa.
No kuule ihan paskapapereillakin pääsee ulos. Mulla oli gradu vielä ihan vaiheessa, kun proffa sanoi, että kansiin nyt vaan ja ulos. Halusivat vaan yliopistolle rahat valmistumisestani. Ihan sama mitä paskaa se gradu siinä vaiheessa vielä oli. Tein sen kuitenkin kunnialla loppuun ja sain ihan hyvän arvosanan lopulta.
Niin, ja vaikka pääsisit ykkösellä läpi, niin kukaan ei sitä arvosanaa kysele.
Miksiköhän minulta ei koskaan ole jätetty kysymättä. Sitten naamat venähtävät kun vastaa 1.
1 tarkoittaa 50% oikein. Miksi kiinnostaa tekeekö suunnitelmansa ydinvoimalassa 50% todennäköisyydellä oikein?
Minä en tunne kuin yhden ihmisen, jolta gradun arvosana on kysytty työhaastattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
FM, KM kirjoitti:
En. Jokainen pääsee yliopistoon, jos sinne haluaa. On oltava pitkäjänteinen ja valmis tekemään töitä sissäänpääsyn eteen.
Pääsykokeeseen kannattaa urakoida määrätietoisesti.
Mutta ulos ei monikaan pääse papereiden kanssa.
No kuule ihan paskapapereillakin pääsee ulos. Mulla oli gradu vielä ihan vaiheessa, kun proffa sanoi, että kansiin nyt vaan ja ulos. Halusivat vaan yliopistolle rahat valmistumisestani. Ihan sama mitä paskaa se gradu siinä vaiheessa vielä oli. Tein sen kuitenkin kunnialla loppuun ja sain ihan hyvän arvosanan lopulta.
Niin, ja vaikka pääsisit ykkösellä läpi, niin kukaan ei sitä arvosanaa kysele.
Kenelläkään ei kuulu montako tuntia jälki istuntoa oli peruskoulussa ja 4 arvosanaa. Kenelläkään ei kuulu mikä oli lukion arvo sanat ja kuinka pääsi yliopistoon ja kuinka sai tutkinnon. Miettikää tätä ensi kerralla kun menette esim. lääkäriin onko munaa ruveta riitelee ja vaatimaan jotain papereita teitä hoitavalta lääkäriltä?
Niinpä. Koskaan et tiedä, onko hoitava lääkärisi tai opettajasi päässyt läpi vain rimaa hipoen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joillekin tuntuu niin hyvälle päästä lyttäämään toisen unelmat!
Miten ilkeä ja kateellinen voi olla että sellaista myrkkyä pitää suustaan päästää?
Joka ikisellä on oikeus unelmiinsa ja niihin pyrkimiseen ilman että joku pirullinen sivullinen kiirehtii polkemaan maahan. Ei ihme että maa on täynnä itsetunnottomia itseään vihaavia ihmisiä kun nitistäjälauma ahkeroi kimpussa ette vain uskallakaan mitään itsestäsi luulla etkä mihinkään uskoa.
Mikä ihmisiä vaivaa?
Useimmiten tämä tosiasian kertoja on oikeassa. Esimerkiksi jotain kemiaa pääsee opiskelemaan yliopistoon niin että olet kirjoittanut kemiasta C/M. Taatusti noilla kyvyillä ei tule valmistumaan. Onko järkeä takoa päätä seinään ja kuluttaa turhaan opetusresursseja ja omia opintotukikuukausia?
Nyt on kyllä ihan höpöä. Tiesitkö, että ihmisen kyky oppia ja omaksua kehittyy vanhetessa? Joku yo-todistuksen C ei määritä ihmisen mahdollisuuksia loppuelämäksi.
Harvalla kumminkaan se älykkyys ja kapasiteetti lisääntyy. Jos on ollut niin tyhmä, ettei lukion kuudesta simppelistä kemian kurssista pysty c parempaan tulokseen, niin ei se kyvykkyys suoriutua opinnoista iän myötä parene.
Jo on paksua. Et selvästikään tiedä, mietä puhut.
Terveisin,
KasvatustieteilijäKasvatustieteilijän kannattaa tarkastella esim. Kemian sisäänottoa vs. Valmistuneiden määrää.
En kommentoinut juuri kemiaa opiskelevia, vaan tuota sinun ihmiskäsitystäsi.
Minä kommentoin juuri kemian opiskelijoita. Onhan ainakin takavuosilta aivan tutkittua tietoa, että mitä heikommilla papereilla lähdetään opiskelemaan niin sitä todennäköisemmin opiskelu keskeytetään ennen valmistumista.
No sehän on hyvä, että tajuavat lopettaa ajoissa ja sitten jotain muuta alaa sen sijaan, vaikka se toisen asteen tutkinto. Siis eihän tuossa mitään harmia ole tapahtunut vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joillekin tuntuu niin hyvälle päästä lyttäämään toisen unelmat!
Miten ilkeä ja kateellinen voi olla että sellaista myrkkyä pitää suustaan päästää?
Joka ikisellä on oikeus unelmiinsa ja niihin pyrkimiseen ilman että joku pirullinen sivullinen kiirehtii polkemaan maahan. Ei ihme että maa on täynnä itsetunnottomia itseään vihaavia ihmisiä kun nitistäjälauma ahkeroi kimpussa ette vain uskallakaan mitään itsestäsi luulla etkä mihinkään uskoa.
Mikä ihmisiä vaivaa?
Useimmiten tämä tosiasian kertoja on oikeassa. Esimerkiksi jotain kemiaa pääsee opiskelemaan yliopistoon niin että olet kirjoittanut kemiasta C/M. Taatusti noilla kyvyillä ei tule valmistumaan. Onko järkeä takoa päätä seinään ja kuluttaa turhaan opetusresursseja ja omia opintotukikuukausia?
Nyt on kyllä ihan höpöä. Tiesitkö, että ihmisen kyky oppia ja omaksua kehittyy vanhetessa? Joku yo-todistuksen C ei määritä ihmisen mahdollisuuksia loppuelämäksi.
Juurikin näin, ja puhun ihan omasta kokemuksesta. Kirjoitin englannista C:n, mutta työskentelen nykyään englannin opettajana. Kirjoitukset eivät määritä osaamistasi koko loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joillekin tuntuu niin hyvälle päästä lyttäämään toisen unelmat!
Miten ilkeä ja kateellinen voi olla että sellaista myrkkyä pitää suustaan päästää?
Joka ikisellä on oikeus unelmiinsa ja niihin pyrkimiseen ilman että joku pirullinen sivullinen kiirehtii polkemaan maahan. Ei ihme että maa on täynnä itsetunnottomia itseään vihaavia ihmisiä kun nitistäjälauma ahkeroi kimpussa ette vain uskallakaan mitään itsestäsi luulla etkä mihinkään uskoa.
Mikä ihmisiä vaivaa?
Useimmiten tämä tosiasian kertoja on oikeassa. Esimerkiksi jotain kemiaa pääsee opiskelemaan yliopistoon niin että olet kirjoittanut kemiasta C/M. Taatusti noilla kyvyillä ei tule valmistumaan. Onko järkeä takoa päätä seinään ja kuluttaa turhaan opetusresursseja ja omia opintotukikuukausia?
Nyt on kyllä ihan höpöä. Tiesitkö, että ihmisen kyky oppia ja omaksua kehittyy vanhetessa? Joku yo-todistuksen C ei määritä ihmisen mahdollisuuksia loppuelämäksi.
Juurikin näin, ja puhun ihan omasta kokemuksesta. Kirjoitin englannista C:n, mutta työskentelen nykyään englannin opettajana. Kirjoitukset eivät määritä osaamistasi koko loppuelämäksi.
Minä olin huono kielissä koulussa, mutta nyt työskentelen ulkomailla ja opiskelin uuden kielen aikuisiällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole sanonut sitä HÄNELLE mutta on tästä huolesta keskusteltu kun sukulaistyttö haki ja pääsikin yliopistoon. Fiksu tyttö, nyt jo nuori nainen, mutta ei kerta kaikkiaan mitään itsekuria, jo peruskoulu takkusi kun lintsaili aina mahdollisuuden tullen eikä jaksanut tehdä kotiläksyjään. Lukion rämpi jotenkin läpi mutta siihenkin meni useampi vuosi enemmän mitä normaalisti.
Ne yliopisto-opinnot meni ihan penkin alle jo ekana syksynä, aivan liikaa vastuuta omista opinnoista sellaiselle, joka ei ole millään muotoa toimeen tarttuvaa sorttia.
Jos oli mahdollisuus kokeilla, niin miksi ei kokeilisi. Jos se oma ala löytyy, niin voi hyvinkin pärjätä, kun keskittyy siihen yhteen asiaan. Ilmeisesti pääsykokeet meni hyvin, kun sinne yliopistoon pääsi. Pelkillä paperilla ei varmaan päässyt, jos lukionkin rämpi joten kuten läpi?
Tietysti. Siksi sitä ei hänelle kukaan sanokaan, että yliopisto tuskin on hänen paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Ah... muistot siitä miten moni ihminen naureskeli ja ivasi (sekä perheenjäsenet että ystävät) kun ensimmäisen kerran kerroin suunnitelmistani lähteä yliopistoon.
Noh he olivat kaikki amistaustaisia, kuten olin itsekin. Kirjoitin ensin ylioppilaaksi aikuislukiossa ja sitten ekalla hakuyrittämällä sisään unelma-alalleni Helsingin yliopistoon. Valmistuin neljä vuotta sitten ja sain heti vakituisen työpaikan.
Tein siis klassisen luokkahypyn. Nuo naureskelijat ovat edelleen pikkupaikkakunnalla kampaajia, lähihoitajia ja tarjoilijoita. Ilmeisen onnellisia hekin toki elämässään, mutta emme ole enää yhteyksissä kuin sosiaalisessa mediassa seuraamisen tasolla. Kai se peittelemätön virnuilu ja selkeä odottaminen kuinka epäonnistuisin ja "palaisin maan pinnalle" teki tehtävänsä.
Yksi ystävä "entisestä elämästäni" pysyi. Hän tsemppasi ja kannusti minua alusta asti ja kuulema inspiroin häntä, sillä pari vuotta minun jälkeeni hänkin hylkäsi matalapalkkaisen pätkätyöhelvetin ja lähti AMKiin opiskelemaan. Hän valmistuu ensi keväänä ja hänkin on opiskeluajan verkostoitunut alallaan, pohjustanut tulevaa työelämää ja heti kun paperit on kourassa, on se vakituinen työpaikka.
Me tosiaan tulemme duunariperheistä, duunaripaikkakunnalta jossa lähtökohtaisesti korkeastikoulutettuja halveksutaan ja pidetään rikkaina kermaperseinä joille helppo elämä vain ojennetaan. Luokkahyppyyn lähteminen ei ollut helppoa, kun kasvoi ympäristössä jossa ei kannustettu, ei uskottu eikä arvostettu kouluttautumista.
Tunnistan tämän tarinan omasta elämästäni. Itsekin olen täysin duunaritaustainen ja sellainen tietynlainen akateemisuuden vieroksunta paistoi joka puolelta. Asenne oli sellainen, että ne muut, jotka opiskelevat korkeakoulussa ja meidän suvussa alistuttiin kohtaloon. Meidän suvussa oli tavallisia duunareita, mutta itselle se tuntui aina tosi vieraalta. Viihdyin kirjojen parissa ja kirjoitin paljon. Minulle vinoiltiin haaveilusta ja haihattelusta ja todettiin, ettei kirjailijan ammatista mitään tienaa. Aivan kuin se olisi ainoa ammatti, missä kirjoitetaan. Opiskelin lukion jälkeen duunariammattiin, jossa työskentelin vuosia. Lopulta monen mutkan kautta hain yliopistoon ja monen yllätykseksi pääsin. Olen päässyt alan asiantuntijatyöhön kiinni, joka on duunarisukulaisten mielestä pelkkää tietokoneella istumista. Lisäksi he mielellään tuovat esiin, miten koulu ei riitä mihinkään, vaan työ opitaan vain työtä tekemällä. Ymmärrän tuon ajatuksen, mutta tosiasia on se, ettei ilman viiden vuoden maisteriopintoja tätä työtä pystyisi tekemään. Joillekin tuntuu olevan mahdoton ajatus, että johonkin työhön oikeasti tarvitaan vuosien teoriaopinnot. Osittain tästä syystä välit sukuun on viilentyneet, koska tapamme tarkastella maailmaa on hyvin erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joillekin tuntuu niin hyvälle päästä lyttäämään toisen unelmat!
Miten ilkeä ja kateellinen voi olla että sellaista myrkkyä pitää suustaan päästää?
Joka ikisellä on oikeus unelmiinsa ja niihin pyrkimiseen ilman että joku pirullinen sivullinen kiirehtii polkemaan maahan. Ei ihme että maa on täynnä itsetunnottomia itseään vihaavia ihmisiä kun nitistäjälauma ahkeroi kimpussa ette vain uskallakaan mitään itsestäsi luulla etkä mihinkään uskoa.
Mikä ihmisiä vaivaa?
Useimmiten tämä tosiasian kertoja on oikeassa. Esimerkiksi jotain kemiaa pääsee opiskelemaan yliopistoon niin että olet kirjoittanut kemiasta C/M. Taatusti noilla kyvyillä ei tule valmistumaan. Onko järkeä takoa päätä seinään ja kuluttaa turhaan opetusresursseja ja omia opintotukikuukausia?
Nyt on kyllä ihan höpöä. Tiesitkö, että ihmisen kyky oppia ja omaksua kehittyy vanhetessa? Joku yo-todistuksen C ei määritä ihmisen mahdollisuuksia loppuelämäksi.
Juurikin näin, ja puhun ihan omasta kokemuksesta. Kirjoitin englannista C:n, mutta työskentelen nykyään englannin opettajana. Kirjoitukset eivät määritä osaamistasi koko loppuelämäksi.
Valmistuin aikanaan lukiosta seiskan keskiarvolla ja muistaakseni C:n papereilla. Nyt olen valmistumassa maisteriksi nelosen keskiarvolla ja olen hyvässä nosteessa uudella urallani. Ei tosiaan pitäisi juuttua johonkin yksittäisiin arvosanoihin.
Itselleni. Syy on siinä, että olen todella keskikertainen opiskelija. Lisäksi, alat jotka mua kiinnostaisivat, ovat sellaisia, että niihin pääsee vain prosentti tai pari hakijoista, eli itselläni ei tule koskaan olemaan mitään mahkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, et kemiaa mennään yliopistoon opiskelemaan/päästään sisään juurikin C/M-papereilla. Paremmilla papereilla hakeudutaan muualle.
Jotta joku valmistuu kemian laitokselta, täytyy C/M-tason kyvykkyys riittää yliopistosta ulospääsyyn/yliopistotutkinnon suorittamiseen.
Sinnikkyyttä se voi vaatia. Ettei heti jätä kesken.
Sanoin itselleni. Menin peruskoulun jälkeen ammattiopistoon. Olin ollut 10 vuotta työelämässä ihan kelpo palkalla, kun entiset yliopistoon menneet koulukaverit vasta etsivät ensimmäistä vakituisempaa työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah... muistot siitä miten moni ihminen naureskeli ja ivasi (sekä perheenjäsenet että ystävät) kun ensimmäisen kerran kerroin suunnitelmistani lähteä yliopistoon.
Noh he olivat kaikki amistaustaisia, kuten olin itsekin. Kirjoitin ensin ylioppilaaksi aikuislukiossa ja sitten ekalla hakuyrittämällä sisään unelma-alalleni Helsingin yliopistoon. Valmistuin neljä vuotta sitten ja sain heti vakituisen työpaikan.
Tein siis klassisen luokkahypyn. Nuo naureskelijat ovat edelleen pikkupaikkakunnalla kampaajia, lähihoitajia ja tarjoilijoita. Ilmeisen onnellisia hekin toki elämässään, mutta emme ole enää yhteyksissä kuin sosiaalisessa mediassa seuraamisen tasolla. Kai se peittelemätön virnuilu ja selkeä odottaminen kuinka epäonnistuisin ja "palaisin maan pinnalle" teki tehtävänsä.
Yksi ystävä "entisestä elämästäni" pysyi. Hän tsemppasi ja kannusti minua alusta asti ja kuulema inspiroin häntä, sillä pari vuotta minun jälkeeni hänkin hylkäsi matalapalkkaisen pätkätyöhelvetin ja lähti AMKiin opiskelemaan. Hän valmistuu ensi keväänä ja hänkin on opiskeluajan verkostoitunut alallaan, pohjustanut tulevaa työelämää ja heti kun paperit on kourassa, on se vakituinen työpaikka.
Me tosiaan tulemme duunariperheistä, duunaripaikkakunnalta jossa lähtökohtaisesti korkeastikoulutettuja halveksutaan ja pidetään rikkaina kermaperseinä joille helppo elämä vain ojennetaan. Luokkahyppyyn lähteminen ei ollut helppoa, kun kasvoi ympäristössä jossa ei kannustettu, ei uskottu eikä arvostettu kouluttautumista.
Tunnistan tämän tarinan omasta elämästäni. Itsekin olen täysin duunaritaustainen ja sellainen tietynlainen akateemisuuden vieroksunta paistoi joka puolelta. Asenne oli sellainen, että ne muut, jotka opiskelevat korkeakoulussa ja meidän suvussa alistuttiin kohtaloon. Meidän suvussa oli tavallisia duunareita, mutta itselle se tuntui aina tosi vieraalta. Viihdyin kirjojen parissa ja kirjoitin paljon. Minulle vinoiltiin haaveilusta ja haihattelusta ja todettiin, ettei kirjailijan ammatista mitään tienaa. Aivan kuin se olisi ainoa ammatti, missä kirjoitetaan. Opiskelin lukion jälkeen duunariammattiin, jossa työskentelin vuosia. Lopulta monen mutkan kautta hain yliopistoon ja monen yllätykseksi pääsin. Olen päässyt alan asiantuntijatyöhön kiinni, joka on duunarisukulaisten mielestä pelkkää tietokoneella istumista. Lisäksi he mielellään tuovat esiin, miten koulu ei riitä mihinkään, vaan työ opitaan vain työtä tekemällä. Ymmärrän tuon ajatuksen, mutta tosiasia on se, ettei ilman viiden vuoden maisteriopintoja tätä työtä pystyisi tekemään. Joillekin tuntuu olevan mahdoton ajatus, että johonkin työhön oikeasti tarvitaan vuosien teoriaopinnot. Osittain tästä syystä välit sukuun on viilentyneet, koska tapamme tarkastella maailmaa on hyvin erilainen.
Niin tuttu tunne! Minullakin sukulaiset jotka eivät edes tiedä mitä tarkalleen teen työkseni, ovat sitä mieltä että olen "turha paperinpyörittelijä" ja että "koulutettu apinakin osaisi työni pienen perehdytyksen jälkeen". Todellisuudessa yliopistokoulutus antoi välttämättömän pohjan työlleni, sitä määrää olennaista tietoa ei valitettavasti tässä asiantuntijahommassa opi työtä tekemällä ja siinä ohessa. Sen lisäksi toki minun täytyy jatkuvasti päivittää osaamistani ja seurata alani kehitystä. Ilman pohjaopintoja olisi täysin mahdotonta ymmärtää asioiden mekanismeja.
Nurinkurista, mutta en ole koskaan akateemisissa piireissä kohdannut samanlaista duunarien halveksimista ja alaspäinkatsomista, kuin mitä duunarituttavani avoimesti harrastavat akateemisiin päin. Ehkä se johtuu siitä, että suurin osa yliopistosta valmistuneista on ainakin opiskeluaikoinaan tehnyt myös matalapalkkaisia duunarihommia, mutta duunareilla on akateemisista pelkkä etäinen mielikuva.
- Se luokkahypyn tehnyt
Ei, mutta lukion ryhmänohjaajani sanoi minulle, että eikös sun kannata miettiä mielummin jotain amk-alaa kun numerot on huonoja(joo olihan ne kun luokkatoverit tekivät elämästä helvettiä ja välttelin tunneille menoa mahdollisimman paljon. Se että voin huonosti ei kiinnostanut häntä tai muitakaan opettajia). Noh, minä tyhmä uskoin ja hukkasin 1,5 vuotta opiskellen amkissa alaa joka ei kiinnostanut. Sitten päätin kokeilla hakea yliopistoon ja kas vain, ekalla sisään ilman sen suurempia ponnisteluita. Opinnot olleet itselle helppoja ja alaan liittyvän unelmatyönkin sain kolmantena opiskeluvuonna . Että haistakoon homeen tuokin muiden vähättelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen kyllä kellä on pokkaa tuollaista sanoa ja jotenkin yrittää vaikuttaa toisen urasuunnitelmiin.
Minullekin peruskoulussa opo sanoi kun olin kertonut hänelle urahaaveistani, että kannattaisiko vähän miettiä. Hän oli ainoa jolle olin uskaltanut sen sanoa joten uskoin häntä ja opiskelin amiksessa matalapalkkaiseen työhön, jossa olen edelleen täysin tylsistyneenä. Peruskoulusta kuitenkin yli 9 keskiarvo ja ylioppilastodistuksessa rivi E:tä. Mutta kerran kun on lannistunut niin olen tuomittu tähän. Harmi.
Alue: Aihe vapaa
Minä kommentoin juuri kemian opiskelijoita. Onhan ainakin takavuosilta aivan tutkittua tietoa, että mitä heikommilla papereilla lähdetään opiskelemaan niin sitä todennäköisemmin opiskelu keskeytetään ennen valmistumista.