Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies: älä anna naisten omia puhetta lasten hankinnasta
17.06.2015 |
Toisessa ketjussa tulin maininneeksi, että miesten ääni ei juuri kuulu lisääntymiseen liittyvissä keskusteluissa. Naiset ovat omineet lastenhankintapuheen, ja miesten puheenvuorot ovat harvinaisia poikkeuksia, usein jäsentymättömämpiä, ja niille annetaan vähemmän painoarvoa. Tämän voi huomata vaikka lähipiiriään tarkkailemalla tai laskemalla lehdistä, kuinka paljon lapsettomat naisjulkkikset puhuvat äitiydestä verrattuna lapsettomiin miesjulkkiksiin.
Tällä epäsuhdalla on konkreettisia seurauksia miesten kannalta. Sen vuoksi kulttuurissamme elää mm. sellaisia harhaisia käsityksiä kuin "kyllähän miehellä nyt perijä täytyy olla", "pakko tehdä lapsi, että voi todistaa siitoskykynsä" tai "siinähän se lapsi sivussa menee; sen kanssa voi pelata vaikka pleikkaa ja fudista". Miehet hankkivat lapsia vääristä syistä vaikka olisivat monesti onnellisempia ilman.
Vastaavasti se tosiasia, ettei miesten parisuhdetyytyväisyys keskimäärin kohene pikkulapsivaiheen jälkeenkään (toisin kuin naisten), on lähes kuoliaaksi vaiettu asia. Koska useimmille nasiille käy aivan hyvin parisuhdetyytyväisyyden vaihtaminen äitiyden onneen, heillä ei ole mitään intressejä pitää tätä asiaa esillä. Miesten pitäisi tehdä se itse.
Siksi vetoankin lapsettomiin miehiin: hankkikaa tietoa, keskusteltaa ja puhukaa ääneen siitä, mitä odotatte lasten hankinnalta, miten uskotte lasten parantavan elämäänne. Ja lapsia hankkineet miehet: puhukaa suoraan ja kiertelemättä, minkälaista lapsiperhe-elämä käytännössä on, kaunistelematta ja kiertelemättä.
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:00"]
Tiesitkö, että miesten parisuhdetyytyväisyys laskee joka tapauksessa dramaattisesti noin 3 yhdessäolivuoden jälkeen, oli lapsia tai ei. Miten sen selität? Lapsettomat miehet myös eroavat huomattavasti lapsellisia hanakammin, joten mikä heillä menee pieleen, kun ei edes niitä lapsia ole?
[/quote]
Lapsettomat eroavat tietysti hanakammin, koska lapsettomilla ei tarvetta roikkua huonossa suhteessa "lasten vuoksi" (ja siinä samalla sitten myrkyttää kodin ilmapiiriä hiljaisella vihanpidolla tai räiskyvillä riidoilla). Eroaminen tai suhteessa pysyminen on huono mittari sille, kuinka hyvästä suhteesta on kysymys.
En tiennyt tuosta miesten parisuhdetyytyväisyyden laskusta kolmen vuoden jälkeen. Mistä siitä voisi lukea lisää? Sen tiedän, että lapsettomat ovat kautta linjan tyytyväisempiä suhteisiinsa kuin vanhemmat, olivat he miehiä tai naisia. -ap
[/quote]
MIkä on huono suhde? Ja miksi siihen edes mennään? Jos lapsettomassa parisuhteessa ei ole mitään syytä odottaa vuoroaan, koska on vain 2 ihmistä, niin mikä ihme siinä voi mennä yhtä paljon pieleen kuin suhteessa, jossa on lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:12"]
Miksi äitiyden onni olisi jotenkin suurempaa lähtökohtaisesti kuin isyyden onni? Miksi ap kuvittelee, että naiset saavat lähtökohtaisesta vanhemmuudestaan enemmän iloa kuin miehet. Moni mieshän noukkii vanhemmuudesta rusinat pullasta, jättäen päävastuun vaimolleen.
[/quote]
Miehille lasten hankinta on vähemmän tärkeää, miehet haluavat keskimäärin vähemmän lapsia ja miehet haluavat naisia useammin jäädä kokonaan lapsettomiksi. En silti väitä, etteivätkö miehetkin voisi olla tyytyväisiä päätökseensä hankkia lapsia. On kuitenkin selvää, että jos ei ota vastuuta oman elämänsä suunnasta, todennäköisyys epämieluisaan lopputulokseen kasvaa. Minkä tahansa päätöksen kanssa on helpompi elää, kun ei koe olevansa olosuhteiden uhri.
Lasten hankinta kuitenkin todennäköisesti huonontaa parisuhdetta. Jos mies (tai nainen) pitää hyvää parisuhdetta tärkeämpänä kuin vanhemmuutta, hänen ei kannata hankkia lapsia. Näin yksinkertaista se on. -ap
Yleistät miehiä vähän liikaa. Oma mieheni pitää lapsista ja halusi lapsia enemmän kuin minä. Ja nimenomaan piti esillä sitä, että kahden ensimmäisen jälkeen halusi lisää lapsia. Tunnen myös miehiä, joiden suru on ollut se, ettei urasuuntautunut nainen ole halunnut enempää lapsia. Sanoisin, että mitä koulutetummista ihmisistä puhutaan, sitä päinvastaisemmaksi tilanne kääntyy. Menestynyt nainen joutuu uhraamaan aika paljon lasten saamisen takia, menestynyt mies ei niinkään.
Minä tunnen useammankin parisuhteen jossa lapset on tehty miehen aloitteesta. Meilläkin on kolme koska mies halusi vielä yhden. Mutta täytyy sanoa että omani mukaan lukien kyseessä on hyvin onnelliset ja hyvät parisuhteet. Yhdessä on päätetty ja tehty lapset. Parisuhde on vain parantunut lasten myötä, molemmat ovat ymmärtäneet että elämä muuttuu.
Lapsi syö vapaa aikaa. ja on rankkaa. mutta on myös onnellista. on kivaa olla tärkeä. omaa isiä odotetaan ovella ja annetaan iso hali. sitä oppii itekki taas iloitsemaan uudestaan pienistä asioista kun kattoo lapsen touhuiluja. tuntee ylpeyttä aina kun se oppii jotain uutta. illasta sitten ku lapsi on nukkumassa on pari tuntia aikaa tehä jotain omia juttuja. mut silti ei vaihtais sitä pois, koska vaikka siinä on hommaa ni tekee se kyl sitte myös vastapainoks mut onnelliseksi. ei kaikki jutut mistä on vaivaa ole aina huonoja juttuja. Kyllähän naisetkin on monet vaativia ja silti miehet haluaa olla parisuhteessa, vaikka pitääkin tehä kompromisseja melkeen kaikesta. Lemmikkejäki ihmiset tykkää pitää vaikka niistäki on vaivaa, silti niiden omistajat yleensä ajattelee et ne saa sit vastalahjaks seuraa ja kiintymystä yms. Mut pointti se että kyllä moni mieskin niitä lapsia haluaa. Ei se pikkulapsiarkikaan kestä ikuisesti ja lapsi tuo toisenlaista sisältöä elämään. Jostain luopuu ja jotain saa. kyllä se isyyskin on kuule onni joillekkin, eikä vaan äiteys. Onnellinen voi olla lapsettomana pariskuntana, tai sit perheellisenä, samalla tavalla voit olla myös onneton molemmilla tavoilla. Ite oon onnellinen lapsesta, jos joskus tulee ero, niin mulla on silti lapsi. Kun jotain ikävää sattuu, on mukavaa kun on perhettä ympärillä tukemassa. Kun on vanha, on kiva tietää että on saanu jotain hyvää aikaan elämässä, ja lohdullista ajatella että joku välittää ja kaipaa. Mutta niin. työtähän niissä lapsissa on, mutta hyvän eteen kannattaa joskus tehdä töitä. Eikä sen parisuhteen tarvi kärsiä siitä, meillä menee yhtä hyvin ku ennenki. Ennen riideltiin ja nykyään riidellään. Aiheet vaan on vaihtunu. Muistaa sitten vaan sopia. Seksiä on harvemmin toki, mut pitää muistaa puhua ja huomioida ja käyttää tehokkaasti ne vähät yhteiset hetket :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:23"]
Jos lapsettomassa parisuhteessa ei ole mitään syytä odottaa vuoroaan, koska on vain 2 ihmistä, niin mikä ihme siinä voi mennä yhtä paljon pieleen kuin suhteessa, jossa on lapsia?
[/quote]
Ei mikään? Tämähän on juuri eräs syy, miksi monet tyytyväiset pariskunnat eivät lapsia haluakaan. Miksi keikuttaa venettä, jos vanhemmuus ei sen suuremmin kiinnosta?
Huvittava sivuhuomio: Lapsettomia pariskuntia, jotka eivät halua lapsia tästä syystä, moititaan väillä tälläkin palstalla itsekkäiksi. Kahden lapsen vanhemmat, jotka eivät halua kolmatta ihan samasta syystä, saavat sen sijaan kehuja fiksusta päätöksestä. -ap
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:45"]
No mulle monet miehet (vielä lapsettomina) ovat sanoneet että onhan ne muksut kivoja. Ja että sattuisipa vahinko, että asia olisi siinä. Eli miehet ei oikeasti edes ajattele mitä se lapsiarki olisi, niillä on joku haavekuva omasta isyydestä ja sitten ne haluaa sopeutua ei päättää asiasta.
Olen muuten kanssasi täysin samaa mieltä. Aloitus on erittäin hyvä ja tärkeä. Toi miesten asenne on ihmetyttänyt ja vähän raivostuttanutkin minua.
[/quote]
Väittäisin (tämä siis ihan oma oletus, eikä perustu mihinkään tutkimukseen), että tyypillisesti naisilla on "vaisto" ja vahvoja tuntemuksia äidiksi tulemisesta, kun taas monella miehellä ei tällaista paloa synny. Toki on miehiäkin, jotka haluavat isäksi ja toivovat sitä, mutta valtaosa suhtautuu melko neutraalisti asiaan. Eli lapset on kivoja ja tulkoon jos on tullakseen, mutta ilmankin voi ihan hyvin elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä olen samaa mieltä, että meitä hallitaan sanoilla ja keskusteluilla.
Mutta petyin kyllä vähän tuohon kontekstiin. Luulin otsikon perusteella, että kannustaisit miehiä ottamaan alusta asti enemmän "johtotähden" paikan lasten -saamisesta-!?
Meillä mies oli se, joka kinusi lapsia, itse olisin voinut olla ilmankin. Sitten myönnyin ja ajattelin että kokeillaan nyt sitten. Hoitoasiat on hoidettu aika lailla tasan. Että eipäs yleistetä.
Minulle parisuhde tärkeämpi kuin vanhemmuus, mutta nyt kun ne lapset on, niin kyllähän ne ovat ultratärkeät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:12"]
Pienten lasten hoitotaakka kaatuu pääsääntöisesti äideille, joten ei ihme, että heidän tyytyväisyyteensä parisuhteeseen nousee pikkulapsiajan jälkeen.
Miksi äitiyden onni olisi jotenkin suurempaa lähtökohtaisesti kuin isyyden onni? Miksi ap kuvittelee, että naiset saavat lähtökohtaisesta vanhemmuudestaan enemmän iloa kuin miehet. Moni mieshän noukkii vanhemmuudesta rusinat pullasta, jättäen päävastuun vaimolleen.
[/quote]
Ilmeisesti sen täytyy olla, koska niin moni nainen ihan mielellään vaihtaa puolison roolinsa kokonaan äidin rooliin, vaikka pysyvästi. Tavallaan voidaan siis sanoa myös joidenkin naisten poimivan rusinat parisuhdepullasta - saadan se isä, (toinen) maksaja ja vastuunkantaja, muuten parisuhteella ei ole väliä vaan elellään tyytyväisenä omassa äitiyskuplassa sen lapsen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:31"]
Toki on miehiäkin, jotka haluavat isäksi ja toivovat sitä, mutta valtaosa suhtautuu melko neutraalisti asiaan. Eli lapset on kivoja ja tulkoon jos on tullakseen, mutta ilmankin voi ihan hyvin elää.
[/quote]Tämä on juuri se ongelma. Ajatellaan, ettei lasten saamisella ole suurta merkitystä eikä ymmärretä, miten se vaikuttaa pysyvästi ja perustavanlaatuisesti parisuhteeseen, vapauteen ja itsenäisyyteen, elintasoon, ihmissuhteisiin, harrastuksiin ja omiin vastuisiin ja velvoitteisiin. Mies voi suhtautua lasten hankintaan neutraalisti, mutta se ei tarkoita, että lastenhankinta olisi vaikutuksiltaan neutraali. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli alusta asti vakaa aikomus perustaa perhe, siitä juteltiin ihan seurustelun alkuaikoina. En muista koskaan nähneeni miestäni niin onnellisena kuin synnytyssairaalassa ensimmäisinä päivinä, vaikka olimme toki onnellisia jo ennen lapsen syntymääkin. Ensimmäiset vuodet mies oli lapsenhoidossa aika sivuroolissa, mutta kyllä hän jo silloin vietti aikaa lapsen kanssa. Lapsi saattoi esim. olla kantoliinassa kun mies kokkaili ruokaa ja selosti lapselle, mitä tekee. Lapsen kasvaessa alkoi olla enemmän näitä isän ja lapsen keskeisiä juttuja. Hiihtoretkiä, pyöräretkiä. Ja nyt kun lapsi on jo teini, hän käy miehen kanssa keskusteluja, joihin en itse osaa osallistua, kun en historiaa samalla tavalla tunne. Uskon, että mies saa tästä todella paljon. Hänellä on perheessä hengenheimolainen, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin hän, jonka kanssa voi keskustella ja pelata shakkia ja puida Minecraftin strategioita. Prinsessa hän ei ole koskaan ollut, mutta selvästi isin tyttö. Kyllä tämä on antanut miehelle valtavan paljon.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:43"]
Meillä oli alusta asti vakaa aikomus perustaa perhe, siitä juteltiin ihan seurustelun alkuaikoina. En muista koskaan nähneeni miestäni niin onnellisena kuin synnytyssairaalassa ensimmäisinä päivinä, vaikka olimme toki onnellisia jo ennen lapsen syntymääkin. Ensimmäiset vuodet mies oli lapsenhoidossa aika sivuroolissa, mutta kyllä hän jo silloin vietti aikaa lapsen kanssa. Lapsi saattoi esim. olla kantoliinassa kun mies kokkaili ruokaa ja selosti lapselle, mitä tekee. Lapsen kasvaessa alkoi olla enemmän näitä isän ja lapsen keskeisiä juttuja. Hiihtoretkiä, pyöräretkiä. Ja nyt kun lapsi on jo teini, hän käy miehen kanssa keskusteluja, joihin en itse osaa osallistua, kun en historiaa samalla tavalla tunne. Uskon, että mies saa tästä todella paljon. Hänellä on perheessä hengenheimolainen, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin hän, jonka kanssa voi keskustella ja pelata shakkia ja puida Minecraftin strategioita. Prinsessa hän ei ole koskaan ollut, mutta selvästi isin tyttö. Kyllä tämä on antanut miehelle valtavan paljon.
[/quote]
Tässä taas nainen, joka puhuu vanhemmuudesta miehen suulla. Näin ne käsitykset isyydestä syntyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:41"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:31"]
Toki on miehiäkin, jotka haluavat isäksi ja toivovat sitä, mutta valtaosa suhtautuu melko neutraalisti asiaan. Eli lapset on kivoja ja tulkoon jos on tullakseen, mutta ilmankin voi ihan hyvin elää.
[/quote]Tämä on juuri se ongelma. Ajatellaan, ettei lasten saamisella ole suurta merkitystä eikä ymmärretä, miten se vaikuttaa pysyvästi ja perustavanlaatuisesti parisuhteeseen, vapauteen ja itsenäisyyteen, elintasoon, ihmissuhteisiin, harrastuksiin ja omiin vastuisiin ja velvoitteisiin. Mies voi suhtautua lasten hankintaan neutraalisti, mutta se ei tarkoita, että lastenhankinta olisi vaikutuksiltaan neutraali. -ap
[/quote]
Juuri näin. Ja tämä on se mikä aiheuttaa varmasti isoja ongelmia monessa parisuhtessa. Otetaan nyt tilanne (jonka uskon olevan aika yleinen), missä parisuhteessa naisen biologinen kello alkaa tikittää ja vauvakuume kasvaa. Mies ei osaa sanoa juuta eikä jaata asiaan ja suostuu ajatukseen. No jos biologia suo niin jälkikasvua tulee ja sitten kun kaikki muuttuu, niin mies ei ymmärrä tilannetta. Ja kun vielä ajaudutaan siihen tilanteeseen, että mies ei osallistu arkee ja nainen omistautuu äitiyteen, niin sitten parisuhde onkin solmussa. Valitettavan paljon tulee eroja lapsiperheissä, kun lapset ovat ihan pieniä ja tarvitsevat molempia vanhempiaan.
Mä kyllä itse alotin keskustelun vauvasta. Kysyin vaimolta (oltiin kyllä silloin vielä kihloissa) että haluaisiko hän vauvaa. No, nyt parin kuukauden ikäinen poikavauva ja ihana vaimo kuuluu mun perheeseen ♥
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:43"]
Ensimmäiset vuodet mies oli lapsenhoidossa aika sivuroolissa, mutta kyllä hän jo silloin vietti aikaa lapsen kanssa.
[/quote]
Miksi näin oli? Kysyn tätä siksi, että monesti valitetaan, kun mies ei osallistu lapsenhoitoon, mutta samalla naureskellaan isoon ääneen kun hän sattuu mokaamaan jossain asiassa. Syö hieman motivaatiota, kun viikon naurun aihe on se, että mies on laittanut bodyn napit kiinni sukkahousujen päälle.
Onkohan tässä jotain kieroa symmetriaa pelissä. Naisethan nimittäin haluaa että suhde alkaa sillä tavalla että "se vain tapahtui", eli käytännössä mies pisti tapahtumaan. Mies teki aloitteet, mies järkkäsi treffit, mies vei ja nainen vikisi, naisella ei ollut paljoakaan päätösvaltaa, mitä nyt antoi itseään vietävän. Lapsentekopuuhissako sitten asetelma käännetään nurin ja miehille vastaavasti "se vain tapahtui" kun huomaa olevansa lapsiperheen isä, nainen hoiti kaiken lapsentekoon liittyvän.
No perkele, meillä lapsia halus mies. Iselleni olisi riittänyt yksi mutta suostuin miehen unelmaan kolmesta. Harkintaa se vaati aika kauan ihan vaan sen raskauden ja synnytyksen takia koska ne on ollu mulle enemmän kun helvettiä! Miehen ei tarvinnu muuta kun saada orkut. Kumpikaan emme silti lapsia kadu ja meillä lapset fanittaa isäänsä ja kulkee melkein kaikkialla isän mukana. Vähän väliä mies kehuu kuinka mahtavia lapsia meillä on eikä kuulemma toisin valitsis vaikka sais palata ajassa taaksepäin.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:43"]
Ensimmäiset vuodet mies oli lapsenhoidossa aika sivuroolissa, mutta kyllä hän jo silloin vietti aikaa lapsen kanssa.
[/quote]
Miksi näin oli? Kysyn tätä siksi, että monesti valitetaan, kun mies ei osallistu lapsenhoitoon, mutta samalla naureskellaan isoon ääneen kun hän sattuu mokaamaan jossain asiassa. Syö hieman motivaatiota, kun viikon naurun aihe on se, että mies on laittanut bodyn napit kiinni sukkahousujen päälle.
[/quote]
Ennen kuin lapsia tuli, psyykkasin itseni olemaan puuttumatta miehen lapsenhoitoon. Joitain aivan pieniä kauneusvirheitä lukuunottamatta onnistuin hyvin. Ja onnistuin olemaan luomatta miehelle ulkopuolisuuden tunnetta edes tissiläisten kanssa. Nyt sitten kerään hedelmiä tästä, kun ei tarvitse olla miestä neuvomassa ja holhoamassa.
Eli omaan kokemukseeni pohjautuen suosittelen että yritetään olla työntämättä miestä ulkokehälle missään vaiheessa. Vaatii tietoisen sitoutumisen ja toiminnan naiselta/äidiltä. Jos vaan antaa asioiden mennä omalla painollaan, niin ei ole ihme että mies jossain vaiheessa haluaa esim. oman man cavensa.
26
Alue: Aihe vapaa
aika pienellä otannalla ja olematta itse mies, olen huomannut, että mun lähipiirissä noi lapsikeskustelut (jos niitä on käyty) sisältää lähinnä sen, että "ootteko lapsia miettiny?" -joo mut ei ole meitä/mua varten tai -joo, mut ei vielä. Ja sit ne lapset on tehty sitä sen kummemmin mainostamaan sit kun aika on kellekään sopiva ollut. Ja kaikille kyllä on ollu itsestään selvää että niistä lapsista on vastuu molemmilla, sillon kunnon kivaa ja sillon kun ei. Oon tottunu siihen, että lastenhankintaan liittyvät keskustelut käydään perheiden sisällä ja uskon että siihen osallistuvat sekä nainen että mies. Mut toisaalta oon kyllä valikoidut ystäväpiirin saman ajatusmaailman omaavia ihmisistä, joten en sit tiiä miten ja miksi joillekin tuntuu yksinkertaiset asiat tuottavan hirveitä vaikeuksia (en siis puhu nyt itsestä riippumattomista asioista, esim. Lapsettomuus, mutta sellasta yleisestä perseilystä), aika usein tulee just kuultua tai luettua että joku olikin yllättynyt että lapsessa voi olla työtä/parisuhde ei aina ole ihanaa.. no näinhän se on ja voi siitä yllättyä, mutta kyllä oma vastuu pitää silti kantaa vaikka se ei joka hetki ois 100% nautintoa. Ja jos miehet puhuu perijästä/muuta vastaavaa, niin luulisin sen olevan ennemminkin koodi sille, että joo haluan lapsen, koska moni mies ei välttämättä halua /kehtaa suoraan sanoa kavereilleen, että kyllä se ois aika asettua jo ja perhe-elämä on mun juttu. Ja toi pleikan peluu voi olla joko pilvilinnailua tai sit ihan oikea toive, kyllä munkin mies sitä innolla odottaa, että pääsee tekemään omia juttuja lasten kanssa, esim rassaamaan autoa ja pelaamaan pleikan. Ne on niitä hyviä puolia lapsiperhe arjessa hänelle, ja sit jaksaa ne kenkummatkin kunnialla kun on niitä hyviäkin tarpeeksi. Siitä kyllä myös mun mielestä kärsii molemmat yhtä paljon kun parisuhteelle ei hetkeen ole aikaa juurikaan, mutta ei senkään mitenkään ylitsepääsemätöntä pitäs kellekään olla ja kyllä sitä aikaa yleensä kuitenkin jostain järjestyy niin ettei kokonaan "romantiikka" katoa :)