Mies pitää minua narsistina
Auttakaa, en enää tiedä, mitä miehen syytöksistä pitäisi ajatella. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta, ja matkaan on mahtunut monenlaista. Olen itse vahvatahtoinen ja tiedän yleensä tarkkaan mitä haluan, mies taas monessa suhteessa kiltimpi ja miellyttämisenhaluinen. Mies saattaa loukkaantua vaikka siitä, että olen vaihtanut tavaroiden järjestystä kuiva-ainekaapissa. Mainitsen kyllä aina vastaavista suunnitelmista ja kyselen miehen mielipidettä, mutta tässä vaiheessa mies ei yleensä sano mitään. Sitten joskus paljon myöhemmin asia nousee esille jonkun riidan yhteydessä, jolloin mies yleensä huutaa ja raivoaa minulle. Oikein suuttuessaan mies saattaa puhua rumasti ja syytellä psykopaatiksi ja narsistiksi, ja kehottaa hakeutumaan hoitoon. Osaan kyllä näissä tilanteissa puolustaa itseäni verbaalisesti enkä aina itsekään jaksa pysyä asiallisena, mikä tietysti ärsyttää miestä entistä enemmän. Riita loppuisi paljon nopeammin jos pitäisin suuni kiinni ja poistuisin paikalta, mutta sisuunnun yleensä huutamisesta enkä todellakaan halua tulla hiljennetyksi huutamalla.
Olen yrittänyt aina kysellä ja huomioida miehen ajatukset, mutta tosi vaikeaa jos toinen ei sano mitään. Omat mielipiteeni tuon esille, mutta mielestäni kuuntelen ja kyselen myös mieheltä. Minulle ”ajattelin tehdä asian X näin” on keskustelunavaus johon odotan toisen mielipidettä tai vasta-argumentteja, mies taas kokee sen käskyttämisenä johon täytyy vain suostua. Asiasta on puhuttu vaikka kuinka ja olen toistellut etten ole ajatustenlukija, mutta emme jotenkin pääse tässä eteenpäin. Enkä oikein koe, että minunkaan pitäisi olla kertomatta mielipiteitäni ja ajatuksiani siinä pelossa, että toinen onkin eri mieltä mutta ei saa sitä sanottua.
Joskus alkuun huutaminen oli pelottavaa, mutta nykyään pidän miehen raivokohtauksia lähinnä typerinä ja käytöstä nolona, jos ei tuon vertaa pysty hillitsemään itseään. Paha mieli niistä kuitenkin tulee. Keskustelemme asiat läpi riidan jälkeen, mutta silti sama kuvio toistuu aina jossain vaiheessa uudelleen. Olen ehdottanut pariterapiaa, mutta mies on sitä mieltä ettei siitä ole hyötyä. Muuten meillä menee hyvin eikä riitojakaan onneksi ole kovin usein. Silti aina jää mietityttämään pitkäksi aikaa ja koen olevani tosi paska ja itsekäs ihminen. En halua että mies kokee olevansa alistettu ja tanssivansa jatkuvasti minun pillini mukaan, mutta en osaa tilannetta korjatakaan, kun keskustelu ei kerran auta.
Olenko ihan oikeasti kusipää narsisti, jollaisena mies minua ajoittain pitää? Ja onko neuvoja, miten tilanteen saisi ratkaistua?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Minä poistun takavasuriin aina kun joku ilmoittaa olevansa
"vahvatahtoinen ja tiedän yleensä tarkkaan mitä haluan"
Tämän tyyppiset henkilöt luulevat tämän vielä olevan jotenkin ihana luonteenpiirre.
Minä pidän tätä kaikkea muuta kuin ihanana luonteenpiirteenä. Uralla se on kyllä auttanut eteenpäin, mutta henkilökohtaisessa elämässä pyrin tasapainottamaan sitä kuuntelemalla muita erityisen tarkalla korvalla.
Ap
Mä en mitään psykopaatti-narsisti-syytöksiä kuuntelisi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sinun puolesi kertomuksesta. Miehesi kertomus voi olla erilainen.
Pitäisi kuulla molempien näkemys.
Kyllä, ja siksi haluaisinkin lähteä miehen kanssa pariterapiaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista miestä kiinnostaa helvetin paljon kuiva-ainekaapin järjestys ?
Taitaa miehellä itsellään olla jokin häiriö.Kuiva-Aunekaapiko joku maailman tärkein asia ja miehelle!
Voi sairasta .
Kuiva-Aune.
Meillä vähän samanlaista. Ainoa äkkiä mieleen juolahtava neuvo on se että pohjustat tulevaa riitaa/kimpaantumista jo silloin kun teet jotain muutoksia. Esim tuo kuivakaapin järjestys.
Sinä:-Aion tänään muuttaa tuon kaapin järjestystä,onko sulla sitä vastaan jotain?
Mies:ei..
Sinä: Sillä kysyin ettei tule sitten riitaa ja sun tarvitse vihaisesti kertoa mielipidettä kun olen jo muutoksen tehnyt Eli sulle se käy??
Näin saat ehkä jotain irti ja jos silti tulee sota kaapista niin voit perustella rauhallisesti "annoin tilaisuuden kertoa ja kysyin mielipiteen,et sitä tehnyt joten sulla ei ole syytä olla vihainen/loukkaava."
Jos miehellä on jotain tunnepuolen ongelmaa niin mitä aiemmin keskustelu köydään,sen parempi. Ehtii prosessoida asiaa vaikka pari pv ennekö muutos tapahtuu..
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen, että jaksat sietää mieheltäsi tuollaista käytöstä. Riidellessä toki tunteet voivat kuumeta puolin ja toisin, mutta tuollaisen haukkumisen jälkeen pitäisi osata pahoitella käytöstään. Sanoa, ettei tarkoittanut. Jos miehesi tosiaan pitää sinua narsistina ovat terapia tai ero ainoat vaihtoehdot, ihan kummankin kannalta.
Kyllähän mies on jälkikäteen pahoillaan ja pyydämme puolin ja toisin anteeksi, mutta seuraavalla kerralla tilanne on taas sama. Olen miettinyt eroakin, mutta kun kaikki muu on hyvin ja riitoja harvoin, niin tuntuisi vähän hölmöltä erota.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa enemmän kommunikointiongelmilta ja tyypilliseltä suomalaiselta mieheltä joka ei vaan saa sanottua mitä ajattelee. Hyvä että tunnistat olevasi vahvatahtoinen, mies vaan on erilainen. Pariterapiasta olisi varmaankin hyötyä, yritä suostutella mies siihen.
Voi olla tyypillistä suomalaiselta ettei saa sanottua, mutta tyypillisesti sitä ei sanota edes suuttuneena eikä riitoja aloiteta siitä kun kumppani ei osaa lukea ajatuksia. Tämä käytös on tyypillistä uhrinarsistin käytöstä. Eikä tullut yllätyksenä "vaikea lapsuus", uhrinarsistilla on aina vaikea lapsuus, vaikea nuoruus, vaikea parisuhde exien ja nykyisen kanssa. Toki on vaikeaa kun pitää jatkuvasti keksiä mistä saada uhrin asemaansa pahemmaksi ja lisää hovia säälimään ja surkuttelemaan kauheaa kohtaloa.
Pariterapiaan näitä ei saa. Joku voisi kyseenalaistaa heidän uhriasemansa ja sehän ei sovi. Sukupuolijakaumasta en tiedä, mutta molempia löytyy.
Lasten suusta kuulee totuuden tässäkin: joka toista haukkuu on ite.
Vierailija kirjoitti:
Uskon sen tulevan kokemuksistaan lapsuudenperheestä TAI jonkun tai joidenkin lapsuudenperheessä vihjailevan moisia, kun ovat sitä mieltä että miehesi on tossun alla. Kukapa anoppila ei olisi.
Mies on joskus sanonut äitiään narsistiksi. Anoppi on kyllä melkoinen oman tiensä kulkija eikä miehen lapsuus ole ollut helppo, monessakaan mielessä, mutta en muuten osaa sanoa paljonko tuossa on perää. Välillä kyllä tuntuu, että mies syyttää minua äitinsä luonteenpiirteistä eikä näe tai kuuntele, kun yritän kertoa miksi olen toiminut jollain tietyllä tavalla.
Ap
Lue Lundy Bancroftin kirjoja. Yhdessä niistä hän kirjoitti, että ei ole isoa merkitystä sillä, onko mies henkisesti väkivaltainen ns tavallisesti vai narsisti. Ero on lähinnä siinä, että narsistilla on vastaavia ongelmia muidenkin ihmisten kanssa, tavallisesti väkivaltaisella vain puolisonsa kanssa. Kummallakin on tyypillistä se, että vaikka on keskusteltu ja hän on pyytänyt anteeksi, niin samat asiat toistuvat aina uudestaan. Se samantyyppisten tilanteiden toistuvuus on se, mikä erottaa henkisen väkivallan tavallisesta riitelystä tms, mitä on normaaleissakin suhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sinun puolesi kertomuksesta. Miehesi kertomus voi olla erilainen.
Pitäisi kuulla molempien näkemys.
Kyllä, ja siksi haluaisinkin lähteä miehen kanssa pariterapiaan.
Ap
Olet kyllä hauska tapaus. Mitä syytä miehelläsi on hyppiä kakkien mielenoikkujesi perässä. Tässäkin on vain tarkoituksenasi hakea omia näkökantojasi tukeva mielipide. Olet rasittava ja kuluttava ihmistyyppi, jonka olisi ehkä hyvä jatkaa matkaa yksin.
Mun mieheni on vähän saman tyyppinen, että saattaa olla vähän vaisu kommunikoinnissa, ja kerran esim. kävi yhden ison hankinnan yhteydessä sillai, että kysyin häneltä monta kertaa, että onhan se ok, että ostetaan se, ja sain kyllä vastauksen. No, pari vuotta myöhemmin alkoi kauheat syytökset, että olin ostanut hänen vastustuksestaan huolimatta. Myös mua on syytetty narsistiksi, ja tunne kylmäksi ihmiseksi. Vaan tiedätkös mitä. Eräs ihminen tarkkaili kerran, että miten mun mieheni kohtelee mua, ja hänen mielestään se on se mun mieheni, joka on narsisti. No, miksi sitten ollaan edelleen yhdessä? Meillä on pitkä suhde takana, ja olen oppinut sen, että meillä saattaa mennä monta vuotta hyvin, ja sitten välillä tulee huonompi vaihe, jolloin tuollaisia syytöksiä kuulee, mutta sieltä noustaan taas, ja edessä on taas monta hyvää vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Lue Lundy Bancroftin kirjoja. Yhdessä niistä hän kirjoitti, että ei ole isoa merkitystä sillä, onko mies henkisesti väkivaltainen ns tavallisesti vai narsisti. Ero on lähinnä siinä, että narsistilla on vastaavia ongelmia muidenkin ihmisten kanssa, tavallisesti väkivaltaisella vain puolisonsa kanssa. Kummallakin on tyypillistä se, että vaikka on keskusteltu ja hän on pyytänyt anteeksi, niin samat asiat toistuvat aina uudestaan. Se samantyyppisten tilanteiden toistuvuus on se, mikä erottaa henkisen väkivallan tavallisesta riitelystä tms, mitä on normaaleissakin suhteissa.
No jaa, minun ymmärtääkseni on melko tyypillistä, että parisuhteen riidoissa on sama kaava ja käsitellään samoja asioita. Mutta siltikin miehen loukkaukset ovat niin rajuja, että niitä pitää käsitellä kunnolla riidan jälkeenkin.
Ei hemmetti... mitä väliä jollain kuiva-aine kaapin järjestyksellä? Riiteleekö ihmiset tälläsistä asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sinun puolesi kertomuksesta. Miehesi kertomus voi olla erilainen.
Pitäisi kuulla molempien näkemys.
Kyllä, ja siksi haluaisinkin lähteä miehen kanssa pariterapiaan.
Ap
Olet kyllä hauska tapaus. Mitä syytä miehelläsi on hyppiä kakkien mielenoikkujesi perässä. Tässäkin on vain tarkoituksenasi hakea omia näkökantojasi tukeva mielipide. Olet rasittava ja kuluttava ihmistyyppi, jonka olisi ehkä hyvä jatkaa matkaa yksin.
Siinä taas passiivisaggressiivisuutta parhaimmillaan. Mielipiteensä esittävä on hirveä uhka ja katkeruuden lähde, jota voi rajatta haukkua.
"Minulle ”ajattelin tehdä asian X näin” on keskustelunavaus johon odotan toisen mielipidettä tai vasta-argumentteja, mies taas kokee sen käskyttämisenä johon täytyy vain suostua.”
Villakoiran ydin on tässä. Sinä vaan toteat tekeväsi jotain ja pidät sitä keskustelunavauksena, kun taas mies ottaa sen toteamuksena.
Suosittelen hoitokeinoksi selkeitä kysymyslauseita, joissa on kysyvä sana ja lopussa kysymysmerkki. Kysy niin että me miehetkin tajuamme, että kyseessä ei ole sanelu vaan dialogi.
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sinun puolesi kertomuksesta. Miehesi kertomus voi olla erilainen.
Pitäisi kuulla molempien näkemys.
Kyllä, ja siksi haluaisinkin lähteä miehen kanssa pariterapiaan.
Ap
Olet kyllä hauska tapaus. Mitä syytä miehelläsi on hyppiä kakkien mielenoikkujesi perässä. Tässäkin on vain tarkoituksenasi hakea omia näkökantojasi tukeva mielipide. Olet rasittava ja kuluttava ihmistyyppi, jonka olisi ehkä hyvä jatkaa matkaa yksin.
Siinä taas passiivisaggressiivisuutta parhaimmillaan. Mielipiteensä esittävä on hirveä uhka ja katkeruuden lähde, jota voi rajatta haukkua.
Höpö höpö...itse olet vain asenteellinen telaketjuilla kulkeva naisoletettu, jota oikeasti ei kukaan noteeraa. Tulet tänne jakamaan rajatonta viisauttasi, ja ihmettelet, kun ketään ei todellakaan kiinnosta.
Olet ympäristöjäte....ja lihava.
Vierailija kirjoitti:
Kuiva-ainekaappi on hyvä pitää samassa järjestyksessä niin ei tule riitoja.
Kylläpä näin. Mä teen aina perheen ruoat, ja nainen saa poistua vasemmalle. On se oppinut.
Vahvatahtoinen nainen, joka tietää mitä tahtoo ja miten asioiden (hänen mielestään) tulisi olla.
Miellyttämishaluinen mies, joka räjähtelee, kun kokee tulleensa jyrätyksi. Vaimo ei tarkoittanut jyrätä, vaan koki, ettei mies osannut sanoa kantaansa ko. asioihin.
15v. yhdessä ja riitoja harvoin.
Mielestäni tässä on kaikki edellytykset hyvällekin suhteelle. Kunpa miehesi suostuisi vaikka pariterapiaan, jumppaamaan vuorovaikutusta ym.
Jos nyt ihan jommankumman teistä on oltava narsisti, niin näiden tietojen valossa se on mies, eikä ap. Muutenkin kuulostaa huonolta suhteelta ja kannattaa miettiä, olisiko onnellisempi erillään.