Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuva tyytymättömyys
15.06.2015 |
Olen jo vuoden päiviä miettinyt, mistä mahtaa johtua minua alitajuisesti vaivaava tyytymättömyyden tunne. Olen töissä, minulla on koulutusta, elän omien arvojeni mukaisesti, olen terve ja ihan hyvännäköinen, mutta silti tuntuu, ettei jokin asia mene oikein. Petänköhän itseäni jotenkin vai vaivaako esim. jokin menneisyyden trauma vielä mahdollisesti 35-vuotiaana, vaikka luulin jo kasvaneeni niiden yli? Vai onko kyse yleisestä pettymyksestä elämään, ettei tavallinen elämä ollut tämän kummallisempaa ja se ei ehkä "riitäkään" minulle? Niin turhamaiselta kuin ehkä kysymykseni tuntuu, voin taata, että tyytymättömyyden tunne itsessään on kyllä kuluttava. Pelkään eläväni jotenkin väärin.
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:48"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:44"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:35"]
Ei sitä voi kukaan ulkopuolinen sanoa mistä juuri sinun tuollainen olosi johtuu. Ei siinä auta kuin tarkkailla niitä omia tuntemuksia ja ajatuksia asian tiimoilta, kysellä sisimmältään mikä harmittaa tai mitä puuttuu.
Tuollaisessa iässä on aika tavallista sekin että on pettynyt ihan siihen että tässäkö se elämä nyt oli, ei mitään tämän ihmeellisempää. Mukaan voi hiipiä myös vanhenemiseen ja elämän supistumiseen liittyviä huolia tyyliin nyt on uuden ja hienon aika ohi, tätä samaa tämä tulee olemaan jatkossa paitsi terveys ja ulkonäkö rapistuu jne.
Toisaalta on niitä ihan erilaisiakin henkilökohtaisia syitä tuollaiseen oloon. Itselläni vähän vaille neljääkymppiä tuli myös epämääräinen ahdistus, joka johti hengelliseen etsintään, ja minä tajusin kaivanneeni juuri sitä hengellistä ulottuvuutta elämääni, että minulle ei enää hyväkään pelkkä aineellinen elämä riittänyt.
[/quote]
Aineellinen ulottuvuus ei ole kiinnostanut minua enää vuosiin, mutta kuvaat täydellisesti tuon mahdollisen pettymyksen elämään ja elämän supistumisen pelon. Toisaalta olen jo elänyt paljon ja itselleni totuudellisena. Tunnen itseni melko hyvin. Voi olla, että laajempi yhteiskunnallinen tilanne pelottaa minua ja tietynlainen jatkuva epävarmuus siitä, ettei koskaan voi vain asettua aloilleen tyytyväisenä, vaan aina pitää jotenkin kehittyä ja kilpailla. Elämällä ei ikään kuin ole varmaa perustaa nyky-yhteiskunnassa, mikä voi aiheuttaa alitajuista levottomuutta.
Lisään vielä, että syön kyllä vitamiineja, rautalisää ja olen kolesterolin takia tarkka ruokavaliosta. Ruokavalio on tarkistettu ravintoterapeutin kanssa.
Mutta joo, ehkä en osaa kuvitella itseäni hengellisenä, mutta jotain suurempaa toivoisin kokevani kuin tämä oravanpyörässä pyöriminen on. En vain tiedä mitä.
Ap
[/quote]
Itse olen täysin vapautunut kaikenlaisista haluista kehittyä ja kilpailla. Olla möllöttelen vaan vailla huolta huomisesta ja olen onnellinen kuin sika pienenä :) Teen jopa varsin vaativaa työtä josta en itsessään pidä, mutta hetki kerrallaan yhteen asiaan keskittyen se on ihan jees, kun ei mieti tulevaa eikä mennyttä.
Mulle tuo hengellisyys ei ole mitään perinteistä uskonnollisuutta. Enemmän sellaista Eckhart Tolle-tyyppistä perinteisiin sitoutunutta, kokemuksellista hengellisyyttä kuin sitä että olisin omaksunut jonkun uskonnon tai perinteen älylliset uskomukset. Siihen en pystynyt vaikka olisin toivonutkin ehkä, että voisin semmoisen helpon lapsenuskon löytää vaikka kristinuskon parista. En vaan pystynyt uskomaan niitä väittämiä siksi kun joku sanoo. Mutta hiljaisuus, meditaatio, keskittyminen hetkeen, ne veivät yksilölliseen, kokemukselliseen henkisyyteen tai hengellisyyteen.
[/quote]
Kuulostaa hyvin tutulta, mutta voiko tuollainen tuoda muassaan jonkin täyttymyksen vai odotanko elämältä liikaa? Tolle on minullekin tuttu kirjailija.
Haluaisin saavuttaa seestyneisyyden, joka olisi mahdollisimman pysyvä. Mutta voiko ihminen tuudittautua jonkinlaiseen turvallisuuden tunteeseen nyky-yhteiskunnassa? Pelkään, että pitäisi koko ajan olla valppaana ja jotenkin varmistella tulevaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyytymättömyytesi ja epämääräiseen pelkoosi kohdistettua luettavaa:
⇒The Limits to Growth - Wikipedia, the free encyclopedia
⇒NASA:n tuore tutkimus ennustaa romahduksen - kyse vain vuosikymmenistä — Asikainen Martti
⇒Behavioral sink - Wikipedia, the free encyclopedia
⇒Societal collapse - Wikipedia, the free encyclopedia
⇒Georgia Guidestones - Wikipedia, the free encyclopedia
Kysymys on enemmänkin uskomusluonteinen, koska elämme hyvin mielenkiintoisia aikoja, eli uskotko romahhduksen olevan todennäköinen vai pelastaako meidät teknologia ja luottamus toistemme hyvään luontoon?
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:59"]
Tyytymättömyytesi ja epämääräiseen pelkoosi kohdistettua luettavaa:
⇒The Limits to Growth - Wikipedia, the free encyclopedia
⇒NASA:n tuore tutkimus ennustaa romahduksen - kyse vain vuosikymmenistä — Asikainen Martti
⇒Behavioral sink - Wikipedia, the free encyclopedia
⇒Societal collapse - Wikipedia, the free encyclopedia
⇒Georgia Guidestones - Wikipedia, the free encyclopedia
Kysymys on enemmänkin uskomusluonteinen, koska elämme hyvin mielenkiintoisia aikoja, eli uskotko romahhduksen olevan todennäköinen vai pelastaako meidät teknologia ja luottamus toistemme hyvään luontoon?
[/quote]
Jaa-a, epämääräisen pelokkaalta olo tuntuu, kun kenelläkään ei tunnu olevan selkeää ja yksinkertaista vastausta, johon voisin riittävästi uskoa.
Olen yrittänyt pedata varmuudeksi työpaikkaa ulkomailta. Sekin ärsyttää, koska en haluaisi jättää Suomea.
Ap
Ehkä minua vähän kaihertaa myös se, että en tiedä uskoa vai ei eli oliko tässä nyt kaikki mitä tavallinen elämä voi parhaimmillaan antaa ja loppuaika eletään hankittujen resurssien varassa vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? Näinkö yksinkertaista kaikki muka oli?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:30"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:54"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:48"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:44"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:35"]
Ei sitä voi kukaan ulkopuolinen sanoa mistä juuri sinun tuollainen olosi johtuu. Ei siinä auta kuin tarkkailla niitä omia tuntemuksia ja ajatuksia asian tiimoilta, kysellä sisimmältään mikä harmittaa tai mitä puuttuu.
Tuollaisessa iässä on aika tavallista sekin että on pettynyt ihan siihen että tässäkö se elämä nyt oli, ei mitään tämän ihmeellisempää. Mukaan voi hiipiä myös vanhenemiseen ja elämän supistumiseen liittyviä huolia tyyliin nyt on uuden ja hienon aika ohi, tätä samaa tämä tulee olemaan jatkossa paitsi terveys ja ulkonäkö rapistuu jne.
Toisaalta on niitä ihan erilaisiakin henkilökohtaisia syitä tuollaiseen oloon. Itselläni vähän vaille neljääkymppiä tuli myös epämääräinen ahdistus, joka johti hengelliseen etsintään, ja minä tajusin kaivanneeni juuri sitä hengellistä ulottuvuutta elämääni, että minulle ei enää hyväkään pelkkä aineellinen elämä riittänyt.
[/quote]
Aineellinen ulottuvuus ei ole kiinnostanut minua enää vuosiin, mutta kuvaat täydellisesti tuon mahdollisen pettymyksen elämään ja elämän supistumisen pelon. Toisaalta olen jo elänyt paljon ja itselleni totuudellisena. Tunnen itseni melko hyvin. Voi olla, että laajempi yhteiskunnallinen tilanne pelottaa minua ja tietynlainen jatkuva epävarmuus siitä, ettei koskaan voi vain asettua aloilleen tyytyväisenä, vaan aina pitää jotenkin kehittyä ja kilpailla. Elämällä ei ikään kuin ole varmaa perustaa nyky-yhteiskunnassa, mikä voi aiheuttaa alitajuista levottomuutta.
Lisään vielä, että syön kyllä vitamiineja, rautalisää ja olen kolesterolin takia tarkka ruokavaliosta. Ruokavalio on tarkistettu ravintoterapeutin kanssa.
Mutta joo, ehkä en osaa kuvitella itseäni hengellisenä, mutta jotain suurempaa toivoisin kokevani kuin tämä oravanpyörässä pyöriminen on. En vain tiedä mitä.
Ap
[/quote]
Itse olen täysin vapautunut kaikenlaisista haluista kehittyä ja kilpailla. Olla möllöttelen vaan vailla huolta huomisesta ja olen onnellinen kuin sika pienenä :) Teen jopa varsin vaativaa työtä josta en itsessään pidä, mutta hetki kerrallaan yhteen asiaan keskittyen se on ihan jees, kun ei mieti tulevaa eikä mennyttä.
Mulle tuo hengellisyys ei ole mitään perinteistä uskonnollisuutta. Enemmän sellaista Eckhart Tolle-tyyppistä perinteisiin sitoutunutta, kokemuksellista hengellisyyttä kuin sitä että olisin omaksunut jonkun uskonnon tai perinteen älylliset uskomukset. Siihen en pystynyt vaikka olisin toivonutkin ehkä, että voisin semmoisen helpon lapsenuskon löytää vaikka kristinuskon parista. En vaan pystynyt uskomaan niitä väittämiä siksi kun joku sanoo. Mutta hiljaisuus, meditaatio, keskittyminen hetkeen, ne veivät yksilölliseen, kokemukselliseen henkisyyteen tai hengellisyyteen.
[/quote]
Kuulostaa hyvin tutulta, mutta voiko tuollainen tuoda muassaan jonkin täyttymyksen vai odotanko elämältä liikaa? Tolle on minullekin tuttu kirjailija.
Haluaisin saavuttaa seestyneisyyden, joka olisi mahdollisimman pysyvä. Mutta voiko ihminen tuudittautua jonkinlaiseen turvallisuuden tunteeseen nyky-yhteiskunnassa? Pelkään, että pitäisi koko ajan olla valppaana ja jotenkin varmistella tulevaa.
Ap
[/quote]
Kyllä se voi tuoda täyttymyksen, minulle on tuonut, aina läsnä olevan rauhan ja merkityksen tunteen. Mutta se tulee paradoksaalisesti sen kautta, että luopuu kaikesta älyllisestä rauhan tai merkityksen tai onnen etsinnästä. Suostuu vaan olemaan hetkessä ja katselemaan kaikkea sisällään ja ulkopuolellaan, ei vastusta edes ahdistusta tai surua silloin jos hetkessä sattuu olemaan sellaisia, vaan ottaa ne vastaan yhtä tervetulleina vieraina kuin ilon tai onnenkin.
Itse olen alkanut konkreettisesti kokea olevani yhtä kaikessa läsnä olevan Hengen, jota voi vaikka Jumalaksikin sanoa, kanssa. Miten minulta voisi koskaan puuttua mitään jos olen sen saman voiman ilmentymä, joka saa vuodenajat tulemaan ajallaan ja kaiken koko maailmassa toimimaan kuten ne toimii? Se on valtavan luova voima ja minulla on syvä luottamus siihen että aina kun tarvitsen jotain, se tulee minulle. Tavalla tai toisella se tulee, mutta ilman että minun tarvitsee murehtia sitä. Työtä minun voi kyllä tarvia tehdä sen eteen.
Usein vedotaan siihen "katsokaa taivaan lintuja, eivät ne kylvä eivätkä kerää varastoon", ja se on totta, etteivät ne murehdi talvea ja laita varastoon, mutta eivät ne myöskään odota passiivisena oksalla ja odota että ruokaa putoaa suuhun vaan lennähtelevät ympäriinsä etsimässä ruokaa. Ilman huolta, mutta silti aktiivisina ja työtä tehden. Tämä on myös oma asenteeni.
[/quote]
Tämä oli puhutteleva ja syvällinen kirjoitus. Jään miettimään tätä :). Ap
Ehkä ydinongelma on syvemmän merkityksen tunteen puuttuminen? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:58"]
" Se vaatisi erakkoluonteestasi vapautumista, mutta juuri itsensä likoon laittaminen, ponnisteleminen ja tietynlainen uhrautuvuus muiden vuoksi on osa sitä, että voi tuntea itsensä merkitykselliseksi. "
Tästä olen muuten täysin eri mieltä. Ei aina vaadi muiden vuoksi uhrautumista tai erakkoluonteesta luopumista, että löytää merkityksen tunteen elämäänsä. Itse olen äärierakko, enkä muuta halua olla. Silti tunnen oloni merkitykselliseksi vain koska olen. Olen vaan luopunut kyselemästä merkityksiä. Ei voikukat tai ketut tai koiratkaan sellaisia kysele, ne vaan elää ja nauttii elämästä. Miksi ihmisenkään pitäisi?
[/quote]
Introverttina tarvitsen omaa "erakkomaisuuttani", mutta työni puolesta minua voisi oikeastaan sanoa sosiaaliseksi introvertiksi. En uskoakseni voi kehittyä ihmisenä, jollen ole vuorovaikutuksessa jonkun kanssa ja ikään kuin ajattele ääneen. Itsetuntemuksen ja oman ajattelun kehittäminen on minulle erittäin tärkeää ja siihen tarvitaan peilaamista muihin ihmisiin. Teen tällä hetkellä hoitotyötä ja olen tehnyt vapaaehtoistyötä kuudessa eri organisaatiossa, mutta uskoakseni yrittäjän rooli sopisi minulle parhaiten. Ja olen hyvin kiinnostunut psykologiasta ja jo opiskellutkin sitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 22:28"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:58"]
" Se vaatisi erakkoluonteestasi vapautumista, mutta juuri itsensä likoon laittaminen, ponnisteleminen ja tietynlainen uhrautuvuus muiden vuoksi on osa sitä, että voi tuntea itsensä merkitykselliseksi. "
Tästä olen muuten täysin eri mieltä. Ei aina vaadi muiden vuoksi uhrautumista tai erakkoluonteesta luopumista, että löytää merkityksen tunteen elämäänsä. Itse olen äärierakko, enkä muuta halua olla. Silti tunnen oloni merkitykselliseksi vain koska olen. Olen vaan luopunut kyselemästä merkityksiä. Ei voikukat tai ketut tai koiratkaan sellaisia kysele, ne vaan elää ja nauttii elämästä. Miksi ihmisenkään pitäisi?
[/quote]
Introverttina tarvitsen omaa "erakkomaisuuttani", mutta työni puolesta minua voisi oikeastaan sanoa sosiaaliseksi introvertiksi. En uskoakseni voi kehittyä ihmisenä, jollen ole vuorovaikutuksessa jonkun kanssa ja ikään kuin ajattele ääneen. Itsetuntemuksen ja oman ajattelun kehittäminen on minulle erittäin tärkeää ja siihen tarvitaan peilaamista muihin ihmisiin. Teen tällä hetkellä hoitotyötä ja olen tehnyt vapaaehtoistyötä kuudessa eri organisaatiossa, mutta uskoakseni yrittäjän rooli sopisi minulle parhaiten. Ja olen hyvin kiinnostunut psykologiasta ja jo opiskellutkin sitä.
Ap
[/quote]
Ok, sitten sinulle varmasti on sinun kutsumus noiden asioiden parissa. Ja sisäistä kutsumusta kannattaa minusta aina seurata, jos onnea kaipaa. Joillakin se kutsumus sisältää ihmisten kanssa tai näiden hyväksi toimimista, toisilla ei. Luulen että esim. tuo hengellisyydestä kirjoittanut ei kauheasti ole kaivannut ihmisiä jos sanoo löytäneensä onnensa esim. hiljaisuuden ja meditaation kautta.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 22:28"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:58"]
" Se vaatisi erakkoluonteestasi vapautumista, mutta juuri itsensä likoon laittaminen, ponnisteleminen ja tietynlainen uhrautuvuus muiden vuoksi on osa sitä, että voi tuntea itsensä merkitykselliseksi. "
Tästä olen muuten täysin eri mieltä. Ei aina vaadi muiden vuoksi uhrautumista tai erakkoluonteesta luopumista, että löytää merkityksen tunteen elämäänsä. Itse olen äärierakko, enkä muuta halua olla. Silti tunnen oloni merkitykselliseksi vain koska olen. Olen vaan luopunut kyselemästä merkityksiä. Ei voikukat tai ketut tai koiratkaan sellaisia kysele, ne vaan elää ja nauttii elämästä. Miksi ihmisenkään pitäisi?
[/quote]
Introverttina tarvitsen omaa "erakkomaisuuttani", mutta työni puolesta minua voisi oikeastaan sanoa sosiaaliseksi introvertiksi. En uskoakseni voi kehittyä ihmisenä, jollen ole vuorovaikutuksessa jonkun kanssa ja ikään kuin ajattele ääneen. Itsetuntemuksen ja oman ajattelun kehittäminen on minulle erittäin tärkeää ja siihen tarvitaan peilaamista muihin ihmisiin. Teen tällä hetkellä hoitotyötä ja olen tehnyt vapaaehtoistyötä kuudessa eri organisaatiossa, mutta uskoakseni yrittäjän rooli sopisi minulle parhaiten. Ja olen hyvin kiinnostunut psykologiasta ja jo opiskellutkin sitä.
Ap
[/quote]
Ok, sitten sinulle varmasti on sinun kutsumus noiden asioiden parissa. Ja sisäistä kutsumusta kannattaa minusta aina seurata, jos onnea kaipaa. Joillakin se kutsumus sisältää ihmisten kanssa tai näiden hyväksi toimimista, toisilla ei. Luulen että esim. tuo hengellisyydestä kirjoittanut ei kauheasti ole kaivannut ihmisiä jos sanoo löytäneensä onnensa esim. hiljaisuuden ja meditaation kautta.
[/quote]
Kyllä minua on aina kiinnostanut ihmisyys ja "olennaisten asioiden" äärellä oleminen eniten - olen vain miettinyt oikeaa tapaa lähestyä niitä - filosofi, pappi, psykologi, opettaja, sairaanhoitaja, ihmisoikeusjuristi? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 17:13"]
Ehkä ydinongelma on syvemmän merkityksen tunteen puuttuminen? Ap
[/quote]
Kuinka lähellä olet ollut kuolemaa? Eli onko henkilökohtaista kokemusta elämän lipumisesta?
Minulla on työ josta en pidä, avioliitto joka välillä tökkii ja pahasti, mutta ihanat isot lapset. Minulla on paljon ystäviä ( n 20 'tyttökaveria' ja lisäksi piirit jossa miehen kanssa liikumme. Luen paljon kirjoja. Koti on tavallinen. Olen aika huono kokki mutta joskus tsägällä onnistun. Lihon ja laihdun vuorotellen. Sairastin myös rintasyövän. Pidän siivoamisesta, jostain syystä. En tiedä uusiutuko sairaus, tai saanko potkut, yt-tilanne päällä. Olen kuitenkin aivan tavattoman onnellinen ja tyytyväinen. Elämä on tässä ja nyt. Superhyvin kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 17:13"]Ehkä ydinongelma on syvemmän merkityksen tunteen puuttuminen? Ap
[/quote]
Hyvin todennäköistä.
Koska olet erakko, joudut etsimään erilaisia merkityksiä olemassa olollesi kuin suurin osa ihmisistä, eli verrattuna niihin joilla on parisuhde, laaja ystäväpiiri ja lapsia. Merkityksen löytäminen elämästä itsestään on haasteellista, yleensä tarvitsemme siihen muita - kokeaksemme itsemme hyödyllisiksi, tärkeiksi tai että jopa jonkun ihmisen elämä on riippuvainen kyvyistämme huolehtia hänestä. Sinunhan on huolehdittava ja pelättävä vain itsesi puolesta tai vaihtoehtoisesti koko yhteiskunnasta ja sen tulevaisuudesta. Se voi tuntua irralliselta ja tyhjältä, ellet löydä jo yllä
mainittuja hengellisyyden ja henkisyyden etsimisestä riittävän merkityksellistä sisältöä elämääsi.
Elämästäsi ehkä siis puuttuu intohimo ja tavoite, se johon voisit kohdistaa olemassa olosi tarkoituksen.
n43
Minä uskon, että useimmat ihmiset tarvitsevat jotain muutakin kuin vain tavallisen arkisen elämän ollakseen onnellisia. Haaveet jostakin paremmasta (parempi elintaso, unelmien asunto, parempi kunto tai ulkonäkö), intohimo johonkin asiaan (matkustelu, taide, musiikki, muut harrastukset), halu tehdä hyvää tai toimia paremman maailman luomiseksi, uskonto, omien lasten ja lastenlasten elämän seuraaminen -aika moni ihminen toimii noiden voimalla. Minä olen onnellinen, vaikka meillä on ollut ihan järkyttävän tiukkaa jo monta vuotta miehen työttömyyden takia. Välillä huolet ahdistaa, mutta olen semmoinen perusonnellinen muuten. Kuvataide on minulle semmoinen elämää suurempi asia. Jos on hetkellisesti semmoinen olo, ettei mikään kiinnosta, riittää kun alan miettimään töitä joita haluaisin tehdä tai miettimään muita taidejuttuja. Vapaaehtoistyön pariin aion myös joskus palata, kunhan lapsi tuosta kasvaa. Sen oman elämänsä mielekkyyden joutuu jokainen löytämään itse. Kannattaa miettiä mikä itseä kiinnostaa. Sinä ap pohdit kovasti maailman tilaa, oletko ajatellut, että voisit yrittää vaikuttaa niihin asioihin? Tiedän kyllä, että peli on jokseenkin menetetty, kun kuluttaminen on niin järjetöntä, mutta silti...
t:Kukkanen
Sori kun kaivoin vanhan keskustelun esiin. Mulla on sama tilanne ap:n kanssa. Juuri vasta puin tätä asiaa naisystäväni kanssa. Hän rohkaisi minua sanomalla, että olen komea, hyväkroppainen, mulla on vakiduuni, rahaa, auto... jne. Ja parisuhde. Omia lapsia minulla ei ole, ja olen alkanut miettimään että onko se se asia joka elämästäni puuttuu. Toisaalta en pidä kovin paljon lapsista, enkä tiedä jaksaisinko mitään yöheräilyjä vaipanvaihtoon enää tässä iässä (lähempänä 40:ä kuin 30:ä). Tuntuu, että en voi olla onnellinen tai tyytyä siihen mitä minulla on. Aina kun saavutan jotain, josta olen haaveillut, alan miettimään uutta asiaa joka elämästäni puuttuu. Lisäksi minua painavat asiat joille en mitään mahda, mutta jotka minun on todella vaikea hyväksyä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:44"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:35"]
Ei sitä voi kukaan ulkopuolinen sanoa mistä juuri sinun tuollainen olosi johtuu. Ei siinä auta kuin tarkkailla niitä omia tuntemuksia ja ajatuksia asian tiimoilta, kysellä sisimmältään mikä harmittaa tai mitä puuttuu.
Tuollaisessa iässä on aika tavallista sekin että on pettynyt ihan siihen että tässäkö se elämä nyt oli, ei mitään tämän ihmeellisempää. Mukaan voi hiipiä myös vanhenemiseen ja elämän supistumiseen liittyviä huolia tyyliin nyt on uuden ja hienon aika ohi, tätä samaa tämä tulee olemaan jatkossa paitsi terveys ja ulkonäkö rapistuu jne.
Toisaalta on niitä ihan erilaisiakin henkilökohtaisia syitä tuollaiseen oloon. Itselläni vähän vaille neljääkymppiä tuli myös epämääräinen ahdistus, joka johti hengelliseen etsintään, ja minä tajusin kaivanneeni juuri sitä hengellistä ulottuvuutta elämääni, että minulle ei enää hyväkään pelkkä aineellinen elämä riittänyt.
[/quote]
Aineellinen ulottuvuus ei ole kiinnostanut minua enää vuosiin, mutta kuvaat täydellisesti tuon mahdollisen pettymyksen elämään ja elämän supistumisen pelon. Toisaalta olen jo elänyt paljon ja itselleni totuudellisena. Tunnen itseni melko hyvin. Voi olla, että laajempi yhteiskunnallinen tilanne pelottaa minua ja tietynlainen jatkuva epävarmuus siitä, ettei koskaan voi vain asettua aloilleen tyytyväisenä, vaan aina pitää jotenkin kehittyä ja kilpailla. Elämällä ei ikään kuin ole varmaa perustaa nyky-yhteiskunnassa, mikä voi aiheuttaa alitajuista levottomuutta.
Lisään vielä, että syön kyllä vitamiineja, rautalisää ja olen kolesterolin takia tarkka ruokavaliosta. Ruokavalio on tarkistettu ravintoterapeutin kanssa.
Mutta joo, ehkä en osaa kuvitella itseäni hengellisenä, mutta jotain suurempaa toivoisin kokevani kuin tämä oravanpyörässä pyöriminen on. En vain tiedä mitä.
Ap
[/quote]
Itse olen täysin vapautunut kaikenlaisista haluista kehittyä ja kilpailla. Olla möllöttelen vaan vailla huolta huomisesta ja olen onnellinen kuin sika pienenä :) Teen jopa varsin vaativaa työtä josta en itsessään pidä, mutta hetki kerrallaan yhteen asiaan keskittyen se on ihan jees, kun ei mieti tulevaa eikä mennyttä.
Mulle tuo hengellisyys ei ole mitään perinteistä uskonnollisuutta. Enemmän sellaista Eckhart Tolle-tyyppistä perinteisiin sitoutunutta, kokemuksellista hengellisyyttä kuin sitä että olisin omaksunut jonkun uskonnon tai perinteen älylliset uskomukset. Siihen en pystynyt vaikka olisin toivonutkin ehkä, että voisin semmoisen helpon lapsenuskon löytää vaikka kristinuskon parista. En vaan pystynyt uskomaan niitä väittämiä siksi kun joku sanoo. Mutta hiljaisuus, meditaatio, keskittyminen hetkeen, ne veivät yksilölliseen, kokemukselliseen henkisyyteen tai hengellisyyteen.