Jatkuva tyytymättömyys

Eikö tuollainen tyytymättömyys ole ihan tavallista? Sillä tavallahan ihmiset kehittyvät. Opiskelevat, urheilevat, tutustuvat uusiin ihmisiin, matkustelevat, kehittyvät työssään... Ihan siksi, etteivät vaan lysähdä tyytyväisenä sohvaan todeten että olenpa tyytyväinen, mitään uutta en enää tarvitse.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:15"]Olen jo vuoden päiviä miettinyt, mistä mahtaa johtua minua alitajuisesti vaivaava tyytymättömyyden tunne. Olen töissä, minulla on koulutusta, elän omien arvojeni mukaisesti, olen terve ja ihan hyvännäköinen, mutta silti tuntuu, ettei jokin asia mene oikein. Petänköhän itseäni jotenkin vai vaivaako esim. jokin menneisyyden trauma vielä mahdollisesti 35-vuotiaana, vaikka luulin jo kasvaneeni niiden yli? Vai onko kyse yleisestä pettymyksestä elämään, ettei tavallinen elämä ollut tämän kummallisempaa ja se ei ehkä "riitäkään" minulle? Niin turhamaiselta kuin ehkä kysymykseni tuntuu, voin taata, että tyytymättömyyden tunne itsessään on kyllä kuluttava. Pelkään eläväni jotenkin väärin. 
[/quote] Samoja ajatuksia minullakin! Muutenkin elämäntilanteemme ja ikä täsmää. Olen huomannut että hetkiin keskittyminen ja läsnäolo auttaa näkemään ja tuntemaan ilon jota on muuten vaikea kokea.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 18:31"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 17:13"]Ehkä ydinongelma on syvemmän merkityksen tunteen puuttuminen? Ap [/quote] Hyvin todennäköistä. Koska olet erakko, joudut etsimään erilaisia merkityksiä olemassa olollesi kuin suurin osa ihmisistä, eli verrattuna niihin joilla on parisuhde, laaja ystäväpiiri ja lapsia. Merkityksen löytäminen elämästä itsestään on haasteellista, yleensä tarvitsemme siihen muita - kokeaksemme itsemme hyödyllisiksi, tärkeiksi tai että jopa jonkun ihmisen elämä on riippuvainen kyvyistämme huolehtia hänestä. Sinunhan on huolehdittava ja pelättävä vain itsesi puolesta tai vaihtoehtoisesti koko yhteiskunnasta ja sen tulevaisuudesta. Se voi tuntua irralliselta ja tyhjältä, ellet löydä jo yllä mainittuja hengellisyyden ja henkisyyden etsimisestä riittävän merkityksellistä sisältöä elämääsi. Elämästäsi ehkä siis puuttuu intohimo ja tavoite, se johon voisit kohdistaa olemassa olosi tarkoituksen. n43

[/quote]

Vau, aivan superhyvä vastaus. Sori, että huomasin tämän vasta nyt. Toivottavasti kiitos vielä välittyy vastaajalle. Ap 

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 18:42"]

Minä uskon, että useimmat ihmiset tarvitsevat jotain muutakin kuin vain tavallisen arkisen elämän ollakseen onnellisia. Haaveet jostakin paremmasta (parempi elintaso, unelmien asunto, parempi kunto tai ulkonäkö), intohimo johonkin asiaan (matkustelu, taide, musiikki, muut harrastukset), halu tehdä hyvää tai toimia paremman maailman luomiseksi, uskonto, omien lasten ja lastenlasten elämän seuraaminen -aika moni ihminen toimii noiden voimalla. Minä olen onnellinen, vaikka meillä on ollut ihan järkyttävän tiukkaa jo monta vuotta miehen työttömyyden takia. Välillä huolet ahdistaa, mutta olen semmoinen perusonnellinen muuten. Kuvataide on minulle semmoinen elämää suurempi asia. Jos on hetkellisesti semmoinen olo, ettei mikään kiinnosta, riittää kun alan miettimään töitä joita haluaisin tehdä tai miettimään muita taidejuttuja. Vapaaehtoistyön pariin aion myös joskus palata, kunhan lapsi tuosta kasvaa. Sen oman elämänsä mielekkyyden joutuu jokainen löytämään itse. Kannattaa miettiä mikä itseä kiinnostaa. Sinä ap pohdit kovasti maailman tilaa, oletko ajatellut, että voisit yrittää vaikuttaa niihin asioihin? Tiedän kyllä, että peli on jokseenkin menetetty, kun kuluttaminen on niin järjetöntä, mutta silti...

t:Kukkanen

[/quote]

Tämäkin ihan sikahyvä vastaus. Vahvistuu usko ihmiseen näitä lukiessa :). 

Ap

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 17:13"]

Ehkä ydinongelma on syvemmän merkityksen tunteen puuttuminen? Ap

[/quote]

Kuinka lähellä olet ollut kuolemaa? Eli onko henkilökohtaista kokemusta elämän lipumisesta?

[/quote]

Olen ollut monta kertaa, joten sen ajatteleminen on vähän niin kuin loppuun kulutettu idea. Kiitos kuitenkin. Ap 

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 18:09"]

Minulla on työ josta en pidä, avioliitto joka välillä tökkii ja pahasti, mutta ihanat isot lapset. Minulla on paljon ystäviä ( n 20 'tyttökaveria' ja lisäksi piirit jossa miehen kanssa liikumme. Luen paljon kirjoja. Koti on tavallinen. Olen aika huono kokki mutta joskus tsägällä onnistun. Lihon ja laihdun vuorotellen. Sairastin myös rintasyövän. Pidän siivoamisesta, jostain syystä. En tiedä uusiutuko sairaus, tai saanko potkut, yt-tilanne päällä. Olen kuitenkin aivan tavattoman onnellinen ja tyytyväinen. Elämä on tässä ja nyt. Superhyvin kaikki.

[/quote]

Kadehdittava asenne. Kukin tulee onnelliseksi tavallaan. Ap

Onnellisuuden tavoittelu tekee ihmisistä onnettomia, se teki myös minusta onnettoman. Kaikista onnettomimpia ovat yleensä sellaiset ihmiset, joilla on kaikki hyvin: katto pään päällä, auto, terveet lapset, oma terveys hyvä, hyvä avioliitto, hyvä työ ja säästössäkin on rahaa. Ja sitten yllättäen onnettomia ovat monesti he, jotka ovat rikkaita ja ahneita (esim. yritysjohtajat). 

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 18:42"]

Minä uskon, että useimmat ihmiset tarvitsevat jotain muutakin kuin vain tavallisen arkisen elämän ollakseen onnellisia. Haaveet jostakin paremmasta (parempi elintaso, unelmien asunto, parempi kunto tai ulkonäkö), intohimo johonkin asiaan (matkustelu, taide, musiikki, muut harrastukset), halu tehdä hyvää tai toimia paremman maailman luomiseksi, uskonto, omien lasten ja lastenlasten elämän seuraaminen -aika moni ihminen toimii noiden voimalla. Minä olen onnellinen, vaikka meillä on ollut ihan järkyttävän tiukkaa jo monta vuotta miehen työttömyyden takia. Välillä huolet ahdistaa, mutta olen semmoinen perusonnellinen muuten. Kuvataide on minulle semmoinen elämää suurempi asia. Jos on hetkellisesti semmoinen olo, ettei mikään kiinnosta, riittää kun alan miettimään töitä joita haluaisin tehdä tai miettimään muita taidejuttuja. Vapaaehtoistyön pariin aion myös joskus palata, kunhan lapsi tuosta kasvaa. Sen oman elämänsä mielekkyyden joutuu jokainen löytämään itse. Kannattaa miettiä mikä itseä kiinnostaa. Sinä ap pohdit kovasti maailman tilaa, oletko ajatellut, että voisit yrittää vaikuttaa niihin asioihin? Tiedän kyllä, että peli on jokseenkin menetetty, kun kuluttaminen on niin järjetöntä, mutta silti...

t:Kukkanen

[/quote]

Tämäkin ihan sikahyvä vastaus. Vahvistuu usko ihmiseen näitä lukiessa :). 

Ap

[/quote]

Hei Ap, jos taloudellinen menestys ja materia ei sinua kiinnosta, vaan asioiden merkitys.. niin perusta yritys. Vaikka sosiaalinen yritys jonka ideana on työllistää heitä, joita muut eivät työllistä.. ja tarjota palveluja heille, jotka niitä tarvitseva. Kultakaivos sellainen yritys tuskin olisi, mutta mukana oleville ihmisille se voisi olla tosi merkityksellinen, ja sinulle ehkä tarjota sekä työn että toimeentulon joka sinulla nytkin on. Elämäsi ei olisi tylsää, vaan olisit monille tärkeä ihminen. Liian paljon julkisuudessa valitellaan, että pitäisi olla mielenkiintoisia tehtäviä ja hyviä työpaikkoja, taide-elämää, kohtaamispaikkoja ihmisille.. entä jos tekisimme sen mielenkiintoisen elämän itse?

t. Itsekin yrittäjä (erakkoluonne, perheetön minäkin)

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 18:42"]

Minä uskon, että useimmat ihmiset tarvitsevat jotain muutakin kuin vain tavallisen arkisen elämän ollakseen onnellisia. Haaveet jostakin paremmasta (parempi elintaso, unelmien asunto, parempi kunto tai ulkonäkö), intohimo johonkin asiaan (matkustelu, taide, musiikki, muut harrastukset), halu tehdä hyvää tai toimia paremman maailman luomiseksi, uskonto, omien lasten ja lastenlasten elämän seuraaminen -aika moni ihminen toimii noiden voimalla. Minä olen onnellinen, vaikka meillä on ollut ihan järkyttävän tiukkaa jo monta vuotta miehen työttömyyden takia. Välillä huolet ahdistaa, mutta olen semmoinen perusonnellinen muuten. Kuvataide on minulle semmoinen elämää suurempi asia. Jos on hetkellisesti semmoinen olo, ettei mikään kiinnosta, riittää kun alan miettimään töitä joita haluaisin tehdä tai miettimään muita taidejuttuja. Vapaaehtoistyön pariin aion myös joskus palata, kunhan lapsi tuosta kasvaa. Sen oman elämänsä mielekkyyden joutuu jokainen löytämään itse. Kannattaa miettiä mikä itseä kiinnostaa. Sinä ap pohdit kovasti maailman tilaa, oletko ajatellut, että voisit yrittää vaikuttaa niihin asioihin? Tiedän kyllä, että peli on jokseenkin menetetty, kun kuluttaminen on niin järjetöntä, mutta silti...

t:Kukkanen

[/quote]

Tämäkin ihan sikahyvä vastaus. Vahvistuu usko ihmiseen näitä lukiessa :). 

Ap

[/quote]

Hei Ap, jos taloudellinen menestys ja materia ei sinua kiinnosta, vaan asioiden merkitys.. niin perusta yritys. Vaikka sosiaalinen yritys jonka ideana on työllistää heitä, joita muut eivät työllistä.. ja tarjota palveluja heille, jotka niitä tarvitseva. Kultakaivos sellainen yritys tuskin olisi, mutta mukana oleville ihmisille se voisi olla tosi merkityksellinen, ja sinulle ehkä tarjota sekä työn että toimeentulon joka sinulla nytkin on. Elämäsi ei olisi tylsää, vaan olisit monille tärkeä ihminen. Liian paljon julkisuudessa valitellaan, että pitäisi olla mielenkiintoisia tehtäviä ja hyviä työpaikkoja, taide-elämää, kohtaamispaikkoja ihmisille.. entä jos tekisimme sen mielenkiintoisen elämän itse?

t. Itsekin yrittäjä (erakkoluonne, perheetön minäkin)

[/quote]

Kiitos. Tosi ihana idea. <3 Olen kyllä ajatellutkin auttaa köyhiä ja vähäosaisia ihmisiä. Mutta todennäköisesti vähän halvemman yksityisvastaanoton kautta tai kirjoittamalla artikkeleita. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:54"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:48"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:44"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:35"]

Ei sitä voi kukaan ulkopuolinen sanoa mistä juuri sinun tuollainen olosi johtuu. Ei siinä auta kuin tarkkailla niitä omia tuntemuksia ja ajatuksia asian tiimoilta, kysellä sisimmältään mikä harmittaa tai mitä puuttuu. 

Tuollaisessa iässä on aika tavallista sekin että on pettynyt ihan siihen että tässäkö se elämä nyt oli, ei mitään tämän ihmeellisempää. Mukaan voi hiipiä myös vanhenemiseen ja elämän supistumiseen liittyviä huolia tyyliin nyt on uuden ja hienon aika ohi, tätä samaa tämä tulee olemaan jatkossa paitsi terveys ja ulkonäkö rapistuu jne. 

Toisaalta on niitä ihan erilaisiakin henkilökohtaisia syitä tuollaiseen oloon. Itselläni vähän vaille neljääkymppiä tuli myös epämääräinen ahdistus, joka johti hengelliseen etsintään, ja minä tajusin kaivanneeni juuri sitä hengellistä ulottuvuutta elämääni, että minulle ei enää hyväkään pelkkä aineellinen elämä riittänyt. 

[/quote]

Aineellinen ulottuvuus ei ole kiinnostanut minua enää vuosiin, mutta kuvaat täydellisesti tuon mahdollisen pettymyksen elämään ja elämän supistumisen pelon. Toisaalta olen jo elänyt paljon ja itselleni totuudellisena. Tunnen itseni melko hyvin. Voi olla, että laajempi yhteiskunnallinen tilanne pelottaa minua ja tietynlainen jatkuva epävarmuus siitä, ettei koskaan voi vain asettua aloilleen tyytyväisenä, vaan aina pitää jotenkin kehittyä ja kilpailla. Elämällä ei ikään kuin ole varmaa perustaa nyky-yhteiskunnassa, mikä voi aiheuttaa alitajuista levottomuutta.

Lisään vielä, että syön kyllä vitamiineja, rautalisää ja olen kolesterolin takia tarkka ruokavaliosta. Ruokavalio on tarkistettu ravintoterapeutin kanssa.

Mutta joo, ehkä en osaa kuvitella itseäni hengellisenä, mutta jotain suurempaa toivoisin kokevani kuin tämä oravanpyörässä pyöriminen on. En vain tiedä mitä.

Ap

[/quote]

Itse olen täysin vapautunut kaikenlaisista haluista kehittyä ja kilpailla. Olla möllöttelen vaan vailla huolta huomisesta ja olen onnellinen kuin sika pienenä :) Teen jopa varsin vaativaa työtä josta en itsessään pidä, mutta hetki kerrallaan yhteen asiaan keskittyen se on ihan jees, kun ei mieti tulevaa eikä mennyttä. 

Mulle tuo hengellisyys ei ole mitään perinteistä uskonnollisuutta. Enemmän sellaista Eckhart Tolle-tyyppistä perinteisiin sitoutunutta, kokemuksellista hengellisyyttä kuin sitä että olisin omaksunut jonkun uskonnon tai perinteen älylliset uskomukset. Siihen en pystynyt vaikka olisin toivonutkin ehkä, että voisin semmoisen helpon lapsenuskon löytää vaikka kristinuskon parista. En vaan pystynyt uskomaan niitä väittämiä siksi kun joku sanoo. Mutta hiljaisuus, meditaatio, keskittyminen hetkeen, ne veivät yksilölliseen, kokemukselliseen henkisyyteen tai hengellisyyteen.

[/quote]

Kuulostaa hyvin tutulta, mutta voiko tuollainen tuoda muassaan jonkin täyttymyksen vai odotanko elämältä liikaa? Tolle on minullekin tuttu kirjailija. 

Haluaisin saavuttaa seestyneisyyden, joka olisi mahdollisimman pysyvä. Mutta voiko ihminen tuudittautua jonkinlaiseen turvallisuuden tunteeseen nyky-yhteiskunnassa? Pelkään, että pitäisi koko ajan olla valppaana ja jotenkin varmistella tulevaa. 

Ap

[/quote]

Kyllä se voi tuoda täyttymyksen, minulle on tuonut, aina läsnä olevan rauhan ja merkityksen tunteen. Mutta se tulee paradoksaalisesti sen kautta, että luopuu kaikesta älyllisestä rauhan tai merkityksen tai onnen etsinnästä. Suostuu vaan olemaan hetkessä ja katselemaan kaikkea sisällään ja ulkopuolellaan, ei vastusta edes ahdistusta tai surua silloin jos hetkessä sattuu olemaan sellaisia, vaan ottaa ne vastaan yhtä tervetulleina vieraina kuin ilon tai onnenkin. 

Itse olen alkanut konkreettisesti kokea olevani yhtä kaikessa läsnä olevan Hengen, jota voi vaikka Jumalaksikin sanoa, kanssa. Miten minulta voisi koskaan puuttua mitään jos olen sen saman voiman ilmentymä, joka saa vuodenajat tulemaan ajallaan ja kaiken koko maailmassa toimimaan kuten ne toimii? Se on valtavan luova voima ja minulla on syvä luottamus siihen että aina kun tarvitsen jotain, se tulee minulle. Tavalla tai toisella se tulee, mutta ilman että minun tarvitsee murehtia sitä. Työtä minun voi kyllä tarvia tehdä sen eteen.

Usein vedotaan siihen "katsokaa taivaan lintuja, eivät ne kylvä eivätkä kerää varastoon", ja se on totta, etteivät ne murehdi talvea ja laita varastoon, mutta eivät ne myöskään odota passiivisena oksalla ja odota että ruokaa putoaa suuhun vaan lennähtelevät ympäriinsä etsimässä ruokaa. Ilman huolta, mutta silti aktiivisina ja työtä tehden. Tämä on myös oma asenteeni.

up

Mihin tai keneen peilaat omaa elämääsi ja itseäsi?
Mitä omastasi pitäisi menettää (terveys, työ, parisuhde tms.) jotta kokisit, että olit onnellisempi nyt eli ennen menetystä?
Mitä haluat lisää kokeaksesi tyytyväisyyttä, syvempiä tunteita, voimakkaampia elämyksiä, vaihtelevempia elämäntapahtumia?
n43

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:25"]

Mihin tai keneen peilaat omaa elämääsi ja itseäsi? Mitä omastasi pitäisi menettää (terveys, työ, parisuhde tms.) jotta kokisit, että olit onnellisempi nyt eli ennen menetystä? Mitä haluat lisää kokeaksesi tyytyväisyyttä, syvempiä tunteita, voimakkaampia elämyksiä, vaihtelevempia elämäntapahtumia? n43

[/quote]

Hyviä kysymyksiä. Työni ei sovi minulle, mutta nykytilanteessa ei ole kauheasti valinnanvaraa, ja jotenkin en usko, että mikään työ välttämättä muuttaisi minua sen onnellisemmaksi. On tullut jo kokeiltua kymmeniä. Parisuhdetta minulla ei ole, koska olen erakko. Parasta ystävääni kyllä kaipaan, mutta hän asuu toisessa kaupungissa, eikä asialle mahda mitään. Paremmassa fyysisessä kunnossa voisin toki olla, mutta en ole mikään lihava nytkään. Ehkä haluaisin olla vähän vapaampi kuin nyt olen. Tällä hetkellä elämä on enemmänkin suorittamista "yleisesti hyväksyttyjen kriteerien" mukaan, mutta en tiedä, johtaisiko irtiotto tavallisesta elämästä mihinkään rakentavaan. Ehkä minun on vaikea hahmottaa mikä tai mitkä olisivat asioita, jotka voisivat tuottaa jonkinlaista pysyvää onnellisuutta. 

Ap

Verensokerit sekaisin, aiheuttaa juuri tuollaista epämääräistä vitutusta.

Ei sitä voi kukaan ulkopuolinen sanoa mistä juuri sinun tuollainen olosi johtuu. Ei siinä auta kuin tarkkailla niitä omia tuntemuksia ja ajatuksia asian tiimoilta, kysellä sisimmältään mikä harmittaa tai mitä puuttuu. 

Tuollaisessa iässä on aika tavallista sekin että on pettynyt ihan siihen että tässäkö se elämä nyt oli, ei mitään tämän ihmeellisempää. Mukaan voi hiipiä myös vanhenemiseen ja elämän supistumiseen liittyviä huolia tyyliin nyt on uuden ja hienon aika ohi, tätä samaa tämä tulee olemaan jatkossa paitsi terveys ja ulkonäkö rapistuu jne. 

Toisaalta on niitä ihan erilaisiakin henkilökohtaisia syitä tuollaiseen oloon. Itselläni vähän vaille neljääkymppiä tuli myös epämääräinen ahdistus, joka johti hengelliseen etsintään, ja minä tajusin kaivanneeni juuri sitä hengellistä ulottuvuutta elämääni, että minulle ei enää hyväkään pelkkä aineellinen elämä riittänyt. 

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:23"]

up

[/quote]

http://keskustelu.suomi24.fi/t/11356335

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:20"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 18:42"]

Minä uskon, että useimmat ihmiset tarvitsevat jotain muutakin kuin vain tavallisen arkisen elämän ollakseen onnellisia. Haaveet jostakin paremmasta (parempi elintaso, unelmien asunto, parempi kunto tai ulkonäkö), intohimo johonkin asiaan (matkustelu, taide, musiikki, muut harrastukset), halu tehdä hyvää tai toimia paremman maailman luomiseksi, uskonto, omien lasten ja lastenlasten elämän seuraaminen -aika moni ihminen toimii noiden voimalla. Minä olen onnellinen, vaikka meillä on ollut ihan järkyttävän tiukkaa jo monta vuotta miehen työttömyyden takia. Välillä huolet ahdistaa, mutta olen semmoinen perusonnellinen muuten. Kuvataide on minulle semmoinen elämää suurempi asia. Jos on hetkellisesti semmoinen olo, ettei mikään kiinnosta, riittää kun alan miettimään töitä joita haluaisin tehdä tai miettimään muita taidejuttuja. Vapaaehtoistyön pariin aion myös joskus palata, kunhan lapsi tuosta kasvaa. Sen oman elämänsä mielekkyyden joutuu jokainen löytämään itse. Kannattaa miettiä mikä itseä kiinnostaa. Sinä ap pohdit kovasti maailman tilaa, oletko ajatellut, että voisit yrittää vaikuttaa niihin asioihin? Tiedän kyllä, että peli on jokseenkin menetetty, kun kuluttaminen on niin järjetöntä, mutta silti...

t:Kukkanen

[/quote]

Tämäkin ihan sikahyvä vastaus. Vahvistuu usko ihmiseen näitä lukiessa :). 

Ap

[/quote]

Hei Ap, jos taloudellinen menestys ja materia ei sinua kiinnosta, vaan asioiden merkitys.. niin perusta yritys. Vaikka sosiaalinen yritys jonka ideana on työllistää heitä, joita muut eivät työllistä.. ja tarjota palveluja heille, jotka niitä tarvitseva. Kultakaivos sellainen yritys tuskin olisi, mutta mukana oleville ihmisille se voisi olla tosi merkityksellinen, ja sinulle ehkä tarjota sekä työn että toimeentulon joka sinulla nytkin on. Elämäsi ei olisi tylsää, vaan olisit monille tärkeä ihminen. Liian paljon julkisuudessa valitellaan, että pitäisi olla mielenkiintoisia tehtäviä ja hyviä työpaikkoja, taide-elämää, kohtaamispaikkoja ihmisille.. entä jos tekisimme sen mielenkiintoisen elämän itse?

t. Itsekin yrittäjä (erakkoluonne, perheetön minäkin)

[/quote]

Kiitos. Tosi ihana idea. <3 Olen kyllä ajatellutkin auttaa köyhiä ja vähäosaisia ihmisiä. Mutta todennäköisesti vähän halvemman yksityisvastaanoton kautta tai kirjoittamalla artikkeleita. 

Ap
[/quote]
Kannustettava ajatus! Minkälainen yksitysvastaanottosi voisi olla?
Yrityksen perustaminen tai artikkelien kirjoittaminen voi tosin ajan kanssa jäädä liian yksisuuntaiseksi ilman riittävää vuorovaikutusta ja sitä kautta syntyvästä merkityksellisyyden tunteesta; maailmahan on täynnä sanoja jo valmiiksi ja artikkelin voisi kirjoittaa joku muukin, ammattiakin voi harjoittaa myös toinen asiansa osaava.
Ehkä sinun olisi löydettävä jotain sellaista josta todella koet, ettei kukaan toinen voisi tehdä asiaa puolestasi juuri siten kuin sinä teet, ainakaan juuri sillä hetkellä. Sinussa voi olla jokin - ja varmasti onkin - ominaisuus josta voit ammentaa muille ja jopa muuttaa siten jonkun ihmisen elämän.
Voisitko ajatella jopa kehitysaputyöhön lähtemistä ulkomaille - olethan vapaa perhevastuista. Se vaatisi erakkoluonteestasi vapautumista, mutta juuri itsensä likoon laittaminen, ponnisteleminen ja tietynlainen uhrautuvuus muiden vuoksi on osa sitä, että voi tuntea itsensä merkitykselliseksi.
Jos kaikki on nyt sinulle ikäänkuin liian helppoa, olisi kenties astuttava ulos mukavuusalueeltasi muiden vuoksi. Toki sinulla olisi itsekäs tarkoitusperä, mutta siinä ei ole mitään kyseenalaista, olethan itse havainnut, ettei nykyinen oman elämäsi ympärillä pyörivä tavoitteeton malli tunnu enää tyydyttävältä.
n43

" Se vaatisi erakkoluonteestasi vapautumista, mutta juuri itsensä likoon laittaminen, ponnisteleminen ja tietynlainen uhrautuvuus muiden vuoksi on osa sitä, että voi tuntea itsensä merkitykselliseksi. "

Tästä olen muuten täysin eri mieltä. Ei aina vaadi muiden vuoksi uhrautumista tai erakkoluonteesta luopumista, että löytää merkityksen tunteen elämäänsä. Itse olen äärierakko, enkä muuta halua olla. Silti tunnen oloni merkitykselliseksi vain koska olen. Olen vaan luopunut kyselemästä merkityksiä. Ei voikukat tai ketut tai koiratkaan sellaisia kysele, ne vaan elää ja nauttii elämästä. Miksi ihmisenkään pitäisi?

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:35"]

Ei sitä voi kukaan ulkopuolinen sanoa mistä juuri sinun tuollainen olosi johtuu. Ei siinä auta kuin tarkkailla niitä omia tuntemuksia ja ajatuksia asian tiimoilta, kysellä sisimmältään mikä harmittaa tai mitä puuttuu. 

Tuollaisessa iässä on aika tavallista sekin että on pettynyt ihan siihen että tässäkö se elämä nyt oli, ei mitään tämän ihmeellisempää. Mukaan voi hiipiä myös vanhenemiseen ja elämän supistumiseen liittyviä huolia tyyliin nyt on uuden ja hienon aika ohi, tätä samaa tämä tulee olemaan jatkossa paitsi terveys ja ulkonäkö rapistuu jne. 

Toisaalta on niitä ihan erilaisiakin henkilökohtaisia syitä tuollaiseen oloon. Itselläni vähän vaille neljääkymppiä tuli myös epämääräinen ahdistus, joka johti hengelliseen etsintään, ja minä tajusin kaivanneeni juuri sitä hengellistä ulottuvuutta elämääni, että minulle ei enää hyväkään pelkkä aineellinen elämä riittänyt. 

[/quote]

Aineellinen ulottuvuus ei ole kiinnostanut minua enää vuosiin, mutta kuvaat täydellisesti tuon mahdollisen pettymyksen elämään ja elämän supistumisen pelon. Toisaalta olen jo elänyt paljon ja itselleni totuudellisena. Tunnen itseni melko hyvin. Voi olla, että laajempi yhteiskunnallinen tilanne pelottaa minua ja tietynlainen jatkuva epävarmuus siitä, ettei koskaan voi vain asettua aloilleen tyytyväisenä, vaan aina pitää jotenkin kehittyä ja kilpailla. Elämällä ei ikään kuin ole varmaa perustaa nyky-yhteiskunnassa, mikä voi aiheuttaa alitajuista levottomuutta.

Lisään vielä, että syön kyllä vitamiineja, rautalisää ja olen kolesterolin takia tarkka ruokavaliosta. Ruokavalio on tarkistettu ravintoterapeutin kanssa.

Mutta joo, ehkä en osaa kuvitella itseäni hengellisenä, mutta jotain suurempaa toivoisin kokevani kuin tämä oravanpyörässä pyöriminen on. En vain tiedä mitä.

Ap

up