Koulukiusaaminen vaikuttaa elämään pitkän ajan kuluttua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaamisesta on tehty ihan liian suuri numero. Normaali osa nuoruutta. Jotkut traumatisoituu ja toiset ei ihan kuten monesta muustakin asiasta. Nykyään ollaan liian herkkiä.

Jotkut ihmistyypit oikein kerjää olemuksellaan tulla kiusatuksi.

Toisaalta jos on itse sössinyt asiansa niin sitä voi perustella sillä että on joskus tullut kiusatuksi. Jos ei huvita työelämä tai haluaa linnottautua kotiinsa pelailemaan tai juomaan niin statuksella "kiusattu" sataa sympatiaa.

Lapsen hyväksikäytöstä on tehty ihan liian suuri numero. Normaali osa nuoruutta. Jotkut traumatisoituu ja toiset ei ihan kuten monesta muustakin asiasta. Nykyään ollaan liian herkkiä.

Jotkut ihmistyypit oikein kerjää olemuksellaan tulla hyväksikäytetyksi.

Toisaalta jos on itse sössinyt asiansa niin sitä voi perustella sillä että on joskus tullut hyväksikäytetyksi. Jos ei huvita työelämä tai haluaa linnottautua kotiinsa pelailemaan tai juomaan niin statuksella "hyväksikäytetty" sataa sympatiaa.

t. normaali empatiakyky

Tuo nyt on huomattavasti selkeämpi rikos kuin mikään kiusaaminen. On hyväksikäytettyjen halventamista verrata niitä koulukiusattuihin.

Kiusaaminen voi hyvin olla rikos, siitä ei vain välitetä. Esim. vaatteiden repiminen pois ja sitä seuraava pahoinpitely ja pahoinpitelyvideon levittely ovat rikoksia, mutta koulussa vain kiusaamista. Sinä halvennat kaikkia rikoksen uhreja inisemällä rikoksen tapahtumapaikasta, aivan kuin uhreilla ei olisi oikeutta traumatisoitua kokemastaan ilman sinun pyhää hyväksyntääsi.

Entäpä teräaseella uhkailu, tupakansavun puhaltaminen silmille, päälle sylkeminen, fyysinen pahoinpitely? Ovatko ne vain viatonta koulukiusaamista, jota jokainen kohtaa elämänsä aikana, vai silkkaa väkivaltaa?

Meidän lapsen koulukiusaaminen meni poliisille. Siellä ei ollut sellaista käsitettä kuin koulukiusaaminen rikosnimikkeenä vaan ne olivat pahoinpitely tai lievä pahoinpitely teon mukaan. Asioiden oikeilla nimillä kaunistelematta. Koulukiusaamista vuosien ajan, nämä rikosnimikkeet kertovat minkälaista "kiusaamista".

Apua pitää hakea kun sitä on saatavilla. Nyt on lakimuutos tullut voimaan että rehtoreiden pitää ilmoittaa koulussa tapahtuneesta väkivallasta poliisille. Ilmoittaminen ei ole enää vanhempien vastuulla.  Toivottavasti tämä muutos saisi muutosta aikaan että kiusatut saisivat paremmin apua. 

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen hakeutumaan psykoterapiaan, ap. Minä kävin yli nelikymppisenä kolmen vuoden psykoterapian ja se kannatti. Elämäni on helpottunut todella paljon.

Kysehän ei ole tietoisesta vellomisesta vanhoissa asioissa, vaan kyse on sosiaalisen elämän vaikeuksista. Kun joutuu kokemaan traumatisoivia tilanteita herkässä iässä eli murrosiässä, siitä jää vahva jälki aivoihin. Murrosiässä olisi tarkoitus irtautua omista vanhemmista ja samaistua vahvasti oman ikäiseen vertaisryhmään. Kun joutuukin hyljeksityksi vertaisryhmässään, se jättää vahvan ulkopuolisuuden tunteen ja vaikuttaa voimakkaasti itsetuntoon ja luottamukseen toisia ihmisiä kohtaan. Tätä ei ymmärrä, jos ei ole itse kokenut.

Minä samaistuin vertaisryhmään koulun ulkopuolella. Se oli tosi tärkeää. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin ymmärsin olleeni sielläkin hyljeksitty. Mulla on ollut siltä ajalta hyviä muistoja, jotka nyt ovat sekoittuneet vähemmän hyvien kanssa. Harmillista.

Kouluaikoina huomasin että koulukiusaajat olivat naistenmiehiä, koulukiusatuilla ei ollut koskaan.