Mun elämästä ei tuu mitään.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:45"]Vaihda asennetta. Kaikki nuo luettelemasi asiat ovat tuttuja meille muillekin, mutta kyse on siitä miten asennoidut niihin. Ei kannata stressata mitättömistä asioista. 
[/quote]
Vastoinkäymisiä on ollut niin paljon, että kiintiö on vaan tullu täyteen. Vaikka yritän tietoisesti muuttaa asennetta, hermosto vaan reagoi tietyllä tavalla. Kun asiat ei suju, purskahdan itkuun, lyön hanskat tiskiin enkä jaksa enää yrittää. Tätä tapahtuu niin paljon, ettei sitä osaa kuvitella. Tottakai kaikille joskus sattuu kömmähdyksiä mutta kun päivät päästään on vaan sarja epäonnistumisia niin siinä tulee halu jäädä vaan makaamaan kun kaikki yritykset on tuhoon tuomittuja.
ap

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:37"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:27"]Mitä on tapahtunut? [/quote] Monet pienet arkijutut menee pieleen: leivonnaiset palaa uuniin, tekemäni ruoka ei maistu millekään, koneeseen joutunu paperi sotkee pyykit, tärkeät tavarat on aina hukassa. Nää on näitä arjen vastoinkäymisiä, joita mulle tapahtuu ihan koko ajan. Tuntuu että epäonnistun asioissa useammin kuin onnistun. . Tän lisäksi oon pitkään ollu työtön ja suunnitellut omaa yritystä. Ajattelin nyt vähän laittaa asioita eteenpäin ja tutkin netistä yrityksen perustamista. Mulla on ollu mielessä mm. nimi ja logo. Aattelin siinä googletellessa vielä tarkistaa että onhan nimi vielä vapaa (aiemmin kun katsoin niin oli). Eipä se enää ollut! Sen oli lisäksi ottanut yritys jonka toimiala on niin lähellä että on käytännössä kilpailija. Mulla ei siis onnistu TÄMÄKÄÄN. En ikinä pääse jaloilleni. Oon lopun ikäni masentunut ja toivon vaan kuolevani, koska en jaksa tätä paskaa.

[/quote]

Onkos tämä kilpailija samalla paikkakunnalla?  Mitä jos etäisyyttä vaikka 876 km? Etsi uusi nimi, rakenna uusi logo ja mieti onko sinusta tuolla jo etukäteen lannistuneella asenteella yrittäjäksi. Palaneille pullille itse nauraisin.
[/quote]
Tähän alan uskoa itsekin ettei minusta ole yrittäjäksi.
ap

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:45"]Vaihda asennetta. Kaikki nuo luettelemasi asiat ovat tuttuja meille muillekin, mutta kyse on siitä miten asennoidut niihin. Ei kannata stressata mitättömistä asioista.  [/quote] Vastoinkäymisiä on ollut niin paljon, että kiintiö on vaan tullu täyteen. Vaikka yritän tietoisesti muuttaa asennetta, hermosto vaan reagoi tietyllä tavalla. Kun asiat ei suju, purskahdan itkuun, lyön hanskat tiskiin enkä jaksa enää yrittää. Tätä tapahtuu niin paljon, ettei sitä osaa kuvitella. Tottakai kaikille joskus sattuu kömmähdyksiä mutta kun päivät päästään on vaan sarja epäonnistumisia niin siinä tulee halu jäädä vaan makaamaan kun kaikki yritykset on tuhoon tuomittuja. ap

[/quote]

Malliesimerkki suomalaisesta sisusta.  Rukkaset naulaan ja makaamaan.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:48"]Entä jos etsit ihan perustöitä, vaikka sitten kassalle? Se pakottasi jotenkin rytmittämään elämää ja voisi piristää sen verran että saat energiaa muuhunkin? :)
[/quote]
Järkevin neuvo pitkiin aikoihin. Olisin mielelläni kaupan kassalla mutta mitenhän sinne pääsee ilman koulutusta?
ap

Kyllä niiden paskojen vastoinkäymisien kanssa oppii elämään. Itsekin olen niin kömpelö ja huonomuistinen, että koko ajan sattuu jotakin... Kukaan ei ymmärrä, että mä en vaan osaa, mä en vaan muista. Itsekin olen eristäytynyt aika hyvin, mutta yritän edes itse olla itselleni armollinen, vaikka muut ei ole. Tämmönen paska mä vaan olen, mutta silti pitää aina yrittää ja yrittää.

Ja tiedätkö mitä? Mulla ei ruoatkaan ole enää palaneet, kun ehkä muutaman kerran vuodessa! Vinkkeinä voisi antaa, että ei kannata yrittää liian montaa asiaa samaan aikaan. On tylsää, ja säälittävän kuuloista, että aikuinen ihminen opettee perusasioita kuten pyykinpesu tai ruoanlaitto ilman ruoan palamista, mutta minkäs sille voi? :/ Elämä sujuu edes jotenkuten, jos laittaa kaiken energian vain muutamaan asiaan, ja unohtaa kaiken muun. En tiedä, tuleeko minunkaan paskaelämästä ikinä mitään, mutta ainakin olen tässä n. kymmenessä vuodessa oppinut olemaan polttamatta ruokani (yleensä). Lisäksi olen oppinut olemaan hermostumatta niin paljon, ja nyt olen oppimassa että tunteet ovat vain tunteita, niiden ei kannata antaa ottaa valtaa.

Mä uskon, että säkin voit oppia, mutta helppoa se ei ole. Etkä varmaan koskaan ole samanveroinen muiden kanssa, ainakaan mä en tunne koskaan sellaiseksi tulevani... Ei ne ymmärrä, miksi 31-vuotias ei vieläkään osaa pestä pyykkiään, vaikka on tehnyt sitä jo lapsesta asti. En ymmärrä minäkään...

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:50"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:34"]Soita vaikka äidille :)
[/quote]
Siitä ei oo mitään hyötyä. Sitten meitä on kaksi, joilla on paha mieli.

ap
[/quote]

Jakamalla suru puolittuu :)
[/quote]
Ei mun äidin kanssa. Se huokailee puhelimeen että miten hän voi sieltä kaukaa auttaa. Ja toden totta: ei mitenkään. Eihän mua muutenkaan kukaan ulkopuolinen voi auttaa. Itsestähän se onni pitää löytää, mutta nyt se on kadoksissa, kuten myös sisu ja elämänhalu.
ap

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:58"]Kyllä niiden paskojen vastoinkäymisien kanssa oppii elämään. Itsekin olen niin kömpelö ja huonomuistinen, että koko ajan sattuu jotakin... Kukaan ei ymmärrä, että mä en vaan osaa, mä en vaan muista. Itsekin olen eristäytynyt aika hyvin, mutta yritän edes itse olla itselleni armollinen, vaikka muut ei ole. Tämmönen paska mä vaan olen, mutta silti pitää aina yrittää ja yrittää.

Ja tiedätkö mitä? Mulla ei ruoatkaan ole enää palaneet, kun ehkä muutaman kerran vuodessa! Vinkkeinä voisi antaa, että ei kannata yrittää liian montaa asiaa samaan aikaan. On tylsää, ja säälittävän kuuloista, että aikuinen ihminen opettee perusasioita kuten pyykinpesu tai ruoanlaitto ilman ruoan palamista, mutta minkäs sille voi? :/ Elämä sujuu edes jotenkuten, jos laittaa kaiken energian vain muutamaan asiaan, ja unohtaa kaiken muun. En tiedä, tuleeko minunkaan paskaelämästä ikinä mitään, mutta ainakin olen tässä n. kymmenessä vuodessa oppinut olemaan polttamatta ruokani (yleensä). Lisäksi olen oppinut olemaan hermostumatta niin paljon, ja nyt olen oppimassa että tunteet ovat vain tunteita, niiden ei kannata antaa ottaa valtaa.

Mä uskon, että säkin voit oppia, mutta helppoa se ei ole. Etkä varmaan koskaan ole samanveroinen muiden kanssa, ainakaan mä en tunne koskaan sellaiseksi tulevani... Ei ne ymmärrä, miksi 31-vuotias ei vieläkään osaa pestä pyykkiään, vaikka on tehnyt sitä jo lapsesta asti. En ymmärrä minäkään...
[/quote]
Fiksuja ajatuksia.
ap

Mä tahtoisin kyllä auttaa sua. Ymmärrän niin miltä toi tuntuu.

t.5/26

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 18:05"]Mä tahtoisin kyllä auttaa sua. Ymmärrän niin miltä toi tuntuu.

t.5/26
[/quote]
Kiitos. Olet ystävällinen.

Minusta yrityksen perustaminen tässä vaiheessa (masennustasi) ei ole järkevää. Yrityksen perustaminen, nostaminen ja ylläpitäminen vaatii paljon enemmän henkisiä voimia ja itseluottamusta kuin "normaali" elämä. Jos sinusta tuntuu, että kaikki pikkuasiatkin kaatuvat päällesi, niin sinulla ei ole nyt tarvittavia voimia ja itseluottamusta yrittämiseen. Yritä hankkia joku palkkatyö nyt, ja kun olet paremmassa kunnossa henkisesti niin palaat yritysideaan ja alat viemään sitä eteenpäin. 

En halua olla ilkeä, mutta sanon vain sen minkä jonkun olisi jo pitänyt sanoa sinulle. Sinulla ei ole nyt tarvittavia (henkisiä) resursseja yrityksen perustamiseen. Aloita elämäsi korjaaminen pienestä, ja siirry sitten isoihin asioihin kun voimasi riittävät. Jos tuossa mielentilassa lähet yrittämiseen, niin voit pahimmillaan aiheuttaa itsellesi hyvin kauaskantoisia taloudellisia ongelmia.

Yrityksen perustaminen vaatii positiivisen asenteen. Tutustu flyladyyn. Ihana tyyppi netissä, joka auttaa kotiin liittyvässä elämän hallinnassa. Suosittelen kokeilemaan, et menetä mitään, paitsi ehkä sen synkän henk. koht. sadepilven jota ylläsi kannat. Ajan myötä ja hiljalleen.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:30"]

Hae apua! Asiat ei yleensä ole niin synkkiä kuin miltä ne tuntuu. Soittoa terveyskeskukseen tai läheiselle. NYT!

[/quote]

Mitäs jos aapeella ei ole läheisiä? 

Ap, kuulostaa ihan mun elämältä. Nytkin itken sängynpohjalla että pitäisikö tehdä itsemurha, kun en vaan pärjää missään ja kaikki menee päin seiniä. Sain tänä vuonna aikuisena ADHD-diagnoosin, joka selittää haahuiluani ja säätämistäni aika paljon. En vaan oikein tiedä miten tästä pitäisi mennä eteenpäin kun ei toi terapia tunnu auttavan. Mutta tsekkaa jos tuo ADHD sopisi suhun, jos vaikka lääkitys auttaisi.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 18:30"]Minusta yrityksen perustaminen tässä vaiheessa (masennustasi) ei ole järkevää. Yrityksen perustaminen, nostaminen ja ylläpitäminen vaatii paljon enemmän henkisiä voimia ja itseluottamusta kuin "normaali" elämä. Jos sinusta tuntuu, että kaikki pikkuasiatkin kaatuvat päällesi, niin sinulla ei ole nyt tarvittavia voimia ja itseluottamusta yrittämiseen. Yritä hankkia joku palkkatyö nyt, ja kun olet paremmassa kunnossa henkisesti niin palaat yritysideaan ja alat viemään sitä eteenpäin. 

En halua olla ilkeä, mutta sanon vain sen minkä jonkun olisi jo pitänyt sanoa sinulle. Sinulla ei ole nyt tarvittavia (henkisiä) resursseja yrityksen perustamiseen. Aloita elämäsi korjaaminen pienestä, ja siirry sitten isoihin asioihin kun voimasi riittävät. Jos tuossa mielentilassa lähet yrittämiseen, niin voit pahimmillaan aiheuttaa itsellesi hyvin kauaskantoisia taloudellisia ongelmia.
[/quote]
Olet varmaankin aivan oikeassa. Olen ollut pitkään työttömänä enkä halua enää tehdä sitä työtä johon aikoinaan kouluttauduin. Mikään työ ei ole tuntunut kiinnostavalta kunnes keksin työn yritysidean erään harrastuksen kautta. Voi kuitenkin olla ettei henkiset voimavarani riitä nyt siihen (ehkä ei osaaminenkaan). Kaupankassaehdotus tuntui ihan passelilta. Tai sitten joku todella aivot narikassa liukuhihnatyö. Kunhan vain kävisi kodin ulkopuolella tekemässä JOTAIN. En vain tiedä miten tuollaiseen työhön pääsee. Kassalla pitää ilmeisesti olla jokin koulutus ja mol.fi:ssa ei oikein ole mitään puuduttavaa tylsää ja helppoa liukuhihnan vahtimista, mihin nyt tunnen kykeneväni.
ap

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 18:38"]Yrityksen perustaminen vaatii positiivisen asenteen. Tutustu flyladyyn. Ihana tyyppi netissä, joka auttaa kotiin liittyvässä elämän hallinnassa. Suosittelen kokeilemaan, et menetä mitään, paitsi ehkä sen synkän henk. koht. sadepilven jota ylläsi kannat. Ajan myötä ja hiljalleen.
[/quote]
Pitää varmaan kokeilla.
ap

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 18:46"]Ap, kuulostaa ihan mun elämältä. Nytkin itken sängynpohjalla että pitäisikö tehdä itsemurha, kun en vaan pärjää missään ja kaikki menee päin seiniä. Sain tänä vuonna aikuisena ADHD-diagnoosin, joka selittää haahuiluani ja säätämistäni aika paljon. En vaan oikein tiedä miten tästä pitäisi mennä eteenpäin kun ei toi terapia tunnu auttavan. Mutta tsekkaa jos tuo ADHD sopisi suhun, jos vaikka lääkitys auttaisi.
[/quote]
Olen itse asiassa pohtinut Add:n mahdollisuutta. Kaikenlainen ylivilkkaus ja energisyys on kaukana minusta, mutta keskittymisen ja tarkkaavaisuuden vaikeutta selvästi on.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 19:10"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 18:46"]Ap, kuulostaa ihan mun elämältä. Nytkin itken sängynpohjalla että pitäisikö tehdä itsemurha, kun en vaan pärjää missään ja kaikki menee päin seiniä. Sain tänä vuonna aikuisena ADHD-diagnoosin, joka selittää haahuiluani ja säätämistäni aika paljon. En vaan oikein tiedä miten tästä pitäisi mennä eteenpäin kun ei toi terapia tunnu auttavan. Mutta tsekkaa jos tuo ADHD sopisi suhun, jos vaikka lääkitys auttaisi.
[/quote]
Olen itse asiassa pohtinut Add:n mahdollisuutta. Kaikenlainen ylivilkkaus ja energisyys on kaukana minusta, mutta keskittymisen ja tarkkaavaisuuden vaikeutta selvästi on.
[/quote]

Minullakaan ei todellakaan ole ylienergisyyttä, päinvastoin olen aivan lopussa lähes koko ajan. Se ylivilkkaus näkyy musta niin, etten jaksa istua pitkillä luennoilla, elokuvissa tms. yli tuntia putkeen. Tai niin että kun olen laittamassa ruokaa, kerään samalla astiat ja jaa pyykkiä lattialla vienpä ne vessaan voisi täyttää pyykkikoneen ja laittaa sen pyörimään, pesuaine loppui niin vienpä samalla roskat etten ole ihan saamaton ja sotkuinen, no nyt kun olen täällä ulkona niin käynpä kaupassa, kaupan pesuainehyllyllä havahdun että ei helvetti se ruoka! Ja tuntuu että kaikki on aina hukassa ja vietän suuren osan päivästä etsien avaimia, lompakkoa, bussikorttia...