Vanhat omakotitalot syrjäseuduilla ovat arvottomia

Appiukolla reistaa muisti ja anoppi tahtoisi muuttaa kaupunkiin muttei tahdo, että talo jää vieraille. Toivoo siis meidän muuttavan siihen!  Lahoon taloon  keskelle metsää, 10 kilsan päähän "kaupungin keskustasta" joka on nykyään pelkkä vitsi: pubi ja kauppa ja kirppis jossa seissyt 20 vuotta samat  vaatteet.  Ala-aste on lakkautusuhan alla,  kirjasto lopetti, pankki lopetti, tk lopetti.. appiukon hyvä ystävä itseasiassa kuoli, kun sai jonkun aivojutun ja appi lähti  kuskaamaan bestistään  lähimpään sairaalaan jonne 22 km, olisi tietysti voinut soittaa ambulanssin mutta tietäähän nämä vanhat jäärät. Vaikka itse  olen terve, pelottaisi asua paikassa jossa ei ole minkäänlaista terveydenhuoltoa! Tai edes apteekkia.

Kaupastakaan turha etsiä mitään erikoisempaa, kuten esim. kauramaitoa. Paikallisille riittävät se halvin kahvi, jauheliha, kalja ja tupakka.  Ja kaikki ostokset juorutaan eteenpäin.

"Keskustan" ulkopuolella ei ole katuvaloja ja tiet ovat huonokuntoisia.  

Aina ahdistaa kun käydään kylässä, sanoin  miehelle että jos sinne muuttaisi niin saisi muuttaa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostaisin syrjäkylältä talon, jos hintapyynnöt olisivat millään tavalla järkeviä. Juuri katselin Pietarsaaresta 70 vuotta vanhaa pientä taloa, jossa öljylämmitys. Kuntotarkastustakaan ei ollut tehty. Hintapyyntö 159t. Just. Ei ihme, että on ollut pitkään myynnissä. Jos tuossakin olisi satatuhatta vähemmän hintaa, varmaan joku ostaisi, esim. minä.

Samalla rahalla saa kuitenkin Tampereelta keskusta-alueelta ihan säälllisen kaksion, jopa kolmion, ja kaikki palvelut priimaa ja kävelyetäisyydellä.

Tampereen keskusta-alueelta ei saa kaksiota alle 200 000 ja sekin on remontin tarpeessa. Itse ostin viime keväänä keskustasta 69 neliön kolmion ja pari viikkoa sitten samasta talosta myytiin samanlainen asunto 270 000. Ratikka nostaa hintoja ja keskustaan on aina tulijoita

"Ratikka nostaa hintoja ja keskustaan on aina tulijoita"

Juuri sen ratikan reitiltä tuli muutettua vallan toiseen kuntaan, eikä todellakaan kiinnosta tulla sinne takaisin edes käymään, laadukas kunnallinen bussiliikenne tuhottiin melko täysin Tampereella, se kuuluisa TKL jonka aikana bussit kulki hyvin ja halvalla. Mutta se on historiaa se, hyvin toimiva liikelaitos piti eu-määräyksestä yhtiöittää ja ratikka romutti loput.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava puheenaihe. Mun vanhemmat osti talon keskeltä korpea, kun olin lapsi. Jouduin käymään kouluni siinä alati pienenevässä kylässä, johon oli mahdotonta saada päteviä opettajia, lääkäreitä ym. koulutettuja ihmisiä. Poliisia ei kylällä ollut ollut vuosikymmeniin ja se oli johtanut "vahvimman oikeuteen". Nykyään se on huumebisneksen kauttakulkupaikka, koska siellä on nollan prosentin mahdollisuus kiinnijäämiseen.

Kun vanha yksin jäänyt äitini lopulta kuolee, talo ja tontti jää meidän lasten harteille. Se on täysin arvoton jo nyt ja siitä on ainoastaan kuluja, jos sen pidämme. Luultavasti järkevintä on kieltäytyä perinnöstä kokonaan, jolloin talo menee valtiolle. Surullista. 

Hajottakaa se talo maan tasalle ja pitäkää pelkkä tontti, tai myykää se. 

Jos on varmaa, ettei sitä taloa kukaan halua ja on vain kustannuksia, niin mitä sitä turhaan seisottamaan siellä?

Talojen purkaminen maksaa aika hiton paljon. Niitä ei saa edes polttaa ja toki vaarana on aina maastopalo. Jos ei ole metsää, niin ei sillä pienellä tontillakaan ole arvoa.

No ei vanhan talon purkaminen nyt kovin montaa tonnia maksa.

Niiden purkajien matkakulut tulee jo aika kalliiksi. Mutta miksi ihmeessä kukaan maksaisi siitä yhtään tonnia? Ei se maapläntti ole edes sen arvoinen.

Maalla on halvempi koneurakoitsiojoita kuin kaupungissa. Rakennuksestahan menee joku pieni kiinetistövero, joten siitä pääsee eroon, kun purkaa töllin pois. Kuntahan voi määrätä purkamaan tai kunnostamaan ränsistyneen tönön. Ei se ole kuin pari tonnia, kun tuollainen vanha talo puretaan pois. Jos viitsii, niin itse sen toki saa purettua vaikka ilmaiseksi, tai saattaa jopa saada myytyä tavaraa ja jää voitolle. Kaupungissa puutaloissa asuvat voivat ostaa vanhat ovet, liedet yms. kun remppaavat uusvanhoiksi omia kotejaan.

Vierailija kirjoitti:

Me ostettiin 220 neliön talo isolla tontilla (peltoa, metsää) jossa myös paljon ulkorakennuksesia kuten laavu, grillikota, autotalli, vanha navetta jossa älyttömästi neliöitä jne reippaasti alle 100 000 eurolla, lopuilla rahoilla voidaan remontoida talo mieleiseksi.

Lapsilla on kouluun tasan 5 km, kyydillä pääsevät. Koulussa on lähes 400 oppilasta ja lukio. Kaikki palvelut 5 km päässä, erikoissairaanhoito 35 km päässä.

Talossa asui vanhempi pariskunta joka lähti asumaan kyläkeskukseen.

Mitä tuohon hintaan saa kaupungissa? Niinpä. Meillä on kaikki ja vähän enemmänkin, mistään ei tarvitse tinkiä.

Kunhan ette joudu irtisanotuksi. Porakaivo kannattaa tehdä, koska lehdessä oli, että kunnilla ei ole rahaa uusia vesiputkia maaseudulla.

Eläkkeellä oman kodin siivouksen joutuu ostamaan siivousyritykseltä, jos omaiset ei siivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa huomaa selkeästi kuka asuu kehäkolmosen sisäpuolella.

Suomen maaseudulla on:

-useita hyväkuntoisia taloja edullisesti.

-paikkoja, jossa kaikki tarvittavat palvelut ovat alle 20 minuutin automatkan päässä.

-palveluita, jotka riittävät tavalliselle lapsiperheelle.

-yleensä rauhallista, mutta jos asut pellon keskellä, niin kyllä kakka voi silloin tällöin haista.

Suomen maaseudulla kuten kaupungissa on huonokuntoisia asuntoja tai taloja, joissa hinta ei kohtaa ostajaa. Mutta ei tarkoita, että kaikki kohteet olisivat luokattomia.

Nimenomaan automatkan päässä. Ilman automatkaa ei ole mitään. Tarkoittaa siis sitä, että kaikki suklaapatukan hakemiset ovat oma operaationsa. Ravintolareissuillakin joutuu tyytymään veteen ruuan kanssa. Loppujen lopuksi se menee siihen, että mihinkään ei huvita lähteä. Kaikilla landella asuvilla tai asuneilla kavereilla on/oli sama tylsä ohjelma: Lauantaiaamuna haetaan prismasta auto täyteen ruokaa ja möllötetään kotona koko viikonloppu. Kaupungissa on omat ongelmansa, mutta todellinen vapaus on ihan eri luokkaa.

Riippuu mitä arvottaa, asun itse tällä hetkellä 15 minuutin kävelymatkan päässä koulusta ja 10 minuutin päästä kaupasta. Teen silti vain yhden kauppareissun viikossa. Muuten aikalailla könnään asunnossani tai ulkoliikuntapaikoilla, vaikka kaupungissa onkin paljon tekimistä.

Tutkiessani etätyötä ja sen vaikutuksia ihmisten elämään oli yksi iso juttu: Hki:ssa työmatkat olivat 45min-2h. Siihen nähden noi 20 minuutin matkat autolla, minkä tahansa palvelun ääreen ei kuulosta pahalta.

Olet aivan oikeassa myös ravintolasta, mutta taas preferenssi juttu. Joidenkin elämää ei alkoholi tahdista. Ja menee taksilla/naapurin kyydissä, jos haluaa lasillisia ottaa.

Ja todellisuudessa taksia ei saa, naapurilta ei kehtaa kysyä eikä se ravintolakaan ole niin hyvätasoinen, että viitsisi nähdä vaivaa. Teatterissa voi käydä muutaman kerran vuodessa kaupungissa ja varata hotellin, mutta onkohan esitys kuitenkaan vaivan arvoista?

Aikuiselle autoilijalle hyvät puolet voi silti kuitata huonot preferensseistä riippuen. Vanhuksilla ja etenkin lapsilla onkin hankalampaa.

Juu riippuu tietysti miten sitä ihmisten kanssa tulee toimeen ja uskaltaako pyytää. Jos ei uskalla, niin se on henkilökohtainen voi voi, eikä varsinaisesti liity maalla asumiseen. Virallinen taksi on järjestynyt aina. On sitten lähtenyt yökerhosta pilkun aikaan tai saapunut bussilla keskustaan ja kukaan ei ole keriinnyt noutamaan. Lapsena ei ollut ollenkaan hankalaa. Naapureista yleensä joku järjestyi viemään.

Eläkeläiset pärjäävät myös yhteisöllisyyden avulla. Itse loppusijoittaisin melkeinpä kaikki kaupunkeihin juurikin niiden palveluiden läheisyyden takia + hissit ja monipuoliset ikäihmisille sopivat liikuntamuodot. Mutta eivät ne lähde kulumallakaan. Olen todennut, että jos joku haluaa kotonansa kuolla ja elää loppuelämänsä maalla, niin sekin on henkilökohtainen voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Appiukolla reistaa muisti ja anoppi tahtoisi muuttaa kaupunkiin muttei tahdo, että talo jää vieraille. Toivoo siis meidän muuttavan siihen!  Lahoon taloon  keskelle metsää, 10 kilsan päähän "kaupungin keskustasta" joka on nykyään pelkkä vitsi: pubi ja kauppa ja kirppis jossa seissyt 20 vuotta samat  vaatteet.  Ala-aste on lakkautusuhan alla,  kirjasto lopetti, pankki lopetti, tk lopetti.. appiukon hyvä ystävä itseasiassa kuoli, kun sai jonkun aivojutun ja appi lähti  kuskaamaan bestistään  lähimpään sairaalaan jonne 22 km, olisi tietysti voinut soittaa ambulanssin mutta tietäähän nämä vanhat jäärät. Vaikka itse  olen terve, pelottaisi asua paikassa jossa ei ole minkäänlaista terveydenhuoltoa! Tai edes apteekkia.

Kaupastakaan turha etsiä mitään erikoisempaa, kuten esim. kauramaitoa. Paikallisille riittävät se halvin kahvi, jauheliha, kalja ja tupakka.  Ja kaikki ostokset juorutaan eteenpäin.

"Keskustan" ulkopuolella ei ole katuvaloja ja tiet ovat huonokuntoisia.  

Aina ahdistaa kun käydään kylässä, sanoin  miehelle että jos sinne muuttaisi niin saisi muuttaa yksin.

Eihän 22km ole matka eikä mikään. Ja jos aletaan minuteissa laskemaan, niin tuollahan on ambulanssi nopeampaa kuin suurten kaupunkien lähiöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostettiin 220 neliön talo isolla tontilla (peltoa, metsää) jossa myös paljon ulkorakennuksesia kuten laavu, grillikota, autotalli, vanha navetta jossa älyttömästi neliöitä jne reippaasti alle 100 000 eurolla, lopuilla rahoilla voidaan remontoida talo mieleiseksi.

Lapsilla on kouluun tasan 5 km, kyydillä pääsevät. Koulussa on lähes 400 oppilasta ja lukio. Kaikki palvelut 5 km päässä, erikoissairaanhoito 35 km päässä.

Talossa asui vanhempi pariskunta joka lähti asumaan kyläkeskukseen.

Mitä tuohon hintaan saa kaupungissa? Niinpä. Meillä on kaikki ja vähän enemmänkin, mistään ei tarvitse tinkiä.

Kunhan ette joudu irtisanotuksi. Porakaivo kannattaa tehdä, koska lehdessä oli, että kunnilla ei ole rahaa uusia vesiputkia maaseudulla.

Eläkkeellä oman kodin siivouksen joutuu ostamaan siivousyritykseltä, jos omaiset ei siivoa.

Kuinka kädetön ajattelit olla eläkeiässä? Isovanhemmat ja isoisovanhemmat ovat ihan itse siivonneet +85 ikävuoteen asti. Siitä joko luonnollisen poistuman kautta pois tai hoitokotiin.

Vierailija kirjoitti:

Arvottomat ja pystyyn mätänevät vanhat talot ei sovi muuhun kuin juhannuskokoiksi. Tuikataan tuli kulman alle ja juhlat pystyyn.

Arvotalo palaa kuumemmalla liekillä ja säästää enemmän kelan tukia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa huomaa selkeästi kuka asuu kehäkolmosen sisäpuolella.

Suomen maaseudulla on:

-useita hyväkuntoisia taloja edullisesti.

-paikkoja, jossa kaikki tarvittavat palvelut ovat alle 20 minuutin automatkan päässä.

-palveluita, jotka riittävät tavalliselle lapsiperheelle.

-yleensä rauhallista, mutta jos asut pellon keskellä, niin kyllä kakka voi silloin tällöin haista.

Suomen maaseudulla kuten kaupungissa on huonokuntoisia asuntoja tai taloja, joissa hinta ei kohtaa ostajaa. Mutta ei tarkoita, että kaikki kohteet olisivat luokattomia.

Nimenomaan automatkan päässä. Ilman automatkaa ei ole mitään. Tarkoittaa siis sitä, että kaikki suklaapatukan hakemiset ovat oma operaationsa. Ravintolareissuillakin joutuu tyytymään veteen ruuan kanssa. Loppujen lopuksi se menee siihen, että mihinkään ei huvita lähteä. Kaikilla landella asuvilla tai asuneilla kavereilla on/oli sama tylsä ohjelma: Lauantaiaamuna haetaan prismasta auto täyteen ruokaa ja möllötetään kotona koko viikonloppu. Kaupungissa on omat ongelmansa, mutta todellinen vapaus on ihan eri luokkaa.

Että ei muka ole tekemistä, nuoriso vääntää munkkeja autoillaan ja kaahailee kopillisillavmönkijöilä ja traktorit kokoontuu kylille iltaisin, on muuten aika komeita vehkeitä nykyään, kyllä tuolla löytyy puuhaa laidasta laitaan, karkkeja ja spugeja näkyy vähemmän kuin kaupungeissa, usein ei ollenkaan, kaupungissa taas niitä oli keskusta väärällään, oksennusta ja muita ulostetta kadut täynnä kaupungin keskustassa, neuloja paiskottu kerrostalojen pihoillekin. Suurin piirtein kuvottava on sana mikä tuli mieleen, kun kulki kaupungin keskustassa viikonlopun jäljiltä.

Kaahaileva nuoriso, siinäpä yksi tärkeä osa maalaisidylliä. Kiitos, että muistutit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostettiin 220 neliön talo isolla tontilla (peltoa, metsää) jossa myös paljon ulkorakennuksesia kuten laavu, grillikota, autotalli, vanha navetta jossa älyttömästi neliöitä jne reippaasti alle 100 000 eurolla, lopuilla rahoilla voidaan remontoida talo mieleiseksi.

Lapsilla on kouluun tasan 5 km, kyydillä pääsevät. Koulussa on lähes 400 oppilasta ja lukio. Kaikki palvelut 5 km päässä, erikoissairaanhoito 35 km päässä.

Talossa asui vanhempi pariskunta joka lähti asumaan kyläkeskukseen.

Mitä tuohon hintaan saa kaupungissa? Niinpä. Meillä on kaikki ja vähän enemmänkin, mistään ei tarvitse tinkiä.

Kunhan ette joudu irtisanotuksi. Porakaivo kannattaa tehdä, koska lehdessä oli, että kunnilla ei ole rahaa uusia vesiputkia maaseudulla.

Eläkkeellä oman kodin siivouksen joutuu ostamaan siivousyritykseltä, jos omaiset ei siivoa.

Mitähän noin ison talon siivous maksaa yksityisellä? Ja ottavatko matkakulut?

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea kommentteja, koska aloitus jo on näin pölhö. Eihän tämä ole mikään uusi juttu. Kaupungistuminenhan on jatkunut koko suomen historian ajan ja hyvin voimakkaana 60-luvulta asti. [/

Just näin. Lisäksi meillä on jo useampi sukupolvi kaupungissa kasvaneita, jotka eivät haikaile mihinkään maaseudulle, koska eivät ole siellä aikaa viettäneet. 40-luvun lopulla syntyneet vanhempani ovat sitä kaupungista maalle takaisin hinkuvaa sukupolvea, 70-lukulainen veljeni ja minä kasarin lapsi ei enää haaveile pellon reunaan paluusta, kun ei me siellä olla koskaan edes oltu.

Asuminen maalla ei ole helppoa. Nytkin kun lunta tulee monta päivää, miten saatte tiet aurattua että pääsee kauppaan. Jos suvusta tulee perintönä vanhoja maalaistaloja niin luovumme perinnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenellekään muulle tullut mieleen, että nyt kun Euroopassa ja maailmassa eletään isossa jännityksessä maailman rauhan suhteen, jos sitä myöten ruokapulaa tai energiakriisejä niin olisi hyvä, että pystyisi itse kasvattamaan omat kasviksensa ja lämmittämään kotinsa puulla. Omassa talossa eläen pystyy aika pitkälle elämään omavaraisesti.

Tuosta tulikin mieleen tämä uutinen: Luke: Ruoka­perunaa varastoissa jäljellä enää kolmeksi kuukaudeksi.

Luke: Ruokaperunaa varastoissa jäljellä enää kolmeksi kuukaudeksi – tästä se johtuu https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008584834.html

Jos sota tulee kovin lähelle Suomea, ruokapula voi olla todellinen uhka, kun ne joilla on varaa, hamstraa kodit täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostettiin 220 neliön talo isolla tontilla (peltoa, metsää) jossa myös paljon ulkorakennuksesia kuten laavu, grillikota, autotalli, vanha navetta jossa älyttömästi neliöitä jne reippaasti alle 100 000 eurolla, lopuilla rahoilla voidaan remontoida talo mieleiseksi.

Lapsilla on kouluun tasan 5 km, kyydillä pääsevät. Koulussa on lähes 400 oppilasta ja lukio. Kaikki palvelut 5 km päässä, erikoissairaanhoito 35 km päässä.

Talossa asui vanhempi pariskunta joka lähti asumaan kyläkeskukseen.

Mitä tuohon hintaan saa kaupungissa? Niinpä. Meillä on kaikki ja vähän enemmänkin, mistään ei tarvitse tinkiä.

Kunhan ette joudu irtisanotuksi. Porakaivo kannattaa tehdä, koska lehdessä oli, että kunnilla ei ole rahaa uusia vesiputkia maaseudulla.

Eläkkeellä oman kodin siivouksen joutuu ostamaan siivousyritykseltä, jos omaiset ei siivoa.

Kuinka kädetön ajattelit olla eläkeiässä? Isovanhemmat ja isoisovanhemmat ovat ihan itse siivonneet +85 ikävuoteen asti. Siitä joko luonnollisen poistuman kautta pois tai hoitokotiin.

Niin, jos sairastut tai loukkaat niin siivousapua ei tule. Kunnilla ja kaupungilla ei ole siivouspalvelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostaisin syrjäkylältä talon, jos hintapyynnöt olisivat millään tavalla järkeviä. Juuri katselin Pietarsaaresta 70 vuotta vanhaa pientä taloa, jossa öljylämmitys. Kuntotarkastustakaan ei ollut tehty. Hintapyyntö 159t. Just. Ei ihme, että on ollut pitkään myynnissä. Jos tuossakin olisi satatuhatta vähemmän hintaa, varmaan joku ostaisi, esim. minä.

Samalla rahalla saa kuitenkin Tampereelta keskusta-alueelta ihan säälllisen kaksion, jopa kolmion, ja kaikki palvelut priimaa ja kävelyetäisyydellä.

Tampereen keskusta-alueelta ei saa kaksiota alle 200 000 ja sekin on remontin tarpeessa. Itse ostin viime keväänä keskustasta 69 neliön kolmion ja pari viikkoa sitten samasta talosta myytiin samanlainen asunto 270 000. Ratikka nostaa hintoja ja keskustaan on aina tulijoita

"Ratikka nostaa hintoja ja keskustaan on aina tulijoita"

Juuri sen ratikan reitiltä tuli muutettua vallan toiseen kuntaan, eikä todellakaan kiinnosta tulla sinne takaisin edes käymään, laadukas kunnallinen bussiliikenne tuhottiin melko täysin Tampereella, se kuuluisa TKL jonka aikana bussit kulki hyvin ja halvalla. Mutta se on historiaa se, hyvin toimiva liikelaitos piti eu-määräyksestä yhtiöittää ja ratikka romutti loput.

Minun asunnosta on ratikkapysäkille pari sataa metriä. Sama matka bussipysäkille. Asuntojen hinnat on tosiaan nousseet aika paljon, mutta esim. Kalevasta sai vielä pari vuotta sitten hyvinkin kaksion 150 tuhannella. Ehkä enää ei saa. Kissanmaakin on hyvin kätevä sijainti, bussit, ratikka, oppilaitokset, uimahalli, Kauppi, sairaala, Prisma yms. kilometrin säteellä kaikki. Siellä näkyy olevan tällainen kaksio myytävänä hintaan 119 000. Rautatieasemalle pari kilometriä.

https://www.etuovi.com/kohde/1302253?haku=M1792769247

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostettiin 220 neliön talo isolla tontilla (peltoa, metsää) jossa myös paljon ulkorakennuksesia kuten laavu, grillikota, autotalli, vanha navetta jossa älyttömästi neliöitä jne reippaasti alle 100 000 eurolla, lopuilla rahoilla voidaan remontoida talo mieleiseksi.

Lapsilla on kouluun tasan 5 km, kyydillä pääsevät. Koulussa on lähes 400 oppilasta ja lukio. Kaikki palvelut 5 km päässä, erikoissairaanhoito 35 km päässä.

Talossa asui vanhempi pariskunta joka lähti asumaan kyläkeskukseen.

Mitä tuohon hintaan saa kaupungissa? Niinpä. Meillä on kaikki ja vähän enemmänkin, mistään ei tarvitse tinkiä.

Kunhan ette joudu irtisanotuksi. Porakaivo kannattaa tehdä, koska lehdessä oli, että kunnilla ei ole rahaa uusia vesiputkia maaseudulla.

Eläkkeellä oman kodin siivouksen joutuu ostamaan siivousyritykseltä, jos omaiset ei siivoa.

Talo on jo maksettu, rahaa jäi ylikin. Talo on hyvässä kunnossa, remontoidaan myöhemmin kunhan ollaan tässä oltu sen aikaa että nähdään mitä halutaan.

Vesiputket voi hyvin, vesiosuuskunnan vesiliittymä on. Täällä uusittiin putkia vastikään ja menossa on lisää uusimisia monella puolen kylää.

Eläkeikään on vielä melkein 30 vuotta joten en huolehdi siitä vielä.

Molemmat tehdään itsenäisenä yrittäjä töitä joten ei pelkoa irtisanomisista ja työtä näyttää riittävän, en ole huolissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenellekään muulle tullut mieleen, että nyt kun Euroopassa ja maailmassa eletään isossa jännityksessä maailman rauhan suhteen, jos sitä myöten ruokapulaa tai energiakriisejä niin olisi hyvä, että pystyisi itse kasvattamaan omat kasviksensa ja lämmittämään kotinsa puulla. Omassa talossa eläen pystyy aika pitkälle elämään omavaraisesti.

Tuosta tulikin mieleen tämä uutinen: Luke: Ruoka­perunaa varastoissa jäljellä enää kolmeksi kuukaudeksi.

Luke: Ruokaperunaa varastoissa jäljellä enää kolmeksi kuukaudeksi – tästä se johtuu https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008584834.html

Jos sota tulee kovin lähelle Suomea, ruokapula voi olla todellinen uhka, kun ne joilla on varaa, hamstraa kodit täyteen.

Onneksi en asu omakotitalossa. Pelkäisin varkaita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla määräys että tyhjillään oleva talo pitää myydä halvalla niin saataisiin maaseudulle lisää väkeä ja sitä kautta palveluita. Valtio voisi vaikka lunastaa halvalla tyhjilleen jääneet talot ja vuokrata halvalla halukaille.

Sulla ei ole kyllä mitään käsitystä todellisesta maailmasta. Kymppitonnilla saa jo taloja maalta, mutta kukaan ei halua niitä. Tuskin haluaisi vaikka olisivat ilmaisia, koska siellä maalla ei ole mitään. Maalla asuneena voin käsi sydämellä sanoa, että kukaan tuttuni joka on muuttanut maalta pois, ei ole muuttanut siksi, että olisi ollut pakko. Me muutettiin pois, koska haluttiin. Kukaan pois muuttaneista tutuistani ei myöskään halua sinne takaisin, koska me tiedetään maalla asumisen realiteetit. Ikänsä kaupungissa asuneet eivät niitä tiedä ja siksi jotkut, vaikkakin harvat, uneksivat jostain maalaisidyllistä, jota ei ole ollut olemassa enää sataan vuoteen.

"uneksivat jostain maalaisidyllistä, jota ei ole ollut olemassa enää sataan vuoteen"

Tuo ei ole totta, itse olen saanut kokea tuon maalaisidyllin 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa.

Järvi ihan vieressä, oma puusauna. Kesällä souturetkiä järvellä, mustikkamaa parin minuutin kävelymatkan päässä. Oma mansikkamaa, vadelmapuskia, herukoita, oman maan perunaa jne.

Sain käydä kyläkoulua eikä mitään metelöivää isoa koulua. Kasvatimme omaan käyttöön kalkkunoita, kesäaikaan liikkuivat vapaasti ulkona.

Sain pyöräillä muiden lasten kanssa pitkin maaseutua.

Oli oma leivinuuni ja takka minkä äärellä tunnelmoida. Leivinuunissa tehtiin usein pizzaa.

Kesällä istuttiin keinussa ruusuja nuuhkien, löytyi syreenejä, tuomi kukki jne. Ja paljon muuta ihanaa.

Kirkonkylälle ajoi noin 20-30 minuuttia. Koulukyyti järjestyi.

Haluaisin muuttaa maalle ja käydä sieltä käsin kaupungissa töissä mutta en omista edes ajokorttia eikä ole rahaa ostaa edes sitä halvinta taloa.

Tuosta sun idyllistä alkaa olla jo 20 vuotta. Mahtaako Suomessa olla enää yhtään toimivaa kyläkoulua?  Käytännössä lapset joutuvat tekemään pitkiä bussimatkoja kouluun, ja aamulla on noustava hyvin aikaisin että ehtii bussiin. Sitten kilometrin parin kävely pysäkille. Jotkut onnekkaat pääsevät ehkä taksillakin. Jos naapurissa ei asu samanikäisiä lapsia, niin kavereiden luokse on pitkä matka, eikä harrastuksiinkaan pääse kovin lähelle. Lapsi voi kokea maalla asumisen tylsänä, jos ei ole kavereita ja virikkeitä. Netin kautta toki pystyy tekemään yhtä ja toista. 

Kyläkaupat, kauppa-autot ja muutkin on lopetettu useimmista paikoista. Pitää ajaa pitkä matka lähimpään kylään/kaupunkiin, niin pääsee Prismaan ja Lidliin halvoille ostoksille. Jos jossain vielä on pieni kauppa, niin hinnat ja valikoima ovat sen mukaiset.  

Luonto tietysti voi säilyä pitkään samana, mutta taitaa ne järvenrantapaikat olla kalliimmasta päästä. 

Mun lapsuuden realiteetteja maalla asuessa, ja tästä on jo aikaa. Nykyään tilanne ei ole ainakaan parempi:

Kävelin aamulla 1,5km tien varteen odottamaan koulutaksia, illalla kävelin saman matkan takaisin pilkkopimeässä taskulampun kanssa. En pelännyt villieläimiä vaan samalla kylällä asuvaa keski-ikäistä miestä, jonka tiedettiin välillä seurailevan tyttölapsia. Mitään ei onneksi ikinä tapahtunut, mutta pelkäsin aivan helkkaristi joka päivä.

Äiti ja isä tuli töistä kaupungista noin kuuden aikaan. Kiukkuisina, väsyneinä ja nälkäisinä. Ruoka oli syöty ehkä puoli kahdeksalta. Harrastuksia ei ollut, koska ei niihin koskaan olisi ehditty ajoissa. Julkisia ei kulkenut, joten vanhempien kyyti oli ainoa mahdollisuus. Vain lähimpänä lähintä kaupunkia asuvat koulukaverit harrastivat jotain. Muiden harrastus oli yleensä hiihto. Itse vihasin sitä, joten vaan piirsin kotona ja katsoin telkkaria. Tv:n ääressä vietin suurimman osan vapaa-ajastani, samoin teki vanhempani. Lähin koulukaveri asui 7 km:n päässä. Olin kaiken vapaa-aikani yksin tai vanhempien kanssa.

Vaatteet tilattiin postimyyntikuvastoista. Lähimpään oikeaan kaupunkiin oli matkaa 250km eikä me käyty siellä kuin ehkä kerran parissa vuodessa.

Minun on mahdotonta käsittää, miksi vanhempani halusi järjestää minulle tällaisen lapsuuden. Heistä maalla asuminen oli jotain uskomattoman mahtavaa ja he nimenomaan halusivat muuttaa pois kaupungista ennen kuin menen kouluun. Vihaan sitä pitäjää vieläkin, enkä tule ikipäivä muuttamaan takaisin maalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenellekään muulle tullut mieleen, että nyt kun Euroopassa ja maailmassa eletään isossa jännityksessä maailman rauhan suhteen, jos sitä myöten ruokapulaa tai energiakriisejä niin olisi hyvä, että pystyisi itse kasvattamaan omat kasviksensa ja lämmittämään kotinsa puulla. Omassa talossa eläen pystyy aika pitkälle elämään omavaraisesti.

Tuosta tulikin mieleen tämä uutinen: Luke: Ruoka­perunaa varastoissa jäljellä enää kolmeksi kuukaudeksi.

Luke: Ruokaperunaa varastoissa jäljellä enää kolmeksi kuukaudeksi – tästä se johtuu https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008584834.html

Jos sota tulee kovin lähelle Suomea, ruokapula voi olla todellinen uhka, kun ne joilla on varaa, hamstraa kodit täyteen.

Peruna on aika huono hamstrattava ruoka. Riisiä kannattaa hamstrata, tai vaikka pastaa. Säilyvät hyvin ja ovat edullisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostettiin 220 neliön talo isolla tontilla (peltoa, metsää) jossa myös paljon ulkorakennuksesia kuten laavu, grillikota, autotalli, vanha navetta jossa älyttömästi neliöitä jne reippaasti alle 100 000 eurolla, lopuilla rahoilla voidaan remontoida talo mieleiseksi.

Lapsilla on kouluun tasan 5 km, kyydillä pääsevät. Koulussa on lähes 400 oppilasta ja lukio. Kaikki palvelut 5 km päässä, erikoissairaanhoito 35 km päässä.

Talossa asui vanhempi pariskunta joka lähti asumaan kyläkeskukseen.

Mitä tuohon hintaan saa kaupungissa? Niinpä. Meillä on kaikki ja vähän enemmänkin, mistään ei tarvitse tinkiä.

Kunhan ette joudu irtisanotuksi. Porakaivo kannattaa tehdä, koska lehdessä oli, että kunnilla ei ole rahaa uusia vesiputkia maaseudulla.

Eläkkeellä oman kodin siivouksen joutuu ostamaan siivousyritykseltä, jos omaiset ei siivoa.

Talo on jo maksettu, rahaa jäi ylikin. Talo on hyvässä kunnossa, remontoidaan myöhemmin kunhan ollaan tässä oltu sen aikaa että nähdään mitä halutaan.

Vesiputket voi hyvin, vesiosuuskunnan vesiliittymä on. Täällä uusittiin putkia vastikään ja menossa on lisää uusimisia monella puolen kylää.

Eläkeikään on vielä melkein 30 vuotta joten en huolehdi siitä vielä.

Molemmat tehdään itsenäisenä yrittäjä töitä joten ei pelkoa irtisanomisista ja työtä näyttää riittävän, en ole huolissani.

Mutta läheskään kaikilla ei ole noin.