kysy ex-syömishäiriöteiniltä

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 22:42"]Mikä on varhaisin muistikuvasi siitä, että olet miettinyt miltä näytät? Meillä on 4v tyttö, joka on monia ikätovereitaan paljon isompi, ei lihava, mutta normaalin ylärajalla lasten bmi:n mukaan. Hän katseli mahaansa tässä eräänä päivänä ja kysyi onko hänellä iso maha. Mietin, että jos joku on hänelle näin sanonut, niin mahtaako tuon ikäinen jo ajatella olevansa lihava?!
[/quote]

Päivähoidossa ollessani, n. 4-5-vuotiaana. Mietin että en voi käyttää lempihamettani koska näytän rumemmalta kuin kaverini, joka sai samanlaisen hameen. Serkkuni olivat myös tosi laihoja, varmaan alipainoisia ja he sanoivat minua lihavaksi. Kamalaa ajatella, että niinkin pieni lapsi joutuu miettimään ulkonäköään.

Olin kuitenkin ihan iloinen lapsi, en ajatellut "lihavuuttani" jatkuvasti.

Ap

Kuin laihaks sait ittes???

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 22:50"]Kuin laihaks sait ittes???
[/quote]

40 kg. Tuli aivan kamala olo, en suosittele. Ja näytin rumalta ja vastenmieliseltä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 22:57"]Mua alkaa aina ällöttään jos kuulen, että jotain ahdistaa tai on masennusta ja on syömishäiriö ja kaikki on huonosti. Joillain ihmisillä on oikeita ongelmia ja toinen valittaa syömishäiriöstä. Tämäkä on suomen tulevaisuus? Voi kiesus
[/quote]

No itse olen sitä mieltä että syömishäiriö on tavallaan aika "säälittävä" ongelma. Pitäisihän sitä ruokaa osata kunnioittaa. Tiedän kuitenkin, että ei se ole ihan niin yksinkertaista. Aina se järki ei toimi tai saa ääntään kuuluviin sairaiden ajatusten takaa.

Ap

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 22:57"]Mua alkaa aina ällöttään jos kuulen, että jotain ahdistaa tai on masennusta ja on syömishäiriö ja kaikki on huonosti. Joillain ihmisillä on oikeita ongelmia ja toinen valittaa syömishäiriöstä. Tämäkä on suomen tulevaisuus? Voi kiesus
[/quote]

Mielen ongelmat ovat vakavia ongelmia.

Millainen on tilanteesi nykyään?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 22:42"]Mikä on varhaisin muistikuvasi siitä, että olet miettinyt miltä näytät? Meillä on 4v tyttö, joka on monia ikätovereitaan paljon isompi, ei lihava, mutta normaalin ylärajalla lasten bmi:n mukaan. Hän katseli mahaansa tässä eräänä päivänä ja kysyi onko hänellä iso maha. Mietin, että jos joku on hänelle näin sanonut, niin mahtaako tuon ikäinen jo ajatella olevansa lihava?!
[/quote]
Kehoittaisin sinua tarkkailemaan tyttäresi ruokailutottumuksia tulevaisuudessa. Ole rauhallinen, ymmärtäväinen ja tue lastasi, mikäli hänelle siis ylipäätään minkäänlaista syömishäiriötä kehittyy. Muistan itse katsoneeni mainosteeveetä noin 5-vuotiaana ja nähneeni jonkin vyön joka polttaa rasvaa tms. Toivoin, että olisin ollut aikuinen, jotta olisin voinut ostaa sellaisen. 8-vuotiaana mittasin käsilläni lantioni leveyttä ja käytin vain mekkoja, hameita ja pitkähelmaisia paitoja jotta voisin peittää reiteni. 12-vuotiaana aloitin laskemaan kaloreita, ja siitä alkoi vuosia kestävä helvetti anoreksian ja häiriintyneen syömisen kanssa. Saattaa kuitenkin olla, että tyttäresi vain toisti jotain minkä oli kuulluut esimerkiksi yläkoulun pihalla tai tv-ohjelmassa, ajattelematta asiaa sen tarkemmin.
-en ole ap

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 23:04"]Millainen on tilanteesi nykyään?
[/quote]

Parempi. Bmi on 22 ja kehoni toimii. Pysyviä vaurioita luissa kuitenkin syntyi. Myös muita vaurioita on voinut syntyä, mutta ne huomataan vasta vuosien kuluessa. En saa mm. Juosta, koska niveleni eivät kestä. Harrastan kuitenkin kävelyä ja uintia. En mitenkään 5xvko-tyylisesti, vaan silloin kun huvittaa.

Syöminen tuottaa edelleen välillä vaikeuksia. Joka päivä kohtaan jonkun typerän ajatusmörön joko ruokapöydässä tai peilin edessä. Hyvin selviän kuitenkin.

Ap

Seurasitko pro ana -blogeja, tai kirjoititko itse sellaista?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 23:15"]Seurasitko pro ana -blogeja, tai kirjoititko itse sellaista?
[/quote]

En seurannut niitä mitenkään säännöllisesti, mutta välillä kävin lueskelemassa. Minua ärsytti bloggaajien "minä teen mitä haluan minä en tahdo parantua"-asenne. Ajattelin minäkin sillä tavalla kyllä joinakin päivinä. Minua oikeastaan auttoi se, kun näin, kuinka sairailta syömishäiriöiset ajatukset näyttivät jonkun muun kirjoittamana.
Minulla ei ollut omaa blogia.

Ap

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 23:04"]Millainen on tilanteesi nykyään?
[/quote]

Parempi. Bmi on 22 ja kehoni toimii. Pysyviä vaurioita luissa kuitenkin syntyi. Myös muita vaurioita on voinut syntyä, mutta ne huomataan vasta vuosien kuluessa. En saa mm. Juosta, koska niveleni eivät kestä. Harrastan kuitenkin kävelyä ja uintia. En mitenkään 5xvko-tyylisesti, vaan silloin kun huvittaa.

Syöminen tuottaa edelleen välillä vaikeuksia. Joka päivä kohtaan jonkun typerän ajatusmörön joko ruokapöydässä tai peilin edessä. Hyvin selviän kuitenkin.

Ap
[/quote]

22? Onko rasvaa paljon?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 23:04"]Millainen on tilanteesi nykyään?
[/quote]

Parempi. Bmi on 22 ja kehoni toimii. Pysyviä vaurioita luissa kuitenkin syntyi. Myös muita vaurioita on voinut syntyä, mutta ne huomataan vasta vuosien kuluessa. En saa mm. Juosta, koska niveleni eivät kestä. Harrastan kuitenkin kävelyä ja uintia. En mitenkään 5xvko-tyylisesti, vaan silloin kun huvittaa.

Syöminen tuottaa edelleen välillä vaikeuksia. Joka päivä kohtaan jonkun typerän ajatusmörön joko ruokapöydässä tai peilin edessä. Hyvin selviän kuitenkin.

Ap
[/quote]

22? Onko rasvaa paljon?
[/quote]

No onhan sitä, mutta niin kuuluu ollakin. Selluliittiäkin löytyy.

Ap

Oletko tyytyväinen siihen että sait huomiota?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 23:29"]Oletko tyytyväinen siihen että sait huomiota?
[/quote]

En saanut sitä positiivista huomiota, mitä halusin. Tai no sain alussa. "Oletko laihtunut?"-kysymys kuulosti taivaalliselta.

Ap

Ei 40 ees oo vähä xD

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 23:46"]Ei 40 ees oo vähä xD
[/quote]

Niin jos on pikkutyttö.

Mistä sairautesi mielestäsi johtuu? Voiko vanhempi vaikuttaa siihen tuleeko lapsesta anorektikko?

Missä sua hoidettiin? Mun lapsi on suljetulla ja se vähän kauhistuttaa...

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 22:09"]Mistä sairautesi mielestäsi johtuu? Voiko vanhempi vaikuttaa siihen tuleeko lapsesta anorektikko?
[/quote]

Pienenä (ala-asteella) olin muiden oppilaiden mielestä kamalan läski ja näytin raskaana olevalta naiselta. Terveydenhoitaja heitteli erittäin typeriä kommentteja.

Ensimmäisen kerran laihdutin kolmannella luokalla ja onnistuin laihtumaan viisi kiloa. Sen jälkeen laihdutus tavallaan unohtui, mutta mielessäni olin edelleen se ruma läski joka jää aina muiden varjoon. Milloinkaan en kuitenkaan ollut yhtään ylipainoinen.

Vanhempani jatkuvasti sanoivat että "kelpaat noin" ja "olet juuri täydellinen". Se kuulosti mielestäni siltä, että he olivat oikeasti eri mieltä, suorastaan vittuilulta. "Kelpaat noin"....eli voisin kuitenkin kelvata vielä paremmin?
Ymmärrän kyllä nyt, että he tarkoittivat vain hyvää.

Muutaman vuoden söin normaalisti mutta se aiheutti kamalia syyllisyydentunteita. Aloin liikkumaan laihtuakseni, mutta se ei tulttanut tulosta. Vanhempani eivät tässä vaiheessa huomanneet minussa mitään outoa. En kertonut tunteistani kenellekään. Edelleen koulussa sanottiin läskiksi. En ollut läski, mutta kai se oli vain muodostunut lempinimeksi.

Yläasteella ajattelinkin sitten, että haluan elää terveellisesti. Mielessäni terveellisyys tarkoitti syömättömyyttä.
En syönyt kotona, en syönyt koulussa. Tai no söin, mutta ei sitä salaatinmussutusta voi syömiseksi kutsua. Laskin kalorit kaikista syömistäni asioista. Ruoka-ajat olivat tarkat. Kalorien laskeminen tuntui elämäni tarkoitukselta, olin aivan hurmoksessa. Tunsin olevani terveempi kuin koskaan. Olin mielestäni ihanan kaunis. Nyt muut varmasti näkivät, että en enää ollut se sama läski kuin ala-asteella.

Samalla kuitenkin ymmärsin, että liikuin vaarallisilla vesillä. Pyysin itse terveydenhoitajaa seuraamaan painoani. Laihduin yli 10 kiloa lyhyessä ajassa, kuukautiset loppuivat. Tahdoin lopettaa ja tein kovasti töitä itseni suhteen.

Terveydenhoitajan suhtautuminen minuun oli jotain aivan kamalaa. Ajatuksiani ei kuunneltu,minua aliarvioitiin jatkuvasti. Kai se on ihan ymmärrettävää, mutta ei se kovin mukavalta tuntunut. Hänestä ei ollut minulle mitään hyötyä.

Taistelin itseni kanssa kovasti ja aloin lihoa. Se tuntui kamalalta; kaikki, jonka eteen olin tehnyt töitä, katosi. Laiha, ihana kehoni tuhoutui. Pidin kuitenkin mirlrssäni sen, että terveyteni on tärkein.

En siis saanut apua ulkopuolisilta. Vanhempani eivät osanneet tehdä oikein mitään. Syömishäiriöiselle suuttuminen ei auta. Oikeastaan häntä ei edes voi auttaa, sillävain hän itse voi tehdä muutoksen elämässään. Et voi sille mitään, jos hän ei välitä siitä, että on tappamassa itseään.

Vanhemmat, välttäkää karkkipäiväsysteemiä. Olen kuullut sen aiheuttaneen monia ongelmia. Opettakaa mieluummin, että kaikkea voi syödä vaikka joka päivä, kunhan muistaa kohtuuden. Toisaalta sitä kohtuuttakaan ei tulisi liikaa korostaa.

Lapselle ei missään tilanteessa kuulu sanoa, että tämän pitäisi laihduttaa. Ei ikinä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 22:11"]Missä sua hoidettiin? Mun lapsi on suljetulla ja se vähän kauhistuttaa...
[/quote]

En "päässyt" hoitoon mihinkään hoitolaitokseen. Meno niissä voi kuitenkin kuulemani mukaan olla aika rajua. Itse en oikein ymmärrä usein käytettyä rangaistustekniikkaa, jossa potilas esimerkiksi menettää perhelomansa jos ei edisty tarpeeksi nopealla tahdilla. Ei syöpääkään sairastava voi maagisesti parantua kun joku niin pyytää.

Ap