Ahdistaa kun mies juo joka viikonloppu

Vierailija kirjoitti:

Niin. Jos välittää toisesta, se on vaikea erota, mutta joskus voi olla pakko. Sinä päätät mitä haluat elämässäsi. 

Näin se on. Olen tilanteessa nyt, etten tiedä mitä tehdä. Siksi en ainakaan hätiköi päätöksiä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa asumaan erikseen. Toinen saa omassa rauhassa tissutella ja täys raittiin ei tarvitse siitä ahdistua. Paljon pariskuntia asuu eri luukuissa jos ei ole lapsiperheellisiä.

Meillä on lapsia. Asioita täytyy puntaroida muidenkin kuin itsensä kantilta. Ap

Oletteko keskustelleet asiasta? Jokaviikonloppuinen humala ei ole ok varsinkaan lapsiperheessa.

Se juova on jotenkin poissaoleva.

Pitäisikö teidän keksiä jotain vaihtelevaa viikonloppuohjelmaa, yhdessä tekemistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa asumaan erikseen. Toinen saa omassa rauhassa tissutella ja täys raittiin ei tarvitse siitä ahdistua. Paljon pariskuntia asuu eri luukuissa jos ei ole lapsiperheellisiä.

Meillä on lapsia. Asioita täytyy puntaroida muidenkin kuin itsensä kantilta. Ap

No nimenomaan pitää puntaroida lasten oikeutta alkoholittomaan lapsuuteen. 

Tämä. En tietysti aloittajan elämään näe, mutta itse en pystyisi antamaan lapsilleni kuvaa siitä, että tuollainen juominen on jotenkin ok ja normaalia. Ihan jo siksi, että se lisää niin paljon lapsen alttiutta alkaa itse käyttää päihteitä.

Vierailija kirjoitti:

Silloinhan keskiarvo on aika sopiva. Onnea, täydennätte toisianne!

Juuri näin, mutta naiset nyt ei tyypillisesti ymmärrä kokonaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko sinun on elää parisuhteessa, joka ahdistaa sinua?

Ei kai pakko olekaan. Vaikealta tuntuisi lähteäkään, en toivoisi eroa. Ap

Toivotko tuollaista parisuhdetta?

En toivo. Siksi ahdistaakin. Ap

Ymmärrät kai, ettet tule saamaan toivomaasi parisuhdetta tuon miehen kanssa. 

En taida täysin ymmärtää. Siltä se kyllä välillä tuntuu, mutta en osaa kokonaan heittää toivoa pois. On vaikeaa muutenkin heittää koko tähänastista elämää menemään, kun yhteistä matkaa parikymmentä vuotta. Ap

Alko ongelma miehelläs. Menee pahemmaksi vain ajan kanssa. Sinun vuoksesi hän ei tule lopettamaan käyttöä vaikka sitä toivoisit miten kovasti. Lopettamaan pystyy vain omasta halusta. Terveisin: kokemusasiantuntija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä ihmettä oot menny tuommoisen kanssa yhteen. Ero ja ensi kerralla viisaammin sitten. Ei se sinun takia lopeta, tai olis lopettanu jo.

En tiedä. Nyt valitsisin toisin, jos näillä tiedoilla olisin siinä lähtötilanteessa. Mutta näin olen valinnut, ja mieluummin teen tästä elämästä parhaan mahdollisen, mitä se onkaan, kuin heitän enää kaiken pois. Enhän välttämättä enää ketään parempaakaan vaihtamalla saisi, en usko että ruoho on aidan toisella puolella vihreämpää. Ap

Tosi surullista. Itse jätin tissuttelijan 20 vuotta sitten ja joka päivä, jos mietin asiaa, totean että olen nyt onnellinen, hän tukahdutti minun elinvoimani ja elämäniloni. Päivääkään en ole katunut lähtemistäni. Kuinka heikko kuva pitää olla elämästä, ettet uskalla unelmoida mistään paremmasta?

Tiedostan, että olen heikko, enkä näe valoisampaa tulevaisuutta yksinkään. En usko että uutta kumppania enää löytäisin, lähtö tarkoittaisi että olisin loppuelämäni yksin. Siltä minusta tuntuu. Kumpi sitten on parempaa elämää, en tiedä. Juominen häiritsee ja ahdistaa minua, mutta on suhteessa ja elämässä toki muitakin näkökulmia, joiden plussia ja miinuksia täytyy puntaroida. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko sinun on elää parisuhteessa, joka ahdistaa sinua?

Ei kai pakko olekaan. Vaikealta tuntuisi lähteäkään, en toivoisi eroa. Ap

Toivotko tuollaista parisuhdetta?

En toivo. Siksi ahdistaakin. Ap

Ymmärrät kai, ettet tule saamaan toivomaasi parisuhdetta tuon miehen kanssa. 

En taida täysin ymmärtää. Siltä se kyllä välillä tuntuu, mutta en osaa kokonaan heittää toivoa pois. On vaikeaa muutenkin heittää koko tähänastista elämää menemään, kun yhteistä matkaa parikymmentä vuotta. Ap

Niinpä. Haluatko elää seuraavat 20 vuotta muutosta toivoen ja sinnitellen vai rakentaa itse itsellesi haluamasi kaltaista elämää? 

Peliongelmaisetkaan eivät osaa lopettaa, koska sitten heiltä loppuisi mahdollisuus saada voitto (mutta oikeasti lopettaminen mahdollistaisi tappioiden loppumisen siihen). 

Mua kans ärsyttää miehen viikonloppukännääminen, jo se kun menemme kauppaan ennen viikonloppua niin luontevasti nappaa oluet sieltä mukaan ja maireana tarjoaa myös minulle omia juomia. Ihankuin se olisi viikonlopun kohokohta. Ärsyttävää. Meillä on myös alakoululainen lapsi joka näkee kun isi lappaa oluet kärryyn. Minulle tärkeintä on mukava ja rento yhdessäolo. En juo alkoholia kuin korkeintaan tölkin joskus.

Sitten se kun vähän sammaltaen ja huterin askelin puhuu minulle kun on jo kuudes oluttölkki menossa... kyllästyttävää. En ymmärrä miksi niitä pitää juoda ainakin 7 yhteen menoon? Ei ainakaan nosta miehen viehättävyystasoa silmissäni.

Juominen ei lopu vaan lisääntyy. Näin käy miltei poikkeuksetta. Tämän ymmärryksen valossa kannattaa tulevaisuutta suunnitella.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisko AP:kin aloittaa sillä yksin tissuttelu masentaa ja aiheuttaa lisää juopottelua.

Kannatetaan ajatusta ja kokeilemalla vuoden pari et menetä mitään.

Isompi asunto, niin ei ahdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä ihmettä oot menny tuommoisen kanssa yhteen. Ero ja ensi kerralla viisaammin sitten. Ei se sinun takia lopeta, tai olis lopettanu jo.

En tiedä. Nyt valitsisin toisin, jos näillä tiedoilla olisin siinä lähtötilanteessa. Mutta näin olen valinnut, ja mieluummin teen tästä elämästä parhaan mahdollisen, mitä se onkaan, kuin heitän enää kaiken pois. Enhän välttämättä enää ketään parempaakaan vaihtamalla saisi, en usko että ruoho on aidan toisella puolella vihreämpää. Ap

Tosi surullista. Itse jätin tissuttelijan 20 vuotta sitten ja joka päivä, jos mietin asiaa, totean että olen nyt onnellinen, hän tukahdutti minun elinvoimani ja elämäniloni. Päivääkään en ole katunut lähtemistäni. Kuinka heikko kuva pitää olla elämästä, ettet uskalla unelmoida mistään paremmasta?

Tiedostan, että olen heikko, enkä näe valoisampaa tulevaisuutta yksinkään. En usko että uutta kumppania enää löytäisin, lähtö tarkoittaisi että olisin loppuelämäni yksin. Siltä minusta tuntuu. Kumpi sitten on parempaa elämää, en tiedä. Juominen häiritsee ja ahdistaa minua, mutta on suhteessa ja elämässä toki muitakin näkökulmia, joiden plussia ja miinuksia täytyy puntaroida. Ap

Ainakaan niin kauan et löydä parempaa kumppania, kun olet huonon kanssa. Oletko hoidattanut omat traumasi siitä, että olet alkoholistin lapsi? Kuulostaa aika lannistuneelta se, että ei osaa toivoa elämältä enempää. 

Sinä itse olet elämäsi päähenkilö. Sinä et voi ulkoistaa tasapainoasi ja onneasi kenellekään muulle. Miehesi voi kuolla vaikka tänään. Sitten etsisit heti seuraavan, johon ripustautua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko sinun on elää parisuhteessa, joka ahdistaa sinua?

Ei kai pakko olekaan. Vaikealta tuntuisi lähteäkään, en toivoisi eroa. Ap

Toivotko tuollaista parisuhdetta?

En toivo. Siksi ahdistaakin. Ap

Ymmärrät kai, ettet tule saamaan toivomaasi parisuhdetta tuon miehen kanssa. 

En taida täysin ymmärtää. Siltä se kyllä välillä tuntuu, mutta en osaa kokonaan heittää toivoa pois. On vaikeaa muutenkin heittää koko tähänastista elämää menemään, kun yhteistä matkaa parikymmentä vuotta. Ap

Narsistienkin uhrit pitkittävät kärsimystä, kun toivo elää eikä suostu kuolemaan. He odottavat suhteen loppuun asti sen ihanan alkuajan ihmisen palaavan eikä se koskaan palaa. 

Miksi on niin vaikeaa olla ja elää yksin?

Siksi olet alkoholistin kanssa koska olet tottunut elämään alkoholistien kanssa lapsuudessasi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin vaikeaa olla ja elää yksin?

Alkoholistin lapsen läheisriippuvaisuus? Ja nyt hän kaivaa samaa kuoppaa lapsilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä ihmettä oot menny tuommoisen kanssa yhteen. Ero ja ensi kerralla viisaammin sitten. Ei se sinun takia lopeta, tai olis lopettanu jo.

En tiedä. Nyt valitsisin toisin, jos näillä tiedoilla olisin siinä lähtötilanteessa. Mutta näin olen valinnut, ja mieluummin teen tästä elämästä parhaan mahdollisen, mitä se onkaan, kuin heitän enää kaiken pois. Enhän välttämättä enää ketään parempaakaan vaihtamalla saisi, en usko että ruoho on aidan toisella puolella vihreämpää. Ap

Tosi surullista. Itse jätin tissuttelijan 20 vuotta sitten ja joka päivä, jos mietin asiaa, totean että olen nyt onnellinen, hän tukahdutti minun elinvoimani ja elämäniloni. Päivääkään en ole katunut lähtemistäni. Kuinka heikko kuva pitää olla elämästä, ettet uskalla unelmoida mistään paremmasta?

Tiedostan, että olen heikko, enkä näe valoisampaa tulevaisuutta yksinkään. En usko että uutta kumppania enää löytäisin, lähtö tarkoittaisi että olisin loppuelämäni yksin. Siltä minusta tuntuu. Kumpi sitten on parempaa elämää, en tiedä. Juominen häiritsee ja ahdistaa minua, mutta on suhteessa ja elämässä toki muitakin näkökulmia, joiden plussia ja miinuksia täytyy puntaroida. Ap

Et tietenkään näe, koska tuo suhde imee voimasi. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten vahva ihminen on yksin, kun yksikään riippa ei riistä häneltä elinvoimaa ja ole siinä sivussa ankeuttamassa ja masentamassa. 

Ehkä ap on alkanut työstää asiaa, kun teki aloituksenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap on alkanut työstää asiaa, kun teki aloituksenkin. 

Ehkä. Ap