Onko ketään josta tuntuu että nuoruus jäi elämättä

Mulla jää jatkuvasti vieläkin elämä elämättä. :(

Niin no, elämässä on suurempiaki tradegioita kuin elämätön nuoruus.

Elä nyt, äläkä murehdi menneitä. Ota kaikki takaisin, vielä ehdit Tai muuten mietit vanhainkodissa että koko elämä jäi "elämättä".

Elin pitkän nuoruuden ja tulin raskaaksi erittäin kypsässä iässä ja en ollut tiennytkään kuinka antoisaa elämä on vaikka on lapsi. Nyt taas vapaa kun lapseni täysikäinen.

Mitään sekoilua tai rellestystä en olisi koskaan halunutkaan kokea, mutta se tuntuu vähän ikävältä, ettei minullla koskaan ollut sellaisia hyviä kavereita, joiden kanssa olisi voinut tehdä hauskoja arjesta poikkeavia asioita, joista olisi sitten jäänyt hyviä muistoja. On minulla joitakin kavereita ollut, mutta eivät he ole olleet kovinkaan läheisiä eikä heidän kanssaan koskaan suoraan sanottuna mitenkään ratkiriemukasta ollut.

Minä elin nuoruuden hyvin vahvasti,kaikkea on tullut nähtyä ja koettua paitsi huumeita en ole käyttänyt,enkä varmasti kokeilekkaan.
mutta nyt 40v tuntuu että kaikki on niin nähtyä ja koettua,mikään ei oikein kiinnosta tai innosta,kaikki on vaan tasapaksua arkea ja tylsää,akastakin tullut vittumainen mäkätin millä naama norsunvitulla jatkuvasti.
mulla on pieniä lapsia ja välillä täytyy ihmetellä miten lapsi voi innostua aivan älyttömästi jostain todella pienestä ja täysin merkityksettömästä asiasta.

Joskus surettaa, että sellainen teini-iän huoleton nuoruus jäi elämättä. Kotonani oli ankara kasvatus, oli paljon vastuuta ilman vapauksia.

.

En oikein ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan, että nuoruus jää elämättä. Sitäkö, että jäikö useat irtosuhteet ja kännit ja hölmöilyreissut kokematta vai mitä ihmettä? Nuoruus on vain yksi jakso elämässä. Se kamalaa olisi, jos joskus 70 -vuotiaana huomaisi ettei ole koskaan tehnyt mitä oikeasti haluaa, vaan tehnyt mitä on saneltu tai mikä kuuluu ns. elämään.

Mua henk.koht ärsyttää se ajatus mikä joskus tulee vastaan ko. teemasta puhuttaessa eli että "elämättä jäänyt elämä/nuoruus" olisi aina sitä että "ei uskallettu" "ei tehty" "ei menty ja kokeiltu mihin olisi haluttu mennä".

Mä aloin vetää viinaa ja redeptilääkkeitä ja pilveä 13v. 15v myik itseäni kadulla ja 17v olin dokannut itteni siihen luntoon et pelkäsin kuolemaa ja sitä et en elä yli 2kymppiseks jos en pääse kadulta pois / päihteistä irti. Niin ja joo, mulla jäänyt elömö elämättä. Kun vedib 10v päihteitä ja koko elömä oli putkaa sairaalaa mielisairaalaa. Ja kyllä mä reissasin ympäri suomee ja sekoiltiin vaikka mitä.

Mitään ei jääny käteen. Ei työpaikkaa ei perhettä ei sulua ystäviä eikä vanhempia. Et elämä voi sillonki jäädä elämättä vaikka menee ja tekee ja kokeilee.

Olen 23-vuotias nainen ja minusta tuntuu, että olen hukannut parhaimmat vuodet. Masennuin 14-vuotiaana ja 15-vuotiaana sairastuin lisäksi pakko-oireiseen häiriöön joka oli jo lievästi oireillut lapsena. Nyt tunnen olevani hukassa enkä tiedä mitä tehdä. Olen työtön ja pohjalla vain ammattikoulu alalta jolla on paljon työttömyyttä. Kaveritkin lähtivät omille teilleen yläasteen jälkeen.

Ihan kamalia kommentteja täällä! Ei ihme, että Suomen kansa on masentunutta ja vittuuntunutta kaiken aikaa.

Se, että löytää puolison nuorena eikä "pääse" paneskelemaan ympäri kyliä EI tarkoita sitä, että nuoruus jää elämättä!

Nuoruus jää elämättä esim. silloin, kun taistelee vuosikaudet vakavan sairauden kanssa tai mokaa niin pahasti, että istuu 5+ vuotta linnassa tai on vaikka ihmiskauppiaiden vankina ja pakotettuna seksityöläisenä nuoruutensa.

Vähän nyt perspektiiviä siihen rutinaan!

"Yhyy, nuoruus jäi kesken, kun sain lapsen kaksvitosena, yhyy"

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalia kommentteja täällä! Ei ihme, että Suomen kansa on masentunutta ja vittuuntunutta kaiken aikaa.

Se, että löytää puolison nuorena eikä "pääse" paneskelemaan ympäri kyliä EI tarkoita sitä, että nuoruus jää elämättä!

Nuoruus jää elämättä esim. silloin, kun taistelee vuosikaudet vakavan sairauden kanssa tai mokaa niin pahasti, että istuu 5+ vuotta linnassa tai on vaikka ihmiskauppiaiden vankina ja pakotettuna seksityöläisenä nuoruutensa.

Vähän nyt perspektiiviä siihen rutinaan!

"Yhyy, nuoruus jäi kesken, kun sain lapsen kaksvitosena, yhyy"

Haista kuule vitt.u. Jokainen kokee eritavalla miten on elänyt. Lopeta se alapeukuttelu.

No ei jäänyt nuoruus elämättä, vaikka se oikea mieskin löytyi jo 15-vuotiaana. Yhdessä biletettiin, sitten vietettiin railakasta teekkarelämää ja matkusteltiin, tultiin vanhemmiksi 24- ja 25-vuotiaina, muutettiin toiseen maahan vauvan kanssa ja matkusteltiin. Tehtiin lisää lapsia, joiden kanssa taas vaihdettiin maata moneen kertaan ja matkusteltiin sekä nautittiin elämästä. Nyt ovat jo lapset aikuisia ja edelleen nautimme elämästä eikä matkailuintommekaan ole mihinkään hiipunut.

Näillä on menty enkä päivääkään vaihtaisi pois elämästäni!

Ei jäänyt elämättä. Olen bilettänyt, matkustellut, asunut ulkomailla vuoden, sekoillutkin vähän ja pitänyt pääasiassa hauskaa! Nyt 27 vuotiaana vauvan kanssa voin sanoa todella etten tuota enää kaipaa. Se oli hauskaa silloin, enää en edes jaksaisi :)

Vierailija kirjoitti:

Ei jäänyt elämättä. Olen bilettänyt, matkustellut, asunut ulkomailla vuoden, sekoillutkin vähän ja pitänyt pääasiassa hauskaa! Nyt 27 vuotiaana vauvan kanssa voin sanoa todella etten tuota enää kaipaa. Se oli hauskaa silloin, enää en edes jaksaisi :)

Ei syytä huoleen, miehesi kyllä jaksaa yhä.

Vierailija kirjoitti:

Yritän olla ajattelematta asiaa ja keskittyä tekemään nyt niitä asioita, joita haluan. Välillä siihen asiaan tietysti törmää ja se sattuu.

Tämä on paikoin raskasta, kun sattuu samaan bussiin onnellisen pariskunnan kanssa, välillä on vaan pakko nousta väärällä pysäkillä pois kun ei vaan pää kestä sitä onnea. Ei tätä onneksi usein tapahdu, mutta yhtä ahdistavaa se on aina.

Ainoastaan seurapiirielämä jäi elämättä.

Olen alle 30v. Tuntuu siltä että on murrosikä ja "nuori aikuinen"-elämänvaihe, mitkä molemmat sisältää mahdollisuuksia ja haasteita.

Vierailija kirjoitti:

HAH no ei tunnu. Panin eri kansalaisuuksiakin varmasti yli 50 kpl miesten lukumäärää en edes arvaa. Nyt on kiva koti kaksi lasta kiva ja uskollinen tekniikan alan mies ja vain vähän uskollisempi koira. Kyllä se on kultainennoutaja. Täydellinen nuoruus ja täydellinen elämä.

Mistä tiedät, että mies on uskollinen? Miehillä on huono motivaatio olla uskollisia seksisirkusveteraaneille. Se kaivelee ja yritetään tasoitella tilejä. Toisaalta taas veteraanit kyllästyy parissa vuodessa kilttiin betaan ja alkavat haikailla takaisin karusellin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalia kommentteja täällä! Ei ihme, että Suomen kansa on masentunutta ja vittuuntunutta kaiken aikaa.

Se, että löytää puolison nuorena eikä "pääse" paneskelemaan ympäri kyliä EI tarkoita sitä, että nuoruus jää elämättä!

Nuoruus jää elämättä esim. silloin, kun taistelee vuosikaudet vakavan sairauden kanssa tai mokaa niin pahasti, että istuu 5+ vuotta linnassa tai on vaikka ihmiskauppiaiden vankina ja pakotettuna seksityöläisenä nuoruutensa.

Vähän nyt perspektiiviä siihen rutinaan!

"Yhyy, nuoruus jäi kesken, kun sain lapsen kaksvitosena, yhyy"

Modernin naisen elämänkulkuun länsimaissa kuuluu penispirskeet. Siitähän me ilot ollaan sanottu, mutta haukut ollaan vain saatu päällemme.

Sanoisin että vitosluokasta about 25-vuotiaaksi mt-ongelmat, kiusaaminen ja eristyneisyys saivat aikaan paljon pahaa. Tuntuu absurdilta ajatella kuinka monet ikätoverit ovat teini-iästä saakka seurustelleet, matkustelleet, harrastaneet liikuntaa, musiikkia ja taiteita muutenkin kuin yksin omassa huoneessa/kämpässä, päätyneet jopa joskus sellaiseen työhön josta unelmoivat, perustaneet perheitä. En tietenkään kuvittele että heidänkään elämänsä on mennyt kuin elokuvissa, rosoistahan elämä on väkisinkin, mutta se ettei ole kokenut noista mitään laittaa kyllä vähän pohtimaan.