Ärsyttää kun sitä on niin kiltti että kaikki käyttää hyväksi

Nyyh

Siis haluat miellyttää jotta susta pidettäis. Kasvata selkäranka ja saat oikeita ystäviä hyväksikäyttäjien sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis haluat miellyttää jotta susta pidettäis. Kasvata selkäranka ja saat oikeita ystäviä hyväksikäyttäjien sijaan.

Eivaan olen joustava ja kiltti perusluonteeltani. Tykkään auttaa ihmisiä, mutta rajansa kaikella! Miten ihmiset voivat olettaa että joku auttaminen on yksipuolista ja ilmaista AINA? En pidä siitä että pidetään itsestäänselvyytenä sitä että olen aina valmis joustamaan omasta ajastani muiden takia.

Ymmärrän hyvin. Hyvyys, lempeys ja toisen huomioiminen ja muiden ajattelu ovat kauniita hyveitä, joita kannattaa vaalia itsensä (olet onnellisempi ja elämällä on jokin pyhempi, positiivinen tarkoitus) ja muiden vuoksi. Väitän kuitenkin, että "hyvänä" ihmisenä olen myös välttynyt paljolta pahalta ja saanut mukavia juttujakin ja hyvää palvelua. Mutta...

Kuten sanoit, moni ihminen ajattelee ja kokee kiltin ja muita ajattelevan ihmisen jonkinlaiseksi luvalla hyväksikäytettäväksi varatankiksi. Luulen, että pohjimmiltaan kyse on siitä, että nämä hyväksikäyttäjät ovat jääneet lapsena jotenkin vaille, ja silloin jatkuvasti ikään kuin haalitaan ja hillotaan - pidetään huoli, että saadaan se isoin pala, koska ollaan niin vailla. Paljon saanut taas pitää huolta myös muista, koska ei ole koko ajan itse niin vailla.

Tätä eroa ihmisissä kuvaa hyvin se, että kuvittele olevasi vaikka kakkukahvien jonossa, ja tarjoiltavaa on enää pieni pala jäljellä. Takanasi on vielä yksi ihminen: otatko viimeisen palan vai jaatko sen teidän kahden kesken? Olen muuten ollut jonossa, jossa joku todella ottaa sen viimeisen palan.

Itse olen luonnehtinut itseäni seuraavasti: tulen mieleen, kun jotain tarvitaan, kun on jotain jaettavaa, unohdun tyystin. 😂 Näin siis vaikka työpaikalla... On paljon muita ajattelevia ihania ihmisiä, mutta sitten on paljon heitä, jotka eivät ole lapsena oppineet saamaan ja siten antamaan, ja niinpä he tukeutuvat kolmanteen eli ottamiseen.

Kuulostat minulta. Siis 20 vuotta sitten. Itsekin olin nuorena kiltti ja auttavainen, mutta elämä on opettanut. Nykyään olen karmea ihminen, enkä edes häpeä sitä. 40 vee ja itsekäs paska. Sellaiset menestyy. Sori.  

Olin nuorempana samanlainen. Iän myötä olen oppinut olemaan tyytyväinen itseeni myös silloin, kun pidän kiinni omista rajoistani. Autan vain silloin, kun aidosti itse sitä sillä kertaa juuri haluan, en muuten..

Lopetin töissä toisten puolesta hommien tekemisen, kun tuli vähän aikaa sitten mitta täyteen yhdestä härskistä homman nakittamisesta mulle.

Joustan enää harvoille ja valituille ja toki jos OIKEASTI on tarve. Teen omat työni ja muut tehkööt omansa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat minulta. Siis 20 vuotta sitten. Itsekin olin nuorena kiltti ja auttavainen, mutta elämä on opettanut. Nykyään olen karmea ihminen, enkä edes häpeä sitä. 40 vee ja itsekäs paska. Sellaiset menestyy. Sori.  

Mutta itsekkäillä paskoilla ei ole läheisiä jotka heistä aidosti välittäisi.

Kannattaa katkaista välit ihmisiin. Käyttävät muuten hyväksi niin kauan kun luut on kaluttu puhtaaksi.

Tosi monille kaverit ovat riitelykavereita. Helpompi olla ilman.

Vierailija kirjoitti:

Eivaan olen joustava ja kiltti perusluonteeltani. Tykkään auttaa ihmisiä, mutta rajansa kaikella! Miten ihmiset voivat olettaa että joku auttaminen on yksipuolista ja ilmaista AINA? En pidä siitä että pidetään itsestäänselvyytenä sitä että olen aina valmis joustamaan omasta ajastani muiden takia.

Joko autat pyyteettömästi tai jos haluat siitä vastapalveluksen, sun on ilmaistava asia suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haluat miellyttää jotta susta pidettäis. Kasvata selkäranka ja saat oikeita ystäviä hyväksikäyttäjien sijaan.

Eivaan olen joustava ja kiltti perusluonteeltani. Tykkään auttaa ihmisiä, mutta rajansa kaikella! Miten ihmiset voivat olettaa että joku auttaminen on yksipuolista ja ilmaista AINA? En pidä siitä että pidetään itsestäänselvyytenä sitä että olen aina valmis joustamaan omasta ajastani muiden takia.

Sinä pidät taas itsestäänselvyytenä sitä, että saat teoistasi vastapalveluksen. Vaikka et saa.

Ei pidä tehdä toisten hyväksi yhtään mitään, jos on jotain odotuksia siitä että saat heiltä jotain.

Tottakai viisas ja muita huomioiva yleensä haluaa antaa myös takaisin päin, mutta ei niin silti saa olettaa tai pitää sitä motiivina teoilleen.

Hyvien tekojen tulee olla pyytteettömiä ja ne pitää toteuttaa miettien omaa jaksamistaan ja rajojaan.

Kiltteys on hyve, älä häpeä sitä. Liika kiltteys taas ei ole hyväksi. On opittava löytämään oikea tasapaino. Sinun on opittava vetämään rajat, engl. "boundaries". Sekin liittyy itsetuntoon ja oman arvon tuntoon. On opittava sanomaan "EI", silloin kun tarvii. Ja sellaiset kusettajat, jotka eivät pidä kiinni sopimuksista, kannattaa jättää omiin oloihinsa - heillä on omat persoonallisuushäiriönsä, joita ei kukaan muu ulkopuolinen voi korjata. Varo sellaisia "frenemy":sejä, älä ala heidän kaltaisekseen, äläkä ota itseesi heidän kusettamistaan!

Siis, pidä kiinni kiltteydestä, mutta älä kynnysmatoksi ala!

Heiltä, jotka eivät tee mitään muiden hyväksi, ei odoteta mitään.

Heiltä, jotka välittävät muista, vaaditaan kaikenlaista uhrautumista ja heitä myös syyllistetään, mikäli he eivät panosta tarpeeksi. Ja syyllistäminen on helppoa, koska heille se merkitsee äärettömästi. Sillä tavalla voi helposti ohjailla heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haluat miellyttää jotta susta pidettäis. Kasvata selkäranka ja saat oikeita ystäviä hyväksikäyttäjien sijaan.

Eivaan olen joustava ja kiltti perusluonteeltani. Tykkään auttaa ihmisiä, mutta rajansa kaikella! Miten ihmiset voivat olettaa että joku auttaminen on yksipuolista ja ilmaista AINA? En pidä siitä että pidetään itsestäänselvyytenä sitä että olen aina valmis joustamaan omasta ajastani muiden takia.

Sinä pidät taas itsestäänselvyytenä sitä, että saat teoistasi vastapalveluksen. Vaikka et saa.

Ei pidä tehdä toisten hyväksi yhtään mitään, jos on jotain odotuksia siitä että saat heiltä jotain.

Tottakai viisas ja muita huomioiva yleensä haluaa antaa myös takaisin päin, mutta ei niin silti saa olettaa tai pitää sitä motiivina teoilleen.

Hyvien tekojen tulee olla pyytteettömiä ja ne pitää toteuttaa miettien omaa jaksamistaan ja rajojaan.

En ole aloittaja, mutta luulen, ettei aloittaja aivan tarkoittanut tätä. Kun kiva ihminen tekee vaikka jonkun kivan teon tai palveluksen toiselle, ei hän tietenkään odota mitään takaisin, mutta jokainen tehtyään toisen eteen paljon, saattaisi pahoittaa ennen pitkää mielensä huomattuaan, että hei, tämä onkin nyt hyväksikäyttöä ja tuo ihminen vain ottaa koskaan antamatta. Se ei tarkoita, että lähtökohtaisesti olisi odotettu jotain. Esimerkiksi perhepiirissä, jos on hyvät suhteet, eihän sitä mitään antamisia mieti, koska ne hommat menee tasan jotenkin luonnostaan. Sinä tarjoat kahvit, ja toinen vaikka leikkaa tukan.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta itse ainakin koen näin, etten lähtökohtaisesti odota mitään takaisin, mutta jos joku ei pitäydy siinä sanattomassa ihmisten välisessä sopimuksessa, että ollaan reiluja, sitten saatan pahoittaa mieleni.

Olin samanlainen nuorena. Kun sitten monta vuotta sitten laitoin pisteen asialle ja aloin toimia toisin sain kuulla olevani vaikka mitä ja loiset häipyivät ja tuli ihana olo.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin. Hyvyys, lempeys ja toisen huomioiminen ja muiden ajattelu ovat kauniita hyveitä, joita kannattaa vaalia itsensä (olet onnellisempi ja elämällä on jokin pyhempi, positiivinen tarkoitus) ja muiden vuoksi. Väitän kuitenkin, että "hyvänä" ihmisenä olen myös välttynyt paljolta pahalta ja saanut mukavia juttujakin ja hyvää palvelua. Mutta...

Kuten sanoit, moni ihminen ajattelee ja kokee kiltin ja muita ajattelevan ihmisen jonkinlaiseksi luvalla hyväksikäytettäväksi varatankiksi. Luulen, että pohjimmiltaan kyse on siitä, että nämä hyväksikäyttäjät ovat jääneet lapsena jotenkin vaille, ja silloin jatkuvasti ikään kuin haalitaan ja hillotaan - pidetään huoli, että saadaan se isoin pala, koska ollaan niin vailla. Paljon saanut taas pitää huolta myös muista, koska ei ole koko ajan itse niin vailla.

Tätä eroa ihmisissä kuvaa hyvin se, että kuvittele olevasi vaikka kakkukahvien jonossa, ja tarjoiltavaa on enää pieni pala jäljellä. Takanasi on vielä yksi ihminen: otatko viimeisen palan vai jaatko sen teidän kahden kesken? Olen muuten ollut jonossa, jossa joku todella ottaa sen viimeisen palan.

Itse olen luonnehtinut itseäni seuraavasti: tulen mieleen, kun jotain tarvitaan, kun on jotain jaettavaa, unohdun tyystin. 😂 Näin siis vaikka työpaikalla... On paljon muita ajattelevia ihania ihmisiä, mutta sitten on paljon heitä, jotka eivät ole lapsena oppineet saamaan ja siten antamaan, ja niinpä he tukeutuvat kolmanteen eli ottamiseen.

Ihan hyvä näkökulma. Mutta onko se sitten niin, että he eivät voi itselleen mitään? He vaativat vaan, antamatta itse mitään ja sillä selvä? Tiedän kyllä sellaisiakin perheitä ja aikuisia lapsia, joissa vanhemmat olleet ihan liian kilttejä ja sitten aikuisenakin vielä lapsi kuvittelee että koko maailma on häntä varten. Että on ok itsekkäästi ottaa vaan, antamatta mitään.

Vierailija kirjoitti:

En ole aloittaja, mutta luulen, ettei aloittaja aivan tarkoittanut tätä. Kun kiva ihminen tekee vaikka jonkun kivan teon tai palveluksen toiselle, ei hän tietenkään odota mitään takaisin, mutta jokainen tehtyään toisen eteen paljon, saattaisi pahoittaa ennen pitkää mielensä huomattuaan, että hei, tämä onkin nyt hyväksikäyttöä ja tuo ihminen vain ottaa koskaan antamatta. Se ei tarkoita, että lähtökohtaisesti olisi odotettu jotain. Esimerkiksi perhepiirissä, jos on hyvät suhteet, eihän sitä mitään antamisia mieti, koska ne hommat menee tasan jotenkin luonnostaan. Sinä tarjoat kahvit, ja toinen vaikka leikkaa tukan.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta itse ainakin koen näin, etten lähtökohtaisesti odota mitään takaisin, mutta jos joku ei pitäydy siinä sanattomassa ihmisten välisessä sopimuksessa, että ollaan reiluja, sitten saatan pahoittaa mieleni.

Oman kokemuksen mukaan nämä "sanattomat sopimukset" ja omat päänsisäiset oletukset ja odotukset ovat yleisiä, mutta niiden kanssa menee aina metsään. Täytyy päästää irti siitä, miten haluaisi asioiden olevan tai kuvittelee, että niiden pitäisi olla, ja nähdä sekä hyväksyä, miten ne todellisuudessa ovat.

Ap kaipaa vastavuoroisia ihmissuhteisia. Nykyiset eivät sitä ole. Itse täytyy löytää ihmiset, jotka välittävät. Silloinhan sitä haluaa olla toisen elämässä mukana ja tukea, ihan pyyteettömästi, auttamisia laskematta. On myös vapaa sanomaan ei silloin, kun ei sovi.

Sulje  puhelin joka ilta.

Käännäpä kokeeksi ajatukset näin päin: mihin tai keneen haluat rajalliset voimavarasi käyttää (sillä kaikille ne voimavarat on rajalliset)? Itseesi vai muihin? Vähän itseesi ja enemmän muihin? Enemmän itseesi ja ylijäämän muihin?

Ihmisellä on kaksi kättä. Toisella hän auttaa itseään. Toisella hän auttaa niitä kaikkia muita.

Opettele vetämään rajoja ja sanomaan "ei" tai aluksi vaikka että "voinko miettiä yön yli?" Sitten mietit, miten seuraavana päivänä vastaat "ei".

Pitkä tie, mutta juurikin tossa neljönkympin tienoilla sitä alkaa oppia ;-) Minulla hyvänä opettajana toimii perhe. en repeä enää kaikkeen kiltteyteen perheen ulkopuolelle, koska pitää olla voimia toimia perheen hyväksi. Sitäkään en voi tehdä, jos en toimi ensin itseni hyväksi.

N47