Ärsyttää kun sitä on niin kiltti että kaikki käyttää hyväksi

Hyväksikäyttäjiä ja röyhkimyksiä on olemassa ja he bongaavat kyllä miellyttäjätyypit. Minutkin yksi kaveri aivopesi ajattelemaan että jos olen kiva kaveri niin aina autan/ lainaan/ annan hänelle kaikkea mahdollista. Kunnes huomasin että se oli kovin yksipuolista. On myös ystäviä jotka eivät ole aina jotain vailla. Vaan pelkka ystävyys riittää, kumpikin maksaa omansa ja hankkii ammattilaiset tekemään työt.

Omia lapsia jotkut kaverit hyväksikäyttävät röyhkeästi, ei makseta velkoja, ostatetaan, ollaan kaveria vaan kun saadaan kyytitä tms.palvelua. Pitkä tie on lapsillakin puolensa pitämisessä. Sääli että sitä ei voi heidän puolestaan silottaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksikäyttäjiä ja röyhkimyksiä on olemassa ja he bongaavat kyllä miellyttäjätyypit. Minutkin yksi kaveri aivopesi ajattelemaan että jos olen kiva kaveri niin aina autan/ lainaan/ annan hänelle kaikkea mahdollista. Kunnes huomasin että se oli kovin yksipuolista. On myös ystäviä jotka eivät ole aina jotain vailla. Vaan pelkka ystävyys riittää, kumpikin maksaa omansa ja hankkii ammattilaiset tekemään työt.

Omia lapsia jotkut kaverit hyväksikäyttävät röyhkeästi, ei makseta velkoja, ostatetaan, ollaan kaveria vaan kun saadaan kyytitä tms.palvelua. Pitkä tie on lapsillakin puolensa pitämisessä. Sääli että sitä ei voi heidän puolestaan silottaa.

Joo just et lapsesta saakka hyväksikäytetään muita. Jostain ovat sen mallin saaneet.

Kasvata selkäranka.

Se on ihan ok sanoa ei käy. Etenkin sellaisille jotka järjestäen käyttävät hyväksi toisen kiltteyttä.

Ja yrittävät päälle tuhota koko elämäsi. Käyttävät kaiken liikenevän aikansa sinuun rumat naiset. Inhottaa ne naamat.

Me ollaan miehen kanssa aina auttamassa kaikkia. Vanhuksia ihan mielellään auttaa, mutta esim. naapureilla on heti selkä kipeä, jos joskus tarvittaisiin jotain apua.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan miehen kanssa aina auttamassa kaikkia. Vanhuksia ihan mielellään auttaa, mutta esim. naapureilla on heti selkä kipeä, jos joskus tarvittaisiin jotain apua.

Tää on muuten tyypillistä! Jos itse pyytää apua näiltä keitä on auttanut, niin aina löytyy joku (teko)syy ettei apua saa.

Mä en oo kiltti mutta näytän kiltiltä. Se on ongelma koska ihmiset olettaa mun olevan ihan toisenlainen kuin oikeasti olen ja myös miehet hakee musta aina jotain alistuvaa hyväksikäytettävää.

N25

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo kiltti mutta näytän kiltiltä. Se on ongelma koska ihmiset olettaa mun olevan ihan toisenlainen kuin oikeasti olen ja myös miehet hakee musta aina jotain alistuvaa hyväksikäytettävää.

N25

Tämäkin on muuten totta. Itse en edes ole kovin kiltti oikeasti, mutta ihmiset pitää kynnysmattona ulkonäön takia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lapsuudesta johtuen todella miellyttämisenhaluinen. Kun olen opetellut sanomaan ei niin kaikki ei ole tosiaan mennyt sujuvasti kuin elämäntaito-oppaissa.

Vaativa ja tuppautuva anoppi pisti kovan kovaa vastaan ja yrittää yhä sanella meidän lasten elämää ja tunkeutua joka välistä. Välit kireät ja entisen näennäisen sovun ( minä alistuin) tilalla on jatkuva valtataistelu.

Pomottava kaveri määräili mua sinne ja tänne. En mennyt yksiin juhliin ja hän mökötti puoli vuotta. Välit lopulta poikki koska tilanne eskaloitui riidaksi.

Työpaikalla ei: n sanominen ei ole myöskään johtanut mihinkään hyvään. En ole koskaan ollut esimiesten suosikki ja nyt olen vielä vähemmän.

Silti olen sitä mieltä että minun ei tarvitse aina joustaa ja mukautua jos muutkaan eivät sitä tee. Mutta kynnysmaton asemasta ei ole helppo nousta.

Saman tyyppisiä kokemuksia. Omista rajoista kiinni pitäminen johtaa tietyn tyyppisten ihmisten kanssa helposti riitaan ja itselleni riitely on ihan hirveän kuormittavaa. Silti en ole pystynyt enää kestämään muutaman ihmisen jatkuvaa hyväksikäyttöä ja kettuilua (itselläni vielä todella rankka elämäntilanne) ja nyt sitten olen riidoissa/välirikossa heidän kanssaan. Toivottavasti vielä joskus opin niin kovaksi, että en vaan välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lapsuudesta johtuen todella miellyttämisenhaluinen. Kun olen opetellut sanomaan ei niin kaikki ei ole tosiaan mennyt sujuvasti kuin elämäntaito-oppaissa.

Vaativa ja tuppautuva anoppi pisti kovan kovaa vastaan ja yrittää yhä sanella meidän lasten elämää ja tunkeutua joka välistä. Välit kireät ja entisen näennäisen sovun ( minä alistuin) tilalla on jatkuva valtataistelu.

Pomottava kaveri määräili mua sinne ja tänne. En mennyt yksiin juhliin ja hän mökötti puoli vuotta. Välit lopulta poikki koska tilanne eskaloitui riidaksi.

Työpaikalla ei: n sanominen ei ole myöskään johtanut mihinkään hyvään. En ole koskaan ollut esimiesten suosikki ja nyt olen vielä vähemmän.

Silti olen sitä mieltä että minun ei tarvitse aina joustaa ja mukautua jos muutkaan eivät sitä tee. Mutta kynnysmaton asemasta ei ole helppo nousta.

Saman tyyppisiä kokemuksia. Omista rajoista kiinni pitäminen johtaa tietyn tyyppisten ihmisten kanssa helposti riitaan ja itselleni riitely on ihan hirveän kuormittavaa. Silti en ole pystynyt enää kestämään muutaman ihmisen jatkuvaa hyväksikäyttöä ja kettuilua (itselläni vielä todella rankka elämäntilanne) ja nyt sitten olen riidoissa/välirikossa heidän kanssaan. Toivottavasti vielä joskus opin niin kovaksi, että en vaan välitä.

Ihan sama mulla. Kunpa sitä osaisi jättää omaan arvoonsa tuollaiset omaan napaan tuijottajat. Loppujen lopuksi aidosti ystävälliset, mukavat, reilut ihmiset ovat harvassa.

Ymmärrän aloittajan pointin. Tämä on totuus. On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, mitä vastavuoroisuus on. Tai ovat sekä tyhmiä että röyhkeitä. Hyvä näkökulma yhdellä vastaajalla. Kertoi, että ihmiste, jotka eivät lapsena saaneet mitään, eivät osaa antaa. Lienee monta vastausta. On niitäkin, joille on annettu, mutta eivät osaa antaa, ottaa vain.

Itse ole auttavainen ja kiltti. Kova koulu on ollut, ja edelleen on, opetella rajojen asettamista. Muutoin joutuu itse maksamaan jopa siitä, että auttaa. Saa maksaa aiheutuneet kulut. Tilanne voi mennä erittäin härskiksi. Minulle viimeinen pisara oli, kun autoin iäkästä ihmistä, jolla paljon varallisuutta. Minun virheeni oli olla vaatimaton, ja jättää avun vastaanottajan arkintaan, paljonko maksaa mm aiheutuneista kuluista. Niin, on niitä, jotka kokevat saavansa aina kun ei tarvitse maksaa mistään. Tällaisille auttajan pitää sanoa ja sopia ennen auttamista, mitä se maksaa. Hienotunteisena ja liian häveliäänä jätän avun vastaanottajalle pallon, odotan, että on reilu ja tarjoaa vähintään kulut pois. Turha toivo. Vaikea on esittää, että tämän verran maksaa, kun näkee, ettei toinen halua maksaa mitään. Tämä on se kantapään kautta koulu. Ihan turha on valittaa, jos ei ole itse tehnyt selväksi ENNEN auttamista, että mitä maksaa (kulut pois vähintään). Vauraita ihmisiä, jotka eivät halua muuta kuin saada ilmaista apua, ja ilmaisia marjoja, ei kannata viedä mitään. Ostakoon marjansa torilta. Auto kulkee bensalla, kun ajetaan kaukaisille marjastuspaikoille ja auto kulkee edelleen bensalla, kun marjasaalis viedään kotiovelle. Jokainen vauraudessa kylpevä tietää, että kuluja on tullut, mutta vastavuoroisuus puuttuu täysin, kun otetaab vastaan, mitä toinen hyväsydämisyyttään tarjoaa. Ei kannata. Tyhmä ei pidä olla. 

Näin se on . Ite kärsii jopa pulaa kaikesta kun auttaa muita.