Ärsyttää kun sitä on niin kiltti että kaikki käyttää hyväksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin. Hyvyys, lempeys ja toisen huomioiminen ja muiden ajattelu ovat kauniita hyveitä, joita kannattaa vaalia itsensä (olet onnellisempi ja elämällä on jokin pyhempi, positiivinen tarkoitus) ja muiden vuoksi. Väitän kuitenkin, että "hyvänä" ihmisenä olen myös välttynyt paljolta pahalta ja saanut mukavia juttujakin ja hyvää palvelua. Mutta...

Kuten sanoit, moni ihminen ajattelee ja kokee kiltin ja muita ajattelevan ihmisen jonkinlaiseksi luvalla hyväksikäytettäväksi varatankiksi. Luulen, että pohjimmiltaan kyse on siitä, että nämä hyväksikäyttäjät ovat jääneet lapsena jotenkin vaille, ja silloin jatkuvasti ikään kuin haalitaan ja hillotaan - pidetään huoli, että saadaan se isoin pala, koska ollaan niin vailla. Paljon saanut taas pitää huolta myös muista, koska ei ole koko ajan itse niin vailla.

Tätä eroa ihmisissä kuvaa hyvin se, että kuvittele olevasi vaikka kakkukahvien jonossa, ja tarjoiltavaa on enää pieni pala jäljellä. Takanasi on vielä yksi ihminen: otatko viimeisen palan vai jaatko sen teidän kahden kesken? Olen muuten ollut jonossa, jossa joku todella ottaa sen viimeisen palan.

Itse olen luonnehtinut itseäni seuraavasti: tulen mieleen, kun jotain tarvitaan, kun on jotain jaettavaa, unohdun tyystin. 😂 Näin siis vaikka työpaikalla... On paljon muita ajattelevia ihania ihmisiä, mutta sitten on paljon heitä, jotka eivät ole lapsena oppineet saamaan ja siten antamaan, ja niinpä he tukeutuvat kolmanteen eli ottamiseen.

Ihan hyvä näkökulma. Mutta onko se sitten niin, että he eivät voi itselleen mitään? He vaativat vaan, antamatta itse mitään ja sillä selvä? Tiedän kyllä sellaisiakin perheitä ja aikuisia lapsia, joissa vanhemmat olleet ihan liian kilttejä ja sitten aikuisenakin vielä lapsi kuvittelee että koko maailma on häntä varten. Että on ok itsekkäästi ottaa vaan, antamatta mitään.

Miksi kuluttaa aikaansa miettimällä sitä, mitä jotkut muut tekee? Ratkaisun avain näihin tilanteisiin on ap:n omassa käytöksessä. Pitää vetää rajat.

Ei kiitti

Tänään ei käy

Katsotaan joku toinen kerta

Nyt ei pysty

En ole varma, ilmoittelen illalla. Sit paat viestin ettei onnistu.

Eikä tarvi selitellä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat minulta. Siis 20 vuotta sitten. Itsekin olin nuorena kiltti ja auttavainen, mutta elämä on opettanut. Nykyään olen karmea ihminen, enkä edes häpeä sitä. 40 vee ja itsekäs paska. Sellaiset menestyy. Sori.  

Mutta itsekkäillä paskoilla ei ole läheisiä jotka heistä aidosti välittäisi.

Sori. Mutta kyllä on läheisiä. Lähinnä työelämässä käytän törkeää kyynärpää tekniikkaa. Ja minä asennetta. Itsekkyyttäni en kyllä varsinaisesti näytä ulospäin, vaan vedän sellaisen erittäin hyvin näytellyn työroolin. Siis "me-asenne". :D

Ihan turha ruveta tässä maailmassa joksikin äiti teresaksi, kun kaikki muutkin on minä-asenteella. Nuorena otin turpaan varmaan 10 vuotta ja sitten tajusin, mikä on homman nimi. Kyllä tuli niin monet kerrat vessassa itkettyä töiden takia. Ajan kanssa ryhdistäydyin. 

sori

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haluat miellyttää jotta susta pidettäis. Kasvata selkäranka ja saat oikeita ystäviä hyväksikäyttäjien sijaan.

Eivaan olen joustava ja kiltti perusluonteeltani. Tykkään auttaa ihmisiä, mutta rajansa kaikella! Miten ihmiset voivat olettaa että joku auttaminen on yksipuolista ja ilmaista AINA? En pidä siitä että pidetään itsestäänselvyytenä sitä että olen aina valmis joustamaan omasta ajastani muiden takia.

Niin mukavaa kun ihmisten auttaminen onkin, koska siitä tulee itsellekin hyvä mieli ja elämään mielekkyyttä niin sinun on vain lopetettava se ja keksittävä jotain muuta. Ihmiset ei oikeasti pidä ihmisistä jotka on kyvykkäämpiä kuin he ja jotka ratkaisee helposti heille ylipääsemättömiä ongelmia, päinvastoin nämä autettavat reppanat inhoaa auttajiaan. Jos haluat olla oikeasti pidetty niin älä auta ketään ja älä tee mitään, mutta muista pyytää jatkuvasti apua.  Näin ihmiset pääsee tuntemaan ylemmyyttä sinua kohtaan ja vaikkakin pitävät säälittävänä, koska ovat peruspersoonaltaan ilkeitä ja manipuloivia ihmisiä, niin kuitenkin jollain tapaa esittävät pitävänsä sinusta niin kauan kun olet heidän silmissään avuton. Nämä kyllä sitten suuttuu armottomasti jos paljastut kyvykkääksi. Suurin osa ihmisistä on luonnevikaisia ja säännöt on nämä heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuluttaa aikaansa miettimällä sitä, mitä jotkut muut tekee? Ratkaisun avain näihin tilanteisiin on ap:n omassa käytöksessä. Pitää vetää rajat.

Näin juuri. Ei pidä luopua omasta vallastaan, vaan tietoisesti valita, mitä itse tekee. Vain siihen voi vaikuttaa. Toisille voi toki ja on hyvä ilmaista suoraan, mitä heiltä kaipaa, ja antaa heille mahdollisuus myös kieltäytyä. Silloin ei tarvitse olettaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haluat miellyttää jotta susta pidettäis. Kasvata selkäranka ja saat oikeita ystäviä hyväksikäyttäjien sijaan.

Eivaan olen joustava ja kiltti perusluonteeltani. Tykkään auttaa ihmisiä, mutta rajansa kaikella! Miten ihmiset voivat olettaa että joku auttaminen on yksipuolista ja ilmaista AINA? En pidä siitä että pidetään itsestäänselvyytenä sitä että olen aina valmis joustamaan omasta ajastani muiden takia.

Sinä pidät taas itsestäänselvyytenä sitä, että saat teoistasi vastapalveluksen. Vaikka et saa.

Ei pidä tehdä toisten hyväksi yhtään mitään, jos on jotain odotuksia siitä että saat heiltä jotain.

Tottakai viisas ja muita huomioiva yleensä haluaa antaa myös takaisin päin, mutta ei niin silti saa olettaa tai pitää sitä motiivina teoilleen.

Hyvien tekojen tulee olla pyytteettömiä ja ne pitää toteuttaa miettien omaa jaksamistaan ja rajojaan.

Tämän allekirjoitan täysin. Sitä vaan uhriutuu ja muuttuu lopulta marttyyriksi jos odottaa, että saa aina saman takaisin.

Minä olen miellyttämiseen taipuvainen ihminen, ja rikoin itseni parisuhteessa nimenomaan sillä, että kuvittelin uhrautumisella saavani samaa takaisin. No en saanu, vaan toinen käytti hyvää luontoani hyväksi. Ja minä annoin sen tapahtua.

Ei, koskaan ei pidä tehdä mikään siksi, että saisi siitä kiitosta. Tekojen tulee kummuta siitä, että itse haluaa tehdä, ei siitä että minkä reaktion odottaa saavansa. Muuten sitä on täysin muiden armoilla.

Olen samanlainen kuin ap, perusluonteeltani kiltti ja mukautuvainen. Olen kans väsynyt tähän. Niin ja nyt on sitten terveyskin pilalla kiltteyden takia!!

Aloittajalla on oppiläksy opittavanaan tässä asiassa. Onneksi AP on viimeinkin tajunnut pelin hengen ja tiedostaa ongelmansa. Se on ensimmäinen askel tämän ongelman ratkeamiseen. Seuraava on sitten ei:n sanomisen opettelu.

Varaudu myllerrykseen ihmissuhteissasi: jotkut ihmiset eivät tule tuosta noin vain hyväksymään sitä että lähdet sooloilemaan ja muuttamaan pelin sääntöjä. Tämä kuuluu asiaan, älä anna periksi. Kannattaa samalla opetella myös suuttumaan ja vihastumaan, siinä ei ole mitään väärää tai arveluttavaa. Vihan tarkoitus on auttaa sinua vetämään ne rajat jotka nyt pitää vetää.

Nimimerkillä saman kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haluat miellyttää jotta susta pidettäis. Kasvata selkäranka ja saat oikeita ystäviä hyväksikäyttäjien sijaan.

Eivaan olen joustava ja kiltti perusluonteeltani. Tykkään auttaa ihmisiä, mutta rajansa kaikella! Miten ihmiset voivat olettaa että joku auttaminen on yksipuolista ja ilmaista AINA? En pidä siitä että pidetään itsestäänselvyytenä sitä että olen aina valmis joustamaan omasta ajastani muiden takia.

Sinä pidät taas itsestäänselvyytenä sitä, että saat teoistasi vastapalveluksen. Vaikka et saa.

Ei pidä tehdä toisten hyväksi yhtään mitään, jos on jotain odotuksia siitä että saat heiltä jotain.

Tottakai viisas ja muita huomioiva yleensä haluaa antaa myös takaisin päin, mutta ei niin silti saa olettaa tai pitää sitä motiivina teoilleen.

Hyvien tekojen tulee olla pyytteettömiä ja ne pitää toteuttaa miettien omaa jaksamistaan ja rajojaan.

En ole aloittaja, mutta luulen, ettei aloittaja aivan tarkoittanut tätä. Kun kiva ihminen tekee vaikka jonkun kivan teon tai palveluksen toiselle, ei hän tietenkään odota mitään takaisin, mutta jokainen tehtyään toisen eteen paljon, saattaisi pahoittaa ennen pitkää mielensä huomattuaan, että hei, tämä onkin nyt hyväksikäyttöä ja tuo ihminen vain ottaa koskaan antamatta. Se ei tarkoita, että lähtökohtaisesti olisi odotettu jotain. Esimerkiksi perhepiirissä, jos on hyvät suhteet, eihän sitä mitään antamisia mieti, koska ne hommat menee tasan jotenkin luonnostaan. Sinä tarjoat kahvit, ja toinen vaikka leikkaa tukan.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta itse ainakin koen näin, etten lähtökohtaisesti odota mitään takaisin, mutta jos joku ei pitäydy siinä sanattomassa ihmisten välisessä sopimuksessa, että ollaan reiluja, sitten saatan pahoittaa mieleni.

Tuo oli hyvä vertaus, että miten perheen sisällä toimitaan. Kyllä perheessä saa puolisoiden kesken odottaa, että molemmat osallistuvat kotitöihin ihsn oma-aloitteisesti.

Ei se meneniin, että kun minä nyt tyhjennän tiskikoneen, niin minulla on velvollisuus ilmoittaa, että on sitten sinun vuorosi viikata pyykit tai että on sinun vuorosi tyhjentää seuraava koneellinen. Vaikka tyhjennän koneen nyt ihan pyyteettömästi, niin kyllä saan loukkaantua, jos toinen ei vuorostaan ikinä tee sitä. Eikä selitykseksi kelpaa, että en erikseen ilmoittanut, että odotan vastavuoroisuutta.

Kyllä jotain asioita saa pitää itsestäänselvyytenä. Vastavuoroisuus on sellainen, ei sitä pidä joutua erikseen kerjäämään. Jos toisesta ei löydy sen vertaa kohteliaisuutta ja käytöstapoja, niin oman hyvinvoinnin vuoksi on tarpeen kasvattaa etäisyyttä moisiin loisiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli hyvä vertaus, että miten perheen sisällä toimitaan. Kyllä perheessä saa puolisoiden kesken odottaa, että molemmat osallistuvat kotitöihin ihsn oma-aloitteisesti.

Ei se meneniin, että kun minä nyt tyhjennän tiskikoneen, niin minulla on velvollisuus ilmoittaa, että on sitten sinun vuorosi viikata pyykit tai että on sinun vuorosi tyhjentää seuraava koneellinen. Vaikka tyhjennän koneen nyt ihan pyyteettömästi, niin kyllä saan loukkaantua, jos toinen ei vuorostaan ikinä tee sitä. Eikä selitykseksi kelpaa, että en erikseen ilmoittanut, että odotan vastavuoroisuutta.

Kyllä jotain asioita saa pitää itsestäänselvyytenä. Vastavuoroisuus on sellainen, ei sitä pidä joutua erikseen kerjäämään. Jos toisesta ei löydy sen vertaa kohteliaisuutta ja käytöstapoja, niin oman hyvinvoinnin vuoksi on tarpeen kasvattaa etäisyyttä moisiin loisiin.

Täytyy valita osallistuva puoliso.

Havaitsit jo sinussa vikaa liika kilteys. Soita aika työpaikka läkärin ja häneltä pyydä lähete lyhyt terapiaan. Saat työkalut terapiasta miten toimia ihmisten kanssa.Samalla lopuu märehtimisesi itse säällissä,muiden sylistäminen ja saat elämäsi haltuun.Otat siis vastun omasta elämästäsi ja alat elää sitä!

Tarvitset miehen joka ärähtää puolestasi.

Minä iloitsen ku kaveri pääsee helpommalla vaikka on kiltempi.

Olisikohan siinä kuitenkin hyvä puoli tuo, että on minua onnellisempi ja pääsee myös helpommalla elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haluat miellyttää jotta susta pidettäis. Kasvata selkäranka ja saat oikeita ystäviä hyväksikäyttäjien sijaan.

Eivaan olen joustava ja kiltti perusluonteeltani. Tykkään auttaa ihmisiä, mutta rajansa kaikella! Miten ihmiset voivat olettaa että joku auttaminen on yksipuolista ja ilmaista AINA? En pidä siitä että pidetään itsestäänselvyytenä sitä että olen aina valmis joustamaan omasta ajastani muiden takia.

Sinä pidät taas itsestäänselvyytenä sitä, että saat teoistasi vastapalveluksen. Vaikka et saa.

Ei pidä tehdä toisten hyväksi yhtään mitään, jos on jotain odotuksia siitä että saat heiltä jotain.

Tottakai viisas ja muita huomioiva yleensä haluaa antaa myös takaisin päin, mutta ei niin silti saa olettaa tai pitää sitä motiivina teoilleen.

Hyvien tekojen tulee olla pyytteettömiä ja ne pitää toteuttaa miettien omaa jaksamistaan ja rajojaan.

En ole aloittaja, mutta luulen, ettei aloittaja aivan tarkoittanut tätä. Kun kiva ihminen tekee vaikka jonkun kivan teon tai palveluksen toiselle, ei hän tietenkään odota mitään takaisin, mutta jokainen tehtyään toisen eteen paljon, saattaisi pahoittaa ennen pitkää mielensä huomattuaan, että hei, tämä onkin nyt hyväksikäyttöä ja tuo ihminen vain ottaa koskaan antamatta. Se ei tarkoita, että lähtökohtaisesti olisi odotettu jotain. Esimerkiksi perhepiirissä, jos on hyvät suhteet, eihän sitä mitään antamisia mieti, koska ne hommat menee tasan jotenkin luonnostaan. Sinä tarjoat kahvit, ja toinen vaikka leikkaa tukan.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta itse ainakin koen näin, etten lähtökohtaisesti odota mitään takaisin, mutta jos joku ei pitäydy siinä sanattomassa ihmisten välisessä sopimuksessa, että ollaan reiluja, sitten saatan pahoittaa mieleni.

Tuo oli hyvä vertaus, että miten perheen sisällä toimitaan. Kyllä perheessä saa puolisoiden kesken odottaa, että molemmat osallistuvat kotitöihin ihsn oma-aloitteisesti.

Ei se meneniin, että kun minä nyt tyhjennän tiskikoneen, niin minulla on velvollisuus ilmoittaa, että on sitten sinun vuorosi viikata pyykit tai että on sinun vuorosi tyhjentää seuraava koneellinen. Vaikka tyhjennän koneen nyt ihan pyyteettömästi, niin kyllä saan loukkaantua, jos toinen ei vuorostaan ikinä tee sitä. Eikä selitykseksi kelpaa, että en erikseen ilmoittanut, että odotan vastavuoroisuutta.

Kyllä jotain asioita saa pitää itsestäänselvyytenä. Vastavuoroisuus on sellainen, ei sitä pidä joutua erikseen kerjäämään. Jos toisesta ei löydy sen vertaa kohteliaisuutta ja käytöstapoja, niin oman hyvinvoinnin vuoksi on tarpeen kasvattaa etäisyyttä moisiin loisiin.

Ja tuollaisessa tilanteessa on oikeus myös vähän suuttua, toki parempi jos osaa rakentavasti esittää asian. Ei käy, minäkin kaipaan omaa aikaa. Minullakin on tarve vapaapäiviin. Minulla on myös perhe ja omat lapset, en voi aina hoitaa toisten lapsia jne, etenkään kun kukaan näistä hoidattajista ei koskaan tarjoa vastavuoroisesti palveluksia.

Ehkä selittää tälle hyväksikäyttäjälle niin kuin idiootille noi asiat.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat minulta. Siis 20 vuotta sitten. Itsekin olin nuorena kiltti ja auttavainen, mutta elämä on opettanut. Nykyään olen karmea ihminen, enkä edes häpeä sitä. 40 vee ja itsekäs paska. Sellaiset menestyy. Sori.  

Olis syytä hävetä. Miksi mennä toiseen ääripäähän kun kohtuuskin on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Havaitsit jo sinussa vikaa liika kilteys. Soita aika työpaikka läkärin ja häneltä pyydä lähete lyhyt terapiaan. Saat työkalut terapiasta miten toimia ihmisten kanssa.Samalla lopuu märehtimisesi itse säällissä,muiden sylistäminen ja saat elämäsi haltuun.Otat siis vastun omasta elämästäsi ja alat elää sitä!

Eli toisia huomioiva, ystävällinen, hyvät tavat omaava joutuu terapiaan, mutta hyväksikäyttäjät jotka todennäköisesti lapsuudessaan jääneet vaille jotain tai ei ole kasvatettu ollenkaan, porskuttavat vaan samaan malliin.

Itse olen lapsuudesta johtuen todella miellyttämisenhaluinen. Kun olen opetellut sanomaan ei niin kaikki ei ole tosiaan mennyt sujuvasti kuin elämäntaito-oppaissa.

Vaativa ja tuppautuva anoppi pisti kovan kovaa vastaan ja yrittää yhä sanella meidän lasten elämää ja tunkeutua joka välistä. Välit kireät ja entisen näennäisen sovun ( minä alistuin) tilalla on jatkuva valtataistelu.

Pomottava kaveri määräili mua sinne ja tänne. En mennyt yksiin juhliin ja hän mökötti puoli vuotta. Välit lopulta poikki koska tilanne eskaloitui riidaksi.

Työpaikalla ei: n sanominen ei ole myöskään johtanut mihinkään hyvään. En ole koskaan ollut esimiesten suosikki ja nyt olen vielä vähemmän.

Silti olen sitä mieltä että minun ei tarvitse aina joustaa ja mukautua jos muutkaan eivät sitä tee. Mutta kynnysmaton asemasta ei ole helppo nousta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lapsuudesta johtuen todella miellyttämisenhaluinen. Kun olen opetellut sanomaan ei niin kaikki ei ole tosiaan mennyt sujuvasti kuin elämäntaito-oppaissa.

Vaativa ja tuppautuva anoppi pisti kovan kovaa vastaan ja yrittää yhä sanella meidän lasten elämää ja tunkeutua joka välistä. Välit kireät ja entisen näennäisen sovun ( minä alistuin) tilalla on jatkuva valtataistelu.

Pomottava kaveri määräili mua sinne ja tänne. En mennyt yksiin juhliin ja hän mökötti puoli vuotta. Välit lopulta poikki koska tilanne eskaloitui riidaksi.

Työpaikalla ei: n sanominen ei ole myöskään johtanut mihinkään hyvään. En ole koskaan ollut esimiesten suosikki ja nyt olen vielä vähemmän.

Silti olen sitä mieltä että minun ei tarvitse aina joustaa ja mukautua jos muutkaan eivät sitä tee. Mutta kynnysmaton asemasta ei ole helppo nousta.

Mikä siinä on että toisia pidetään sitten kynnysmattoina? Itse olen työskentelen perhepäivähoitajana ja on ollut tosi kurja huomata kuinka perheet käytännössä käyttävät hyväksi jos ei ole kokoajan vetämässä kovalla kädellä rajoja. Toivoisin että joustoa voisi olla puolin ja toisin, mutta ei se vaan onnistu. On tosi kurja kun lapsia haetaan jatkuvasti myöhässä, oletetaan että otan ilman muuta vapaapäivinä hoitoon, maksut maksetaan toistuvasti myöhässä jne. Ei haluta ymmärtää että tämä on minun työtäni (ja todella tuntuu myös siltä ihan jo pelkästään näistä vanhemmista johtuen!), napistaan lomista jne, vaikka minulla on samat lomat kuin yleensäkin palkkatyössä olevilla ihmisillä. Jostain syystä nämä ihmiset kuvittelevat että minun pitäisi olla aina töissä ja hoitaa heidän lapsiaan. Parasta varmaan olisi että hoitaisin heidän lapsiaan myös heidän omien lomiensa ajan! Eli en edes lomaa ansaitsisi. Olen todella harkinnut alan vaihtoa, vaikka lapsista paljon pidänkin.

Passiivis-aggrelta nössöltä kuulostat.

Vierailija kirjoitti:

Passiivis-aggrelta nössöltä kuulostat.

Avoin aggressiivisuus ilmeisesti parempi vaihtoehto? Kyllähän jonkun pitäis näille häikäilemättömille muiden ihmisten hyväksikäyttäjiksi sanoa suorat sanat. Ehkä silloin oppisivat jotain.