TÄMÄN olisin halunnut tietää raskaudesta / synnytyksestä / synnytyksen jälkeisestä ajasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen, että seksi loppuu kuin seinään, ja aina riittää uusia syitä miksi ei juuri nyt voi. Yhtään kertaa en ole isänä päässyt panemaan, lapsi nyt 16 kk.

M32

No sillehän ei vii mitään jos omaa puolisoa ei tunne etukäteen juurikaan. On kyllä oma syy jos tuollainen tulee yllätyksenä. Meillä pisin tauko seksistä oli lasten syntymien jälkeen 3 vk, jos traumoja olisi tullut niin varmasti olisi mennyt pidempään. Joillekin jää pidempään kipuja ja niiden vaikutus haluihin on hyvin ymmärrettävää, samoin jos seksuaalinen itsetunto kokee kolauksen tms. Jos nainen aina keksii uusia syitä, ettei tarvitsisi panna kanssasi niin teillä on pska suhde ja se ei ole mikään automaattinen seuraus lapsen saannista, se johtuu sinusta ja naisestasi. Olisi jo jossain vaiheessa vuosiin kannattanut oikeasti pysähtyä miettimään muutakin kuin sitä panemista.

N28

Onpa todella epäempaattinenja yleistävä kommentti.

Lapsen syntymä muuttaa ihmistä aina, joitakin enemmän kuin toisia. Ääritapauksessa puoliso muuttuu niin, ettei häntä meinaa tuntea. Tätä ei voi etukäteen tietää.

Se, mitä nainen esittää syyksi seksistä kieltäytymiseen voi olla muu kuin todellinen syy, jota hän ei jostain syystä halua/uskalla sanoa.

Ylipäänsä on törkeitä nämä "mitäs rupesit sellaisen kanssa" -aiheiset kommentit, kun ihminen voi oikeasti muuttua.

Synnytyskipu on jotain aivan käsittämätöntä. Loppuvaihe avautumisvaiheessa ja ponnistusvaiheen tuska. Tuntuu että halkeaa kun ponnistaa.

Mutta oli se sen arvoista! Ihana poika saatiin. Lapsiluku jäänee tähän yhteen.

Up

Imetys ei ole kaikille ihaninta maailmassa. Onneksi korvikkeet on keksitty. Vauva on tyytyväinen ja vanhemmat kanssa. Oma maidontuotanto ei yksinkertaisesti riittänyt ja koin aivan turhaa stressiä asiasta alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Synnärillä muistaakseni neuvottiin niin että kun vauva herää ja tyypillisesti alkaa itkeä, vaipan vaihto ja sitten imetys. Minusta tuo ei mitenkään käynyt järkeen joten imetin heti kun vauva alkoi huutaa ja sitten kun se lopetti, vaihdoin vaipan ja juttelin hetken ja sitten tyyppi jo nukahtikin. Vauvani oli tosi rauhallinen. Naapuripedin nainen sen sijaan alkoi vauvan herättyä vaihtaa vaippaa ja vauva huusi kuin hinaaja paloautonpunaisena koko sen ajan. Kun tuli aika imettää vauva oli ihan hysteerinen eikä imetyksestä meinannut tulla mitään, äiti yritti imettää kumillakin eikä oikein onnistunut. Minulla on vain yksi lapsi joten en osaa sanoa oliko tuo ero vain kiinni vauvan temperamentista vai sittenkin toimintajärjestyksestä 🤔.

Tämä. Ja sitten, kun se pieni sinappikone kuitenkin vääntää tuotoksen useimmiten ruuan jälkwen...

Vierailija kirjoitti:

Synnytyskipu on jotain aivan käsittämätöntä. Loppuvaihe avautumisvaiheessa ja ponnistusvaiheen tuska. Tuntuu että halkeaa kun ponnistaa.

Mutta oli se sen arvoista! Ihana poika saatiin. Lapsiluku jäänee tähän yhteen.

Nyt taitaa olla mieskirjoittaja. Miehethän nykyään synnyttää :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen, että seksi loppuu kuin seinään, ja aina riittää uusia syitä miksi ei juuri nyt voi. Yhtään kertaa en ole isänä päässyt panemaan, lapsi nyt 16 kk.

M32

No sillehän ei vii mitään jos omaa puolisoa ei tunne etukäteen juurikaan. On kyllä oma syy jos tuollainen tulee yllätyksenä. Meillä pisin tauko seksistä oli lasten syntymien jälkeen 3 vk, jos traumoja olisi tullut niin varmasti olisi mennyt pidempään. Joillekin jää pidempään kipuja ja niiden vaikutus haluihin on hyvin ymmärrettävää, samoin jos seksuaalinen itsetunto kokee kolauksen tms. Jos nainen aina keksii uusia syitä, ettei tarvitsisi panna kanssasi niin teillä on pska suhde ja se ei ole mikään automaattinen seuraus lapsen saannista, se johtuu sinusta ja naisestasi. Olisi jo jossain vaiheessa vuosiin kannattanut oikeasti pysähtyä miettimään muutakin kuin sitä panemista.

N28

Poliittisia trolleja, eli lobbareita. Woke. 

Onpa todella epäempaattinenja yleistävä kommentti.

Lapsen syntymä muuttaa ihmistä aina, joitakin enemmän kuin toisia. Ääritapauksessa puoliso muuttuu niin, ettei häntä meinaa tuntea. Tätä ei voi etukäteen tietää.

Se, mitä nainen esittää syyksi seksistä kieltäytymiseen voi olla muu kuin todellinen syy, jota hän ei jostain syystä halua/uskalla sanoa.

Ylipäänsä on törkeitä nämä "mitäs rupesit sellaisen kanssa" -aiheiset kommentit, kun ihminen voi oikeasti muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen, että seksi loppuu kuin seinään, ja aina riittää uusia syitä miksi ei juuri nyt voi. Yhtään kertaa en ole isänä päässyt panemaan, lapsi nyt 16 kk.

M32

No sillehän ei vii mitään jos omaa puolisoa ei tunne etukäteen juurikaan. On kyllä oma syy jos tuollainen tulee yllätyksenä. Meillä pisin tauko seksistä oli lasten syntymien jälkeen 3 vk, jos traumoja olisi tullut niin varmasti olisi mennyt pidempään. Joillekin jää pidempään kipuja ja niiden vaikutus haluihin on hyvin ymmärrettävää, samoin jos seksuaalinen itsetunto kokee kolauksen tms. Jos nainen aina keksii uusia syitä, ettei tarvitsisi panna kanssasi niin teillä on pska suhde ja se ei ole mikään automaattinen seuraus lapsen saannista, se johtuu sinusta ja naisestasi. Olisi jo jossain vaiheessa vuosiin kannattanut oikeasti pysähtyä miettimään muutakin kuin sitä panemista.

N28

Onpa todella epäempaattinenja yleistävä kommentti.

Lapsen syntymä muuttaa ihmistä aina, joitakin enemmän kuin toisia. Ääritapauksessa puoliso muuttuu niin, ettei häntä meinaa tuntea. Tätä ei voi etukäteen tietää.

Se, mitä nainen esittää syyksi seksistä kieltäytymiseen voi olla muu kuin todellinen syy, jota hän ei jostain syystä halua/uskalla sanoa.

Ylipäänsä on törkeitä nämä "mitäs rupesit sellaisen kanssa" -aiheiset kommentit, kun ihminen voi oikeasti muuttua.

Poliittinen trolli, eli lobbari. Woke.

Kukaan ei kertonut, että imetys sattuu alkuun ja se kun maito nousi rintoihin sairaalasta päästyä oli kamalaa! Kukaan ei ollut tästäkään mulle kertonut. Sairaalassa imetysohjaus oli mitä oli, mutta sain esikoista imetettyä alun haasteiden jälkeen reilu 1v ikään saakka.

Lisäksi olin kuullut raskaana ollessani, että "vauvat vain syö ja nukkuu" ... Juu ei meillä...

Jälkivuodosta myös kuulin synnyttäneiltä kavereilta raskausaikana, mutta koskaan siitä ei mainittu esim neuvolaseurannassa rutiinikäynneillä. Paljon enemmän oletti saavansa jotenkin neuvolasta sitä tietoa moneen asiaan.

Kolmannen lapsen jälkeen oli itselleni vaikeaa, kun palautuminen tuntui kestävän todella kauan verrattuna kahteen aiempaan synnytykseen. Viimeisimmässä synnytyksessä vauva oli virhetarjonnassa, ilmeisesti sekin vaikutti toipumiseen. Ei ikinä enään... Oli kamala kokemus... Mikään ei auttanut kipuun ja huusin kivusta. Kätilö sanoi, etten saisi huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei  kertonut että toosa kuivuu ja se tuntuu maailman pahimmalta pissatulehdukselta ja hiivalta YHTÄ AIKAA. Ehdin tunkea paketillisen emätinpuikkoja pi""ni ja annoin useita pissanäytteitä ("Miten niin puhdas? Minä pissaan piikkilankaa!" ) kunnes lopulta yksi lääkäri tajusi valistaa minua, mistä  on kyse.

Ja vaihdevuosissa sitten sama... Mäkin yritin etsiä apuja pissatulehukseen ja alapäävaivaan, mutta ei auttanut mikään. Kunnes yksityinen gyne heti totesi että johtuu limakalvojen kuivuudesta, jotka taas johtuu esivaihdevuosista (olin 42, ja menkat loppui vasta 8 v. myöhemmin). Estrogeeni-emätinpuikoilla hoitui.

Ja esikoisen syntymä kuitenkin mullistaa koko elämän, en ollut tyytyväinen kaikkeen saamaani kohteluun sairaalassa. Synnytyssalissa kaikki oli hyvin, hoitajat kohteliaita ja onniteltiin ym. Sitten kun siirryin osastolle hoitaja sanoi tylysti isälle, että hänen pitää lähteä. Halusin ottaa vielä miehestä ja vauvasta kuvan. Hoitaja seisoi vieressä kyllästyneen näköisenä.

En ollut kuullut edes mistään ihokontaktista, jota suositeltiin. Hoitaja riisui vauvalta vaatteet sanomatta mitään syytä tälle ja sanoi, että mun pitäisi imettää. Nyt vasta olen tajunnut että kyse oli tietysti ihokontaktista. Sitten kun imetys ei alkuun sujunut ja jouduin soittamaan kelloa, hoitajat laittoi vain rinnan vauvan suuhun, eivät neuvoneet minua. Jouduin hälyttää toiseenkin kertaan niin hoitaja sano "no mitä nyt. Olin just menossa toiseen huoneeseen"

Onneksi kahden seuraavan jälkeen pääsin potilashotelliin <3

Jännetuppitulehdus kummassakin ranteessa vauvan kanniskelusta. Burana vie pahimman kivun joten sillä mennään, mikään muu ei auta. Onneksi en imetä. Josko tää joku päivä helpottaa...

Että valitsin lapsilleni isän, joka on niin häijy ja halveksiva minua, raskaana olevaa ja raskauden runtelemaa kohtaan.

Kunpa joku olisi kertonut minulle, ensisynnyttäjälle,  että kukaan ei kuole ja ei ole maailmanloppu, vaikka en koskaan oppinut imettämään kaksosia samanaikaisesti. Yksittäin imetys sujui alusta asti hyvin. Mutta neuvola ja kotiin pari kertaa käymään tullut "imetyshenkilö" olivat toista mieltä. Minulle alleviivattiin, että on kaiken a ja o , että pystyisin imettämän molemmat kerralla, koska siinä säästyy aikaa. Stressasin tätä todella paljon ja treenasin hulluna, että olis onnistunut.  Minä hermoistuin, vauvat hermostuivat, mies hermostui...Kun neuvolasta tultiin meille kotiin toisen kerran ohjaamaan tätä asiaa, heitin taas hetken yritettyäni henkilön ulos ja totesin, että jatkossa meillä imetetään rennosti yksi pallopää kerrallaan ja parempaa jatkoa sinulle urallasi.  Jälkikäteen tajusin, että neuvolan olisi ehdottomasti pitänyt olla iloinen, että imetys onnistuu edes yksitellen ja tukea ja keksiä kanssani mahdollisia lisäkonsteja siihen menettelyyn.

Suvussamme on muitakin kaksosia ja kyllä samanaikainen imetys on täysin mahdollista ja toisille se onnistuu naps vaan. Ei se ole lainkaan mahdotonta kaikille. Tämä tiedoksi, jos joku nyt odottaa kaksosia ja ihmettelee, mikä homma.

Kukaan ei neuvolassa tai missään muuallakaan kertonut että kilpirauhanen voi oikutella jopa vuoden ajan synnytyksen jälkeen. Voi olla joko vajaa- tai liikatoimintaa. Mulla on ollut liikatoimintaan viittaavia oireita (nyt 3 kk synnytyksestä).

"Raskaus ja synnytys käynnistävät joskus synnytyksen jälkeisen ns. postpartumtyreoidiitin (lymfosyyttityreoidiitti), joka ilmaantuu 2-12 kuukautta synnytyksestä. Sille on tyypillistä alkuvaiheen hypertyreoosi, jota seuraa hypotyreoosivaihe, lopulta suurimmalla osalla kilpirauhastoiminta toipuu normaaliksi. On tärkeää tietää, että kilpirauhaslääkityksestä ei tule pysyvä, vaan se lopetetaan kun hormonituotanto on normalisoitunut."

https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/perussairaudet-…

Että imettäminen ei välttämättä suju helposti ja on ihan ok, jos täytyy turvautua osittain tai kokonaan pulloruokintaan.

Imetyksessä oli vaikeuksia koko vauvavuoden ajan ja neuvolan vastaus kaikkeen oli vain, että imetys on hirmu tärkeää ja kyllä minun nyt pitää vaan olla reipas ja yrittää kovemmin. Jälkikäteen olisin säästynyt paljolta stressiltä, turhautumiselta ja vihalta omaa kehoani kohtaan, jos joku olisi voinut jo silloin tulla kertomaan, että pulloruokinta on sallittu ja luonteva ratkaisu silloin, jos imetys ei onnistu.

7kk tipassa -14kg lähti painosta eikä tullut edes loppuajalla kuin ehkä 5kiloo takas...hyperemeesi koettu. Bye bye hamnaskiilteet jne...oli sekä ihanaa kohtelua että myös epä-asiallista,näistä ilmoitin suoraan osaston ylilääkärille,kas kummaa asia korjaantui! Se on turha vänistä jälkeenpäin tai muulloin,jos oot kohdannut epäkohdan:tee sille sen minkä voit! Ai että mää nään punasta näistä..mut juu ymmärrän kyllä ettei kaikilla riitä voimavarat jne...suunniteltu sektio vain 7tikkiä sievä viiva masun pohjassa muistona enää! Hirvittävän hyvin toivuin,4pvää pitivät ja oisivat pitäneet pidempään. Mutta sanoin et jos vauva saa puhtaat paperit nii me lähetään kotiin. Ja juu se sektion after kakka...😬😬😳😳💩💩

Up

Että kaikki se hössötys on turhaa. Tai ei kannata ainakaan etukäteen päättää mitään. Kaikki voi mennä toisin. Huolimatta huolellisesta tiedon etsinnästä eteen tuli vähän väliä tilanteita josta en ollut etukäteen kuullutkaan. Ja niihin oli aina tarjolla ristiriitaista tietoa - neuvola, vauvaoppaat, sukulaiset ja ystävät sanoivat kaikki eri asioita - ja vain testaamalla selvisi mikä vaihtoehto toimi. Eli kaikki voi mennä niinkuin olet suunnitellut tai lukenut, tai sitten mikään ei mene niin.

Vierailija kirjoitti:

Se myös yllätti, että episiotomian (ja varmaan repeymienkin) tikit voi revetä - eikä niille tehdä mitään. Itseltä napsahteli pariin otteeseen tikkejä poikki ja tokaisivat vaan, että niin näyttää tehneen. Alakertaan jäi lovi, mutta onneksi on lähinnä kosmeettinen, että enpä sinällään ihmettele, ettei niille mitään tehdä.

Vanhaa haavaa ei pysty ompelemaan uudelleen. Siinä on 6h aikaikkuna, minkä aikana ompelu on tapahduttava. Jos haava pitäisi ommella jostain syystä uudelleen, tulisi veitsellä tehdä uudet haavapinnat, mitkä voi yhdistää. Ja ymmärtänet, että näin ei ihan helposti lähdetä toimimaan.