Lue keskustelun säännöt.
TÄMÄN olisin halunnut tietää raskaudesta / synnytyksestä / synnytyksen jälkeisestä ajasta
Antakaa tulla!
Itselleni tuli yllätyksenä, miten rankkaa ihan oikeasti tää loppuraskaus voi olla. Ilmeisesti si-nivel sanonut itsensä irti ja aiheuttaa pistävän kivun joka askeleella. Eipä tule hirveästi liikuttua sen takia ja karmeeltahan se tuntuu kun on tottunut liikkumaan paljon. Muuta mukavaa; jatkuva pissahätä, väsymys, närästys ja viimeisimpänä käden jatkuva puutuminen joka herättää öisinkin (pissahädän lisäksi).
Kommentit (361)
Peräpukamat, jotka lopulta leikattiin 20 vuoden kuluttua. Ei oikein hivellyt naisellista itsetuntoa, kun lerpakkeet vilkkui pakaroiden välistä (huom! Oma mielikuva asiasta oli tämä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen, että seksi loppuu kuin seinään, ja aina riittää uusia syitä miksi ei juuri nyt voi. Yhtään kertaa en ole isänä päässyt panemaan, lapsi nyt 16 kk.
M32
Jospa se syy on juuri se, että haluat pääsy panemaan. Jos kokeilisit rakastella kumppanisi kanssa?
Kätilöna en halua enää KOSKAAN nähdä aapeen kaltaisia huutavia muijia. On uskomatonta, mitä kaikkea nykyään toivotaan.
Vaihdoin jo työnkuvaani.
Minä menin toisesta lapsesta synnytykseen kun pääsin sisälle jouduin heti saliin.
Kipulääkkeitä ei keritty antamaan. Sanoin vielä puolisolleni, että aja ihan rauhassa, en jaksa odotella siellä.
No omalla kohdalla yllätti se miten kauan tuosta kaikesta toipuminen voi kestää huonolla tuurilla.. Jälkivuoto kesti 5kk, vähäisenä tosin ja jouduin lopulta istukan kaavintaan, johon se vuoto sitten loppui. Seksin harrastaminen sattui joka kerta varmaan ensimmäisen puoli vuotta, ylipäänsä mikään kosketus intiimialueella tuntui ikävältä ja repeämien tikit aiheuttivat päänvaivaa kun eivät tahtoneet parantua. Halut katosivat raskauden puolivälissä kokonaan eivätkä ole vieläkään ennallaan kohta parin vuoden päästä, se harmittaa kaikista eniten, koska ennen ei ole ollut asian kanssa mitään ongelmia. Raskauskilot taas lähtivät ihan itsestään parissa kuukaudessa, ja niistä ihmiset aina puhuvat jotenkin haasteena, joten tuli kyllä varauduttua ihan vääriin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No omalla kohdalla yllätti se miten kauan tuosta kaikesta toipuminen voi kestää huonolla tuurilla.. Jälkivuoto kesti 5kk, vähäisenä tosin ja jouduin lopulta istukan kaavintaan, johon se vuoto sitten loppui. Seksin harrastaminen sattui joka kerta varmaan ensimmäisen puoli vuotta, ylipäänsä mikään kosketus intiimialueella tuntui ikävältä ja repeämien tikit aiheuttivat päänvaivaa kun eivät tahtoneet parantua. Halut katosivat raskauden puolivälissä kokonaan eivätkä ole vieläkään ennallaan kohta parin vuoden päästä, se harmittaa kaikista eniten, koska ennen ei ole ollut asian kanssa mitään ongelmia. Raskauskilot taas lähtivät ihan itsestään parissa kuukaudessa, ja niistä ihmiset aina puhuvat jotenkin haasteena, joten tuli kyllä varauduttua ihan vääriin asioihin.
Imetätkö vielä? Mulla imetys vei seksihalut. Varmaan kesti joitakin kuukausia imetyksen loppumisen jälkeen että hormonit yhtään alkoivat hyrräämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No omalla kohdalla yllätti se miten kauan tuosta kaikesta toipuminen voi kestää huonolla tuurilla.. Jälkivuoto kesti 5kk, vähäisenä tosin ja jouduin lopulta istukan kaavintaan, johon se vuoto sitten loppui. Seksin harrastaminen sattui joka kerta varmaan ensimmäisen puoli vuotta, ylipäänsä mikään kosketus intiimialueella tuntui ikävältä ja repeämien tikit aiheuttivat päänvaivaa kun eivät tahtoneet parantua. Halut katosivat raskauden puolivälissä kokonaan eivätkä ole vieläkään ennallaan kohta parin vuoden päästä, se harmittaa kaikista eniten, koska ennen ei ole ollut asian kanssa mitään ongelmia. Raskauskilot taas lähtivät ihan itsestään parissa kuukaudessa, ja niistä ihmiset aina puhuvat jotenkin haasteena, joten tuli kyllä varauduttua ihan vääriin asioihin.
Imetätkö vielä? Mulla imetys vei seksihalut. Varmaan kesti joitakin kuukausia imetyksen loppumisen jälkeen että hormonit yhtään alkoivat hyrräämään.
Imetän, joten lohduttavaa kuulla. Itseasiassa muistan, että maito alkoi nousemaan mulla jo samoihin aikoihin puolivälissä raskautta kun halut kaikkosivat, joten jospa se on syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, etteihän se synnytys oikeasti satu juuri yhtään eli turhaa useimmat naiset valittavat, että se muka sattuu kamalasti.
kaksi päivää ennen Naistenklinikalla kävin fillarilla kaupassa ja ikää oli yli 42 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännetuppitulehdus kummassakin ranteessa vauvan kanniskelusta. Burana vie pahimman kivun joten sillä mennään, mikään muu ei auta. Onneksi en imetä. Josko tää joku päivä helpottaa...
kyllä se parinkymmenen vuoden päästä helpottaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain tietää kaiken haluamani inhorealistisesta ja nöyryyttävästä puolen tunnin mittaisesta synnytysvideosta, jonka terveystiedon opettaja näytti meille vahingoniloisesti hymyillen.
Jos vielä jäi jotain epäselvää, Härkösen Heikosti positiivinen kertoi senkin.
Heikon epäinnin sammutti lopullisesti se kun näki miten tylsiä ja rajoittuneita entisistä fiksuista ja toimeliaista naisista tuli äitiydyttyään. Sana lehmä tuli hakematta mieleen. Sitten joku muori istui äitienpäivänä korttiläjän vieressä kiitollisena, että onhan se ollut raskasta, mutta katsokaas miten ihanasti minua nyt muistetaan!
Joo kiitos ja ei kiitos. Ehkäisystä huolehtiminen ei näiden eväiden ansiosta päässyt unohtumaan.
Video näytettiin 9. luokalla, kun koko ikäluokka oli vielä koossa. Lukiossa olisi ollut myöhäistä, ammattikouluihinhan ne teiniäidit menivät.
vanhemmat voi jo ajoissa valistaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskauden aikana positiivisena yllätyksenä tuli, miten nopeasti aika meni ja miten helpolla isossa kuvassa pääsin. Ei ollut pahoinvointia ja olin loppuun saakka melko pienikokoinen, joten liikkuminen oli helppoa. Ainoat negatiiviset asiat olivat jatkuva pissahätä ja kivulias rannekanavan "tukkeutuminen" joka vaivasi öisin ilmeisesti raskausturvotuksen vuoksi. Synnytyskin sujui helposti ja nopeasti, mutta ikävänä yllätyksenä tuli ns. baby blues, jonka aikana olin todella itkuinen ja välillä luulin jopa sekoavani. Myös se tuli yllätyksenä, että maidon nousu rintoihin aiheuttaa järkyttävää hikoilua. Pettymyksenä tuli sitten se miten vaikeaa imettäminen oli, eikä lopulta onnistunut lainkaan ilman lisäkorvikkeita ja jouduin lopettamaan koko touhun jo 6-7 viikon päästä, kun maidon tulo lakkasi kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Sitä en tiennyt, että eka paskalla käynti synnytyksen jälkeen on ihan hirveää!! Ummetus on kauheaa ja tuntuu kuin sisuskalut tippuisi pyttyyn kummastakin reiästä.
Niinpä! Ekan synnytyksen jälkeen mulla meni 5 päivää ennen kuin sain kakattua ja se oli oikeasti mun käsivarren kokoinen pökäle! Siitä sain sisäiset peräpukamat tai jotain ja ulostaminen oli ihan helvettiä monta kuukautta sen jälkeen. Mun vauvaparka joutu makoilemaan pyyhkeen päällä vessan lattialla ja ihmettelemään mitä se äiti ähisee ja vaikeroi...
Vahingosta viisastuu, toisen lapsen kanssa söin ennaltaehkäisevästi tosi paljon kuitua ja join enemmän vettä loppuraskaudesta ja synnytyksen jälkeen söin luumuja ja lakritsaa. Eka kakka tulikin jo seuraavana päivänä synnytyksen jälkeen ja tein sen vanhemman poikani pottaan ja tuin kädellä tikkejä eikä sattunut juuri ollenkaan vaikka olin kammonnut sitä.melkein enemmän kuin itse synnytystä.
Täällä Englannissa myös jokaisessa tarkastuksessa parin ekan viikon aikana kätilöt ktsyy paitsi vauvasta, myös äidin voinnista tarkkoja kysymyksiä. En muista että Suomessa olis kysytty onko kakka kulkenut ja saatko pissattua hyvin. Korkeintaan joku yleinen "miten voit?" eikä siinä välttämättä tajua hormonihuuruissaan ruveta selittämään jotain vessa-asioita.
Ihan välttämättä pitäisi valistaa mun mielestä odottajia tuosta ummetuksesta ihan tosi yksityiskohtaisesti ja vähän ällöjäkin juttuja sais sisällyttää tyyliin kolmannen asteen repeämät ja miten tuskaa sen kanssa varmaan on, mulla oli onneksi vain toisen asteen. Ei se riitä että sanotaan et muistathan syödä kuitua ja sit synnärillä on sitä luumumehua tarjolla mut ei se tärkeys konkretisoidu jos ei vähän edes pelotella seurauksilla. Ja sit just tuo vessa-asento eli kyykyssä on helpompi asioida jos suinkin pystyy olemaan kyykyssä, toki kaikilta ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä en tiennyt, että eka paskalla käynti synnytyksen jälkeen on ihan hirveää!! Ummetus on kauheaa ja tuntuu kuin sisuskalut tippuisi pyttyyn kummastakin reiästä.
Niinpä! Ekan synnytyksen jälkeen mulla meni 5 päivää ennen kuin sain kakattua ja se oli oikeasti mun käsivarren kokoinen pökäle! Siitä sain sisäiset peräpukamat tai jotain ja ulostaminen oli ihan helvettiä monta kuukautta sen jälkeen. Mun vauvaparka joutu makoilemaan pyyhkeen päällä vessan lattialla ja ihmettelemään mitä se äiti ähisee ja vaikeroi...
Vahingosta viisastuu, toisen lapsen kanssa söin ennaltaehkäisevästi tosi paljon kuitua ja join enemmän vettä loppuraskaudesta ja synnytyksen jälkeen söin luumuja ja lakritsaa. Eka kakka tulikin jo seuraavana päivänä synnytyksen jälkeen ja tein sen vanhemman poikani pottaan ja tuin kädellä tikkejä eikä sattunut juuri ollenkaan vaikka olin kammonnut sitä.melkein enemmän kuin itse synnytystä.
Täällä Englannissa myös jokaisessa tarkastuksessa parin ekan viikon aikana kätilöt ktsyy paitsi vauvasta, myös äidin voinnista tarkkoja kysymyksiä. En muista että Suomessa olis kysytty onko kakka kulkenut ja saatko pissattua hyvin. Korkeintaan joku yleinen "miten voit?" eikä siinä välttämättä tajua hormonihuuruissaan ruveta selittämään jotain vessa-asioita.
Ihan välttämättä pitäisi valistaa mun mielestä odottajia tuosta ummetuksesta ihan tosi yksityiskohtaisesti ja vähän ällöjäkin juttuja sais sisällyttää tyyliin kolmannen asteen repeämät ja miten tuskaa sen kanssa varmaan on, mulla oli onneksi vain toisen asteen. Ei se riitä että sanotaan et muistathan syödä kuitua ja sit synnärillä on sitä luumumehua tarjolla mut ei se tärkeys konkretisoidu jos ei vähän edes pelotella seurauksilla. Ja sit just tuo vessa-asento eli kyykyssä on helpompi asioida jos suinkin pystyy olemaan kyykyssä, toki kaikilta ei onnistu.
Nyt kun mainitsitte niin mulla oli muuten ihan sama juttu, olin jo unohtanut. Ei ollut kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei neuvolassa tai missään muuallakaan kertonut että kilpirauhanen voi oikutella jopa vuoden ajan synnytyksen jälkeen. Voi olla joko vajaa- tai liikatoimintaa. Mulla on ollut liikatoimintaan viittaavia oireita (nyt 3 kk synnytyksestä).
"Raskaus ja synnytys käynnistävät joskus synnytyksen jälkeisen ns. postpartumtyreoidiitin (lymfosyyttityreoidiitti), joka ilmaantuu 2-12 kuukautta synnytyksestä. Sille on tyypillistä alkuvaiheen hypertyreoosi, jota seuraa hypotyreoosivaihe, lopulta suurimmalla osalla kilpirauhastoiminta toipuu normaaliksi. On tärkeää tietää, että kilpirauhaslääkityksestä ei tule pysyvä, vaan se lopetetaan kun hormonituotanto on normalisoitunut."
https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/perussairaudet-…
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen latenssivaihe! Missään ei kerrottu, että siitä kun supistukset alkavat, voi mennä
vielä PÄIVIÄ siihen, että synnytys oikeasti alkaa. Itse kärvistelin kipeiden 10-15 min. välein tulevien supistusten kanssa kotona kolme vuorokautta ennen kuin huolivat sairaalaan.
Niinpä! Mulla oli neljän minuutin välein kipeitä supistuksia kolme päivää ennen kuin sain tulla sairaalaan. Ekan kerran kävin kokeilemassa 24h jälkeen ja hoitaja kokeili kohdunsuun ja sanoi naurahtaen et "eihän tää oo vielä yhtään auennut!" Siinä sitten itkua pidätellen yritin kysyä että mistä mä sitten tiedän milloin tänne pitää tulla " no sitten kun et kestä enää kotona". Joo kiitos tosi avuliasta. Kuitenkin jouduttiin sitten kolmen päivän jälkeen antamaan oksitosiinia enkä mä silloinkaan paljon sen enemmän ollut auki ja kivutkin oli samaa tasoa, päästivät kuitenkin onneksi osastolle ja antoivat kipulääkettä että sain nukuttua viimein. Ei tästä puhuttu mitään valmennuksissa, nimenomaan siellä sanottiin että ensisynnyttäjän pitäisi lähteä sairaalaan kun on supistukset neljän minuutin välein minuutin kerrallaan ja kivuliaita. Eli se epätietoisuus stressasi mua aivan hirveästi ja veikkaan että synnytys olisi sujunut vähän sujuvammin jos se ihan eka hoitaja ei olisi ollut niin empatiakyvytön...
Että syntymä on kuolemantuomio :(
Ihmiset koskevat sinua vatsaan pyytämättä.
Ihmiset tulevat pyytämättä kylään vaikka olisit väsynyt vauvan hoitoon.
Synnytyksessä tulee kakka. Sen jälkeen ei ehkä tulekaan päiviin.
En muista olenko tämän aikoinaan jo kirjoittanut (vanha ketju), mutta se, että istukka jää kiinni kohtuun eikä tule ulos. Synnytys sujui ihan kai hyvin, mutta olipa kivaa kun kätilö/joku alkoi runnoa hiertävällä otteella alavatsaa abt heti kun lapsi oli syntynyt Kättärillä. Menetin puolet verestäni (kätilön arvio), jonka jälkeen leikkaussaliin istukan käsinirrotukseen narkoosissa. Otettiin alakautta. Hemoglobiini 92 sairaalasta lähtiessä.
Seuraava raskaus ja synnytys oli helppo, mutta pelkäsin tätä istukkahommaa niin paljon, että olin pyytää keisarin. Istukka luiskahti sujuvasti ulos.
Että millään rasvoilla taikka taikatempulla et vältä rumia raskausarpia - mikäli on sen mallinen, että niitä tulee. Ja minulle niitä tuli jo markkina kasvun aikana. En todellakaan olisi halunnut enää lisää. Maha on kuin maantiekartta ja nahka sitä myöten venynyt, vaikka sinällään hoikka olen. Lapset tosin jo aikuisia, mutta bikineitä en käytä silti.
Pinnallista - kyllä. Tiedostan sen. Mutta tiedostan myös harmitukseni asian suhteen, vaikka olen sen jo hyväksynyt.