Lue keskustelun säännöt.
TÄMÄN olisin halunnut tietää raskaudesta / synnytyksestä / synnytyksen jälkeisestä ajasta
Antakaa tulla!
Itselleni tuli yllätyksenä, miten rankkaa ihan oikeasti tää loppuraskaus voi olla. Ilmeisesti si-nivel sanonut itsensä irti ja aiheuttaa pistävän kivun joka askeleella. Eipä tule hirveästi liikuttua sen takia ja karmeeltahan se tuntuu kun on tottunut liikkumaan paljon. Muuta mukavaa; jatkuva pissahätä, väsymys, närästys ja viimeisimpänä käden jatkuva puutuminen joka herättää öisinkin (pissahädän lisäksi).
Kommentit (361)
Mikään ei oikeastaan hirveästi 'yllättänyt' sillä olin jo etukäteen asennoitunut että kaikkea pa*kaa on edessä. Toisen lapsen jälkeen yllättänyt ehkä se lopun alun fiilis. Tämä oli nyt tässä. Mun elämä. Tätä sit seuraavat 20 vuotta ja sit onkin jo vanha ja hauta kutsuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- noin 7. raskauskuukauden aikainen voimakas närästys tuli yllärinä ekassa raskaudessani
- en tiennytkään, että raskauspahoinvointi voikin kestää kauemmin kuin pari viikkoa alkuraskauden aikana; itselläni kesti raskauteni aikaiset aamuoksentamiset monta kuukautta, ja vasta ihan loppuraskauskuukausien aikana joltesekin helpotti, mutta vasta viimeisen raskauskuukauden aikana pystyin esim. syömään miltei mitä vaan yökkimättä
- ekaa lastani mennessäni synnyttämään synnytyspolilla vaatteiden vaihdon jälkeen pyydettiinkin suostumaan peräsuolen tyhjennysoperaatioon; olin aivan äimänkäkenä, että semmoseen, noh, ymmärrettäväähän se tietenkin oli, että ei sitä ihteään tursuile synnytyksen ponnistusvaiheessa pitkin lavitsaa:D. Ei neuvolassa mitenkään valistettu moisesta suolen tyhjentämisestä kertaakaan
Kyllä noista asioista olisi hyvä tietää etukäteen. Yllätyin suolentyhjennysoperaation ehdottamisesta niin että kieltäydyin siitä. Toisaalta ei minulta synnytyksessä tullut ulos muuta kuin vauva, istukka ja verta. Koten ei sitä itseään sieltä aina tule, jos joku nyt niin luulee.
Meille kerrottiin valmennuksessa että suolen voi tyhjentää ennen synnytystä mutta kun kysyin sairaalassa että voisiko sen tehdä niin sieltä tuli niin vastenhakoinen "no jaa ei me kyl yleensä mut voihan sen tehdä jos välttämättä haluut" että kilttinä tyttönä sanoin sitten ettei tarvi. Toivoin myöhemmin että olisin pitänyt pääni, synnytyksessä tuli vähän kakkaa ja oli myös todella kivuliasta ulostaa jälkeenpäin...
Vierailija kirjoitti:
Se, etteihän se synnytys oikeasti satu juuri yhtään eli turhaa useimmat naiset valittavat, että se muka sattuu kamalasti.
Höpö höpö. Et ole synnyttänyt.
Liitoskivut ja se, että elämä on hyvin erilaista seuraavat 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eukko ei antanut panna kuin 3kk synnytyksen jälkeen. Olisi jäänyt penska tekemättä, jos tuon olisi tiennyt. Hierontalaitokset tuli tutuiksi, thaikut moikkaili pari vuotta sen jälkeen.
Tätä se on monella tuoreella isällä.
Mun mies on nähtävästi epänormaali. Multa loppui halukkuus jo raskausaikana ja podin huonoa omaatuntoa siitä. Mieheni rauhoitteli minua ja koin olevani rakastettu ja hyväksytty, vaikka en pystynyt seksiä harrastamaan. Olisiko mennyt joku 4 kk synnytyksen jälkeen kun taas seksi tuntui hyvältä ja oma itseni olin noin 1,5 v synnytyksestä kun oli lopettanut imettämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni tuli yllärinä monta samaa juttua, jotka ketjussa on mainittu: rannekanavavaivat, raskauspahoinvointi 24/ 7, imettäminen sattuu ja se, että maitoa voi tulla liikaa. Lisäksi koin yllätyksenä seuraavat:
- seksihalut katosivat ( aiemmin seminymfolta ) raskausaikana kokonaan. Sitten kun miestä ajatellen toisinaan hommaan ryhdyin, ja joskus jopa ihmeen kautta onnistuin itsekin saamaan, tuli jäätäviä suppareita, ja tuntui, kun kohtu olisi ollut valtava, kivikova murikka alavatsassa. Auttoipa haluttomuuteen... :/
- mulla oli aivan hirveä nälkä ekan synnytyksen jälkeen. Synnärin valmennuksessa kätilö maintsi, että synnyttäjille tarjotaan osastolle tullessa ruokaa, mutta että " ei sitä juuri kukaan syö". No, minäpä söin, ja vieläpä kaiken, erittäin hyvällä ruokahalulla. Toisen lapseni synnytin jouluna, ja sairaalassa oli aivan järkyttävää sapuskaa. Kanttiini oli kiinni, samoin kuin kaikki läheiset kioskit ja vastaavat ( tästä on aikaa 20 vuotta ), ja lopulta äitini toi minulle ja miehelleni joulupöydästä syötävää sairaalaan. :D
- menkat alkoivat täysimetyksestä huolimatta 4 viikon kuluttua synnytyksestä. Luulin ensin, että kohdun istukkahaava oli auennut, ja soitin järkyttyneenä synnärille. Sanoivat siellä, että ei se enää aukea näin pitkän ajan päästä, varmaan menkat, ja jos ei loppua tule, mene päivystykseen. Noh, imetin ja vuosin siinä sitten putouksena pari viikkoa putkeen ( onneksi oli sänky vuorattu lakanan alta jätesäkillä maidon suihkuamisen vuoksi...) , jonka jälkeen vuoto loppui. Neuvolantäti sanoi, että jos muutaman viikon päästä alkaa taas vuotaa, kyllä ne varmaan menkat on, vaikka "on tosi harvinaista, että noin pian synnytyksestä ja täysimetyksellä alkaisivat". No, menkat ne olivat, ja seuraavan raskauden jälkeen osasin jo varautua.
Ja joo, raskaus ja synnytys ovat kaameita, vaikka mullakin ne menivät "lääketieteellisesti normaalisti".
Viimeisen synnytyksen jälkeen näin painajaisia synnytyksistä yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että raskausoire voi olla vain nenä tukossa ja flunssainen olo! Join kaverin tupareissa alkoholia kun luulin, että mulla on vaan lievä flunssa :( menkatkin tuli, tosin normaalia niukemmat. Vasta kun tissejä alkoi särkeä kamalasti ja mies ihmetteli himoani mandariineihin ("vastahan sä ostit niitä, joko söit muka kaikki?"), tajusin pissata tikkuun just in case.
Mun ensimmäinen raskausoire oli että olin ihan kuolemanväsynyt yhden päivän, nukahtelin töissä (pub) baaritiskiä vasten. Pari päivää myöhemmin pyöräilin kotiin päin ja jouduin avaamaan housujen napin kun tuli yhtäkkiä sellainen olo etten kestänyt yhtään paineen tunnetta alavatsalla. Seuraavana päivänä plussasin, menkat oli vaan muutaman päivän myöhässä.
Vierailija kirjoitti:
Se, etteihän se synnytys oikeasti satu juuri yhtään eli turhaa useimmat naiset valittavat, että se muka sattuu kamalasti.
Sattuu aivan perkeleesti. Mulla syöksysynnytys, ei ehditty antaa muuta kuin ilokaasua. Yli neljä kiloinen vauva. Ei ikinä enää, lapsiluku jää yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista olenko tämän aikoinaan jo kirjoittanut (vanha ketju), mutta se, että istukka jää kiinni kohtuun eikä tule ulos. Synnytys sujui ihan kai hyvin, mutta olipa kivaa kun kätilö/joku alkoi runnoa hiertävällä otteella alavatsaa abt heti kun lapsi oli syntynyt Kättärillä. Menetin puolet verestäni (kätilön arvio), jonka jälkeen leikkaussaliin istukan käsinirrotukseen narkoosissa. Otettiin alakautta. Hemoglobiini 92 sairaalasta lähtiessä.
Seuraava raskaus ja synnytys oli helppo, mutta pelkäsin tätä istukkahommaa niin paljon, että olin pyytää keisarin. Istukka luiskahti sujuvasti ulos.
Mulla muuten sama, mutta toisessakaan synnytyksessä istukka ei irronnut kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, etteihän se synnytys oikeasti satu juuri yhtään eli turhaa useimmat naiset valittavat, että se muka sattuu kamalasti.
Höpö höpö. Et ole synnyttänyt.
Tiedän kaksi hoikkaa kapoista poikamaisen vartalon omaavaa naista, joilla on ollut kivuttomat synnytykset.
Itse en lukeudu näihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle lasten vauvaajat olivat ihania aikoja. Ei mitään ongelmia. Olin onnellinen. Kaipaan niitä aikoja kun lapset ovat jo kouluikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Että imettäminen ei välttämättä suju helposti ja on ihan ok, jos täytyy turvautua osittain tai kokonaan pulloruokintaan.
Imetyksessä oli vaikeuksia koko vauvavuoden ajan ja neuvolan vastaus kaikkeen oli vain, että imetys on hirmu tärkeää ja kyllä minun nyt pitää vaan olla reipas ja yrittää kovemmin. Jälkikäteen olisin säästynyt paljolta stressiltä, turhautumiselta ja vihalta omaa kehoani kohtaan, jos joku olisi voinut jo silloin tulla kertomaan, että pulloruokinta on sallittu ja luonteva ratkaisu silloin, jos imetys ei onnistu.
Tämä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskaana ollessa sinusta tulee yleinen arvostelun kohde ja ihmiset kokevat oikeudekseen ihmetellä vatsasi kokoa, joko se on liian iso tai sitten liian pieni.
Tämä on niin totta ja ihmiset myös koskettevat vatsaa ja sitten toteavat vaikka että onpa se kova, pinkeä, pehmeä, jne mitä lie. Itse viimeisiä viikkoja raskaana ja vointi on oikein energinen ja hyvä vaikka la parin viikon päästä, mutta en meinaa enää jaksaa sosiaalisia tapahtumia ja tilanteita joissa on paljon ihmisiä kun raskaus, vauva, synnytys, maha ja kaikki tähän liittyvä tuntuu olevan ainoa puheenaihe. Hienoa että ihmisiä kiinnostaa ja ovat kohteliaita ja kun loppuraskaudessa maha on niin näkyvä niin raskaus on helppo small talk aihe, mutta alkaa itseä jo hieman väsyttää jauhaa tästä samasta aiheesta kymmenien ihmisten kanssa. Joten nyt vietän aikaa mielelläni kotona tai vaikka shoppailemassa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tukalaksi olo voi käydä loppuraskaudesta. Rv 36, turvotus on valtavaa, lantion & lonkkien alueella vihlovaa kipua, öisinkin jatkuva kusihätä, jne. Odotan synnytystä kuin kuuta nousevaa.
Itseni taas yllätti miten ihan tämä loppuraskaus on melko helppoa fyysisesti ja ihan mukava olo vielä näin viikolla 40. Voisi mennä näin vielä monta viikkoa eikä ole mikään kiire synnyttämään. Voi puuhailla kaikkea kivaa äitiyslomalla ja ottaa rennosti. Taakse ovat jääneet kamala oksentaminen ja pahoinvointi, ruokahaluttomuus ym. Ihan loppumetreillä voin paljon paremmin kuin aiemmin raskauden muissa vaiheissa.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon yllätyksiä tuli, mutta toisaalta oli kyllä hyvä ettei niistä tiennyt niin paljon etukäteen. Moniko teistä olisi hankkiutunut raskaaksi, jos koko potti mahdollisia vaivoja olisi läväytetty naamallenne siinä vaiheessa, kun vasta harkitsitte asiaa?
No just sen takia koko potti pitäisi läväyttää naamalle jo yläasteen bilsan/terveystiedon tunneilta lähtien ettei tule sitten yllätyksenä pissa housuun raskauden jälkeen. Inhottavaa tosiasioiden piilottelua terveydenhuollon ja yhteiskunnan taholta. Enkä tarkoita mitään pelottelua, vaan kaikki faktat tiskiin reilusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista olenko tämän aikoinaan jo kirjoittanut (vanha ketju), mutta se, että istukka jää kiinni kohtuun eikä tule ulos. Synnytys sujui ihan kai hyvin, mutta olipa kivaa kun kätilö/joku alkoi runnoa hiertävällä otteella alavatsaa abt heti kun lapsi oli syntynyt Kättärillä. Menetin puolet verestäni (kätilön arvio), jonka jälkeen leikkaussaliin istukan käsinirrotukseen narkoosissa. Otettiin alakautta. Hemoglobiini 92 sairaalasta lähtiessä.
Seuraava raskaus ja synnytys oli helppo, mutta pelkäsin tätä istukkahommaa niin paljon, että olin pyytää keisarin. Istukka luiskahti sujuvasti ulos.
Mulla muuten sama, mutta toisessakaan synnytyksessä istukka ei irronnut kokonaan.
Samoin. Molemmilla kerroilla jouduin synnytyksen jälkeen leikkaussaliin kaavintaan.
Raskautuminen ei ole niin helppoa puuhaa kuin oppikirjat antavat ymmärtää ja ensimmäisenä ovat lisääntymässä ne, joiden pitäisi pitäisi tehtä toimitus viimeisenä.
Kyllä mun molemmat pojat riehu välillä ihan silleen että googlailin jo et voiko sikiö murtaa äidin kylkiluun. Ja sit pitivät lepopäiviä välissä jolloin tuntui vaan hikkaa silloin tällöin ja rauhallista kääntyilyä. Molemmat terveitä 4,5 kilosia 53 ja 54 cm.