TÄMÄN olisin halunnut tietää raskaudesta / synnytyksestä / synnytyksen jälkeisestä ajasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa asioissa ei kannata kuunnella neuvolan tätejä, vaan kannattaa käyttää maalaisjärkeä.

Oikeasti. Jotkut neuvot on niin absurdeja.

Mitkä neuvot ovat mielestäsi absurdeja?

On aika yksioikoisia nuo hoitosakit. Kaikkien pitäisi toimia samalla kaavalla. Sinällään ymmärrettävää, että hoitajakoulutuksessa ei ehditä opettaa kuin yksi oikea tapa kuhunkin tilanteeseen. Mutta oikeasti elämä ei mene niin ja jotain ne äiditkin saattaa joskus tajuta. Sitten tietysti joskus eri hoitajilla on eri ohjeistus, jopa päinvastainen samaan tilanteeseen, mutta se on tapana siltikin esittää maailman ainoana oikeana tapana toimia.

Hoitajilla kommunikaatio toimii vain yhteen suuntaan. Potilaan ei kuulu sanoa mitään eikä heitä kuunnella missään tärkeässä eikä myöskään missään hoidon kannalta triviaalissa asiassa (koska hoitaja tietää kaiken paremmin). Vaikka vääntäisi rautalangasta, niin hoitajalle ei mene perille miksi jokin tapa ei toimi meidän kohdalla (koska hän ei oikeasti kuuntele ja koska hän tietää jo valmiiksi paremmin).

En nyt viitsi mainita mitään oikeasti tärkeitä juttuja, mutta yksi pieni. Terkan mielipide "suppo on paras särkylääke vauvalle". No siinä änkeet suppoa vauvan pyllyyn, mistä se aina putkahtaa takaisin, eikä mitään havaintoa paljonko lääkettä imeytynyt. Laitat lääkkeen, olet tyytyväinen, lääke onkin vaipassa. Versus annat suun kautta mansikkaista liuosta, jota vauva rakastaa ja jota on tosi paljon kivempi antaa vaikka jossain muualla kuin kotona. Hoitajalle vain opetettu koulussa "totuus" tästä kuin joka asiasta, ja sitten asia on näin, aamen.

Oikeassa olet. Kohtaamilladi hoitajilla on vanhentunutta tietoa. Nykyisin suositellaan nestemäistä panadolia juurikin mainitsemistasi syistä. Suppo vain jos vauva ei huoli nestemäistä tai oksentaa sen pois. T: Farmaseutti ja äiti

Vierailija kirjoitti:

Sen, että seksi loppuu kuin seinään, ja aina riittää uusia syitä miksi ei juuri nyt voi. Yhtään kertaa en ole isänä päässyt panemaan, lapsi nyt 16 kk.

M32

Tuo kuulostaa jo huolestuttavalta. Onko puolisosi masentunut? Teetkö osuutesi kotitöistä ja vauva hoidosta? Pääseekö puolisosi harrastamaan?

Hirveästi lueteltu kyllä asioita, joita en olisi halunnut pelätä etukäteen enkä turhaan. Lapsivuodeosaston ankeudesta olisi voitu varoittaa.

Että sairaalassa ei oikein kukaan auta vauvan kanssa. Kannattaa ottaa paljon hyvin säilyvää ruokaa mukaan.

Mitä pidempään ja hartaammin raskautta on toivottu, sitä psyykkisesti raskaammalta se saattaa tuntua. Huolta huolen perään, pelkoa ja epävarmuutta, nauttiminen on tästä kaukana. Viikot tuntuvat kuukausilta. Samalla syyllisyys että tästä ihanasta kauan odotetusta asiasta ei pysty täysillä iloitsemaan vaan huolet varjostavat onnea.

Kaikilla ei varmaan onneksi ole näin, mutta omalle kohdalle nyt sattunut valitettavasti tällainen raskaus.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ensimmäinen raskaus, joka alkoi hoidoilla. Tätä ennen en ole koskaan ollut raskaana.

Positiivisen testin jälkeen yllätti se, etten ollut lainkaan onnellinen vaan lähes mielipuolisen peloissani että raskaus on kemiallinen tai päättyy pian. En ole ikinä elämässäni tuntenut sellaista kauhua. Tein joka toinen päivä testejä parin viikon ajan, mutta en siltikään uskonut että tämä voi olla totta. En pystynyt peloltani nukkumaan, valvoin 3 viikkoa käytännössä kahden-kolmen tunnin yöunilla. Raskausoireita ei oikeastaan ollut.

Joskus viikolla 8 pajoinvoinvointi alkoi lievänä, se vähän helpotti tuota selittämätöntä varmuutta siitä että saan keskenmenon. Näin myös ensikerran että lapsella oli syke.

Nyt menen viikko kerrallaan. Asun ulkomailla ja ultra tehdään joka käynnillä 4 viikon välein. Aina ultran jälkeen 2 viikkoa menee hyvin, ja sitten taas seuraavat 2 viikkoa olen puolivarma että lapsi on kuollut. Tämä on todella ärsyttävää koska en osaa nauttia tästä raskaudesta yhtään.

Olen nyt viikolla 16 ja seuraava ultra on maanantaina. Taas olen todella epävarma ja pessimistinen. Kumpa ne liikkeet alkaisivat pian tuntua!

Oireiden puolesta on kyllä mennyt helposti. Pahoinvointi jatkuu edelleen sellaisina kohtauksenomaisina mutta ei se minua häiritse. Fyysinen kunto on huonontunut, hengästyn helposti. Jatkuva nuha vaivaa myös. Joinakin päivinä väsyttää ihan kamalasti ja hädintuskin telkkaria jaksaisi katsella. Valtaosin olo on kuitenkin melko normaali.

Symppaan täysillä ja allekirjoitan lähes kaiken viestissäsi. Minä olen myös raskaana vuosien lapsettomuuden jälkeen ja tämä on psyykkisesti raskainta mitä olen koskaan kokenut. Tuntuu ristiriitaiselta kun samalla toivoisi että tästä vihdoin ja viimein saavutetusta tilanteesta voisi nauttia. Eipä viestilläni varmaan muuta pointtia ollut kuin että et ole yksin. Voimia kovasti!

Jaa pari päivää kauheita? Voi tulla ylläreitä ja olin 2vk molempien kanssa...

Loppuraskauden vaivat. Voi jestas, aivan kamalia.

Vierailija kirjoitti:

Sen, että seksi loppuu kuin seinään, ja aina riittää uusia syitä miksi ei juuri nyt voi. Yhtään kertaa en ole isänä päässyt panemaan, lapsi nyt 16 kk.

M32

En ole saanut parittelua neljään vuoteen. Sinä ilmeisesti olet.

N30

En ollut koskaan kuullutkaan liitoskivuista! Ihan helvetillinen kipu esim. rappusissa kulkiessa. Jatkui pitkään synnytyksen jälkeenkin.

Kolmenkymmenen vuoden jälkeen tuo yllättäen kipeytyi taas, ja mietin, onko vaihdevuosien hormonikaaoksella osuutensa. Lonkkaröntgenin lausunnossa oli maininta häpyliitoksen degeneraatiosta. Että tuon riesan kanssa tuleekin sitten elettyä loppuelämä.

Vierailija kirjoitti:

[quote =Vierailija]Sen, että seksi loppuu kuin seinään, ja aina riittää uusia syitä miksi ei juuri nyt voi. Yhtään kertaa en ole isänä päässyt panemaan, lapsi nyt 16 kk.

M32

En ole saanut parittelua neljään vuoteen. Sinä ilmeisesti olet.

N30

Mikä teillä ehkäisynä? Mikäli on hormonaalinen, esim. hormonikierukka tai e-pillerit, torppaa halut totaalisesti.

Teettäkää itsellenne vasektomia, mikäli lapsiluku on täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Että sairaalassa ei oikein kukaan auta vauvan kanssa. Kannattaa ottaa paljon hyvin säilyvää ruokaa mukaan.

Mulle ainakin Taysissa tuotiin ruoka eteen 5 kertaa päivässä isoin annoksin. En kyllä keksi missä välissä olisin jotain lisäeväitä jaksanut edes syödä?

Maidom nousu rintoihin. Kaikki ”synnytysvalmennukset” käyneenäkin tää yllätti. Todella kivuliasta, siis todella!!, muutaman päivän ajan jopa vastasynnyttäneen mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Tähän väliliin hyvää sanottavaa hoitajista...

Itse sain tosi hyvää hoitoa synnytyksen jälkeen. Menin synnytyksessä rikki, mutta empaattiset hoitajat ottivat kopin ja tukivat ensikertalaista lapsen hoidossa ja hoitivat myös äitiä potilaana.

Sain rohkaisuja, kannustuksia ja konkreettista apua. Ehtivät välillä jopa kuunnella itkujanikin.

Kipulääkkeet ja pegorion tuli itsestään, tarkistivat imuotteen, punnitsivat vauvaa ja antoivat itse sekä opastivat korvikkeen annossa kun maidon tulo vähän kesti. Tarkistivat myös alapään kun olin huolissani haavojen paranemisesta. Vessavahingot ei tuntuneet niin hirveän noloilta kun suhtautuivat niihin niin arkisesti ja ymmärtäväisesti. Osastolla oli muistaakseni kerran viikossa joku ergonomia/jumppa luento perheille.

Kun maitoa viimein alkoi suorastaan tursuamaan rinnoista, neuvoivat kipeiden nännien ja kivikovien rintojen hoidossa ja sain ainakin jonku rintakumin ja rintapumpun käyttööni.

Jossain vaiheessa hoitaja kysyi olenko miettinyt kotiin lähtöä, mutta jotenkin hätäännyin ajatuksesta ja sitten rauhoittivat ettei sieltä ketään pois potkita, saa jäädä kunnes itsestä tuntuu sopivalta. Tämän jälkeen aloinkin miettimään kotiinlähtöä ja olinkin sitten heti seuraavana päivänä "valmis".

Oli kaikkiaan viikon reissu vuonna 2018, Hyvinkäällä.

Nyt tietty vähän naurattaa kuinka avuton silloin olinkaan, mutta onneksi saatiin niin hyvää tukea aikana, kun oli niin herkkä ja haavoittunut.

Itsekin synnyttänyt Hyvinkäällä 2018, muistelen lämmöllä henkilökuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Sen, että seksi loppuu kuin seinään, ja aina riittää uusia syitä miksi ei juuri nyt voi. Yhtään kertaa en ole isänä päässyt panemaan, lapsi nyt 16 kk.

M32

No sillehän ei vii mitään jos omaa puolisoa ei tunne etukäteen juurikaan. On kyllä oma syy jos tuollainen tulee yllätyksenä. Meillä pisin tauko seksistä oli lasten syntymien jälkeen 3 vk, jos traumoja olisi tullut niin varmasti olisi mennyt pidempään. Joillekin jää pidempään kipuja ja niiden vaikutus haluihin on hyvin ymmärrettävää, samoin jos seksuaalinen itsetunto kokee kolauksen tms. Jos nainen aina keksii uusia syitä, ettei tarvitsisi panna kanssasi niin teillä on pska suhde ja se ei ole mikään automaattinen seuraus lapsen saannista, se johtuu sinusta ja naisestasi. Olisi jo jossain vaiheessa vuosiin kannattanut oikeasti pysähtyä miettimään muutakin kuin sitä panemista.

N28

Tämä keskustelu on kyllä parasta palstalla hetkeen. Miten suuri lohtu on lukea siitä, että muutkin ovat kokeneet samoja tuntemuksia kuin itse. Somea lukiessa tuntuu, että se on kaikilla muilla jotain rakkaushattaraa, ja itsellä taas sekä fyysisesti että psyykkisesti todella rankka kokemus raskauden alkuviikoista lähtien ja välillä on uitu todella syvissä vesissä. Itsellä siis pahoinvointia kesti koko raskauden ajan ja synnytys oli myöskin traumaattinen. Näiden päätteeksi tai kenties seurauksena tuli synnytyksen jälkeinen masennus ja voi pojat, se oli r-a-n-k-k-a kokemus. Sitten kun siitä selvittiin, niin aloin vähän tajuta mistä on kyse ja miksi jotkut lähtevät vielä tähän uudestaan. Siihen saakka mietin, että en ikinä ryhdy tähän enää ja mitä olen mennyt tekemään.

Päivän kevennykseksi eräs heitto, mitä kuulin raskausaikana toiselta äidiltä; hän ei kokenut yhtään pahoinvointia, joten se tarkoittaa, että hänen kehonsa ja geeninsä on luotu kestämään raskaus paremmin (kuin minun siis)!

Täällä jo mainitut loppuraskauden kivut vähän yllättivät, kun muuten raskaus oli sujunut tosi hyvin.

Synnytyskivut yllättivät hieman rajuudellaan, eikä niitä tosiaan unohda heti kun nyytti tuhisee sylissä.

Palautuminen hyvin sujuneesta alatiesynnytyksestä (ei repeämiä) kesti yllättävän pitkään ja istuminen oli hieman hankalaa.

Kakkaaminen synnytyksen jälkeen pelotti etukäteen, mutta olikin tosi helppoa ja vaivatonta. Uloste oli onneksi aika löysää alkuun, sekin varmasti helpotti (kannattaa syödä niitä luumuja ihan päivittäin).

Vauva ei herättänyt ensimmäisinä päivinä kertaakaan nälkäänsä, vaan meidän vanhempien piti herätä kellon mukaan herättelemään vauva syömään. Kun selvisi syntymäväsymyksestä ja sai vähän pyöreyttä kroppaan, alkoi itsekin ilmoitella tarpeistaan.

Vauvan vaatteita olisi saanut olla mukana useampaa kokoa, suurin osa mukaan varatuista oli liian isoja rääpäleelle.

Imetyksen alku oli vaikeaa, vauva ei saanut hyvää otetta (jänteet tarkastettu ja ok, imuote tarkastettu ja ok) ja käytettiin rintakumia pari viikkoa. Se oli kuitenkin niin hankala käyttää, että sitkeästi tarjosin rintaa ilman kumia ja lopulta onneksi vaavi oppi tarraamaan kiinni ja kumista päästiin eroon.

Seksiä uskalsin yrittää vasta jälkitarkastuksen jälkeen. Paikat tosi kuivat (emätingeeli helpottaa oloa) ja liukkaria kului varmaan litroittain. Alkuun saattoi silti tehdä hieman kipeää, en ihmettele yhtään, että osa odottaa vieläkin pidempään.

Loppuun vielä yllätin itseni positiivisesti ja ostin ennakkoon vai jotkut halvat imetysliivit. Poven kokoa ei mitenkään voi ennakoida ja varsinaiset paremmat liivit kannattaa ostaa kun maito on oikeasti noussut.

Että raskausoire voi olla vain  nenä  tukossa ja flunssainen olo! Join kaverin tupareissa alkoholia kun luulin, että mulla on vaan lievä flunssa :( menkatkin tuli, tosin normaalia niukemmat. Vasta kun tissejä alkoi  särkeä kamalasti ja  mies ihmetteli himoani mandariineihin ("vastahan sä ostit niitä, joko söit muka kaikki?"), tajusin pissata tikkuun just in case. 

Minulle jos joku olisi sanonut, että varaudu kaiken menevän päinvastaisesti kuin ajattelit, niin olisi osunut nappiin.

Ajattelin raskautumisen kestävän pitkään -> raskauduin heti

Ajattelin kestäväni raskauden hyvin, koska olen terve, vahva ja liikunnallinen -> paskanmarjat

Ajattelin että minä en ainakaan ole niitä naisia, jotka lihoaa tolkuttomasti raskauden aikana -> lihoin 23kg

Ajattelin ehdottomasti synnyttäväni alateitse -> joutui käynnistykseen, käynnistys epäonnistui ja päätyi kiireelliseen sektioon

Ajattelin pumppaavani maitoa sairaalaan -> inhosin pumppausta, pumppu lähinnä keräsi pölyä hyllyllä

Ajattelin tykkääväni imetyksestä -> inhosin imetystä, täysimetin silti

Ajattelin, etten halua nukkua perhepedissä -> nukuttiin perhepedissä ekat 3kk 

Ajattelin, että käytän kestovaippoja -> Nope, vauva kakkasi 10x päivässä 

Ajattelin, että olen tosi väsynyt ja univelkainen -> En ole koskaan ennen ollut niin virkeä ja hyvin nukkunut

Jne.

Vierailija kirjoitti:

Tähän väliliin hyvää sanottavaa hoitajista...

Itse sain tosi hyvää hoitoa synnytyksen jälkeen. Menin synnytyksessä rikki, mutta empaattiset hoitajat ottivat kopin ja tukivat ensikertalaista lapsen hoidossa ja hoitivat myös äitiä potilaana.

Sain rohkaisuja, kannustuksia ja konkreettista apua. Ehtivät välillä jopa kuunnella itkujanikin.

Kipulääkkeet ja pegorion tuli itsestään, tarkistivat imuotteen, punnitsivat vauvaa ja antoivat itse sekä opastivat korvikkeen annossa kun maidon tulo vähän kesti. Tarkistivat myös alapään kun olin huolissani haavojen paranemisesta. Vessavahingot ei tuntuneet niin hirveän noloilta kun suhtautuivat niihin niin arkisesti ja ymmärtäväisesti. Osastolla oli muistaakseni kerran viikossa joku ergonomia/jumppa luento perheille.

Kun maitoa viimein alkoi suorastaan tursuamaan rinnoista, neuvoivat kipeiden nännien ja kivikovien rintojen hoidossa ja sain ainakin jonku rintakumin ja rintapumpun käyttööni.

Jossain vaiheessa hoitaja kysyi olenko miettinyt kotiin lähtöä, mutta jotenkin hätäännyin ajatuksesta ja sitten rauhoittivat ettei sieltä ketään pois potkita, saa jäädä kunnes itsestä tuntuu sopivalta. Tämän jälkeen aloinkin miettimään kotiinlähtöä ja olinkin sitten heti seuraavana päivänä "valmis".

Oli kaikkiaan viikon reissu vuonna 2018, Hyvinkäällä.

Nyt tietty vähän naurattaa kuinka avuton silloin olinkaan, mutta onneksi saatiin niin hyvää tukea aikana, kun oli niin herkkä ja haavoittunut.

Samanlaiset kokemukset. Ulkomailta tosin. Hoitajat olivat ystavallisimpia ihmisia joihin olin ikina tormannyt! Suunniteltu sektio ja lahes viikon olin sairaalassa, oli kuin tayshoitolassa hotellissa. Ruoka oli todella hyvaa, edelleen muistelen kaiholla lol. Hoitajat huomasivat etta en ollut nukkunut lainkaan synnytyksen jalkeen (olin kai niin shokissa kaikesta) ja laittoivat suoraan suoneen morfiinia ja pahoinvointilaaketta jolla nukuttava vaikutus myos. Olin taju kankaalla heti, ja nukuin koko yon ja sen jalkeen kuin uusi ihminen. Hoitajat huolehtivat vauvasta koko sen ajan, kun ymmarsivat etta ne younet oli todella tarpeeseen etten mene sekaisin.

Sektiohaavan ymparille tuli todella pahan nakoinen mustelma jota laakarikin kavi katsomassa, oloni tuntui koko ajan todella turvalliselta koska kaikesta huolehdettiin. Imetyksen kanssa sain kadestapitean opetusta koko osastolla olon ajan, en antanut periksi vaan pyysin aina apua kun imetin. Sen vuoksi imetys on kai onnistunutkin niin hyvin, en valittanyt etta "hyppyytin" hoitajia, vaan se oli vauvani parhaaksi saada maitoa ja pitaa huoli etta opin.