TÄMÄN olisin halunnut tietää raskaudesta / synnytyksestä / synnytyksen jälkeisestä ajasta

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää kaiken haluamani inhorealistisesta ja nöyryyttävästä puolen tunnin mittaisesta synnytysvideosta, jonka terveystiedon opettaja näytti meille vahingoniloisesti hymyillen.

Jos vielä jäi jotain epäselvää, Härkösen Heikosti positiivinen kertoi senkin.

Heikon epäinnin sammutti lopullisesti se kun näki miten tylsiä ja rajoittuneita entisistä fiksuista ja toimeliaista naisista tuli äitiydyttyään. Sana lehmä tuli hakematta mieleen. Sitten joku muori istui äitienpäivänä korttiläjän vieressä kiitollisena, että onhan se ollut raskasta, mutta katsokaas miten ihanasti minua nyt muistetaan!

Joo kiitos ja ei kiitos. Ehkäisystä huolehtiminen ei näiden eväiden ansiosta päässyt unohtumaan.

Video näytettiin 9. luokalla, kun koko ikäluokka oli vielä koossa. Lukiossa olisi ollut myöhäistä, ammattikouluihinhan ne teiniäidit menivät.

Vierailija kirjoitti:

Että imetyksen onnistuminen ei ole omasta tahdosta kiinni. Joskus maito ei vaan kunnolla nouse, tai sitten vauva ei huoli rintaa, vauvalla voi olla liian kireä kielijänne, mikä vaikeuttaa imemistä, vauva voi oppia tuttipullolle, eikä hänellä ole tarpeeksi pitkäjänteisyyttä imetykseen, tai vauva voi syntyä ennenaikaisena, eikä jaksa imeä... syitä on lukuisia, miksi imetys ei välttämättä onnistu, ja silloin on turha soimata itseään. Ihan hyvä siitä lapsesta tulee, vaikka korvikkeella hänet ruokkisi.

Vauvaa voi ruokkia äidinmaidolla pullosta vaikka et saisikaan imetystä onnistumaan. Korvikkeen haitalliset (kyllä, haitalliset) terveysvaikutukset pitäisi tuoda paremmin ihmisten tietoon. Moni käyttää vastiketta lähinnä mukavuussyistä vaikka väittää ettei imetys onnistu, se on lähinnä tekosyy jollei maitoa oikeasti oikein tehdystä pumppauksessa huolimatta missään vaiheessa tule.

Vauva ei välttämättä "potki", vaan oikein hitaasti ja kovaa möyrii, kuopii ja ikään kuin raahautuu ympäri mahaa. 

Sen, kuinka paljon seksiä halusi. Siis viriliteetti oli aivan taivaslukemissa ja oikeastaan ei välttämättä oman miehen kanssa jonka kanssa seksielämä oli tavallaan tylsistynyt ja ehkä hieman tyrehtynyt. Myös seksiunet. Niitä oli paljon ja erilaisia fantasioita miesihastusten kanssa. 

Nyt Vauva on 1 vuotias ja onneksi alkaa olla jo takana raskauden jälkeiset kivut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että imetyksen onnistuminen ei ole omasta tahdosta kiinni. Joskus maito ei vaan kunnolla nouse, tai sitten vauva ei huoli rintaa, vauvalla voi olla liian kireä kielijänne, mikä vaikeuttaa imemistä, vauva voi oppia tuttipullolle, eikä hänellä ole tarpeeksi pitkäjänteisyyttä imetykseen, tai vauva voi syntyä ennenaikaisena, eikä jaksa imeä... syitä on lukuisia, miksi imetys ei välttämättä onnistu, ja silloin on turha soimata itseään. Ihan hyvä siitä lapsesta tulee, vaikka korvikkeella hänet ruokkisi.

Vauvaa voi ruokkia äidinmaidolla pullosta vaikka et saisikaan imetystä onnistumaan. Korvikkeen haitalliset (kyllä, haitalliset) terveysvaikutukset pitäisi tuoda paremmin ihmisten tietoon. Moni käyttää vastiketta lähinnä mukavuussyistä vaikka väittää ettei imetys onnistu, se on lähinnä tekosyy jollei maitoa oikeasti oikein tehdystä pumppauksessa huolimatta missään vaiheessa tule.

Yritin imettää ja lypsää 10 viikkoa, eikä maitoni noussut. Kuvitteletko oikeasti, että joku jättäisi oman vauvansa ruokkimatta omalla maidollaan, joka on sitä kaikista parhainta mahdollista ravintoa, jos se olisi mahdollista??? Kävin useita kertoja imetyspolilla ja satsasin useita SATOJA EUROJA rintapumppuihin ja muihin imetyksen apuvälineisiin jne.

No, kiitos että pahoitit taas mieleni.

T. Lainaamasi.

Vierailija kirjoitti:

Se, että eppariarpi kiristää vieläkin ajoittain ja sen tuntee selkeästi.

Synnytyksestä 20 vuotta :D

Sama täällä ja nuorempi lapsi on 28v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ollut tajunnut, että kaikki voi mennä hyvin.

Tanssin vielä rV 36 ja lapsi syntyi RV 38. Synnytys kesti alusta jälkeisiin klo 8-24. Toinen tuli hieman alle 4 tunnissa ja kotiin illaksi. Toinen kokonaan ilman mitään lääkkeitä. Molemmat lapset olleet liki 4,5 kg ja ei, en ole porttikongi. Ainoa vinkkinä: leuka ihan veltoksi ( näyttää tyhmälle, mutta auttaa).

Kaikki oli ihanaa ja helppoa.

Ihme on, että hyvin menneistä raiskauksista, synnytyksistä tai maailman ihanimmista vauvavuosista ei saa puhua - se herättää ärtymystä ja jopa vihaa ihmisissä.

Ilmeisesti mistään ei saa puhua. Mulla oli ongelmia muidenkin edestä, ja minusta taas tuntuu, että niistä ei saa puhua. Pitäisi nimenomaan vaan puhua siitä miten ihanasti on mennyt ja mikä voimavara perhe on ja miten kiitollinen on lapsistaan ja miten upeaa oli vauva-aika. Mutta kun ei ollut, niin sitä ei saa sanoa ääneen.

Niinpä ja esim se kun olen sanonut että alapään arpi on vieläkin arka, kiristävä ja tunnen sen koko ajan niin muut ovat niin kuin puhuisin asiasta mistä he eivät ole kuulleetkaan ja osa sanoo että se nyt on pientä kun on saanut lapsen eli nainen tekee ja kärsii kärsii ja kärsii. Miehenikin sai lapsen mutta ei kärsinyt mitään. Ja jos synnytys yms on niin luonnollista niin miksi keho romuttuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että imetyksen onnistuminen ei ole omasta tahdosta kiinni. Joskus maito ei vaan kunnolla nouse, tai sitten vauva ei huoli rintaa, vauvalla voi olla liian kireä kielijänne, mikä vaikeuttaa imemistä, vauva voi oppia tuttipullolle, eikä hänellä ole tarpeeksi pitkäjänteisyyttä imetykseen, tai vauva voi syntyä ennenaikaisena, eikä jaksa imeä... syitä on lukuisia, miksi imetys ei välttämättä onnistu, ja silloin on turha soimata itseään. Ihan hyvä siitä lapsesta tulee, vaikka korvikkeella hänet ruokkisi.

Vauvaa voi ruokkia äidinmaidolla pullosta vaikka et saisikaan imetystä onnistumaan. Korvikkeen haitalliset (kyllä, haitalliset) terveysvaikutukset pitäisi tuoda paremmin ihmisten tietoon. Moni käyttää vastiketta lähinnä mukavuussyistä vaikka väittää ettei imetys onnistu, se on lähinnä tekosyy jollei maitoa oikeasti oikein tehdystä pumppauksessa huolimatta missään vaiheessa tule.

Yritin imettää ja lypsää 10 viikkoa, eikä maitoni noussut. Kuvitteletko oikeasti, että joku jättäisi oman vauvansa ruokkimatta omalla maidollaan, joka on sitä kaikista parhainta mahdollista ravintoa, jos se olisi mahdollista??? Kävin useita kertoja imetyspolilla ja satsasin useita SATOJA EUROJA rintapumppuihin ja muihin imetyksen apuvälineisiin jne.

No, kiitos että pahoitit taas mieleni.

T. Lainaamasi.

Älä anna sen enää tehdä kipeää, jos joku hölmö ei tiedä asioiden oikeaa laitaa. Sinä olet tehnyt hyvin ♡

Vierailija kirjoitti:

Eukko ei antanut panna kuin 3kk synnytyksen jälkeen. Olisi jäänyt penska tekemättä, jos tuon olisi tiennyt. Hierontalaitokset tuli tutuiksi, thaikut moikkaili pari vuotta sen jälkeen.

Tätä se on monella tuoreella isällä.

Mä oisin halunnut että joku kertoo että voi pissattaa ihan koko raskauden ihan koko ajan.

Mut yllätti läpi raskauden kestänyt ripuli ja tunne kuin vanne puristaisi rintakehän alaosaa. Mutta kokonaisuutena raskaudessa ja synnytyksessä (suunniteltu sektio) yllätti kaiken helppous. Jotenkin sitä aina kuuli vaan niitä selviytymistarinoita ja kuinka kaikki oli niin ja niin kamalaa.. mulla synnytys oli kuin mikäkin luksusloma, en tuntenut kipua ja oli ihanaa kun sairaalassa tuotiin ruoka eteen ja sai vaan lepäillä. Toki olin jalkeilla jo samana iltana leikkauksesta, niinkuin kehotettiin, mutta varmaan tiedätte mitä tarkoitan. Ei tarvinnut pärjätä itse. Ja kotonakin vauvan kanssa autettiin kaikessa, toista on nyt kun lapsi 1,5v, mies palannut töihin ja itse täytyy jaksaa ja pärjätä päivät lapsen kanssa milloin missäkin flunssassa tai koronassa.

https://www.terve.fi/artikkelit/raskausvaivat-joita-ei-aina-osaa-odottaa

"Odottavat äidit ovat varmasti tietoisia siitä, että vessassa käyminen tihenee raskauden aikana. Yllätyksenä kuitenkin saattaa tulla se, että virtsaa tulee niin vähän kerrallaan. Tämä johtuu siitä, että virtsarakko ei tyhjene täysin missään raskauden vaiheessa. Rakko on 30-50 prosenttisesti täynnä koko raskauden ajan keltarauhashormonin lihaksia rentouttavan vaikutuksen vuoksi. Samaan aikaan munuaiset tekevät lähes tuplatyötä poistaessaan sekä äidin, että vauvan aiheuttamat kuona-aineet."

Tämä! Tuo jatkuva kuseminen ja tunne siitä ettei rakko tyhjene kunnolla, niinkun ei tyhjenekkään!!

Vierailija kirjoitti:

https://www.terve.fi/artikkelit/raskausvaivat-joita-ei-aina-osaa-odottaa

"Odottavat äidit ovat varmasti tietoisia siitä, että vessassa käyminen tihenee raskauden aikana. Yllätyksenä kuitenkin saattaa tulla se, että virtsaa tulee niin vähän kerrallaan. Tämä johtuu siitä, että virtsarakko ei tyhjene täysin missään raskauden vaiheessa. Rakko on 30-50 prosenttisesti täynnä koko raskauden ajan keltarauhashormonin lihaksia rentouttavan vaikutuksen vuoksi. Samaan aikaan munuaiset tekevät lähes tuplatyötä poistaessaan sekä äidin, että vauvan aiheuttamat kuona-aineet."

Tämä! Tuo jatkuva kuseminen ja tunne siitä ettei rakko tyhjene kunnolla, niinkun ei tyhjenekkään!!

Kiitti linkistä, oli mielenkiintoinen!

Jatkuva pahoinvointi ja väsymys on kyllä yllättänyt. Oksennan, käyn töissä ja nukun, muu elämä on jäänyt vähän paitsioon.

Vierailija kirjoitti:

Sen, kuinka paljon seksiä halusi. Siis viriliteetti oli aivan taivaslukemissa…

Tää on niin totta, osin voinut panna kymmenen kertaa päivässä, jos vaan olisin kyennyt, kun loppuajasta maha oli niin iso…

Up

Vierailija kirjoitti:

Miten tukalaksi olo voi käydä loppuraskaudesta. Rv 36, turvotus on valtavaa, lantion & lonkkien alueella vihlovaa kipua, öisinkin jatkuva kusihätä, jne. Odotan synnytystä kuin kuuta nousevaa.

Tilannepäivitys: Rv 39 ja sama meno jatkuu. ✌🏻 Eikä merkkiäkään synnytyksen lähestymisestä. Huoh. 😣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tukalaksi olo voi käydä loppuraskaudesta. Rv 36, turvotus on valtavaa, lantion & lonkkien alueella vihlovaa kipua, öisinkin jatkuva kusihätä, jne. Odotan synnytystä kuin kuuta nousevaa.

Tilannepäivitys: Rv 39 ja sama meno jatkuu. ✌🏻 Eikä merkkiäkään synnytyksen lähestymisestä. Huoh. 😣

42+2 käynnistellään viimeistään, mukavaa kevään odotusta!

Minulla on ensimmäinen raskaus, joka alkoi hoidoilla. Tätä ennen en ole koskaan ollut raskaana.

Positiivisen testin jälkeen yllätti se, etten ollut lainkaan onnellinen vaan lähes mielipuolisen peloissani että raskaus on kemiallinen tai päättyy pian. En ole ikinä elämässäni tuntenut sellaista kauhua. Tein joka toinen päivä testejä parin viikon ajan, mutta en siltikään uskonut että tämä voi olla totta. En pystynyt peloltani nukkumaan, valvoin 3 viikkoa käytännössä kahden-kolmen tunnin yöunilla. Raskausoireita ei oikeastaan ollut.

Joskus viikolla 8 pajoinvoinvointi alkoi lievänä, se vähän helpotti tuota selittämätöntä varmuutta siitä että saan keskenmenon. Näin myös ensikerran että lapsella oli syke.

Nyt menen viikko kerrallaan. Asun ulkomailla ja ultra tehdään joka käynnillä 4 viikon välein. Aina ultran jälkeen 2 viikkoa menee hyvin, ja sitten taas seuraavat 2 viikkoa olen puolivarma että lapsi on kuollut. Tämä on todella ärsyttävää koska en osaa nauttia tästä raskaudesta yhtään.

Olen nyt viikolla 16 ja seuraava ultra on maanantaina. Taas olen todella epävarma ja pessimistinen. Kumpa ne liikkeet alkaisivat pian tuntua!

Oireiden puolesta on kyllä mennyt helposti. Pahoinvointi jatkuu edelleen sellaisina kohtauksenomaisina mutta ei se minua häiritse. Fyysinen kunto on huonontunut, hengästyn helposti. Jatkuva nuha vaivaa myös. Joinakin päivinä väsyttää ihan kamalasti ja hädintuskin telkkaria jaksaisi katsella. Valtaosin olo on kuitenkin melko normaali.

Sen, että seksi loppuu kuin seinään, ja aina riittää uusia syitä miksi ei juuri nyt voi. Yhtään kertaa en ole isänä päässyt panemaan, lapsi nyt 16 kk.

M32