Pahin asia jonka olet sanonut toiselle?

Up

Sanoin miehelleni, että "luulitko sä, että mä olen halunnut osoittaa sulle rakkautta kun olen nainut kanssasi, no, en ole ja jos sä luulit, että sun naimisesi on tuntunut minusta rakkaudenosoitukselta, niin ei ole! Sellainen rynkyti rynkyti ei sitä ole!" Ihme kyllä miehellä ei menny muhun hermo vaan illalla oli sovintoseksiä ja tajusin, että mulla on trauma siitä, että en kykene oikein tuntemaan seksissä tunteita, kuten pitäisi. Ja nyt aloin miettiä, että ehkä niitä syntyy, kun mies ei heittänyt mua pihalle.

Äidilleni olen sanonut, että "onko jotain, mitä sä haluat mun tekevän, mikä ilahduttaisi sinua?" Äiti ei ensin meinannut sanoa mitään, mutta sanoi lopulta että kunhan mä olisin tyytyväinen. "No, sitten tulen tekemään kaikkeni, jotta et saa sitä!" Karjuin hänelle. 

En halua, että äitini on tyytyväinen mihinkään, mitä mä teen. Koska hän ei ollut sitä minua kasvattessaankaan, niin nyt on turha toivoa, että saa ilahtua mistään, mitä mä teen.

"Miksi synnytit mut tähän maailmaan, tää olisi parempi paikka ilman mua." 

Just se, mitä äiti lapseltaan varmaan haluaa kuulla. Kauhistuttaa ajatella mitä olen laittanut äitini käymään läpi soittaessani pahasti masentuneena hänelle. Suurimman osan huonosta olostani pidin sisälläni (ei mun perhe varmaan vieläkään tiedä miten pahasti olin masentunut), mutta aina välillä pursui yli ja purin sitten äidilleni. Pitäisi pyytää anteeksi, mutta en kehtaa. :/

Sanoin paljon pahoja asioita tuntemattomalle miehelle. Voin tuolloin henkisesti todella huonosti. Mies yritti lähestyä liian monta kertaa, lopulta menetin hermoni ja sanoin niin pahasti, että ymmärsi pysyä loitolla. Kadun noita sanoja melkeinpä enemmän kuin mitään elämässäni.

No vaikka mitä. Exälle sanoin 14-vuotiaana, että olis kaikille parempi jos hän tappais itsensä. Veti tietysti herneet nenään. Jälkeenpäinkin sanonut ihmisille kaikkea tosi paljon pahempaakin, mm. ivannut heitä heidän sairauksistaan ja ns. heikoista kohdista jotka ovat minulle aiemmin luottamuksella kertoneet. Uhkaillut jonkun asian/salaisuuden kertomisella eteenpäin jos ei tee niin kuin haluan jne. jne. Olen aika kusipää. 

Varmaan pahin ollu se, kun opiskeluaikoina kaveri kitisi vähän väliä, et tappaa itsensä.
Yhden kerran menetin hermoni täysin tuohon teinixhiomiohuoraamiseen. Nakkasin puukon likan nenän eteen ja sanoin hyvin tylyllä äänensävyllä "Vittu, tapa ittes sit samantien mun silmien edessä, saatanan kakara!"

Sanoin ex-miehelleni, että panisi tytärtään, kun kerran sitä niin kovasti rakastaa. Meillä oli suhteessa mennyt pitkään jo huonosti. Olimme vuokranneet kesämökin viikoksi ja koko viikon aikana mies ei koskenut minuun millään tavalla kertaakaan. Enkä todellakaan tarkoita nyt seksiä, vaan ihan sitä, että ei koskenut, ei hipaissut edes ohimennessä. Sen sijaan hieroi tyttönsä (12 v tuohon aikaan) hartioita, letitti hiuksia, hieroi jalkoja jne. Olin siis ihan puhtaasti mustasukkainen, ja humalassa muutama viikko kahdestaan reissussa ollessamme, lipsahti tuo karmeus suustani.

Seuraavana aamuna, kun muistin, mitä oli yöllä suusta tullut, kypsyi päätös erosta mielessäni. Totesin itselleni, että en ole, enkä halua olla sellainen ihminen, joka sanoo puolisolleen tuollaisia kauheuksia. Pitkän väännön jälkeen tajusin, että vaikka rakastinkin miestä, hän sai jatkuvasti minusta eroon huonoimmat puoleni. Saman kesän elokuussa sitten erottiin minun aloitteestani. Päätös, jota en ole koskaan katunut, vain sitä, ettei ero tapahtunut jo aiemmin.