Lue keskustelun säännöt.
Ulkonäköpiirre, jota itsessäni vihaan
04.02.2022 |
Minulla on eräs piirre tai ominaisuus, jota ei kai yleisesti pidetä kovin positiivisena. Tai en tiedä. Nuorena minua kiusattiin tuon ominaisuuden takia paljon.
Kävi sitten niin, että viimeisin tapailumies huomautti minulle tuosta piirteestä, kiusoitteli minua siitä hymyillen. Pahoitin mieleni melkoisesti ja kerroin siitä hänelle. Mies sanoikin, että tuo piirre on hänestä viehättävä ja kaunis. Olin ihan puulla päähän lyöty.
Että mitähän tästä pitäisi ajatella. Olen aina pitänyt itseäni rumana tuon piirteen takia, mutta joku saattaakin pitää tuota piirrettä kauniina. Hämmentävää. En silti pysty hyväksymään tuota piirrettäni, ja minun on vaikea uskoa kehuja.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tykännyt silmistäni, minkä takia välillä arastelen silmiin katsomista. Mieheni taas on ihan alusta asti kehunut niitä. En siis ole hänelle kertonut, etten tykkää silmistäni. Niinkuin joku jo kertoikin jo, niin joskus se oma fiksaatio tietystä piirteestä menee yli, ja toinen näkee sinut ihan eri lailla.
Sama täällä. Mun silmät on vähän eri paria ja olen kyllä saanut kuulla siitä. Yksi niistä monista ulkonäköpiirteistä, joita itsessäni vihaan.
Täälläkin yksi eriparisilmäinen. Mutta onhan Anne Pohtamo eriparisilmineen valittu miss Universumiksikin, miettikääpä sitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi epämiellyttävä tyyppi. Ihme manipulointia, ensin haukkuu ja sitten onkin "eiku tosi ihana on tosi ihana". Yh.
Et voi ulkonäköäsi muuttaa kuin tiettyyn pisteeseen asti niin samalla vaivalla kuin vihaat itseäsi voisit vain hyväksyä itsesi. Oman ulkonäön vihaaminen vie kamalasti iloa ja energiaa pois elämästä. Ajattelutavan muutos nyt vain. Se onnistuu kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulin jo että on jokin erikoinen nenä tai sellainen.
En vähättele iho-ongelmia mutta meikillä voi kyllä tehdä ihmeitä. Ja sitten vielä kaikki seerumit sun muut joilla oikeasti voi kohentaa ihon kuntoa. Couperosaan on taatusti omat niksinsä.
No kiitti. Erikoinen nenä, sille ei tosiaan ole muuta tehtävissä kuin plastiikkakirurgia, ja siihen ei tule koskaan olemaan varaa. T. Isonenä
Kaapuko meidät pelastaa tältä järkyttävältä täydellisyyden vaatimukselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä kai yleensä jossain kohtaa alkaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Teininä vihasin pisamiani, häpesin tukevuuttani ja inhosin rintojani, koska nännipihat ovat niin suuret. Oikeastaan aloin tykkäämään itsestäni vasta kun löysin mieheni, jonka mielestä olen kaunis.
Nyt minulla on vielä riesana parapsoriasis, jonka takia ylävartalossani on runsaasti kirkkaaanpunaisia länttejä todennäköisesti loppuelämäni. Tauti puhkesi aikuisiällä ja kesti monta vuotta hyväksyä se, mutta mies auttoi tässäkin. Hän sanoo ettei kiinnitä mitään huomiota niihin vakkka niitä on kymmeniä kynnenkokoisista juomalasinpohjan kokoisiin.
Kannattaa siis rentoutua. Sitten kun se oikea kaveri löytyy, niin millään ulkonäköasioilla ei ole mitään väliä. Kannattaa vaan kantaa itsensä rohkeasti ja ymmärtää, että valtaosalla ihmisistä on vaivoja ja piirteitä joita vihaavat, mutta silti heitä rakastetaan ja pidetään aidosti kauniina.
Vierailija kirjoitti:
Tosi epämiellyttävä tyyppi. Ihme manipulointia, ensin haukkuu ja sitten onkin "eiku tosi ihana on tosi ihana". Yh.
Miehille tyypillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä kai yleensä jossain kohtaa alkaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Teininä vihasin pisamiani, häpesin tukevuuttani ja inhosin rintojani, koska nännipihat ovat niin suuret. Oikeastaan aloin tykkäämään itsestäni vasta kun löysin mieheni, jonka mielestä olen kaunis.
Nyt minulla on vielä riesana parapsoriasis, jonka takia ylävartalossani on runsaasti kirkkaaanpunaisia länttejä todennäköisesti loppuelämäni. Tauti puhkesi aikuisiällä ja kesti monta vuotta hyväksyä se, mutta mies auttoi tässäkin. Hän sanoo ettei kiinnitä mitään huomiota niihin vakkka niitä on kymmeniä kynnenkokoisista juomalasinpohjan kokoisiin.
Kannattaa siis rentoutua. Sitten kun se oikea kaveri löytyy, niin millään ulkonäköasioilla ei ole mitään väliä. Kannattaa vaan kantaa itsensä rohkeasti ja ymmärtää, että valtaosalla ihmisistä on vaivoja ja piirteitä joita vihaavat, mutta silti heitä rakastetaan ja pidetään aidosti kauniina.
Hyvä, että olet löytänyt rakastavan ja hyväksyvän kumppanin. Itse en taida löytää ikinä...
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tykännyt silmistäni, minkä takia välillä arastelen silmiin katsomista. Mieheni taas on ihan alusta asti kehunut niitä. En siis ole hänelle kertonut, etten tykkää silmistäni. Niinkuin joku jo kertoikin jo, niin joskus se oma fiksaatio tietystä piirteestä menee yli, ja toinen näkee sinut ihan eri lailla.
Sama täällä. Mun silmät on vähän eri paria ja olen kyllä saanut kuulla siitä. Yksi niistä monista ulkonäköpiirteistä, joita itsessäni vihaan.
Täälläkin yksi eriparisilmäinen. Mutta onhan Anne Pohtamo eriparisilmineen valittu miss Universumiksikin, miettikääpä sitä :)
Siitä on aika monta kymmentä vuotta ja kauneusihanteet ovat tänä päivänä aivan toisenlaiset. Jos nuori Anne Pohtamo hakisi nyt Miss Suomi -kisaan, en usko että pääsisi edes castingistä jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaapuko meidät pelastaa tältä järkyttävältä täydellisyyden vaatimukselta?
Miten tämä liittyy mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä kai yleensä jossain kohtaa alkaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Teininä vihasin pisamiani, häpesin tukevuuttani ja inhosin rintojani, koska nännipihat ovat niin suuret. Oikeastaan aloin tykkäämään itsestäni vasta kun löysin mieheni, jonka mielestä olen kaunis.
Nyt minulla on vielä riesana parapsoriasis, jonka takia ylävartalossani on runsaasti kirkkaaanpunaisia länttejä todennäköisesti loppuelämäni. Tauti puhkesi aikuisiällä ja kesti monta vuotta hyväksyä se, mutta mies auttoi tässäkin. Hän sanoo ettei kiinnitä mitään huomiota niihin vakkka niitä on kymmeniä kynnenkokoisista juomalasinpohjan kokoisiin.
Kannattaa siis rentoutua. Sitten kun se oikea kaveri löytyy, niin millään ulkonäköasioilla ei ole mitään väliä. Kannattaa vaan kantaa itsensä rohkeasti ja ymmärtää, että valtaosalla ihmisistä on vaivoja ja piirteitä joita vihaavat, mutta silti heitä rakastetaan ja pidetään aidosti kauniina.
Psoria pitää hoitaa! Siihen ei riitä pelkkä hyväksyminen. Kun psori-iho on huonossa kunnossa on elimistön tulehdustilakin korkeampi. Nykyään hyvät hoidot. Itsellä vaikeaan Psoriin Talz biologinen lääke. 40 vuotta olen sairastanut jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvanaama ja hieman epänormaalit käsivarret.
Etäisyys kyynärpään ja ranteen välillä on hieman normaalia lyhyempi, ja etäisyys kyynärpään ja olkapään välillä taas hieman normaalia pidempi. Näytän hieman kippari-Kallelta. Vihaan sitä.
Keski-ikäinen mies.
Tuo miellyttäisi minun silmääni. Normaalisti en kiinnitä huomiota olkavarren pituuteen, mutta valokuvissa näen erityisesti miesten normaalit yläraajat ihan epäsuhtaisina.
Vierailija kirjoitti:
Et voi ulkonäköäsi muuttaa kuin tiettyyn pisteeseen asti niin samalla vaivalla kuin vihaat itseäsi voisit vain hyväksyä itsesi. Oman ulkonäön vihaaminen vie kamalasti iloa ja energiaa pois elämästä. Ajattelutavan muutos nyt vain. Se onnistuu kyllä.
Miten se tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi epämiellyttävä tyyppi. Ihme manipulointia, ensin haukkuu ja sitten onkin "eiku tosi ihana on tosi ihana". Yh.
Niin, tätä en oikein ymmärrä. Mies nauroi minulle (tuntui pilkanteolta), joten sen jälkeen kehut eivät oikein vakuuttaneet.
- ap
Ihmisillä on erilaisia ihanteita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä kai yleensä jossain kohtaa alkaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Teininä vihasin pisamiani, häpesin tukevuuttani ja inhosin rintojani, koska nännipihat ovat niin suuret. Oikeastaan aloin tykkäämään itsestäni vasta kun löysin mieheni, jonka mielestä olen kaunis.
Nyt minulla on vielä riesana parapsoriasis, jonka takia ylävartalossani on runsaasti kirkkaaanpunaisia länttejä todennäköisesti loppuelämäni. Tauti puhkesi aikuisiällä ja kesti monta vuotta hyväksyä se, mutta mies auttoi tässäkin. Hän sanoo ettei kiinnitä mitään huomiota niihin vakkka niitä on kymmeniä kynnenkokoisista juomalasinpohjan kokoisiin.
Kannattaa siis rentoutua. Sitten kun se oikea kaveri löytyy, niin millään ulkonäköasioilla ei ole mitään väliä. Kannattaa vaan kantaa itsensä rohkeasti ja ymmärtää, että valtaosalla ihmisistä on vaivoja ja piirteitä joita vihaavat, mutta silti heitä rakastetaan ja pidetään aidosti kauniina.
Suurin osa parisuhteista perustuu tavalla tai toisella ulkonäköön, vaikka tätä ei halutakaan myöntää. Mennään yhteen nuorena ja nättinä ja sitten vanhempana uskotellaan, että suhde perustuu johonkin muuhun.
Ap, ehkä mies ei ollut huomannut punasteluasi aikaisemmin. Jospa siis et olekaan niin punakka kuin luulet. Ja mitäpä jos ihan oikeasti oletkin viehättävä sekä ulkoa että sisältä.
Taidat olla aika nuori ja lapsellinen?
Alle 20-vuotias?