Millaiset omat hautajaiset haluat

Kukkia haluaisin ehdottomasti. Valkoisia, mustia, violetteja. Haluan, että mut tuhkataan ja haudataan se uurna kirkon pihalle. Mulla on elävänä hautaamisen pelko ja pelkään herääväni arkussa eikä se mätäneminen ja ruumiina arkussa oleminen kuulosta mukavalta. Ihan perus häät. 

Arkulle kunnon kukkalaite, rakastan kukkia, saattajat eivät tuo kukkia, eivätkä varsinkaan lahjoita minun muistokseni millekään sisälähetysseuralle rahaa. Jos joku keksii jotain kaunista sanottavaa saa sanoa, muuten voi veisata jotain perusvirttä, ehkä katselen ne valmiiksi jos joudun kuolemaa odottamaan.  

Hautajaisissa voi tarjota soppaa saattoväelle ettei nälissään tartte olla, toivottavasti minulla on paljon lastenlapsia ja lastenlastenlapsia ennenkuin kuolen, voivat syödä paremmikin jos multa jää rahaa tarpeeksi.

Minä haluan vanhanaikaiset hautajaiset. Surureunaisilla kirjekuorilla kutsutaan kaukaisempaa väkeä saattamaan, pitäjäläiset näkevät kutsun kuolinilmoituksessa. Kirkossa pitkät puheet, monta virttä ja paljon huokailua. Haudalle kuljetaan pisimmän kaavan mukaan kiertäen sieltä ja täältä, että saadaan harras mieli. Arkunlaskun jälkeen luodaan hauta umpeen samantien (että en pääse karkuun) ja vasta sitten lähdetään surutaloon, jossa on paljon ruokaa, kahvia ja kakkua. Muistellaan minua ja elämäntyötäni. Ei säästetä kukissa, tarjoilussa, adresseissa eikä surussa. Yksikään miniä ei valita, että perikunnan rahoja haastakaan, sillä "testamenttaan" osan rahoista hautajaispäivääni. Pappi puhuu kauniisti (kirjoitan puheen itse) ja sitten muistellaan minua oikein urakalla. Varmaan teen jonkun digikuvaesityksen, josta kaikki näkevät, miten paljon ehdin elämään.

Illalla oma perhe ampuu ilotulitusraketteja, jotta sieltä pilvenreunalta voin katsella kauniita kuvioita vasten tummaa taivasta. Se on kuulkaa minun viimeinen päiväni elävänä kenenkään mielessä, siitä lähtien ajanlaskussa on hautajaispäiväni ja muistoni alkaa hiipua.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 21:46"]

Kukkia haluaisin ehdottomasti. Valkoisia, mustia, violetteja. Haluan, että mut tuhkataan ja haudataan se uurna kirkon pihalle. Mulla on elävänä hautaamisen pelko ja pelkään herääväni arkussa eikä se mätäneminen ja ruumiina arkussa oleminen kuulosta mukavalta. Ihan perus häät. 

[/quote]

Joo, ihan perussettiä häihin. Ootko vaikka anoppina niissä häissä?

Mitä jos olisitkin hengissä siinä uuniinlaittovaiheessa? Mukavampaa kuin hiljaksiin tuhkahtua ja maatua...

Btw, ei niitä uurnia siihen kirkon pihalle haudata. 

Haluan että minulle rakennetaan pyramidi ja minut palsamoidaan.

Kunnon bileet. Viinaa ja pillua!

Haluan että mut tuhkataan ja ne tuhkat saa käydä kippaamassa jonnekki pellon laitaan ei vois vähempää kiinnostaa. Kirkkoon en kuulu niin että en tahdo mitään seurakuntaroskaa. Toisin sanoen ei hautajaisia kipatkaa vaan tuhkat jonnekkin.

Up

Mahdollisimman halvat. Kauhea ajtella, että ruumillani rahastetaan omaisia. Jos tietäisin etukäteen, milloin kuolen, hyppäisin mereen.

Jos kuolisin nyt ja hautajaisiini tulisivat kaikki sukulaiset, ystävät ja tuttavat, niin siellä olisi kymmenen henkeä. Tosin olen testamentannut ruumiini lääketieteelle, niin ei tarvi pitää koko hautajaisia.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:00"]

Mahdollisimman halvat. Kauhea ajtella, että ruumillani rahastetaan omaisia. Jos tietäisin etukäteen, milloin kuolen, hyppäisin mereen.

[/quote]

Ja oletat, että omaiset ei joudu maksamaan euroakaan, kun sun turvonnut ja pöhöttynyt mätänemistilainen ruumis löytyy? Kuule, se vasta on kallista, kun jo lahoavaa kroppaa yritetään saada pehmustettuun laatikkoon.

Jos saisin itse päättää, ei paljon mittään. Kroppa tuhkaukseen ja hautaan, ei mitään siunauksia tai muistotilaisuuksia. Mutta vissiin siunataan, jos kuuluu seurakuntaan? Appiukkoni tuhkattiin ja haudattiin omalle tontille, ei mitään juhlallisuuksia. Hän oli ateisti ja kieltänyt moiset. Pitääkö erota seurakunnasta, että pääsee samaan? Onko tuhkaus hautaus, kun ketään ei saa jättää hautaamatta? 

Tahdon että joku kohta eläkkeelle jäävä suntio sateisena lokakuun iltana heittää tuhkat lahon kuusen juurelle, virtsaa päälle ja lähtee bubiin katsomaan jalkapalloa oluttuoppia siemailen.  

Mä tahdon tavalliset hautajaiset, ja jos mahdollista kolme kynttilää.
Ei mitään suurta eikä mahtipontista, voi syksyn tullen ehkä tuoda kukkia.
Mä tahdon tavalliset hautajaiset, ja niiden jälkeen pienet kahvikekkerit.
Voi Liisa naapurista tuoda kakkuja, ne sateen sattuessa täytyy suojata

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 21:55"]

Haluan että mut tuhkataan ja ne tuhkat saa käydä kippaamassa jonnekki pellon laitaan ei vois vähempää kiinnostaa. Kirkkoon en kuulu niin että en tahdo mitään seurakuntaroskaa. Toisin sanoen ei hautajaisia kipatkaa vaan tuhkat jonnekkin.

[/quote]

Samoin. Ja todellakaan ei mitään sukulaisten itkujuhlia ja jotain kornia puheita, kuinka ihana olen ollut. Perhe kippaa tuhkat jonnekin ja sen jälkeen menevät jonnekin iloitsemaan, sillä minulla on ollut hyvä elämä.

Haluaisin nähdä ketkä on mun hautajaisissa. Ehkä näen pilven reunalta tosin luultavasti joudun helvettiin. Ei kakkukahveja.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:16"]

Jos saisin itse päättää, ei paljon mittään. Kroppa tuhkaukseen ja hautaan, ei mitään siunauksia tai muistotilaisuuksia. Mutta vissiin siunataan, jos kuuluu seurakuntaan? Appiukkoni tuhkattiin ja haudattiin omalle tontille, ei mitään juhlallisuuksia. Hän oli ateisti ja kieltänyt moiset. Pitääkö erota seurakunnasta, että pääsee samaan? Onko tuhkaus hautaus, kun ketään ei saa jättää hautaamatta? 

[/quote]

Ei tietenkään tarvitse erota sen takia. Omaiset järjestävät hautajaiset ja on ihan heidän päätettävissään, millaiset niistä tulee. Kirkossa ei ole mikään pakko siunata vainajaa. Kyllä se hautaustoimisto ajaa vainajan ja arkun mihin tahansa sovitaan, ei se sitä pakolla kirkkoon vie.

Haluan että ruumiini lähetetään jonkun luotaimen mukana matkalle pois aurinkokunnastamme heliosfäärin taakse kohti tuntematonta. 

Kuulun kirkkoon ja haluan perinteisen siunaustilaisuuden. Lyhyen kaavan mukaan, ei tarvita pitkiä valitusvirsiä. Haluan, että siunaustilaisuudessa lauletaan pari lempivirttäni.

Arkku saa olla kaikkein halvin pahvilaatikko ilman pehmusteita. Olen kutonut kangaspuilla itselleni arkkuliinan, siis sellainen valkoisen pellavaliinan, joka laitetaan arkun päälle, ja se peittää koko arkun. Siihen on kirjailtu risti.

Toivon, että minua saattamaan tulevat antavat yhden lempikukkani yhteiseen maljakkoon, ja sitten se maljakko viedään myös pitopöytään. Ruokaillessa ja kahvitellessa sopii sitten jo naureskella ja jutella mitä vain, en odota, että saattoväki poraa aamusta iltaan.

Haluan, että minut tuhkataan ja tuhka lasketaan uurnassa hautaan, joka on minun ja mieheni yhteinen.

Haluaisi että siunaustilaisuudessa, tai mitä ne ikinä tekeekään kirkkoon kuulumattomalle, olisi hyvä ja kaunis tunnelma. Muistosanoja luettaisiin, vielä syntymättömät lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset toisivat ruusun ja muistelisivat (iso)mummoa.
Tilaisuuden jälkeen kuunneltaisiin lempimusiikkiani, muisteltaisiin minua ja elämääni, nosteltaisiin maljoja ja naurettaisi paljon. Elämä jatkuu kuitenkin enkä haluaisi että kukaan jää suruun vellomaan.
Jos joudun odottamaan kuolemaani, teen tarkan hautaustestamentin ja puheen jossa pyydän muistamaan eläviä rakkaita joka päivä. Elämä on niin lyhyt ja mukavampi se eläviä on halailla kun riippua muistoissa vuosia.