Nyt alkaa olla taas ne ajat, kun anoppi alkaa aggressiivisesti syöttää viime kesänä hampaat irvessä keräämiänsä marjoja pakastimesta sukulaisille

Laitappa ap yhteystiedot.  Otan mielelläni marjoja vastaan ja voin jopa maksaakkin niistä.  En tosin viitsi ihan pohjoisesta lähteä hakemaan. 

Anoppi ajattelee teidän terveyttänne.  Ole kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minuakin risoisi, jos keräisin talteen terveelliset luonnonantimet ja toiset vaan tuijottaisivat ruutua tumput suorina. Voi tätä kiittämätöntä maailmanmenoa.

Eiväthän he ole pyytäneet sinua keräämään! He elävät elämäänsä rauhassa häiritsemättä sinua, miksi sinä häiritset heitä angstisella marjantyrkytyksellä?

Anopille ja äidilleni on sanottu, että tosi mielellään otetaan marjoja vastaan, jos heillä pakastin täyttyy. Ei siis tarvi agressiivisesti tyrkyttää, vaan kaikki on hyvillä mielin annettu ja otettu - kiitellään aina mehuista ja marjoista. Meillä nimittäin menee joka päivä marjoja smoothieen ja puuroonkin usein. Eli asenne on kiva molemmin puolin!

Anoppisi esittää varmaan muissakin tilanteissa marttyyriä. Yleisön on häntä tietysti säälittävä ja taputeltava ja ihailtava, vaikka anoppi olisi kuinka mahdoton.

Kotimaiset marjat ovat super foodia, ostakaapa kaupasta vaikka 200 g:n pussi, maksaa paljon.

Onko se jo se aika? Mä olen taas unohtanut syödä kaikki talven varalle hampaat irvessä keräämäni marjat :( Hirveellä vaivalla suolakin rämpinyt etsimässä karpalon sieltä, toisen täältä ja yhtään en ole syönyt vielä tän talven aikana.

Itsekin anoppi. En suuria määriä poimi mutta vähistänikin pojan perheelle annan ja miniä on aina iloinen ja kiitollinen. Käly ( anopin ohella parjatuin otus) taas uuttera luonnon antimien kerääjä tuo minulle säilöttyjä sieniä ja ihanan pulleita ja mehukkaita karpaloita. Kaikkk ne popsin suuhuni. Ihana käly. Oma jo edesmennyt anoppi ei jaksanut enää marjastaa joten en nyt pääse moittimaan enkä kiittämään. 🙂

Vierailija kirjoitti:

On sulla ap murheet. Lähetä mulle mikäli et muuta keksi. Minulla ei ole enää jäljellä kuin muutama rasia mustikkaa ja muutama aroniaa. Tuota aroniaa muuten suosittelen kaikille, se on varsinainen ihmemarja. Makuunkin kyllä tottuu alkukankeuden jälkeen. Viestissä 21 mainittiin aroniasta tehty sima. Resepti löytyy varmasti netistäkin, mutta kysyn myös tässä sitä. Kuinka sen teet?

Hei miten sä käytät & syöt aroniat? Mä olen heitellyt kuivattuja granolan sekaan, mut mitä niillä pakastetuilla tekisin? Entä oletko maistanut sekä koriste- että marja-aroniaa? Mitä olet mieltä? Sanotaan että marja-aronian maku on muka parempi ja vähemmän karvas, mut mun mielestä koristearonia on pehmeämpi ja makeampi. Onko eri pensaista poimituilla aronioilla isoja makueroja? (itselläni on kokemusta vain muutaman paikan aronioista)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa sille että nykyään saa vaikka Liiteristä ison pussin kotimaisia pakastemarjoja muutamalla eurolla :D

No tämähän on harvinaisen typerä ohje. "Veemäinen anoppi tuo marjoja ilmaiseksi, mutta en halua niitä, kun voin ostaa niitä kaupastakin". Kaikkea sitä kuuleekin.

No ei nyt vaan sitten kun lähtee taas aggressiivisesti keräämään

Siltikin ottaisin ennemmin agressiivisesti ilmaiset marjat vastaan, kuin ostaisin niitä kaupasta. 

Vihamielisesti kerättyjä?

Mastunevat pahemmilta ja ovat väkeviä?

Vierailija kirjoitti:

Vihamielisesti kerättyjä?

Mastunevat pahemmilta ja ovat väkeviä?

Siis maistunevat.

Kunpa olisikin tuollainen anoppi. Toinen anoppi on kuollut ja kuopattu jo 15 vuotta sitten. Toinen anoppipuoli ei tod. anna omistaan - saatikka kerää muille kuin itselleen. Elää mukavaa elämään appiukon siivellä, käy töissä 2-3 h viikossa (kesäisin ei tietenkään tee töitä) , joten ehtii hyvin poimia mitä milloin.

Meiltä saisi valmiita hilloja. Asumme umpimetsässä Itä-Suomessa.

Mutta jos Kerimäki osuu vaikkapa hiihtolomamatkanne varrelle, laittakaa toki postia: oliviini@yahoo.com.

Kyllä ne säilyy pitempään kuin vuoden pakasteessa. Meidän äiti aina poimii hätävaraakin, jos joku vuosi ei tulekaan marjoja tai on sairaana marjastuksen aikana.

Vierailija kirjoitti:

On sulla ap murheet. Lähetä mulle mikäli et muuta keksi. Minulla ei ole enää jäljellä kuin muutama rasia mustikkaa ja muutama aroniaa. Tuota aroniaa muuten suosittelen kaikille, se on varsinainen ihmemarja. Makuunkin kyllä tottuu alkukankeuden jälkeen. Viestissä 21 mainittiin aroniasta tehty sima. Resepti löytyy varmasti netistäkin, mutta kysyn myös tässä sitä. Kuinka sen teet?

Ihan perus hedelmä/marjasiman tapaan, eli:

n. kilo marjoja/hedelmiä (paloiteltuna)

4l vettä

500g sokeria

yhden sitruunan mehu (0,5dl) - tai sitruunahappoa jonkin verran

pieni nokare hiivaa (sokeripalan kokoinen)

Marjat/hedelmät isoon (minä käytän 10l kattilaa) kattilaan veden kanssa ja kuumennetaan kiehuvaksi. Jos on oikein kovakuorisia marjoja/raparperiä, niin keitän hetken.

Annetaan jäähtyä - toiset tykkää ottaa ne marjat tms pois heti keiton jälkeen, minä olen antanut muhia jäähtymisen ajan.

Siivilöidään marjat/hedelmänpalat pois, sekoitetaan sokeri+sitruunamehu joukkoon. Itse käytän ihan tavallista sokeria, koska fariinisokeri värjää siman sameammaksi, ja marjojen tai hedelmien kanssa sitä fariinisokerin makuakaan ei oikein huomaa, hukkaan menee.

Kun liemi on kädenlämpöistä, murennetaan hiiva sekaan.

Annetaan käydä huoneenlämmössä (kansi päällä) vuorokauden, ja sitten pullotetaan. Jos laittaa pulloihin rusinoita, ei tarvitse laittaa enää sokeria pulloon. Jos ei laita rusinoita, niin voi laittaa pienen lusikallisen (ei edes koko tl).

Säilytetään viileässä, kannattaa muhia muutaman päivän ennenkuin juo.

Kesällä teen usein raparperisimaa, ja siinä tykkään, että se on kirkasta, niin en ole käyttänyt pitkään aikaan enää fariinisokeria. En sitten ole tuossa aroniasimassakaan sitä käyttänyt, jäi vaan jotenkin pois.

Raparperista saa aivan upean väristä vaaleanpunaista simaa, kun valitsee siihen niitä punaisia varsia, tai varren punaisia osia! Olen pilkkonut pakkaseen kilon pussillisia noita punaisia varsia - pitäähän sitä ihmisellä harrastuksia olla :-D

Mä en tykkää viinimarjoista.

Mustan viinimarjapensaat lehdet kerään. On niin vanha, ei tuota enää marjoja.

Viinimarjat mä kuivatan, laitan jauhetta puuron sekaan joka päivä.

Lehdet kuivatan, murustan ja laitan veteen. Jääkaapissa on aina viinimarjavettä.

Ihana anoppi olisi tollainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On sulla ap murheet. Lähetä mulle mikäli et muuta keksi. Minulla ei ole enää jäljellä kuin muutama rasia mustikkaa ja muutama aroniaa. Tuota aroniaa muuten suosittelen kaikille, se on varsinainen ihmemarja. Makuunkin kyllä tottuu alkukankeuden jälkeen. Viestissä 21 mainittiin aroniasta tehty sima. Resepti löytyy varmasti netistäkin, mutta kysyn myös tässä sitä. Kuinka sen teet?

Hei miten sä käytät & syöt aroniat? Mä olen heitellyt kuivattuja granolan sekaan, mut mitä niillä pakastetuilla tekisin? Entä oletko maistanut sekä koriste- että marja-aroniaa? Mitä olet mieltä? Sanotaan että marja-aronian maku on muka parempi ja vähemmän karvas, mut mun mielestä koristearonia on pehmeämpi ja makeampi. Onko eri pensaista poimituilla aronioilla isoja makueroja? (itselläni on kokemusta vain muutaman paikan aronioista)

Olen se simatyyppi, mutta vastaanpa kuitenkin:

Käytän aroniaa paljon muiden marjojen seassa, smootieissa, kiisseleissä, rahkoissa, marjapiirakoissa jne. Teen aroniahilloa erilaisilla yhdistelmillä (aronia-vanilja on hyvää! Tätini tekee aronia-brandy-hilloa...) ja siis välillä myös simaa.

Mehuja en keitä, ei ole mehumaijaa eikä kunnon kellaria, tekisin varmaan sekamehua.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tykkää viinimarjoista.

Mustan viinimarjapensaat lehdet kerään. On niin vanha, ei tuota enää marjoja.

Viinimarjat mä kuivatan, laitan jauhetta puuron sekaan joka päivä.

Lehdet kuivatan, murustan ja laitan veteen. Jääkaapissa on aina viinimarjavettä.

Ihana anoppi olisi tollainen

Mustaviinimarjat, hillo tai sose, sekoitettuna mascarpone ja vähän kermavvahtoa= match made in heaven! Jälkiruokana sellaisenaan tai kääretortun tai kakun täytteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa olisikin tuollainen anoppi. Toinen anoppi on kuollut ja kuopattu jo 15 vuotta sitten. Toinen anoppipuoli ei tod. anna omistaan - saatikka kerää muille kuin itselleen. Elää mukavaa elämään appiukon siivellä, käy töissä 2-3 h viikossa (kesäisin ei tietenkään tee töitä) , joten ehtii hyvin poimia mitä milloin.

Ehkä sillä anoppipuolella on mieluisampaa tekemistä kuin kerätä marjat teidän perheelle. Onhan teilläkin viikkovapaat ja vuosilomat, käyttäkää ne marjojen poimimiseen.

Minä syön joka aamusuuren kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo18 vuotta.

Paras vaapukkahillo saadaan anopin omin käsin keräämistä vaapukoista.