Jäikö sinulle pysyvästi "kengurupussimaha" synnytyksen jälkeen?
En nyt keksi parempaakaan sanaa tuolle pussille alavatsan kohdalla. Synnytyksestä kohta 10 kk ja alavatsalla roikkuu tuollainen pussi. Vatsa oli raskausaikana tosi iso ja venyi eteenpäin (raskausarpia lähinnä kyljissä, muttei vatsassa). Mietin, jääkö vatsa pysyvästi tällaiseksi?
Kommentit (43)
Varmaan jää. Kaksosraskaus ja vatsa oli järkyttävän suuri, kun kesto oli täysaikainen.
Napaa ei enää ole ja tuskin se tuosta arpisesta roikkuihosta takaisin muotoutuu. Synnytyksestä vielä alle vuosi, mutta ei tässä enää parikymppisiä olla :p. Rinnat ovat myös muuttuneet roikkuviksi patalapuiksi kun imetys päättyi kuukausi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä, joille tuli pussi, niin jäivätkö rinnatkin tyhiksi pusseiksi imetyksen jälkeen?
Pussi jäi (useampi raskaus) ja vähän rumalta se näyttää mutta en jaksa stressata. Rinnoille ei käynyt mitään. Ovat edelleen D75 ja hyvän muotoiset. Eli pussi ei suoraan tarkoita sitä että rinnatkin lörpähtää. Mulla pussi tuli raskaudesta jossa oli nelinkertainen määrä lapsivettä normaaliin nähden. Maha siis kasvoi ja kasvoi ja oli kaksosmahan kokoinen.
Jep. Mulla ei vatsapussia, mut rinnat tyhjeni imetyksen jälkeen.
Mulle jäi valtava 9cm erkauma. Olisin saanut leikkauksen mutten uskaltanut mennä. Nyt olen 3 v kuntouttanut tuota joka päivä ja se on nyt kutistunut ja on 2cm (tuon enempää se ei lääkärin mukaan enää kutistukaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jäänyt vaikka lihoinkin aika kovasti ja vauvat oli nelikiloisia. Palauduin lähtöpainooni.
Mulla oli lääkärin mukaan leveä sisälantio vaikka päällepäin se ei näy.
Olisin varmaan voinut saada helpostikin enemmän lapsia mutta kun apu oli niin vähäistä niin tyydyin kahteen.Mitä tuo ”apu oli niin vähäistä” tarkoittaa? Että suku tms ei auta? (Olen tukiverkoton itsekin, ei tarkoitus siis ilkkua vaan mielenkiinnosta kyselen)
Sitä juuri. Jos olisi ollut edes vähänkin tukiverkkoa mutta kun ei ollut, niin omin avuin jaksoin 2 lasta. Mutta pointti olikin se, että kroppa olisi mitä ilmeisimmin selviytynyt useammastakin synnytyksestä.
Mulle jäi, 3 lasta. Se on tosi inhottava, koska sen alle jäävä ihopoimu jää nahkeaksi ja tuntuu ikävältä. Eikä ole kaunis. Silti se tuntuisi niin isolta leikkauksena, että en ole pitänyt hyvänä ideana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jäänyt vaikka lihoinkin aika kovasti ja vauvat oli nelikiloisia. Palauduin lähtöpainooni.
Mulla oli lääkärin mukaan leveä sisälantio vaikka päällepäin se ei näy.
Olisin varmaan voinut saada helpostikin enemmän lapsia mutta kun apu oli niin vähäistä niin tyydyin kahteen.Mitä tuo ”apu oli niin vähäistä” tarkoittaa? Että suku tms ei auta? (Olen tukiverkoton itsekin, ei tarkoitus siis ilkkua vaan mielenkiinnosta kyselen)
Sitä juuri. Jos olisi ollut edes vähänkin tukiverkkoa mutta kun ei ollut, niin omin avuin jaksoin 2 lasta. Mutta pointti olikin se, että kroppa olisi mitä ilmeisimmin selviytynyt useammastakin synnytyksestä.
Ymmärrän. Meillä vähän sama homma, isovanhemmat teeveitä eläkeläisiä mutta sekuntiakaan ei apua koskaan eikä edes yhteydenpitoa. Soittavat kerta vuoteen 10min puhelun. Siinä kaikki. Eivät siis tapaa lapsiani lainkaan. Heillä on kiire ”elää itselleen” (ja sitä tekivät toki silloinkin kun heillä oli lapsia - hoidattivat omat lapsensa mummoloissa tietenkin).
Kolmen vuoden jälkeen on ihossa sellaista pehmeyttä alavatsalla. Arvet melkein huomaamattomia. En usko että ihan kokonaan lähtee ikinä tuo pikkulörpäke, mutta on se paljon parempi kuin silloin ekan vuoden jälkeen, eikä oikeastaan häiritse minua yhtään.
Minulla maha kasvoi räjähtäen 7kk kohdalla ja se jätti kunnon arvet vaikka kuinka rasvasin ja yritin.
4 kk synnytyksestä ja alavatsalla on pehmeä kumpu, kun ennen raskautta oli täysin lättä maha. Jos tulen vielä joskus raskaaksi, syön ekaan raskauteen verrattuna paljon vähemmän raskausaikana.
Ei jäänyt vatsapussia, mutta rintojen kohdalla on tyhjät pussit:D
Ei, kolme raskautta ja edes bikinit päällä moni ei uskoisi, että olisin ollut koskaan raskaana. Parikymppisenä iho palautui aika nätisti, muttei vatsatkaan hirveän isoja olleet eikä tullut raskausarpia. Lähtökohtaisesti oli myös hyvin litteä ja rasvaton maha ilman makkaroita. Navan yläpuolella vatsa rypistyy ja iho on ohuempaa kun kumarran vatsan ihan kasaan, mutta vähän nojatessa eteenpäin sitä ei vielä huomaa. Jos lapsiluku olisi täynnä ja jos olisi itseä häiritsevä "nahkapussi" kävin kirurgilla, olen sen verta pinnallinen. Itselläni vatsa oli entisensä ulkonäöllisesti jos vajaassa kuukaudessa eikä tullut ollenkaan erkaumaa.
Synnytin 24 vuotiaana ja kroppa palautui täysin entisenlaiseksi. Nyt 33v ja uudelleen raskaana.
Ei jäänyt näkyvää. Kaksi raskautta lähes peräkkäin ja olen aika hento, joten maha venyi isoksi. Vähän arpia tuli ja iho ohentui siitä. Menee vähän ryttyyn siitä. Mutta jos jossain rannalla kävelee niin ei mahasta huomaa. Kyllä siinä taisi muutama vuosi mennä että lopulliseen muotoon meni.
Minä olen hoikka saman normaalipainoinen nyt ja ennen raskauksia. Ekan jälkeen palauduin ennalleen. Tokan jälkeen jäi löysää nähdää ja lievä erkauma. Kolmannesta tuli napatyrä ja isompi erkauma. Erkaumaan sain jumppaohjeet ja nyt reilu vuosi aktiivista jumppaa takana. Kuopus on 1v 3kk. Erkauma on 2cm eikä tosta taida pienentyä koska tyrä on siinä välissä. Ei ole pussia mutta tuollainen pieni vararengas.
Tissit on käyneet läpi kovan mylläkän. Ennen raskauksia oli 60D pahimmillaan jotain 60F. nyt imetän kuopusta edelleen joten en tiedä vielä lopputulosta. Mutta ei näistä paljon jää tyhjää nahkaa saa rullata liiveihin. Muksut kun vielä on suosinut toista tissiä paremman nännin takia. Niin toinen roikkuu enemmän.
Äidin ikä, koko, kunto, kudostyyppi, vatsan koko ja kasvuvauhti vaikuttaa. Lisäksi oikean- tai vääränlaisella treenaamisella on hyötynsä ja haittansa. 9kk synnytysten välissä vaikeuttaa myös palautumista vs vaikka 2-3 v synnytysten välissä.
Jäi. Synnytyksestä 20 vuotta, joten uskaltanen sanoa että on pysyvä.
Eksää ei huvittanut panna tuon lörtsyn takia. Kai sen saisi leikkauksella kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Teillä, joille tuli pussi, niin jäivätkö rinnatkin tyhiksi pusseiksi imetyksen jälkeen?
Ei jääneet. Rinnoissani on rasvakudosta, joka ei poistu imetyksen loppumisella.
Vierailija kirjoitti:
Ei jäänyt, nahka on ihan aavistuksen "väljempi" vähän siihen tyylin, kuin jos sinulla on kireä takki ja sitten otat sieltä alta yhden välikerraston pois. Sitä nyt ei kuitenkaan ulospäin edes huomaa.
Tämä toki on hyvin yksilöllistä ja pitkälti tuurista kiinni, sain synnärillä "kehuja" siitä että omaan hyvin joustavan kudostyypin, enkä saanut edes imukuppisynnytyksestä yhtään repämiä. Samoin vatsanahkani säilyi hyvin, olen pienikokoinen ja hoikka, ja etenkin toinen vauva oli iso (melkein 5kg) joten vatsanahka venyi PALJON eikä minulle silti tullut ainuttakaan raskausarpea ja vatsa oli litteä parissa kuukaudessa.
Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, kannattaa kuitenkin syödä terveellisesti ja liikkua paljon sekä olla itselleen armoollinen, kyllä se varmasti siitä ajan kanssa ainakin enimmäkseen palautuu.
Oikein kehuja sait kun et revennyt eikä ainuttakaan arpea. Jeesus mikä idi.ootti.
No mulle jäi. Saan muutenkin arpia helposti. Eli siis roikkuva arpinen röllykkä jäi ja asian oon hyväksynyt myös. En jaksa enää stressaa. Edellisestä synnytyksestä yli 18v. Toki olen myös 10kg painavampikin kuin silloin, mutta parempi, että siellä pussissa on vähän läskiä. Ei roiku niin pahasti.. 🙈
Mitä tuo ”apu oli niin vähäistä” tarkoittaa? Että suku tms ei auta? (Olen tukiverkoton itsekin, ei tarkoitus siis ilkkua vaan mielenkiinnosta kyselen)