Lue keskustelun säännöt.
Laittakaa esimerkki keskustelusta teinisi kanssa. Tässä omani:
11.06.2015 |
Poika 16v tuli siis kaupungilta, oli siellä tytön ("vain kaverin") kanssa koko päivän.
Minä: Moi, sää tulit jo!
Poika: Moi.
M: Mitä kuuluu?
P: Ihan jees.
M: Oliko kivaa?
P: Meh.
M: (hymyillen): No kerro ny...Kävitte näköjään kirjastossa?
P: Joo
M: Ooksää syöny?
P: E.
M: Haluuksää syödä?
P: Emmätiä.
M: No kai sää tiiät, onko sulla nälkä?
P: Emmätiä.
M: Siellon päivällistä ruokaa tai pakastepizzaa sitten ku tiiät.
P: Joo, e.
M: Ja sauna on vielä lämmin, isä tuli sieltä just.
P: Joo.
Onko teidän keskustelut ihan arjen asioista tästä moninaisempia? En vaan saa tuosta pojasta irti yhtään mitään enempää kuin e, joo, ja meh. Ai niin ja se ärsyttävä emmätiä.
Ihana, kiltti poika muuten, mutta tuo yhdellä sanalla vastaaminen joka ikiseen asiaan tässä elämässä. Miten se onnistuukin tekemään sen???
Kommentit (76)
Teini: Hei kuule. Mä jäin miettimään sitä kun puhuttiin niistä politiikkajutuista ja muista... Onko sulla ollut joskus jotain puoluejuttuja nuorena?
Minä: Mm, olihan mulla. Kuuluin mä puolueeseenkin hetken. Harkitsetko jotain puoluetta?
Teini: Joo, ehkä. En tiiä. En tiiä niistä tarpeeks. Missä sä olit?
Minä: En mä kerro, ettei se vaikuta sun päätöksiin (hymy). Olin vähän nuori ja innokas silloin. Mitkä arvot sulle on tärkeitä?
Teini: siis.. ööh..
Minä: Tai no, jos sä saisit muuttaa yhteiskunnassa jotain niin mitä muuttaisit?
Teini: Aaa. No ainakin oon miettinyt... (juttua tulee)
Minä: Okei, hyvältä kuulostaa. Sä löydät netistä ne eduskuntapuolueet, kannattaa niiden sivuja selailla. Niistä yleensä löytää itselleen mieluista. Ja muista pitää pää kylmänä, sieltä löytyy jos jonkinmoista hiihtäjää.
Teini: Ai niinku James Hirvisaari tai Päivi Räsänen?
Minä: No... niin.
Vastapainona taas seuraavanlainen:
Minä: Moi, miten menee? Täällä ois ruoka.
Teini: ....
Minä: Onks jotain sattunut?
Teini: ääääärgh ei ole anna mun olla.
Minä: öh, okei. Yksi vai kaksi pottua?
Teini: en mä tiedä. Yks.
Loppuaika menee puhumatta tai yksipuolisesti minä höpisen.
Ai niin. Olen äitipuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 08:44"]Jotkut vanhemmat ovat kyllä uskomattoman luupäisiä. Lapsi antaa ilmiselviä vihjeitä siitä, että puhuminen ei kiinnosta, mutta silti pitää kysellä aivottomia ja merkityksettömiä kysymyksiä. Vaikka aika usein varsinkin naiset luulevat sellaisen olevan keskustelua, vaikka ketään ei oikeasti kiinnosta mitä ruokaa koulussa oli tai muuta paskaa.
[/quote]
Onpas tässä taas malliesimerkki suomalaisesta jurottavasta metsäläisestä.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 08:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 08:38"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 21:46"] Yks juttu mitä ihmettelen näitä lukiessani on, että miten kukaan äiti tai isä antaa lapsensa huudella "vittua" ja "urpoa" omalle äidillensä? Minun lapseni ovat vasta pieniä, mutta toivon todella, että en alistu tuohon kielenkäyttöön. Nyt ainakin kun ovat alakoululaisia, niin selvästi on pidetty tiukka linja siinä, että minulle ja isälle ei huudella mitään "olet tyhmä" juttuja. Siitä tulee aina rangaistus. Meillä saa kyllä olla vihainen ja saa en näyttääkin, mutta kenellekään täällä ei räävitä suuta! Onko teillä lähtenyt siis homma lapasesta jo pienen lapsen kanssa vai vasta teini-ikäisen? [/quote] En minäkään kuuntele kiroilua omassa kotona, mutta ihanko totta jokaisesta "olet tyhmästä" rangaistus?! Kyllä mekin kielletään haukkumasta, ja monesti lapset pyytää anteeksi oma-aloitteisesti, jos niin tekevät. Musta tuntuu vaan aika kohtuuttomalta rankaista tuollaisesta, kun itse kultakin saattaa joskus lipsahtaa. En itse kiroillut ikinä vanhemmilleni, enkä haukkunut millään törkysanoilla. "Urpo" on tosi lievä nimitys. Miten teillä sen vihaisuuden saa näyttää? [/quote] Ei meillä rankaistu "olet tyhmästä" mutta kunnioitus ja tietynlainen "herranpelko", jos sitä sanaa nyt voi varsinaisesti käyttää tässä yhteydessä, oli sellaisia ettei sen pahemmin edes tullut mieleen sanoa.
[/quote]
No tuollahan se lukee, että siitä tulee aina rangaistus. Tai jos et ole tuo sama, niin vastasit?
Meillä tytön kanssa samantyyppistä, tosin välissä vilahtaa sanat Victorias secret, Vans, Cons, Kicks, Brandy Me, Brandy Mellville.
Miesystävä suhtautuu välillä edelleen omaan äitiinsä samoin. Sanoo, ettei aina kestä sitä jatkuvaa kyselyä ihan mistä tahansa aiheesta. Etenkin kun se soittelee ja kysyy sitten puhelimenkin kautta. Sanoo, että teininä oli ihan samaa, joskus haluu vaan paeta sitä kysymystulvaa ni helppo vastata "emmätiä" tai "joojoo" yms.
Kaikki ei tykkää siitä jatkuvasta kyselemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä teinitytön kanssa sama. Varmaan iästä johtuu, että jokainen pienikin yksityiskohta on tosi tärkeä.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 08:50"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 08:44"]Jotkut vanhemmat ovat kyllä uskomattoman luupäisiä. Lapsi antaa ilmiselviä vihjeitä siitä, että puhuminen ei kiinnosta, mutta silti pitää kysellä aivottomia ja merkityksettömiä kysymyksiä. Vaikka aika usein varsinkin naiset luulevat sellaisen olevan keskustelua, vaikka ketään ei oikeasti kiinnosta mitä ruokaa koulussa oli tai muuta paskaa. [/quote] Onpas tässä taas malliesimerkki suomalaisesta jurottavasta metsäläisestä.
[/quote]Ihmisiä ei voi pakottaa sosiaalisuuteen ja jos sitä vain jatkaa ja jatkaa, vaikka tietää, että toista ei kiinnosta, niin kyseessä ei ole kuin kiusaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin samanlainen yläasteella :D nyt näin muutamaa vuotta vanhempana haluaisin jutella porukoiden kanssa vähän liikaakin kaikesta maan ja taivaan välillä :D
VoiLuoja. Ei mun teini onneksi kiroile mulle päin naamaa. Tai yritti pari kertaa, mutta nostin semmosen metelin ja ymmärsi lopettaa. Tein selväksi että vanhemmalle ei puhuta noin. Järki lähtien jos joka päivä kiroilis päin näköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosiän tehtävä on irrottautua vanhemmista ja toisten on tehtävä se rajummin kuin toisten. Vanhemmat tekevät väärin jos eivät tätä ymmärrä vaan vaativat jatkuvaa keskustelua j kilttinä pikkutyttönä tai pikkupoikana olemista. Käytöstavat on eri juttu ja niitä voi vaatia, samoin kuin sitä ettei esim kotona kiroilla. Mutta pitää osata päästää irti. Murrosiän lyhytsanaisuus, kiukuttelu ym liittyy aivojen kehityksen vaiheisiin. Pikkulasten vanhempien on turha tähän kommentoida, jos ei ole asiaan perehtynyt. Meillä on maa pullollaan psyykkisesti sairaita keski -ikäisiä jotka on kasvatettu tällä "herran pelolla". Tehkää palvelus ja perehtykää asiaan ennen kuin teidän mammojen lapset tulee murrosikään.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 08:56"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 08:50"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 08:44"]Jotkut vanhemmat ovat kyllä uskomattoman luupäisiä. Lapsi antaa ilmiselviä vihjeitä siitä, että puhuminen ei kiinnosta, mutta silti pitää kysellä aivottomia ja merkityksettömiä kysymyksiä. Vaikka aika usein varsinkin naiset luulevat sellaisen olevan keskustelua, vaikka ketään ei oikeasti kiinnosta mitä ruokaa koulussa oli tai muuta paskaa. [/quote] Onpas tässä taas malliesimerkki suomalaisesta jurottavasta metsäläisestä.
[/quote]Ihmisiä ei voi pakottaa sosiaalisuuteen ja jos sitä vain jatkaa ja jatkaa, vaikka tietää, että toista ei kiinnosta, niin kyseessä ei ole kuin kiusaaminen.
[/quote]
Kyllä mä sanoisin, että teinien kanssa on vähän eri asia. Se, ettei vanhemmat ota kontaktia ja pyri keskusteluun, tulkitaan helposti niin, ettei vanhempaa kiinnosta yhtään. Eli kyllä kannattaa yrittää. Monille käy niin, että parin vuoden päästä se mörökölli alkaa yhtäkkiä keskustelemaan. Tietysti kohtuus pitää muistaa niissä lähestymisyrityksissäkin ja se oman tilan antaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me pienten lasten vanhempien täytyy muistaa se, että nyt on se aika kun opetamme lapsillemme kuinka niitä tunteita säädellään kun on kiukkua ja stressiä ja kaikki painaa päälle. Me olemme kauppakiireissä ja kotona riehuvien lasten kanssa tässä asetelmassa teinien asemassa joiden on kyettävä oppimaan selviytymään ympäristössämme silloin kun hermot menee. Eli se on paras motivoiva tekijä silloin kun tekee mieli lyödä hanskat tiskiin, laiminlyödä kasvatustehtävää ja alkaa riehumaan siellä Prismassa. Me olemme koko ajan esimerkkejä. Minusta riippuu hyvin paljon lapseni tulevaisuus. Lapsille on ihan hyvä nähdä että me vanhemmatkin olemme epätäydellisiä ihmisiä vikoinemme ja puutteinemme. Eli en mitään täydellisyyttä tavoittele, mutta ratkaisevaa on se, että yrittää parhaansa ja näkee asiat myös sen toisen osapuolen kannalta.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:16"]
Kyllä mä sanoisin, että teinien kanssa on vähän eri asia. Se, ettei vanhemmat ota kontaktia ja pyri keskusteluun, tulkitaan helposti niin, ettei vanhempaa kiinnosta yhtään. Eli kyllä kannattaa yrittää. Monille käy niin, että parin vuoden päästä se mörökölli alkaa yhtäkkiä keskustelemaan. Tietysti kohtuus pitää muistaa niissä lähestymisyrityksissäkin ja se oman tilan antaminen.
[/quote]Se ei muuta sitä, että "mikä on se sun suosikkikouluruokasi siellä koulusi ruokalassa jossa syödään kouluruokaa" -keskustelut ovat naurettavan merkityksettömiä. Jos puhuu, niin puhuisi asiaa eikö sössöttäisi vain lämpimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:33"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:16"]
Kyllä mä sanoisin, että teinien kanssa on vähän eri asia. Se, ettei vanhemmat ota kontaktia ja pyri keskusteluun, tulkitaan helposti niin, ettei vanhempaa kiinnosta yhtään. Eli kyllä kannattaa yrittää. Monille käy niin, että parin vuoden päästä se mörökölli alkaa yhtäkkiä keskustelemaan. Tietysti kohtuus pitää muistaa niissä lähestymisyrityksissäkin ja se oman tilan antaminen.
[/quote]Se ei muuta sitä, että "mikä on se sun suosikkikouluruokasi siellä koulusi ruokalassa jossa syödään kouluruokaa" -keskustelut ovat naurettavan merkityksettömiä. Jos puhuu, niin puhuisi asiaa eikö sössöttäisi vain lämpimiseen.
[/quote]
Sanopa meille yleispätevä aihe, joka on teinin mielestä "asiaa" eiiä "sössötystä". Vanhempien voi olla vaikea lähestyä teiniä, kun se ajatusmaailma on niin vieras. Voitko antaa vähän armoa? Tärkeää on se, että yrittää.
T. Tuo ylempänä oleva pienten lasten äiti, valmistautuu jo nyt teini-ikää varten
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:33"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:16"]
Kyllä mä sanoisin, että teinien kanssa on vähän eri asia. Se, ettei vanhemmat ota kontaktia ja pyri keskusteluun, tulkitaan helposti niin, ettei vanhempaa kiinnosta yhtään. Eli kyllä kannattaa yrittää. Monille käy niin, että parin vuoden päästä se mörökölli alkaa yhtäkkiä keskustelemaan. Tietysti kohtuus pitää muistaa niissä lähestymisyrityksissäkin ja se oman tilan antaminen.
[/quote]Se ei muuta sitä, että "mikä on se sun suosikkikouluruokasi siellä koulusi ruokalassa jossa syödään kouluruokaa" -keskustelut ovat naurettavan merkityksettömiä. Jos puhuu, niin puhuisi asiaa eikö sössöttäisi vain lämpimiseen.
[/quote]
Sanopa meille yleispätevä aihe, joka on teinin mielestä "asiaa" eiiä "sössötystä". Vanhempien voi olla vaikea lähestyä teiniä, kun se ajatusmaailma on niin vieras. Voitko antaa vähän armoa? Tärkeää on se, että yrittää.
T. Tuo ylempänä oleva pienten lasten äiti, valmistautuu jo nyt teini-ikää varten
[/quote]Jos ei oikeasti keksi oman lapsensa kanssa mitään järjellistä puhuttavaa, niin ehkä tosiaan kannattaisi olla hiljaa. Kasvatus on tuossa vaiheessa jo mennyt aivan vituilleen, kun ilmeisesti sille lapselle ei siihenkään asti ole puhuttu kuin siitä kouluruoasta.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 08:38"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 21:46"]
Yks juttu mitä ihmettelen näitä lukiessani on, että miten kukaan äiti tai isä antaa lapsensa huudella "vittua" ja "urpoa" omalle äidillensä? Minun lapseni ovat vasta pieniä, mutta toivon todella, että en alistu tuohon kielenkäyttöön. Nyt ainakin kun ovat alakoululaisia, niin selvästi on pidetty tiukka linja siinä, että minulle ja isälle ei huudella mitään "olet tyhmä" juttuja. Siitä tulee aina rangaistus. Meillä saa kyllä olla vihainen ja saa en näyttääkin, mutta kenellekään täällä ei räävitä suuta!
Onko teillä lähtenyt siis homma lapasesta jo pienen lapsen kanssa vai vasta teini-ikäisen?
[/quote]
En minäkään kuuntele kiroilua omassa kotona, mutta ihanko totta jokaisesta "olet tyhmästä" rangaistus?! Kyllä mekin kielletään haukkumasta, ja monesti lapset pyytää anteeksi oma-aloitteisesti, jos niin tekevät. Musta tuntuu vaan aika kohtuuttomalta rankaista tuollaisesta, kun itse kultakin saattaa joskus lipsahtaa. En itse kiroillut ikinä vanhemmilleni, enkä haukkunut millään törkysanoilla. "Urpo" on tosi lievä nimitys.
Miten teillä sen vihaisuuden saa näyttää?
[/quote]
Ei meillä rankaistu "olet tyhmästä" mutta kunnioitus ja tietynlainen "herranpelko", jos sitä sanaa nyt voi varsinaisesti käyttää tässä yhteydessä, oli sellaisia ettei sen pahemmin edes tullut mieleen sanoa.