Lue keskustelun säännöt.
Laittakaa esimerkki keskustelusta teinisi kanssa. Tässä omani:
11.06.2015 |
Poika 16v tuli siis kaupungilta, oli siellä tytön ("vain kaverin") kanssa koko päivän.
Minä: Moi, sää tulit jo!
Poika: Moi.
M: Mitä kuuluu?
P: Ihan jees.
M: Oliko kivaa?
P: Meh.
M: (hymyillen): No kerro ny...Kävitte näköjään kirjastossa?
P: Joo
M: Ooksää syöny?
P: E.
M: Haluuksää syödä?
P: Emmätiä.
M: No kai sää tiiät, onko sulla nälkä?
P: Emmätiä.
M: Siellon päivällistä ruokaa tai pakastepizzaa sitten ku tiiät.
P: Joo, e.
M: Ja sauna on vielä lämmin, isä tuli sieltä just.
P: Joo.
Onko teidän keskustelut ihan arjen asioista tästä moninaisempia? En vaan saa tuosta pojasta irti yhtään mitään enempää kuin e, joo, ja meh. Ai niin ja se ärsyttävä emmätiä.
Ihana, kiltti poika muuten, mutta tuo yhdellä sanalla vastaaminen joka ikiseen asiaan tässä elämässä. Miten se onnistuukin tekemään sen???
Kommentit (76)
Minä: Onko läksyt tehty?
Teini: hä?!
Minä: niin, teitkö jo läksyt?
Teini: joojoo
Minä: mitä teille tuli?
Teini: vittu anna olla!
Mimä: eikun oikeesti, onko matikan läksyjä? Tarttee harjotella, kuten hyvin tiedät, jos haluaa kotottaa numeroa.
Teini: hiljaisuus.............voitko mennä muualle?! Toi on niin nolo toi sun tyylis. Oikeesti. Etkä sano mitään ku antti tulee. Ei sitä kiinnosta sun jutut.
Minä: ai antti tulee! Siljähän mä voinki kysyä miten teillä koulussa menee! Onse antti sitten mukava poika, vastaakin aina niin
kohteliaasti, toisinku sinä!
Teini: vittu, anna kymppi, mennää mestoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että kyselet nuoresi kuulumisia ja olet ajan tasalla hänen menoistaan. Todella tärkeää olla kiinnostunut siitä mitä nuorelle kuuluu. Älä luovuta vaan jatka samaan malliin, kuitenkaan liikaa yksityiskohtia kyselemättä. Kyllä hän siitä ajan myötä alkaa vastaamaan pitemminkin. Ja huomaa vielä, että äitiä oikeasti kiinnostaa mitä minulle kuuluu.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 20:57"]Minä: Onko läksyt tehty?
Teini: hä?!
Minä: niin, teitkö jo läksyt?
Teini: joojoo
Minä: mitä teille tuli?
Teini: vittu anna olla!
Mimä: eikun oikeesti, onko matikan läksyjä? Tarttee harjotella, kuten hyvin tiedät, jos haluaa kotottaa numeroa.
Teini: hiljaisuus.............voitko mennä muualle?! Toi on niin nolo toi sun tyylis. Oikeesti. Etkä sano mitään ku antti tulee. Ei sitä kiinnosta sun jutut.
Minä: ai antti tulee! Siljähän mä voinki kysyä miten teillä koulussa menee! Onse antti sitten mukava poika, vastaakin aina niin
kohteliaasti, toisinku sinä!
Teini: vittu, anna kymppi, mennää mestoille.
[/quote]
Hei ihana toi sun tyttös :D Ihan ku minä, mutta astetta ystävällisempi.
T.15v
En jaksa tässä kehittää dialogia, mutta räjähdyspiste oli lähellä kun herätin poikaa kouluun aamulla noin viidettä kertaa ja kun taas menin huoneeseen ja laitoin valot päälle, ei tapahtunutkaan mitään, koska oli ruuvannut lamput irti.....toisella kertaa yritti hämätä ja paiskasi ulko-oven kiinni, kun mun teini-tutka hälytti ja ratsasin alakerran, oli raahannut saunaan peiton ja tyynyn ja nukkui lauteilla. On myös bongattu pannuhuoneesta nukkumasta. Sitkeä hemmo.
Vielä on unohtuneet ne aika kännissä olevat vanhemmat.
Mihin sä oot menossa? (Kännissä sönkäten)
Pihalle
Et sä vittu mihinkään mene, tuu tänne juttelee.
En tuu.
Vittu mihinkään mennä tähän aikaan.ja jotain muuta sönkkäystä mistä ei saa selvää.
Haistakaa vittu vitunjuopot
Äitipuoli huutaa, isälles et puhu tolleen ja kaatuu kännissä lattialle.
Haistakaa vittu ja karmit kaulassa pihalle polkemaan tunturia käyntiin ennen kuin juopot ehtii perään.
Normi meininki mopo ikäisenä.
Onneksi asuttiin vanhassa talossa missä puisetväliovet ja kunnon lukot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kysyn joka päivä piripää teiniltäni, että onko taas poltellut ja sanoo vain että ei. On vitun valehtelija, nään sen pitisilmistä salaisuuksia
Meilläkin emt, ihan sama, joo, joojoo, on vakio vastauksia, mutta kyllä onneksi jutellaankin aika paljon kokonaisilla lauseilla. Meillä ei kyllä tuota kiroamista ole, mitä monella näyttää olevan. Ehkä ne on huomannut kuinka tyhmältä se kuulostaa kun äidiltä aina välillä liikaakin kiroilua tulee (ei kyllä keskustellessa, mutta muuten kun joku ärsyttää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13-v tyttö ja minä
tulen töistä kotiin ja koputan teinin oveen
-minä "mitä kuuluu?"
-tyttö "ihan hyvää mutta voitko nyt laittaa sen oven kiinni"
jään muutamaksi sekunniksi katsomaan tyttöä /huonetta
-tyttö "URPO laita se ovi kiinni" ja paiskaa itse oven kiinni
muutaman minuutin kuluttua oven takaa kuuluu
- "no anteeks, mutta en tykkää kun ei ikinä saa olla rauhassa"
Onpas nuorilla paljon asperger ongelmia nykyisin.Sehän on tutkimuksissakin todettu, että rokotteet aiheuttavat autismia. Ei hyvältä näytä teidän pikkuisten puolesta.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä: mitä ruokaa koulussa oli
teini: emmuista
minä: no oliko kanaa, kalaa, lihaa, että tiiän laittaa jotain muuta
teini: jotain pahaa en syöny
minä: no mitä haluaisit ruuaksi
teini: hampurilaisii
minä: voisko jotain muuta
teini: no vittuuku kysyit
Minä puhun liikaakin :D Just soitin äidille kertoakseni myöhästyneeni bussista ja tuun seuraavalla ja päädyttiin siitä puhumaan yksistä kengistä mitkä saan isosiskolta ja sovittiin, että käydän äitin kaa huomen kaupoilla ja siitä mennään siskolle (asuu jo omassa asunnossa). Muutenkin meillä on äidin kanssa hyvät välit ja vietän ihan mielelläni viikonloput äidin kaa katsoen leffoja ja sarjoja ja käydään viikottain saunassa :)
Ei kuulemna ulkonäön perusteella uskois, koska näytän muiden mielestä angstiselta emogoottisaatananpalvojalta :D
t. 16v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin murkkuvaihe vaan on rämmittävä läpi. Annan omalle teinilleni mahdollisimman paljon omaa rauhaa ja vapauksia. Muistan omasta teini-iästäni, että vanhemmat olivat 3-4 vuotta idiootteja joita vaan piti sietää. Luotan niin kauan kun eivät luottamusta petä. Jos oireilevat ja ajautuvat vaikeuksiin hommaan ammattiapua. Minulle ei kuulu enää kaikki heidän asiansa, olen hyväksynyt sen.
Yks juttu mitä ihmettelen näitä lukiessani on, että miten kukaan äiti tai isä antaa lapsensa huudella "vittua" ja "urpoa" omalle äidillensä? Minun lapseni ovat vasta pieniä, mutta toivon todella, että en alistu tuohon kielenkäyttöön. Nyt ainakin kun ovat alakoululaisia, niin selvästi on pidetty tiukka linja siinä, että minulle ja isälle ei huudella mitään "olet tyhmä" juttuja. Siitä tulee aina rangaistus. Meillä saa kyllä olla vihainen ja saa en näyttääkin, mutta kenellekään täällä ei räävitä suuta!
Onko teillä lähtenyt siis homma lapasesta jo pienen lapsen kanssa vai vasta teini-ikäisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:48"]
Pahin murkkuvaihe vaan on rämmittävä läpi. Annan omalle teinilleni mahdollisimman paljon omaa rauhaa ja vapauksia. Muistan omasta teini-iästäni, että vanhemmat olivat 3-4 vuotta idiootteja joita vaan piti sietää. Luotan niin kauan kun eivät luottamusta petä. Jos oireilevat ja ajautuvat vaikeuksiin hommaan ammattiapua. Minulle ei kuulu enää kaikki heidän asiansa, olen hyväksynyt sen.
[/quote]
Mulle aikanaan annettiin vapautta ja luottamusta ja monesti se tuntui uuvuttavalta, koska olin kuitenkin pohjimmiltani 'kiltti' ja piti itse osata laittaa raja sopivan ja epäsopivan välille. Välillä tuntui myös siltä, etteikö välitetä vai ole viitseliäisyyttä tehdä niitä sääntöjä. En ihan ehdoitta siis suosittele tuotakaan mallia.
Heippa! Tässä teini-iän vasta muutama vuosi sitten selättänyt nuori nainen voi selventää vähän tuota käyttäytymistä ja antaa vinkkejä.
1. Harvassa ovat ne tapaukset, jonka päivän kohokohta on kouluruokana kalaa. Toisin sanoen, teiniä ei pätkääkään kiinnosta, onko kotona mitä ruokaa koulupäivän jälkeen.
2. He haluavat olla yksin päiväm jälkeen! Teininä tulee kohdattua ns ongelmatilanteita jatkuvasti, ja lähes aina on jotain mielen päällä. Kun teini pääsee vihdoin kotiim, odottaa hän rauhaa, jotta voi selvitellä ajatuksiaan vaikka päiväunilla tai tietokonetta tutkaillessa.
3. Paras aika yhteiselle tuokiolle perheen kans on ehdottomasti illasta, vasta siis noin 19-20 aikaan, mikäli teini on ollut päivän muualla. Kun hän esimerkiksi tulee saunasta, voi kysyä, että tehdäänkö vaikka tortilloja ja katotaan leffaa. Joskus (usein) teini on niin sekaisin omien ajatusten kanssa, ettei jaksa "olla esillä" kellekään ihan illasta. Oman rauhan tärkeyttä ei voi korostaa, huomaatte kyllä helposti teininne mielentilan.
4. Kun esität teinille tivaamiskysymyksiä, raivostuttavimpia ovat koulupäivä/liikuntatunti/oliko kavereita - kysymykset. Siksi niihin tulee aina "emmä tiiä" tai "ihan jees" tyylisiä vastauksia. Kysy ennemmin kysymyksiä, joita teini voi itsekin tortilloja väsätessä pohtia. Näitä ovat esimerkiksi "haluisitko muuttaa sun hiustyyliä jotenkin? Otsahiukset vois sopia sulle" tai "Jos olisit koira, mitä rotua olisit?". Teinien huumorintaju on rajaton. Opit hänestä paljon enemmän uusia puolia noiden kysymysten herättämillä keskusteluilla, kun kouluruuasta kyselemällä.
Tsemppiä mammat teinienne kanssa! :)
mulla samanikäinen poika ja jos mahdollista niin vielä vähäsanaisempi kuin ap:n poika:).
Kerran kuukaudessa voi saada jonkun kohtauksen ja tulee ihan itse keskustelemaan jostakin aiheesta.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:48"]
Pahin murkkuvaihe vaan on rämmittävä läpi. Annan omalle teinilleni mahdollisimman paljon omaa rauhaa ja vapauksia. Muistan omasta teini-iästäni, että vanhemmat olivat 3-4 vuotta idiootteja joita vaan piti sietää. Luotan niin kauan kun eivät luottamusta petä. Jos oireilevat ja ajautuvat vaikeuksiin hommaan ammattiapua. Minulle ei kuulu enää kaikki heidän asiansa, olen hyväksynyt sen.
[/quote]
Mulle aikanaan annettiin vapautta ja luottamusta ja monesti se tuntui uuvuttavalta, koska olin kuitenkin pohjimmiltani 'kiltti' ja piti itse osata laittaa raja sopivan ja epäsopivan välille. Välillä tuntui myös siltä, etteikö välitetä vai ole viitseliäisyyttä tehdä niitä sääntöjä. En ihan ehdoitta siis suosittele tuotakaan mallia.
[/quote]
Mulla sama.
Oman teinin kanssa pidin keskusteluyhteyttä yllä rupattelemalla niitä näitä. Aikansa se oli yksinpuhelua, mutta sitten vähitellen taas päästiin dialogiin, kun pahin kuohunta laantui. Tärkeintä on osoittaa, että väittää ja on kiinnostunut, kyllä se nuori sitä arvostaa vaikkei ehkä itsekään tiedä niin tekevänsä. :)
Heippa! Tässä teini-iän vasta muutama vuosi sitten selättänyt nuori nainen voi selventää vähän tuota käyttäytymistä ja antaa vinkkejä.
1. Harvassa ovat ne tapaukset, jonka päivän kohokohta on kouluruokana kalaa. Toisin sanoen, teiniä ei pätkääkään kiinnosta, onko kotona mitä ruokaa koulupäivän jälkeen.
2. He haluavat olla yksin päiväm jälkeen! Teininä tulee kohdattua ns ongelmatilanteita jatkuvasti, ja lähes aina on jotain mielen päällä. Kun teini pääsee vihdoin kotiim, odottaa hän rauhaa, jotta voi selvitellä ajatuksiaan vaikka päiväunilla tai tietokonetta tutkaillessa.
3. Paras aika yhteiselle tuokiolle perheen kans on ehdottomasti illasta, vasta siis noin 19-20 aikaan, mikäli teini on ollut päivän muualla. Kun hän esimerkiksi tulee saunasta, voi kysyä, että tehdäänkö vaikka tortilloja ja katotaan leffaa. Joskus (usein) teini on niin sekaisin omien ajatusten kanssa, ettei jaksa "olla esillä" kellekään ihan illasta. Oman rauhan tärkeyttä ei voi korostaa, huomaatte kyllä helposti teininne mielentilan.
4. Kun esität teinille tivaamiskysymyksiä, raivostuttavimpia ovat koulupäivä/liikuntatunti/oliko kavereita - kysymykset. Siksi niihin tulee aina "emmä tiiä" tai "ihan jees" tyylisiä vastauksia. Kysy ennemmin kysymyksiä, joita teini voi itsekin tortilloja väsätessä pohtia. Näitä ovat esimerkiksi "haluisitko muuttaa sun hiustyyliä jotenkin? Otsahiukset vois sopia sulle" tai "Jos olisit koira, mitä rotua olisit?". Teinien huumorintaju on rajaton. Opit hänestä paljon enemmän uusia puolia noiden kysymysten herättämillä keskusteluilla, kun kouluruuasta kyselemällä.
Tsemppiä mammat teinienne kanssa! :)
// Kappalejaoitettu versio tietokoneella. 43
Helllä, mutta idioottivarma herätyskeino, joka tepsii on seuraava. Kun puoliuniselle alkaa tekemään kysymyksiä, kuten mitä söit eilen, minkä värinen on se ja se esine, milloin ostit x paidan/pelin, paljonko maksoit jne. Kysymykset herättävät aivot, eikä nukkumiseta tule enää mitään. Toimii myös muihin kuin teini-ikäsiin.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 20:37"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 20:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 20:24"]
Ihan sama mitä sanoo vastaus on jaa, emmätiiä tai joo.
[/quote]
Luulisi puhetta tulevan, jos rahahanat ja huolto menee muuten kiinni.
[/quote]
Alapeukuttajat kysymys teille. Miksi pitäisi paapoa epäkohteliasta perheenjäsentä? Toki teinillä pitää olla omaa tilaa ja mahdolisuus myös osoittaa mieltään, mutta perheen tai työyhteisön tai muun yhteisön jäsen ei voi olla mykkä jurottaja.
[/quote]
No meillä saa kyllä olla. Jokainen tässä perheessä saa jurottaa, tai mököttää, tai nauraa, tai hullutella. En aio toimia kenenkään olotilaa vastaan, enkä ainakaan laita mitään rahahanoja kiinni syystä että joku kiukuttelee tai ei halua avautua.
-ap
[/quote]
Small talk ei ole avautumista ja huonoja päiviä saa olla, mutta minusta kuukaudesta ja vuodesta toiseen ei vaan saa olla tuollainen.