Erilleen muutto/ero
Hei, kaipaisin neuvoa/meilipiteitä/vertaistukea. Lyhyesti: Olen asunut poikaystäväni kanssa yhdessä pari vuotta ja olemme molemmat 22-24v. Olen jo viimeisen vuoden ollut ihan kyllästynyt ja väsynyt tälläiseen elämään. Siivoan poikaystäväni jälkiä jatkuvasti, opiskelen, käyn töissä ja muutenkin joudun huolehtimaan py:n asioista ihan liikaa. Rakastan häntä edelleen, mutta mahtaako eroaminen ja omilleen muutto olla ainoa järkevä ratkaisu? Py ei taida ymmärtää kuinka paljon joudun oikeasti tekemään ja aiheesta juteltu lukemattomia kertoja. Aina lupaa parantaa tapoja.. eipä vaan paranna.. Toisaalta en haluaisi erota, mutta py on sitä mieltä, että jos muutamme erikseen = ero. Molemmat olemme asuneet omillamme hetken ennen yhteen muuttoa. Nyt vähän kaduttaa, että oliko yhteenmuutto liian hätiköityä. Ensimmäisen kerran mainitsin tästä, että joudun tekemään aivan liikaa kotitöitä jo pari kuukautta muutettuamme yhteen eikä vieläkään tämän reilu vuoden aikana näkynyt muutosta suuntaan tai toiseen vaikka siitä lupailee jatkuvasti. Olen melkein loppuun palanut ja kaipaisin omaa tilaa. Mitä tässä kohtaa pitäisi tehdä? Eroakaan en haluaisi..
Kommentit (25)
Eroa.
Äläkä enää jatkossa muuta yhteen miesten kanssa, etenkään jos haluat naimisiin. Seurustella voi muutenkin, ja avioliitot kestävät paremmin, jos ei ole asuttu yhdessä ennen naimisiinmenoa.
Älä siivoa. Katso mitä tapahtuu ja miten poju siihen suhtautuu. Jos homma ei muuksi muutu, niin se on selvä sitten.
Enboikeastibymmärrä miksi jotkut lapset alkavat leikkimään aikuisia noin nuorina. Tuokin poju on vaihtanut vain tyttöystävän vaihtamaan vaippansa äitinsä paikalle.
No mitä luulet, parantuuko meno kun ei ole pariin vuoteen mikään muuttunut? Poikaystäväsi on saanut sinusta ilmaisen kodinhoitajan. Välillä antaa huomiota sinulle niin sinulla pysyy ruusunpunaiset lasit päässä.
Nyt alkaisin todella harkitsemaan yhteisten lasten tekemistä. Eikö olisikin söpöä, kun teillä olisi vauva tai parikin jokeltelemassa ihanasti? Nyt olisi siihen juuri sopiva aika.
Muuta erilleen, taloudellisestikin selkeämpää. Jos toisen mielestä se on ero, niin sitten on. Uuvut yhdessä asuessa. Ei ole pakko korjata koko ajan toisen jälkiä, paperille listaa mitä kumpikin siivoaa ja joustava valinta ajankohtaan – ellei ole nopeampi juttu esim. leivänmurut. Vai pariterapeutti tulkiksi, että kumpikin saa selvän mitä toinen tarkoittaa, se ei takaa muutosta.
Mulla oli aikoinaan hieman sama tilanne, tosin emme asuneet yhdessä aluksi.
Kun menin poikaystäväni kotiin, mun piti ensimmäiseksi siivota siellä, jotta voin olla siellä viikonlopun. Aikani tätä tein mutta sitten sanoin poikaystävälle "joko sä siivoat ennen mun tuloa tai mä en tule ollenkaan, eikä sun tartte käydä mun luona". Alkoi poikaystävä siivoamaan (tai siivosiko äitinsä) mutta enää mun ei tarvinnut siivota. Tästä päättelin, että taitaa pitää minusta enemmän kuin vihata siivoamista :-)
Myöhemmin kun asuimme yhdessä myös siivosimme yhdessä.
Mulla oli samanlainen tilanne poikaystävän kanssa. Muutettiin eri osoitteisiin. Paras ratkaisu ikinä! Yhdessä ollaan edelleen ja suhde voi paremmin kuin koskaan :) <3
Vierailija kirjoitti:
Yleensä marttyyripuolisot ovat nelikymppisiä, mutta näköjään nuoremmatkin osaa.
Näyttäis myös kynnysmattoja olevan kaikenikäisissä. Onneksi ap ei taida kuulua tähän joukkoon.
Mutta jokainen saa olla piikana ihan kuin huvittaa.
Tuo tilanne tulee kärjistymään sietämättömäksi, mitä se taitaa jo ollakin. Kohta riitelette aamusta iltaan.
Ei py suostu luopumaan saavutetuista eduista, eipä tietenkään. Sellaisia nuo pikkupojat on.
Lupailee tehdä oman osansa mutta ei teekään, eli valehtelee. Uhkaa erolla, mutta samanlainen valhe on sekin, kunhan kiristää. Todella kuvottava tapaus. Millainen isä ois lapsilleen? Vätys?
Ja tällainenko on unelmien mies, tuskin mihinkään koskaan muuttuu? Lähde kohti uutta elämää missä voit löytää rehdin kumppanin, joka ei puhu potaskaa ja käytä hyväksi.
Taas keksitty tarina palsalla. Tuo yksi väsäilee noita juttujaan tänne automaatti syötöllä.
Jokin viiraa aloittajan päässä, ja viiraa tosi pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaisin todella harkitsemaan yhteisten lasten tekemistä. Eikö olisikin söpöä, kun teillä olisi vauva tai parikin jokeltelemassa ihanasti? Nyt olisi siihen juuri sopiva aika.
Tämä, ehdottomasti!!!!! Ja ratkaisu pulmaan on polyamorinen suhde, eli ap:n lisäksi toinen tyttöystävä, joka myös siivoaa! Ja kun vauvoja alkaa tulla, on niillekin kaksi hoitajaa ja toinen naisista on viihdyttämässä poikaystävää!!
Vierailija kirjoitti:
Taas keksitty tarina palsalla. Tuo yksi väsäilee noita juttujaan tänne automaatti syötöllä.
Jokin viiraa aloittajan päässä, ja viiraa tosi pahasti.
Mene lukemaan Dannyn ketjua, siellä kokoontuvat kaikki kahelit, ja viiraa niin pahasti ettei tosikaan. Sinuakaan ei haavoita millään lailla, jos joku vaikka tekeekin provoja, jos ne ovat tätä luokkaa! Täällä on säännöt, ja niiden puitteissa fiksut toimivat. Oletko sinä fiksu, ja annat asiallisten rauhassa kirjoitella???
Poikaystävä on vaan muuttanut äidin helmoista tyttöystävän helmoihin ja odottaa palvelutason pysyvän samana.
Kaksi asiaa, joista muistutan naisia:
- miksi mies toimii noin? Koska hän voi.
- kun miehelle tekee kolme kertaa saman palveluksen niin sen jälkeen palveluksen tekemisestä tulee itsestään selvyys, jota odotetaan
Eroa.
T: täti
"aiheesta juteltu lukemattomia kertoja. Aina lupaa parantaa tapoja.. eipä vaan paranna.."
Tää kertoo kaiken olennaisen. Ei tuu tuosta muuttumaan. Nosta kytkintä.
Jos PY rakastaa sinua, hän rakastaa myös eri osoitteesta. Tuollainen kiristys kuulostaa joltain muulta kuin rakkaudelta.
Vierailija kirjoitti:
Otatko àhtéríiŋ?
Riko peilisi niin ei tarvi sen kautta itsellesi puhua.
Yleensä marttyyripuolisot ovat nelikymppisiä, mutta näköjään nuoremmatkin osaa.