Lue keskustelun säännöt.
Elämä on illuusio
11.06.2015 |
On aika sairasta tehdä lapsia tietäen silti koko ajan, että nämäkin kuolevat ennemmin taikka myöhemmin joko kivuliaasti taikka jopa erittin kivuliaasti.
Siksi minua kuvottaa aina kun näen raskaana olevia naisia taikka niitä jotka lykkäävät lastenerattaita. Kuinka itsekästä onkaan tehdä lapsia vain sillä asenteella "että minä haluan lapsia" Voi niitäkin lapsia, jotka joutuvat tämän maailman kirot ja sairaudet läpi käymään - toivovat varmaan laillani, kumpa eivät olisi edes syntyneet.
Itse jos olisin voinut päättää, niin olisin jättänyt elämisen elämättä, mutta eihän sitä kysytty.
Jos asiaa ajattelee järkevästi, niin ei ihmisellä ole mitään tietoisuutta vaan epätietoisuus tulevasta, joka on joka päivä mielessä pelottavana ja vääjäämättömänä, hetki hetki lähestyvänä kuoleman odotuksena - taikka ei niinkään kuoleman vaan sen millä tavalla kuolema tulee.
Minä en tiedä miksi minua rangaistaan ja miksi minun pitää käydä tämä koko "elämisen prosessi" läpi? Olenko tehnyt jotain pahaa jolekin minkä vuoksi minun on nyt elettävä ja odotettava poispääsyä taikka sitä, että jonain päivänä lääkäri sanoaa "sulla on syöpä" ja kuolet erittäin kivuliaasti?
Siinäpä sitä. Elämä on epätietoista, suorastaan piinallisen epätietoista tarkoittaen sitä, että elämässä ei ole mitään järkeä yrittää tehdä mitään, kuten esimerkiksi opiskella, haalia suuria omaisuuksia, tuntea empatiaa, tehdä töitä taikka ylipäätään mitään muutakaan. Kaikki on niin turhaa koska kaiken menettää kuitenkin. Yhtä toivotonta kuin juoksisi maapalloa ympäri päämääränä kuu taikka jupiteri, ei niitä voi tavoittaa juokemalla palloa ympäri. Ainut asia mitä maassa voi ihmisenä ja elävänä lihakasana tehdä, on pelkkä oleminen ja odottaminen ja hengissä pysyminen - kaikki muu on merkityksetöntä ja äärettömän tyhmää kuten elämä on jo itsessään.
Täytyy vain toivoa, että elämä ei kuoleman jälkeen jatku missään muodossaan. Minua ei nämä farssit kiinnosta. Yhdessä elämässä on riittävästi PlayStation -peliä ja uutta kierrosta en halua ottaa kun tähänkin peliin jouduin nappulaksi tahtomattani - aion kyllä vakavasti keskustella kuolemani jälkeen asiasta Jumalan kanssa, mikäli niin käy ja kaikkivaltiaalla Jumalalla varmaan on sitten mahdollisuus pyyhkiä koko elämäni historian kirjoista pois tehden minut sellaiseksi kuin olin ennen syntymääni.
Kommentit (93)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 18:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:18"]
Niin. Miksi mitään on ja mistä se on saanut alkunsa? Ja mitä oli ennen sitä? Fyysikot saattavat jotenkin etäisesti selvittää maailmankaikkeuden olemuksen (suhteellisuusteoria, painovoima jne.), mutta avainkysymys on edelleen: miksi?
[/quote]
Siitä näkökulmasta, jos ajattelee maailman olevan illuusio, nämä kysymykset käyvät melko turhiksi. Muutos on tapahtunut ihmisen tietoisuuden tilassa. Siinä missä hän ennen koki ikuisuuden, täydellisyyden, paratiisin, nirvanan, hän jossain vaiheessa lankesi ajan ja avaruuden valtakuntaan. Ihminen siis alkoi kokea todellisuuden syntyvänä, muuttuvana, kuolevana, ajallisena, materiaalisena. Joukkoilluusiona. Ja nyt me kyselemme, mikä on omien harhojemme todellinen syy, mutta sitä ei löydy siltä tasolta kuin miltä useimmat sitä etsivät, ei fysiikasta eikä edes ainakaan perinteisestä teologiasta.
Uskonnot kyllä viittavat usein tähän, esim. kristinuskossa on kertymys tuhlaajapojasta, jolla on isänsä talossa kaikki mutta joka haluaa nähdä maailmaa ja kokea itsenäisyyttä. Tämä retki päätyy sikojen lättiin ja kurjuuteen lopulta, mutta toisaalta sitten uudestaan palatessaan rikkaan isänsä taloon, hän osaa entistä paljon enemmän arvostaa niitä oloja. Ennen hän ehkä piti niitä jopa vähän tylsinä, tavanomaisina, mutta nähtyään köyhyyden ja syötyään sikojen ruokaa, hän osaa nauttia pehmeästä vuoteesta ja hyvistä aterioista ihan eri tavalla. Tämä on vertaus ihmisen syntiinlankeemuksesta, nykyisestä tilasta, ja paluusta hengelliseen tietoisuuteen. Lankeemuksella ja harhoilla siis on tarkoituksensa, mutta niiden aika on loppumassa, sitä Jeesus tuli opettamaan.
Se mitä moni ei tiedä on, että rukouksessa tai meditaatiossa voi jopa KOKEA maailman synnyn. Minulla on kokemuksia joissa seuraan minussa olevaa energiaa sen Alkulähteelle, ja lopulta olen pisteessä, jossa "katsoessani taakse", näen ikuisen ykseyden ja ajattomuuden, ja katsoessani "eteen", normaalisti kokemani olemassaolon suuntaan, näen maailmankaikkeuden syntymässä, Yhdestä tulevan kymmenentuhatta kuten muinaiset kiinalaiset sanoivat. Tila jossa aika ja avaruus syntyy, ovat vain suhteellisesti totta, tietoisuuden havainnointitavan tasolla. Perimmäinen todellisuus on ja on aina ollut Alkulähde, joka sisältää ikuisesti kaiken mitä me koemme koskaan olleen, olevan tai tulevan.
t. 29
[/quote]
Kuulisin mielelläni lisää!! Miten olet kokenut sen?
[/quote]
Minun tieni on ollut pitkä ja monivaiheinen, enkä voi itse ottaa kunniaa siitä mitä olen löytänyt oikeastaan mitenkään. Jumala tai maailmankaikkeuden äly on vetänyt minua jo lapsesta asti näiden asioiden suuntaan. Ensin perinteiseen kristinuskoon vaikka olen ateistikodista, sittemmin erilaisten masennusten ja kriisien kautta eroon siitä ja uudenlaiseen ei uskoon vaan näkemiseen perustuvaan hengellisyyteen. Itse olen suurimman osan elämääni lähinnä potkinut vastaan, kapinoinut että miksi minä en voi menestyä ulkoisella tasolla, saada perhettä ja miestä, hienoa uraa, tulla joksikin, että miksi minun täytyy aina tarpoa näitä syviä vesiä hulluuden tai tyhjyyden kuilun reunoilla.
Kunnes sitten lähemmäs nelikymppisenä tapahtui jotain mikä palkitsi kaiken mitä olin kokenut ja antoi sille myös sisäisen selityksen. Prosessi ei kestänyt kuin pari kuukautta, muutos kärsivästä tavanomaisesta tietoisuudentilasta aivan uuteen. Ensin tuli totaalinen läsnäolo ja tietoisuus kaikesta tavallisella tasolla, esim. luonnon kauneuden entistä tarkempi havainnointi. Sitten sitä alkoi havaita "muodon ytimen", vaistota Hengen niin itsessään kuin kaikessa muussakin. Nämä kokemukset olivat niin palkitsevia ja innostavia, että aloin viettää pitkiä aikoja vain tutkien niitä - käytännössä meditoida, vaikkain ilman mitään metodia. Minä vaan makasin tai istuin ja olin, ja koin. En ole kummoinen näkyjen näkijä tai jumalallisten kehotusten kuulija, en koe normaalein aistein mitään erikoista, vaan se on sellaista sisäistä näkemistä, "sielun silmin" näkemistä. Se on tosiaan kuin olisi herännyt uusi aisti entisten rinnalle, ja se on muuttanut koko elämäni hyvin erikoisilla tavoilla. Esim. vaikka en puhunut näistä mitään ihmisille, niin saattoi tulla ihmisiä pyytämään rukouksella parantamista itselleen tai vaikka lemmikilleen, jotenkin he vaistosivat minusta jotain mikä oli itsellenikin vasta valkenemasa. Enkä minä tehnyt siinäkään mitään, minä vain olin ja näin "kohteen" uudella tavallani, ikuisessa ja täydellisessä muodossaan, ja asioita tapahtui, ilman mitään ponnistelua minun puoleltani.
Nuo kokemukset ajan ja avaruuden ja perimmäisen todellisuuden olemuksesta ovat myös jotain, joita olen kokenut kun olen vaan istunut yksin hiljaa kotonani ja tutkinut sitä uutta maailmaa, jonka sisälläni koin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos joku nyt on merkityksetöntä merkityksetöntä, niin tällaisen hömpän jauhaminen avlle.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:40"]
Se mitä moni ei tiedä on, että rukouksessa tai meditaatiossa voi jopa KOKEA maailman synnyn. Minulla on kokemuksia joissa seuraan minussa olevaa energiaa sen Alkulähteelle, ja lopulta olen pisteessä, jossa "katsoessani taakse", näen ikuisen ykseyden ja ajattomuuden, ja katsoessani "eteen", normaalisti kokemani olemassaolon suuntaan, näen maailmankaikkeuden syntymässä, Yhdestä tulevan kymmenentuhatta kuten muinaiset kiinalaiset sanoivat. Tila jossa aika ja avaruus syntyy, ovat vain suhteellisesti totta, tietoisuuden havainnointitavan tasolla. Perimmäinen todellisuus on ja on aina ollut Alkulähde, joka sisältää ikuisesti kaiken mitä me koemme koskaan olleen, olevan tai tulevan.
t. 29
[/quote]
Millaisissa aineissa sinä olet ollut tuossa tilanteessa?
Ihan se ja sama. Aurinko sammuu kuitenkin jossain vaiheessa, ja tuolloin kaikki mitä ihminen on ikinä tehnyt, menettää merkityksensä. Ja ihminen on muutenkin typerin eläin tällä planeetalla, joten voisi kuolla sukupuuttoon melko piankin.
Känninen 17 v uima-altaalla ilman housuja hokemassa:mun elämä on paskaa. Muistuu mieleen vuosi 1987.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 18:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:18"]
Niin. Miksi mitään on ja mistä se on saanut alkunsa? Ja mitä oli ennen sitä? Fyysikot saattavat jotenkin etäisesti selvittää maailmankaikkeuden olemuksen (suhteellisuusteoria, painovoima jne.), mutta avainkysymys on edelleen: miksi?
[/quote]
Siitä näkökulmasta, jos ajattelee maailman olevan illuusio, nämä kysymykset käyvät melko turhiksi. Muutos on tapahtunut ihmisen tietoisuuden tilassa. Siinä missä hän ennen koki ikuisuuden, täydellisyyden, paratiisin, nirvanan, hän jossain vaiheessa lankesi ajan ja avaruuden valtakuntaan. Ihminen siis alkoi kokea todellisuuden syntyvänä, muuttuvana, kuolevana, ajallisena, materiaalisena. Joukkoilluusiona. Ja nyt me kyselemme, mikä on omien harhojemme todellinen syy, mutta sitä ei löydy siltä tasolta kuin miltä useimmat sitä etsivät, ei fysiikasta eikä edes ainakaan perinteisestä teologiasta.
Uskonnot kyllä viittavat usein tähän, esim. kristinuskossa on kertymys tuhlaajapojasta, jolla on isänsä talossa kaikki mutta joka haluaa nähdä maailmaa ja kokea itsenäisyyttä. Tämä retki päätyy sikojen lättiin ja kurjuuteen lopulta, mutta toisaalta sitten uudestaan palatessaan rikkaan isänsä taloon, hän osaa entistä paljon enemmän arvostaa niitä oloja. Ennen hän ehkä piti niitä jopa vähän tylsinä, tavanomaisina, mutta nähtyään köyhyyden ja syötyään sikojen ruokaa, hän osaa nauttia pehmeästä vuoteesta ja hyvistä aterioista ihan eri tavalla. Tämä on vertaus ihmisen syntiinlankeemuksesta, nykyisestä tilasta, ja paluusta hengelliseen tietoisuuteen. Lankeemuksella ja harhoilla siis on tarkoituksensa, mutta niiden aika on loppumassa, sitä Jeesus tuli opettamaan.
Se mitä moni ei tiedä on, että rukouksessa tai meditaatiossa voi jopa KOKEA maailman synnyn. Minulla on kokemuksia joissa seuraan minussa olevaa energiaa sen Alkulähteelle, ja lopulta olen pisteessä, jossa "katsoessani taakse", näen ikuisen ykseyden ja ajattomuuden, ja katsoessani "eteen", normaalisti kokemani olemassaolon suuntaan, näen maailmankaikkeuden syntymässä, Yhdestä tulevan kymmenentuhatta kuten muinaiset kiinalaiset sanoivat. Tila jossa aika ja avaruus syntyy, ovat vain suhteellisesti totta, tietoisuuden havainnointitavan tasolla. Perimmäinen todellisuus on ja on aina ollut Alkulähde, joka sisältää ikuisesti kaiken mitä me koemme koskaan olleen, olevan tai tulevan.
t. 29
[/quote]
Kuulisin mielelläni lisää!! Miten olet kokenut sen?
[/quote]
Minun tieni on ollut pitkä ja monivaiheinen, enkä voi itse ottaa kunniaa siitä mitä olen löytänyt oikeastaan mitenkään. Jumala tai maailmankaikkeuden äly on vetänyt minua jo lapsesta asti näiden asioiden suuntaan. Ensin perinteiseen kristinuskoon vaikka olen ateistikodista, sittemmin erilaisten masennusten ja kriisien kautta eroon siitä ja uudenlaiseen ei uskoon vaan näkemiseen perustuvaan hengellisyyteen. Itse olen suurimman osan elämääni lähinnä potkinut vastaan, kapinoinut että miksi minä en voi menestyä ulkoisella tasolla, saada perhettä ja miestä, hienoa uraa, tulla joksikin, että miksi minun täytyy aina tarpoa näitä syviä vesiä hulluuden tai tyhjyyden kuilun reunoilla.
Kunnes sitten lähemmäs nelikymppisenä tapahtui jotain mikä palkitsi kaiken mitä olin kokenut ja antoi sille myös sisäisen selityksen. Prosessi ei kestänyt kuin pari kuukautta, muutos kärsivästä tavanomaisesta tietoisuudentilasta aivan uuteen. Ensin tuli totaalinen läsnäolo ja tietoisuus kaikesta tavallisella tasolla, esim. luonnon kauneuden entistä tarkempi havainnointi. Sitten sitä alkoi havaita "muodon ytimen", vaistota Hengen niin itsessään kuin kaikessa muussakin. Nämä kokemukset olivat niin palkitsevia ja innostavia, että aloin viettää pitkiä aikoja vain tutkien niitä - käytännössä meditoida, vaikkain ilman mitään metodia. Minä vaan makasin tai istuin ja olin, ja koin. En ole kummoinen näkyjen näkijä tai jumalallisten kehotusten kuulija, en koe normaalein aistein mitään erikoista, vaan se on sellaista sisäistä näkemistä, "sielun silmin" näkemistä. Se on tosiaan kuin olisi herännyt uusi aisti entisten rinnalle, ja se on muuttanut koko elämäni hyvin erikoisilla tavoilla. Esim. vaikka en puhunut näistä mitään ihmisille, niin saattoi tulla ihmisiä pyytämään rukouksella parantamista itselleen tai vaikka lemmikilleen, jotenkin he vaistosivat minusta jotain mikä oli itsellenikin vasta valkenemasa. Enkä minä tehnyt siinäkään mitään, minä vain olin ja näin "kohteen" uudella tavallani, ikuisessa ja täydellisessä muodossaan, ja asioita tapahtui, ilman mitään ponnistelua minun puoleltani.
Nuo kokemukset ajan ja avaruuden ja perimmäisen todellisuuden olemuksesta ovat myös jotain, joita olen kokenut kun olen vaan istunut yksin hiljaa kotonani ja tutkinut sitä uutta maailmaa, jonka sisälläni koin.
[/quote]
Pyydän sinua välittämään parantavaa voimaa mulle, kiitos.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:22"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 18:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:18"]
Niin. Miksi mitään on ja mistä se on saanut alkunsa? Ja mitä oli ennen sitä? Fyysikot saattavat jotenkin etäisesti selvittää maailmankaikkeuden olemuksen (suhteellisuusteoria, painovoima jne.), mutta avainkysymys on edelleen: miksi?
[/quote]
Siitä näkökulmasta, jos ajattelee maailman olevan illuusio, nämä kysymykset käyvät melko turhiksi. Muutos on tapahtunut ihmisen tietoisuuden tilassa. Siinä missä hän ennen koki ikuisuuden, täydellisyyden, paratiisin, nirvanan, hän jossain vaiheessa lankesi ajan ja avaruuden valtakuntaan. Ihminen siis alkoi kokea todellisuuden syntyvänä, muuttuvana, kuolevana, ajallisena, materiaalisena. Joukkoilluusiona. Ja nyt me kyselemme, mikä on omien harhojemme todellinen syy, mutta sitä ei löydy siltä tasolta kuin miltä useimmat sitä etsivät, ei fysiikasta eikä edes ainakaan perinteisestä teologiasta.
Uskonnot kyllä viittavat usein tähän, esim. kristinuskossa on kertymys tuhlaajapojasta, jolla on isänsä talossa kaikki mutta joka haluaa nähdä maailmaa ja kokea itsenäisyyttä. Tämä retki päätyy sikojen lättiin ja kurjuuteen lopulta, mutta toisaalta sitten uudestaan palatessaan rikkaan isänsä taloon, hän osaa entistä paljon enemmän arvostaa niitä oloja. Ennen hän ehkä piti niitä jopa vähän tylsinä, tavanomaisina, mutta nähtyään köyhyyden ja syötyään sikojen ruokaa, hän osaa nauttia pehmeästä vuoteesta ja hyvistä aterioista ihan eri tavalla. Tämä on vertaus ihmisen syntiinlankeemuksesta, nykyisestä tilasta, ja paluusta hengelliseen tietoisuuteen. Lankeemuksella ja harhoilla siis on tarkoituksensa, mutta niiden aika on loppumassa, sitä Jeesus tuli opettamaan.
Se mitä moni ei tiedä on, että rukouksessa tai meditaatiossa voi jopa KOKEA maailman synnyn. Minulla on kokemuksia joissa seuraan minussa olevaa energiaa sen Alkulähteelle, ja lopulta olen pisteessä, jossa "katsoessani taakse", näen ikuisen ykseyden ja ajattomuuden, ja katsoessani "eteen", normaalisti kokemani olemassaolon suuntaan, näen maailmankaikkeuden syntymässä, Yhdestä tulevan kymmenentuhatta kuten muinaiset kiinalaiset sanoivat. Tila jossa aika ja avaruus syntyy, ovat vain suhteellisesti totta, tietoisuuden havainnointitavan tasolla. Perimmäinen todellisuus on ja on aina ollut Alkulähde, joka sisältää ikuisesti kaiken mitä me koemme koskaan olleen, olevan tai tulevan.
t. 29
[/quote]
Kuulisin mielelläni lisää!! Miten olet kokenut sen?
[/quote]
Minun tieni on ollut pitkä ja monivaiheinen, enkä voi itse ottaa kunniaa siitä mitä olen löytänyt oikeastaan mitenkään. Jumala tai maailmankaikkeuden äly on vetänyt minua jo lapsesta asti näiden asioiden suuntaan. Ensin perinteiseen kristinuskoon vaikka olen ateistikodista, sittemmin erilaisten masennusten ja kriisien kautta eroon siitä ja uudenlaiseen ei uskoon vaan näkemiseen perustuvaan hengellisyyteen. Itse olen suurimman osan elämääni lähinnä potkinut vastaan, kapinoinut että miksi minä en voi menestyä ulkoisella tasolla, saada perhettä ja miestä, hienoa uraa, tulla joksikin, että miksi minun täytyy aina tarpoa näitä syviä vesiä hulluuden tai tyhjyyden kuilun reunoilla.
Kunnes sitten lähemmäs nelikymppisenä tapahtui jotain mikä palkitsi kaiken mitä olin kokenut ja antoi sille myös sisäisen selityksen. Prosessi ei kestänyt kuin pari kuukautta, muutos kärsivästä tavanomaisesta tietoisuudentilasta aivan uuteen. Ensin tuli totaalinen läsnäolo ja tietoisuus kaikesta tavallisella tasolla, esim. luonnon kauneuden entistä tarkempi havainnointi. Sitten sitä alkoi havaita "muodon ytimen", vaistota Hengen niin itsessään kuin kaikessa muussakin. Nämä kokemukset olivat niin palkitsevia ja innostavia, että aloin viettää pitkiä aikoja vain tutkien niitä - käytännössä meditoida, vaikkain ilman mitään metodia. Minä vaan makasin tai istuin ja olin, ja koin. En ole kummoinen näkyjen näkijä tai jumalallisten kehotusten kuulija, en koe normaalein aistein mitään erikoista, vaan se on sellaista sisäistä näkemistä, "sielun silmin" näkemistä. Se on tosiaan kuin olisi herännyt uusi aisti entisten rinnalle, ja se on muuttanut koko elämäni hyvin erikoisilla tavoilla. Esim. vaikka en puhunut näistä mitään ihmisille, niin saattoi tulla ihmisiä pyytämään rukouksella parantamista itselleen tai vaikka lemmikilleen, jotenkin he vaistosivat minusta jotain mikä oli itsellenikin vasta valkenemasa. Enkä minä tehnyt siinäkään mitään, minä vain olin ja näin "kohteen" uudella tavallani, ikuisessa ja täydellisessä muodossaan, ja asioita tapahtui, ilman mitään ponnistelua minun puoleltani.
Nuo kokemukset ajan ja avaruuden ja perimmäisen todellisuuden olemuksesta ovat myös jotain, joita olen kokenut kun olen vaan istunut yksin hiljaa kotonani ja tutkinut sitä uutta maailmaa, jonka sisälläni koin.
[/quote]
Pyydän sinua välittämään parantavaa voimaa mulle, kiitos.
[/quote]
Parantava voima on se sama voima joka täyttää sinut nytkin, joka ylläpitää olemustasi. Et tarvitse lisää voimaa, vain uudenlaisen näkemyksen siitä millainen on se olemus mitä se luo ja ylläpitää. Minä näen sinut täydellisenä ja rauhan tilassa, ja näkemisestä syntyvä uskominen on se mikä määrää mitä kaikkialla läsnä oleva energia luo fyysisellä tasolla. Ole rauhassa. Jotain on liikahtanut ja se tulee ilmenemään myös aineellisella tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:22"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 18:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:18"]
Niin. Miksi mitään on ja mistä se on saanut alkunsa? Ja mitä oli ennen sitä? Fyysikot saattavat jotenkin etäisesti selvittää maailmankaikkeuden olemuksen (suhteellisuusteoria, painovoima jne.), mutta avainkysymys on edelleen: miksi?
[/quote]
Siitä näkökulmasta, jos ajattelee maailman olevan illuusio, nämä kysymykset käyvät melko turhiksi. Muutos on tapahtunut ihmisen tietoisuuden tilassa. Siinä missä hän ennen koki ikuisuuden, täydellisyyden, paratiisin, nirvanan, hän jossain vaiheessa lankesi ajan ja avaruuden valtakuntaan. Ihminen siis alkoi kokea todellisuuden syntyvänä, muuttuvana, kuolevana, ajallisena, materiaalisena. Joukkoilluusiona. Ja nyt me kyselemme, mikä on omien harhojemme todellinen syy, mutta sitä ei löydy siltä tasolta kuin miltä useimmat sitä etsivät, ei fysiikasta eikä edes ainakaan perinteisestä teologiasta.
Uskonnot kyllä viittavat usein tähän, esim. kristinuskossa on kertymys tuhlaajapojasta, jolla on isänsä talossa kaikki mutta joka haluaa nähdä maailmaa ja kokea itsenäisyyttä. Tämä retki päätyy sikojen lättiin ja kurjuuteen lopulta, mutta toisaalta sitten uudestaan palatessaan rikkaan isänsä taloon, hän osaa entistä paljon enemmän arvostaa niitä oloja. Ennen hän ehkä piti niitä jopa vähän tylsinä, tavanomaisina, mutta nähtyään köyhyyden ja syötyään sikojen ruokaa, hän osaa nauttia pehmeästä vuoteesta ja hyvistä aterioista ihan eri tavalla. Tämä on vertaus ihmisen syntiinlankeemuksesta, nykyisestä tilasta, ja paluusta hengelliseen tietoisuuteen. Lankeemuksella ja harhoilla siis on tarkoituksensa, mutta niiden aika on loppumassa, sitä Jeesus tuli opettamaan.
Se mitä moni ei tiedä on, että rukouksessa tai meditaatiossa voi jopa KOKEA maailman synnyn. Minulla on kokemuksia joissa seuraan minussa olevaa energiaa sen Alkulähteelle, ja lopulta olen pisteessä, jossa "katsoessani taakse", näen ikuisen ykseyden ja ajattomuuden, ja katsoessani "eteen", normaalisti kokemani olemassaolon suuntaan, näen maailmankaikkeuden syntymässä, Yhdestä tulevan kymmenentuhatta kuten muinaiset kiinalaiset sanoivat. Tila jossa aika ja avaruus syntyy, ovat vain suhteellisesti totta, tietoisuuden havainnointitavan tasolla. Perimmäinen todellisuus on ja on aina ollut Alkulähde, joka sisältää ikuisesti kaiken mitä me koemme koskaan olleen, olevan tai tulevan.
t. 29
[/quote]
Kuulisin mielelläni lisää!! Miten olet kokenut sen?
[/quote]
Minun tieni on ollut pitkä ja monivaiheinen, enkä voi itse ottaa kunniaa siitä mitä olen löytänyt oikeastaan mitenkään. Jumala tai maailmankaikkeuden äly on vetänyt minua jo lapsesta asti näiden asioiden suuntaan. Ensin perinteiseen kristinuskoon vaikka olen ateistikodista, sittemmin erilaisten masennusten ja kriisien kautta eroon siitä ja uudenlaiseen ei uskoon vaan näkemiseen perustuvaan hengellisyyteen. Itse olen suurimman osan elämääni lähinnä potkinut vastaan, kapinoinut että miksi minä en voi menestyä ulkoisella tasolla, saada perhettä ja miestä, hienoa uraa, tulla joksikin, että miksi minun täytyy aina tarpoa näitä syviä vesiä hulluuden tai tyhjyyden kuilun reunoilla.
Kunnes sitten lähemmäs nelikymppisenä tapahtui jotain mikä palkitsi kaiken mitä olin kokenut ja antoi sille myös sisäisen selityksen. Prosessi ei kestänyt kuin pari kuukautta, muutos kärsivästä tavanomaisesta tietoisuudentilasta aivan uuteen. Ensin tuli totaalinen läsnäolo ja tietoisuus kaikesta tavallisella tasolla, esim. luonnon kauneuden entistä tarkempi havainnointi. Sitten sitä alkoi havaita "muodon ytimen", vaistota Hengen niin itsessään kuin kaikessa muussakin. Nämä kokemukset olivat niin palkitsevia ja innostavia, että aloin viettää pitkiä aikoja vain tutkien niitä - käytännössä meditoida, vaikkain ilman mitään metodia. Minä vaan makasin tai istuin ja olin, ja koin. En ole kummoinen näkyjen näkijä tai jumalallisten kehotusten kuulija, en koe normaalein aistein mitään erikoista, vaan se on sellaista sisäistä näkemistä, "sielun silmin" näkemistä. Se on tosiaan kuin olisi herännyt uusi aisti entisten rinnalle, ja se on muuttanut koko elämäni hyvin erikoisilla tavoilla. Esim. vaikka en puhunut näistä mitään ihmisille, niin saattoi tulla ihmisiä pyytämään rukouksella parantamista itselleen tai vaikka lemmikilleen, jotenkin he vaistosivat minusta jotain mikä oli itsellenikin vasta valkenemasa. Enkä minä tehnyt siinäkään mitään, minä vain olin ja näin "kohteen" uudella tavallani, ikuisessa ja täydellisessä muodossaan, ja asioita tapahtui, ilman mitään ponnistelua minun puoleltani.
Nuo kokemukset ajan ja avaruuden ja perimmäisen todellisuuden olemuksesta ovat myös jotain, joita olen kokenut kun olen vaan istunut yksin hiljaa kotonani ja tutkinut sitä uutta maailmaa, jonka sisälläni koin.
[/quote]
Pyydän sinua välittämään parantavaa voimaa mulle, kiitos.
[/quote]
Parantava voima on se sama voima joka täyttää sinut nytkin, joka ylläpitää olemustasi. Et tarvitse lisää voimaa, vain uudenlaisen näkemyksen siitä millainen on se olemus mitä se luo ja ylläpitää. Minä näen sinut täydellisenä ja rauhan tilassa, ja näkemisestä syntyvä uskominen on se mikä määrää mitä kaikkialla läsnä oleva energia luo fyysisellä tasolla. Ole rauhassa. Jotain on liikahtanut ja se tulee ilmenemään myös aineellisella tasolla.
[/quote]
Rakkauden täyttämä henkilö ei epää keneltäkään apua.
Siinä olet väärässä kun sanot etten tarvitse parantavaa voimaa, kyllä tarvitsen tällä hetkellä.
Muuten alleviivaan sanasi.
Olen Ap kanssa samaa mieltä esim. noista lapsista. En ymmärrä miksi ihmiset lisääntyy, kun elämä on muutenkin jo vaikeaa. Kaikki vaativat jotakin, raha sitä ja tätä, työtä, opiskelua, oma mieli ja niin edelleen. Ihmisiä alkaa muutenkin olla jo liikaa.
Silti jatkamme lisääntymistä, raivaamme metsiä emmekä välitä maapallon muista asukeista, kuten eläimistä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Haluanko tuoda lapsia maailmaan, jossa vesikin pian yksityistetään jollekin miljardöörille? Haluanko lapsia maailmaan, jossa on pakko tehdä töitä yhteiskunnan mukaan ja kuluttaa 40 vuotta siihen? Haluanko lapsia tähän maailmaan, jossa kukoistaa itsekkyys, ahneus, ulkonäköpaineet, netti ja some? Mikrosirutkin tekevät pikkuhiljaa tuloaan ja maailma alkaa robotisoitua teknologian myötä.
Vastaukseni on En.
Vauvat ja lapset ovat kyllä ihania ja hoidan mielelläni muiden omia, mutta en koskaan halua omaa lasta nykymaailman tilanteen takia. En halua lasteni kärsivän tulevaisuudessa tai mitään vastaavaa.
Toisin kuin suurinosa naisista tekee, niin minä ennakoin tulevaa myös näiltäkin kantilta. Otan lapsen teon tosissaan, enkö minään vitsinä. En ole niin itsekäs, että teen niitä sen takia koska se olisi ihanaa ja niin söpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:22"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 18:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:18"]
Niin. Miksi mitään on ja mistä se on saanut alkunsa? Ja mitä oli ennen sitä? Fyysikot saattavat jotenkin etäisesti selvittää maailmankaikkeuden olemuksen (suhteellisuusteoria, painovoima jne.), mutta avainkysymys on edelleen: miksi?
[/quote]
Siitä näkökulmasta, jos ajattelee maailman olevan illuusio, nämä kysymykset käyvät melko turhiksi. Muutos on tapahtunut ihmisen tietoisuuden tilassa. Siinä missä hän ennen koki ikuisuuden, täydellisyyden, paratiisin, nirvanan, hän jossain vaiheessa lankesi ajan ja avaruuden valtakuntaan. Ihminen siis alkoi kokea todellisuuden syntyvänä, muuttuvana, kuolevana, ajallisena, materiaalisena. Joukkoilluusiona. Ja nyt me kyselemme, mikä on omien harhojemme todellinen syy, mutta sitä ei löydy siltä tasolta kuin miltä useimmat sitä etsivät, ei fysiikasta eikä edes ainakaan perinteisestä teologiasta.
Uskonnot kyllä viittavat usein tähän, esim. kristinuskossa on kertymys tuhlaajapojasta, jolla on isänsä talossa kaikki mutta joka haluaa nähdä maailmaa ja kokea itsenäisyyttä. Tämä retki päätyy sikojen lättiin ja kurjuuteen lopulta, mutta toisaalta sitten uudestaan palatessaan rikkaan isänsä taloon, hän osaa entistä paljon enemmän arvostaa niitä oloja. Ennen hän ehkä piti niitä jopa vähän tylsinä, tavanomaisina, mutta nähtyään köyhyyden ja syötyään sikojen ruokaa, hän osaa nauttia pehmeästä vuoteesta ja hyvistä aterioista ihan eri tavalla. Tämä on vertaus ihmisen syntiinlankeemuksesta, nykyisestä tilasta, ja paluusta hengelliseen tietoisuuteen. Lankeemuksella ja harhoilla siis on tarkoituksensa, mutta niiden aika on loppumassa, sitä Jeesus tuli opettamaan.
Se mitä moni ei tiedä on, että rukouksessa tai meditaatiossa voi jopa KOKEA maailman synnyn. Minulla on kokemuksia joissa seuraan minussa olevaa energiaa sen Alkulähteelle, ja lopulta olen pisteessä, jossa "katsoessani taakse", näen ikuisen ykseyden ja ajattomuuden, ja katsoessani "eteen", normaalisti kokemani olemassaolon suuntaan, näen maailmankaikkeuden syntymässä, Yhdestä tulevan kymmenentuhatta kuten muinaiset kiinalaiset sanoivat. Tila jossa aika ja avaruus syntyy, ovat vain suhteellisesti totta, tietoisuuden havainnointitavan tasolla. Perimmäinen todellisuus on ja on aina ollut Alkulähde, joka sisältää ikuisesti kaiken mitä me koemme koskaan olleen, olevan tai tulevan.
t. 29
[/quote]
Kuulisin mielelläni lisää!! Miten olet kokenut sen?
[/quote]
Minun tieni on ollut pitkä ja monivaiheinen, enkä voi itse ottaa kunniaa siitä mitä olen löytänyt oikeastaan mitenkään. Jumala tai maailmankaikkeuden äly on vetänyt minua jo lapsesta asti näiden asioiden suuntaan. Ensin perinteiseen kristinuskoon vaikka olen ateistikodista, sittemmin erilaisten masennusten ja kriisien kautta eroon siitä ja uudenlaiseen ei uskoon vaan näkemiseen perustuvaan hengellisyyteen. Itse olen suurimman osan elämääni lähinnä potkinut vastaan, kapinoinut että miksi minä en voi menestyä ulkoisella tasolla, saada perhettä ja miestä, hienoa uraa, tulla joksikin, että miksi minun täytyy aina tarpoa näitä syviä vesiä hulluuden tai tyhjyyden kuilun reunoilla.
Kunnes sitten lähemmäs nelikymppisenä tapahtui jotain mikä palkitsi kaiken mitä olin kokenut ja antoi sille myös sisäisen selityksen. Prosessi ei kestänyt kuin pari kuukautta, muutos kärsivästä tavanomaisesta tietoisuudentilasta aivan uuteen. Ensin tuli totaalinen läsnäolo ja tietoisuus kaikesta tavallisella tasolla, esim. luonnon kauneuden entistä tarkempi havainnointi. Sitten sitä alkoi havaita "muodon ytimen", vaistota Hengen niin itsessään kuin kaikessa muussakin. Nämä kokemukset olivat niin palkitsevia ja innostavia, että aloin viettää pitkiä aikoja vain tutkien niitä - käytännössä meditoida, vaikkain ilman mitään metodia. Minä vaan makasin tai istuin ja olin, ja koin. En ole kummoinen näkyjen näkijä tai jumalallisten kehotusten kuulija, en koe normaalein aistein mitään erikoista, vaan se on sellaista sisäistä näkemistä, "sielun silmin" näkemistä. Se on tosiaan kuin olisi herännyt uusi aisti entisten rinnalle, ja se on muuttanut koko elämäni hyvin erikoisilla tavoilla. Esim. vaikka en puhunut näistä mitään ihmisille, niin saattoi tulla ihmisiä pyytämään rukouksella parantamista itselleen tai vaikka lemmikilleen, jotenkin he vaistosivat minusta jotain mikä oli itsellenikin vasta valkenemasa. Enkä minä tehnyt siinäkään mitään, minä vain olin ja näin "kohteen" uudella tavallani, ikuisessa ja täydellisessä muodossaan, ja asioita tapahtui, ilman mitään ponnistelua minun puoleltani.
Nuo kokemukset ajan ja avaruuden ja perimmäisen todellisuuden olemuksesta ovat myös jotain, joita olen kokenut kun olen vaan istunut yksin hiljaa kotonani ja tutkinut sitä uutta maailmaa, jonka sisälläni koin.
[/quote]
Pyydän sinua välittämään parantavaa voimaa mulle, kiitos.
[/quote]
Parantava voima on se sama voima joka täyttää sinut nytkin, joka ylläpitää olemustasi. Et tarvitse lisää voimaa, vain uudenlaisen näkemyksen siitä millainen on se olemus mitä se luo ja ylläpitää. Minä näen sinut täydellisenä ja rauhan tilassa, ja näkemisestä syntyvä uskominen on se mikä määrää mitä kaikkialla läsnä oleva energia luo fyysisellä tasolla. Ole rauhassa. Jotain on liikahtanut ja se tulee ilmenemään myös aineellisella tasolla.
[/quote]
Rakkauden täyttämä henkilö ei epää keneltäkään apua.
Siinä olet väärässä kun sanot etten tarvitse parantavaa voimaa, kyllä tarvitsen tällä hetkellä.
Muuten alleviivaan sanasi.
[/quote]
En minä epää keneltäkään apua, enkä inhimillisellä tasolla edes voi auttaa. Minä voin vain kääntyä sen tason puoleen sisälläni, jota ihmiset sanovat Jumalaksi, ja sen tein. Koin myös sellaisen sisäisen liikahduksen, joka yleensä liittyy siihen että jotain oikeasti tapahtuu. Se ei välttämättä ilmene fyysisellä tasolla heti, mutta ilmenee kuitenkin.
Tiedän että ihmiset eivät ymmärrä minua tässä asiassa, mutta koen itse että syy miksi paranemisia on tapahtunut kauttani on mielestäni paljonkin juuri se, että vaikka ihminen olisi fyysisen silmin katsoen kovastikin sairas ja tarvitseva, niin sisäisin silmin näen hänet täydellisenä jumaluuden ilmentymänä. "Mitä ikinä te anotte uskoen jo saaneenne, se on teille tuleva". Jotta oikeasti voi uskoa saaneensa, on nähtävä uusi todellisuus, ja kiellettävä se mitä aistit sillä hetkellä väittää. Useimmiten en kyllä kerro ihmisille tästä sisäisestä näkemyksestäni, koska osa voisi kokea jopa loukkaavana sen, etten usko heidän identiteettiinsä kärsivänä, ahdistuneena tai sairaana, koska heidän kokemusmaailmansa täyttää sillä hetkellä sellaiset kokemukset.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:47"]
Olen Ap kanssa samaa mieltä esim. noista lapsista. En ymmärrä miksi ihmiset lisääntyy, kun elämä on muutenkin jo vaikeaa. Kaikki vaativat jotakin, raha sitä ja tätä, työtä, opiskelua, oma mieli ja niin edelleen. Ihmisiä alkaa muutenkin olla jo liikaa. Silti jatkamme lisääntymistä, raivaamme metsiä emmekä välitä maapallon muista asukeista, kuten eläimistä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Haluanko tuoda lapsia maailmaan, jossa vesikin pian yksityistetään jollekin miljardöörille? Haluanko lapsia maailmaan, jossa on pakko tehdä töitä yhteiskunnan mukaan ja kuluttaa 40 vuotta siihen? Haluanko lapsia tähän maailmaan, jossa kukoistaa itsekkyys, ahneus, ulkonäköpaineet, netti ja some? Mikrosirutkin tekevät pikkuhiljaa tuloaan ja maailma alkaa robotisoitua teknologian myötä. Vastaukseni on En. Vauvat ja lapset ovat kyllä ihania ja hoidan mielelläni muiden omia, mutta en koskaan halua omaa lasta nykymaailman tilanteen takia. En halua lasteni kärsivän tulevaisuudessa tai mitään vastaavaa. Toisin kuin suurinosa naisista tekee, niin minä ennakoin tulevaa myös näiltäkin kantilta. Otan lapsen teon tosissaan, enkö minään vitsinä. En ole niin itsekäs, että teen niitä sen takia koska se olisi ihanaa ja niin söpöä.
[/quote]
Hulluinta on, että meitä jotka valitsemme lapsettomuuden, sanotaan usein ITSEKKÄIKSI. Itse kokisin olevani itsekäs, jos tekisin lapsia kokemaan tuskaa tänne ja ylikansoittamaan lisää tätä jo ennesteään ylikansoitettua maailmaa, jossa joka päivä kuolee lajeja sukupuuttoon siksi että liikaväestön ruokkimiseksi on raivattava luonnontilaisia alueita pelloiksi tai laitumiksi tai teollisuuden raaka-aineiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 21:05"]
.
[/quote]
Ihme vinkumista. Saisi vaan elää rauhassa ilman näitä luusereita ja rakentaa itselleen talon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap & Co, varmaan tiedättekin että olette masentuneita. Nuo teidän tekstit eivät ole terveen, tasapainoisen ihmisen kirjoittamia. Hankkikaa apua.
Itse tunnen taas olevani etuoikeutettu kun elän ja varsinkin saan elää tämän elämäni suht turvallisessa hyvinvointivaltiossa (ja kyllä, Suomi on hyvinvointivaltio, paljon matkanneena ja muissa maissa asuneena, osaan kyllä tunnistaa hyvinvointivaltion). Elän päivän kerrallaan, en halua miettiä ja murehtia semmoista, mille ei loppujen lopuksi voi mitään (kuolema), vaan nautin näistä päivistä, jotka saan elää. Rakastan lähimmäisiäni ja näytän sen heille. Heidän vastarakkautensa on minulle sitä parasta elämäni antia. Matkustelen mahdollisimman paljon ja yritän nähdä ja kokea mahdollisimman paljon asioita, mitkä tuovat minulle iloa, voimaa ja energiaa: maailman metropolit, sademetsät, koralliriutat ja kaukoidän muinaiset kulttuurit, hyvä ruoka ja erinomaiset viinit.
Olen menettänyt monia minulle rakkaita ihmisiä. Tämä on vain vahvistanut tietoisuuttani siitä, että elämä on hauras ja jokaisesta päivästä tulee nauttia. Jos jää peiton alle murjottamamaan ja miettimään & pelkäämään tulevaa, siitä ei varmastikaan seuraa muuta kuin kärsimystä. Kaikki tietysti voivat valita tapansa, jolla elämänsä elää (ja kyllä, uskon että omat valinnat vievät hyvin pitkälle suomalaisten elämää). Jos haluat nähdä elämän mustana, toivottomana ja paskana, niin varmasti se sitä myös sinulle on. Minä valitsin toisin.
On elämässä pointtia... Www.stepstoknowledge.com
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:16"]
Miksiköhän ihmiselosta suurin osa on vanhuutta rupsahtaneena ja nuoruutta vain murto-osa? Miksei voisi olla 50/50?
[/quote]
Ei tarvi mennä pitkälle historiaan niin näin olikin. Joissa kehitysmaissa edelleen.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:51"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:16"]
Miksiköhän ihmiselosta suurin osa on vanhuutta rupsahtaneena ja nuoruutta vain murto-osa? Miksei voisi olla 50/50?
[/quote]
Ei tarvi mennä pitkälle historiaan niin näin olikin. Joissa kehitysmaissa edelleen.
[/quote]
Ajatella jos voisi olla 25 vuotiaan näköinen 50 vuotiaaksi ja sitten siitä alkaisi vanheneminen.. ehkä tulevaisuudessa=)
2