Lue keskustelun säännöt.
Elämä on illuusio
11.06.2015 |
On aika sairasta tehdä lapsia tietäen silti koko ajan, että nämäkin kuolevat ennemmin taikka myöhemmin joko kivuliaasti taikka jopa erittin kivuliaasti.
Siksi minua kuvottaa aina kun näen raskaana olevia naisia taikka niitä jotka lykkäävät lastenerattaita. Kuinka itsekästä onkaan tehdä lapsia vain sillä asenteella "että minä haluan lapsia" Voi niitäkin lapsia, jotka joutuvat tämän maailman kirot ja sairaudet läpi käymään - toivovat varmaan laillani, kumpa eivät olisi edes syntyneet.
Itse jos olisin voinut päättää, niin olisin jättänyt elämisen elämättä, mutta eihän sitä kysytty.
Jos asiaa ajattelee järkevästi, niin ei ihmisellä ole mitään tietoisuutta vaan epätietoisuus tulevasta, joka on joka päivä mielessä pelottavana ja vääjäämättömänä, hetki hetki lähestyvänä kuoleman odotuksena - taikka ei niinkään kuoleman vaan sen millä tavalla kuolema tulee.
Minä en tiedä miksi minua rangaistaan ja miksi minun pitää käydä tämä koko "elämisen prosessi" läpi? Olenko tehnyt jotain pahaa jolekin minkä vuoksi minun on nyt elettävä ja odotettava poispääsyä taikka sitä, että jonain päivänä lääkäri sanoaa "sulla on syöpä" ja kuolet erittäin kivuliaasti?
Siinäpä sitä. Elämä on epätietoista, suorastaan piinallisen epätietoista tarkoittaen sitä, että elämässä ei ole mitään järkeä yrittää tehdä mitään, kuten esimerkiksi opiskella, haalia suuria omaisuuksia, tuntea empatiaa, tehdä töitä taikka ylipäätään mitään muutakaan. Kaikki on niin turhaa koska kaiken menettää kuitenkin. Yhtä toivotonta kuin juoksisi maapalloa ympäri päämääränä kuu taikka jupiteri, ei niitä voi tavoittaa juokemalla palloa ympäri. Ainut asia mitä maassa voi ihmisenä ja elävänä lihakasana tehdä, on pelkkä oleminen ja odottaminen ja hengissä pysyminen - kaikki muu on merkityksetöntä ja äärettömän tyhmää kuten elämä on jo itsessään.
Täytyy vain toivoa, että elämä ei kuoleman jälkeen jatku missään muodossaan. Minua ei nämä farssit kiinnosta. Yhdessä elämässä on riittävästi PlayStation -peliä ja uutta kierrosta en halua ottaa kun tähänkin peliin jouduin nappulaksi tahtomattani - aion kyllä vakavasti keskustella kuolemani jälkeen asiasta Jumalan kanssa, mikäli niin käy ja kaikkivaltiaalla Jumalalla varmaan on sitten mahdollisuus pyyhkiä koko elämäni historian kirjoista pois tehden minut sellaiseksi kuin olin ennen syntymääni.
Kommentit (93)
Kaikki on niin turhaa koska kaiken menettää kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän ihmiselosta suurin osa on vanhuutta rupsahtaneena ja nuoruutta vain murto-osa? Miksei voisi olla 50/50?
Ainut asia mitä maassa voi ihmisenä ja elävänä lihakasana tehdä, on pelkkä oleminen ja odottaminen ja hengissä pysyminen - kaikki muu on merkityksetöntä ja äärettömän tyhmää kuten elämä on jo itsessään.
Niin kun miettii asiaa noin ja rajaa pois kokonaan mahdollisuuden että kuoleman jälkeen elämä jatkuu henkisenä tietoisuutena, ei missään mitään järkeä olekaan.
Millä perusteella ihminen voi kieltää henkisyyden pois kokonaan. Eihän missään sitten ole mitään järkeä.
Kaikkeen tulee paljonkin järkeä ja merkitystä kun vähän laajentaa käsitystään ihmisyydestä ja maailmankaikkeudesta.
Mitä jos onkin toisia ulottuvuuksia. Mitä jos ihmisen aistit ja älykkyys ovatkin rajalliset (ne muuten ovat) ja kaikkea ei hahmoteta?
Ainut asia mitä maassa voi ihmisenä ja elävänä lihakasana tehdä, on pelkkä oleminen ja odottaminen ja hengissä pysyminen - kaikki muu on merkityksetöntä ja äärettömän tyhmää kuten elämä on jo itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhuuksien turhuus ja kaikki turhuus.
Taidan heittäytyä makaamaan, josko tuuli kävisi ylitseni eikä minua enää ole.
(Luuletko olevasi jotenkin originelli noissa ajatuksissa AP? Ei, sinulla on vaan joku kriisi, yritä käsitellä se ja päästä yli).
Miksi on niin vaikeata tunnustaa, että tosiasiassa ette tiedä käytännössä juuri mistään mitään?
Ettekö te tajua, että te olette pienellä pallolla keskellä 'Ei mitään', miljoonien ja taas miljoonien valovuosien päässä jostain täysin päämäärättömästä kiintopisteestä.
Jos jotain pitää tajuta, niin voidaan vaikkapa leikitellä ajatuksella, että 'saatamme' olla galaksissa joka onkin vain itse asiassa pintaan nouseva hiilihappokupla valtavaakin valtavammassa limonadipullossa ja niin sanottu Big bang tulee kun kupla räjähtää pinnassa.
Siis mitä kukaan tietää mistään mitään? Yhtä aikaa on pieni suuri olo, minä tiedän olevani jotain, mutta en tiedä mitä, tiedän olevani vain yksi pieni osa jotain paljon suurempaa. Toisin sanoen olen nöyrä ja vaatimaton, en tarvitse paljoa, koska tiedän kaiken maallisen olevan itselleni merkityksetöntä, koska jo elämäni pituus maailmankaikkeuden historiassa on vain sekunnin miljardisosan pituinen. Siksi kait Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.
Tämän vuoksi pidän kaikenlaista saivartelua tarpeettomana ja kunnian, omaisuuden, hyvän koulutuksen jne. tavoittelua tarpeettomana.
Elon päättyessä tarpeettomaksi käyvät kaikki se mitä olen maassa tavoittanut.
En silti teksteissäni väitä, etteikö uuden elämän mahdollisuutta olisi. Sillä jos tämä nykyinenkin elämä on mahdollista, ei ole pois suljettua, etteikö uusi elämä olisi mahdollinen. Ihminen, taikka ainakin minä olen, niin tietämätön, etten voi varmaksi vannoa taikka kiistä ns. yliluonnollisen olemassaoloa, joksi voidaan luokitella mm. kuolemanjälkeinen elämä.
Tosin elämäni eri vaiheissa olen kamppaillut monenlaisten 'elämä -filosofioiden' kanssa, välillä uskoen, että elämä on kuin valtava matrix, jonka tarkoituksena on vain testata ihmistä jotakin suurempaa tarkoitusta vasten. Toisinaan miellän elämän peliksi, jossa minä olen pelinappulana valmiiksi suunnitelluissa pelimaailmoissa. Joskus jopa skitsofreeniselta kuulostavissa aatoksissani olen jopa kuvitellut, että maailmassa ei ole kuin minä ja kaikki muut on minun itseni mielikuvituksen tuotetta taikka koko ympäröivä maailma on pitkää lineaarista yhtäjaksoista unta, jossa minä olen joko koomassa taikka vain muuten unessa.
Mutta kuten edellisessä kirjoituksessani kerroinkin, ihmisen elämää peittoaa kaikenaikaa epätietoisuus sekä päätöksenteon vaikeus. On niin vaikeata tietää mikä on oikein taikka mikä on väärin vai onko kaikki vain sitä harhaa, illuusiota ja onko ylipäätään millään mitään merkitystä? Ehkä vain aika näyttää, kuka tässä casino -pelissä vetää parhaat kortit ja lunastaa potin, sillä kaikki eivät voi voittaa vaan jonkun on oltava väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:19"]Miksi on niin vaikeata tunnustaa, että tosiasiassa ette tiedä käytännössä juuri mistään mitään?
Ettekö te tajua, että te olette pienellä pallolla keskellä 'Ei mitään', miljoonien ja taas miljoonien valovuosien päässä jostain täysin päämäärättömästä kiintopisteestä.
Jos jotain pitää tajuta, niin voidaan vaikkapa leikitellä ajatuksella, että 'saatamme' olla galaksissa joka onkin vain itse asiassa pintaan nouseva hiilihappokupla valtavaakin valtavammassa limonadipullossa ja niin sanottu Big bang tulee kun kupla räjähtää pinnassa.
Siis mitä kukaan tietää mistään mitään? Yhtä aikaa on pieni suuri olo, minä tiedän olevani jotain, mutta en tiedä mitä, tiedän olevani vain yksi pieni osa jotain paljon suurempaa. Toisin sanoen olen nöyrä ja vaatimaton, en tarvitse paljoa, koska tiedän kaiken maallisen olevan itselleni merkityksetöntä, koska jo elämäni pituus maailmankaikkeuden historiassa on vain sekunnin miljardisosan pituinen. Siksi kait Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.
Tämän vuoksi pidän kaikenlaista saivartelua tarpeettomana ja kunnian, omaisuuden, hyvän koulutuksen jne. tavoittelua tarpeettomana.
Elon päättyessä tarpeettomaksi käyvät kaikki se mitä olen maassa tavoittanut.
En silti teksteissäni väitä, etteikö uuden elämän mahdollisuutta olisi. Sillä jos tämä nykyinenkin elämä on mahdollista, ei ole pois suljettua, etteikö uusi elämä olisi mahdollinen. Ihminen, taikka ainakin minä olen, niin tietämätön, etten voi varmaksi vannoa taikka kiistä ns. yliluonnollisen olemassaoloa, joksi voidaan luokitella mm. kuolemanjälkeinen elämä.
Tosin elämäni eri vaiheissa olen kamppaillut monenlaisten 'elämä -filosofioiden' kanssa, välillä uskoen, että elämä on kuin valtava matrix, jonka tarkoituksena on vain testata ihmistä jotakin suurempaa tarkoitusta vasten. Toisinaan miellän elämän peliksi, jossa minä olen pelinappulana valmiiksi suunnitelluissa pelimaailmoissa. Joskus jopa skitsofreeniselta kuulostavissa aatoksissani olen jopa kuvitellut, että maailmassa ei ole kuin minä ja kaikki muut on minun itseni mielikuvituksen tuotetta taikka koko ympäröivä maailma on pitkää lineaarista yhtäjaksoista unta, jossa minä olen joko koomassa taikka vain muuten unessa.
Mutta kuten edellisessä kirjoituksessani kerroinkin, ihmisen elämää peittoaa kaikenaikaa epätietoisuus sekä päätöksenteon vaikeus. On niin vaikeata tietää mikä on oikein taikka mikä on väärin vai onko kaikki vain sitä harhaa, illuusiota ja onko ylipäätään millään mitään merkitystä? Ehkä vain aika näyttää, kuka tässä casino -pelissä vetää parhaat kortit ja lunastaa potin, sillä kaikki eivät voi voittaa vaan jonkun on oltava väärässä.
[/quote]
Voi ap kuinka masentavalta saat kaiken tämän kuulostamaan. Paskaahan tämä onkin.
Ap on joku angstinen teini. Viillä ranteet auki nii helpottaa. Ja elämä on ihan helvetin kun on rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olette angstisia teinejä sokeat av-lampaat:)
Lääkitys kuntoon, aapee. Nuo eivät ole tervepäisen juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:26"]Lääkitys kuntoon, aapee. Nuo eivät ole tervepäisen juttuja.
[/quote]
Laita itse. Tervepäisyys on sokeana olemista todellisuudelle? Ja lopeta se naiskentelu ja maailman ylikansoitus.
Itse olen ratkaissut asian hautautumalla peiton alle 23 tunniksi vuorokaudessa. Horrostelen siellä ja nakkelen niskojani pahalle maailmalle =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh. Voi, miten rasittavia muistoja ap onnistui palauttamaan mieleeni. Kuulostaa ihan ensimmäiseltä poikaystävältäni, joka oli 17-v. gootti wannabe-filosofi, joka epäilemättä tällä elämänasenteella lähinnä peitteli omaa laiskuuttaan ja saamattomuuttaan. Onneksi älysin melko nopeasti vaihtaa seuraa ja maisemaa. Kuten teen nytkin.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:31"]Huoh. Voi, miten rasittavia muistoja ap onnistui palauttamaan mieleeni. Kuulostaa ihan ensimmäiseltä poikaystävältäni, joka oli 17-v. gootti wannabe-filosofi, joka epäilemättä tällä elämänasenteella lähinnä peitteli omaa laiskuuttaan ja saamattomuuttaan. Onneksi älysin melko nopeasti vaihtaa seuraa ja maisemaa. Kuten teen nytkin.
[/quote]
Hän pääsi varmaan pitkälle, toisinkuin sinä tänne av-palstalle :)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:31"]Huoh. Voi, miten rasittavia muistoja ap onnistui palauttamaan mieleeni. Kuulostaa ihan ensimmäiseltä poikaystävältäni, joka oli 17-v. gootti wannabe-filosofi, joka epäilemättä tällä elämänasenteella lähinnä peitteli omaa laiskuuttaan ja saamattomuuttaan. Onneksi älysin melko nopeasti vaihtaa seuraa ja maisemaa. Kuten teen nytkin.
[/quote]
Joo ärsyttää nää kaikki on niin paskaaa tyypit.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:36"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:31"]Huoh. Voi, miten rasittavia muistoja ap onnistui palauttamaan mieleeni. Kuulostaa ihan ensimmäiseltä poikaystävältäni, joka oli 17-v. gootti wannabe-filosofi, joka epäilemättä tällä elämänasenteella lähinnä peitteli omaa laiskuuttaan ja saamattomuuttaan. Onneksi älysin melko nopeasti vaihtaa seuraa ja maisemaa. Kuten teen nytkin.
[/quote]
Joo ärsyttää nää kaikki on niin paskaaa tyypit.
[/quote]
kaikki on paskaa paitsi kusi ;)
aMEN,