Mitä elämässäsi tekemää ratkaisua muut eivät ymmärtäneet?
Valitsin huonosti työllistävän ja matalapalkkaisen alan, koska sytyn tälle.
Kommentit (38)
Ympärileikkaus esteettisistä syistä
m37
Menin ammattikouluun, vaikka minulla on ylempi korkeakoulututkinto alalta, jolla on ihan hyvä työllisyystilanne.
Vapaaehtoinen sinkkuus ja lapsettomuus.
Päätin lopettaa possessiivisuffiksien käytön kesken lauseen.
Kun sairastuin, ”annoin periksi” sairaudelle. Ja minkulla oli paljon menetettävää. Lopetin kaiken yrittämisenkin mihinkään entiseen. Sille on syynsä, joita en halua valottaa - kenellekään.
Jätin yli nelikymppisenä vakituisen työpaikan, vietin muutaman kuukauden maailmalla. Sen jälkeen olen tehnyt vain pätkätöitä ja olen onnellinen.
Irtisanouduin tyhjän päälle. Kannatti!
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin vain opiskelun vuoksi, vain itseäni varten yliopistossa, siis ilman aikomustakaan työllistyä alalle. Oli mielenkiintoisia opintoja, vaihto-opiskelua, hyviä juhlia ja sain hyviä ystäviä. Työelämästä en ole ikinä ollut kiinnostunut enkä omaisuuden kerryttämisestä, joten teen vähän milloin mitäkin helppoa duunia. En kaipaa haastavaa työelämää vaan mieluummin myös opiskelen edelleen milloin mitäkin, mutta en enää päätoimisesti.
Rohkea olet. Ehkä jopa onnellinen.
Sellaista ratkaisua ei taida olla. Olen ajautunut elämässäni asiasta toiseen. Koulusta lukioon, korkeakouluun, töihin, töissä tehtävästä toiseen. En ole elämäni aikana tainnut tehdä itse yhtään uraani koskevaa ratkaisua, vaan olen aina ajautunut uusiin tehtäviin.
Seurustelu, avo- ja avioliittokin meni kaikki tyttöystävän ja sittemmin vaimon halusta ja toimesta.
Sitä, että en halunnut vainoajia ja hyväksikäyttäjiä elämääni, mikä alkoi jo ennen kouluikää. Aikuisena eivät tajunneet minun antaa olla rauhassa. Eivät siis kertakaikkiaan ymmärrä, etten halua olla missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista ratkaisua ei taida olla. Olen ajautunut elämässäni asiasta toiseen. Koulusta lukioon, korkeakouluun, töihin, töissä tehtävästä toiseen. En ole elämäni aikana tainnut tehdä itse yhtään uraani koskevaa ratkaisua, vaan olen aina ajautunut uusiin tehtäviin.
Seurustelu, avo- ja avioliittokin meni kaikki tyttöystävän ja sittemmin vaimon halusta ja toimesta.
Ihan tyypillistä miehille. Naisena ei ajauduta mihinkään.
Paikkakunnan vaihdos, irtisanoutuminen, alan vaihto. Edelleen laajalti pidetään hulluna ja laiskana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista ratkaisua ei taida olla. Olen ajautunut elämässäni asiasta toiseen. Koulusta lukioon, korkeakouluun, töihin, töissä tehtävästä toiseen. En ole elämäni aikana tainnut tehdä itse yhtään uraani koskevaa ratkaisua, vaan olen aina ajautunut uusiin tehtäviin.
Seurustelu, avo- ja avioliittokin meni kaikki tyttöystävän ja sittemmin vaimon halusta ja toimesta.
Ihan tyypillistä miehille. Naisena ei ajauduta mihinkään.
Oletitko juuri sukupuoleni?
En mitään. Sellaisilla ihmisillä viiraa päässä, joista ei pidetä (tai heidän ratkaisuistaan).
Jostain syystä se, että minulla en elä, enkä ole toistaiseksi elänyt parisuhteessa on ollut isompi ongelma osalle läheisitäni kuin minulle itselleni.
Oli hämmästyttävää miten monella, itselle täysituntemattomallakin on ollut tarve (ns.) homotella kun heteromiehenä on tullut laittaneeksi päälleen punaiset farkut tai nahkahousut ja tai käyttänyt liikkuessani ulkona lenkkipoluilla/ teillä urheilutrikoita.
Meillä oli miehen kanssa tietoinen päätös, että haluttiin ensin yrittää lasta ja mennä sitten raskausaikana naimisiin ennen lapsen syntymää.
Tämä oli muille mahdoton asia ymmärtää, kaikki kuvittelivat kyseessä olevan haulikkohäiden. :D
Opiskelin vain opiskelun vuoksi, vain itseäni varten yliopistossa, siis ilman aikomustakaan työllistyä alalle. Oli mielenkiintoisia opintoja, vaihto-opiskelua, hyviä juhlia ja sain hyviä ystäviä. Työelämästä en ole ikinä ollut kiinnostunut enkä omaisuuden kerryttämisestä, joten teen vähän milloin mitäkin helppoa duunia. En kaipaa haastavaa työelämää vaan mieluummin myös opiskelen edelleen milloin mitäkin, mutta en enää päätoimisesti.