Syöpään sairastuneet, miten se todettiin?
Kävin vasta lääkärissä kun paino on pudonnut lyhyessä ajassa melkein 10 prossaa, mulla on jatkuvasti lämpöä 37-37,5 ja yleisvointi on heikko. Olen nuori, minulla on lapsia joita hoidan yksin. Lääkäri laittoi lähetteen ties kuinka moneen tutkimukseen, verikokeissa ei näkynyt mitään ihmeellistä paitsi kilpirauhas-arvo matala, samoin hemoglobiini.
Onko muilla ollut jotain vastaavaa, onko kyseessä ollut syöpä? Netin ihana tarjonta ainakin uhittelee näin kun tuolla oirekuvalla googlettaa..
Kommentit (51)
Oireina iltalämpöilyä ja muutaman kilon laihtuminen (hyvin hoikka ennestään), heti ensimmäisellä käynnillä tk:ssa selvisi että Hb on 90 ja crp 200. Tästä röntgenkuvaan ja samantien TT-kuviin, seuraavana päivänä jo näytteenotto ja tuloksena imusolmukesyöpä. Hoidot toimivat hyvin ja yli viisi vuotta jo hoitojen päättymisestä, elän normaalia elämää. Mutta noilla oireilla harvoin kuitenkaan kyse on syövästä.
Muk isällä kuumetta, imusolmuke turvonnut kaulalla, ruokahaluttomuutta, iho kalpea, väsymystä, jalkojen särkyä. Oli lymfooma. Kuoli kuukaus siitä kun alettiin tutkia, noin viikko diagnoosista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva väsymys, laihduin puolessa vuodessa noin 10 kg, ravasin lääkäreissä mutta stressiksi sanottiin. Kävin lopulta yksityisellä ja otettiin verikokeet, jolloin selvisi että Hb oli vain 80 ja CRP 110. Tarkemmissa tutkimuksissa löytyi levinnyt suolistosyöpä. Nyt on hoidot loppuneet ja odotan kotona kuolemaa, vointi on edelleen ihan kohtuullinen. Diagnoosista on vuosi ja kaksi kuukautta. Olen 38-vuotias.
Saitko siis tuomion ettei pystytä hoitaa?
Mitkä sun tunnelmat on? Miten suhtaudut kuolemaan ja elämään jota on vielä jäljellä?
Onpa surullinen juttu 😔😔
Sain vuoden aikana kolmea eri hoitoa mutta syöpä tuli resistantiksi kaikille ja jatkoi leviämistä joten enää ei ole mitään mitä kokeilla valitettavasti. Jo alusta kun sain diagnoosin oli tiedossa ettei ole parannettavissa. Minullahan ei ollut eikä ole vieläkään mitään kipuja, pääkasvain oli caecumissa siellä umpisuolen tuntumassa joten en ollut edes havainnut mitään verenvuotoa ulosteessa. Tosiaan väsymys ja heikko olo, laihtuminen ja ruokahalun puutos ainoat oireet. Syöpä oli siis löydettäessä levinnyt jo maksaan ja useaan imusolmukkeeseen. Huonot fiilikset tietenkin ja tuntuu turhauttavalta miksi edes alussa otin ”hoitoja” vastaan. Parempi olisi ollut vain kuolla pois tietämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva väsymys, laihduin puolessa vuodessa noin 10 kg, ravasin lääkäreissä mutta stressiksi sanottiin. Kävin lopulta yksityisellä ja otettiin verikokeet, jolloin selvisi että Hb oli vain 80 ja CRP 110. Tarkemmissa tutkimuksissa löytyi levinnyt suolistosyöpä. Nyt on hoidot loppuneet ja odotan kotona kuolemaa, vointi on edelleen ihan kohtuullinen. Diagnoosista on vuosi ja kaksi kuukautta. Olen 38-vuotias.
Saitko siis tuomion ettei pystytä hoitaa?
Mitkä sun tunnelmat on? Miten suhtaudut kuolemaan ja elämään jota on vielä jäljellä?
Onpa surullinen juttu 😔😔Sain vuoden aikana kolmea eri hoitoa mutta syöpä tuli resistantiksi kaikille ja jatkoi leviämistä joten enää ei ole mitään mitä kokeilla valitettavasti. Jo alusta kun sain diagnoosin oli tiedossa ettei ole parannettavissa. Minullahan ei ollut eikä ole vieläkään mitään kipuja, pääkasvain oli caecumissa siellä umpisuolen tuntumassa joten en ollut edes havainnut mitään verenvuotoa ulosteessa. Tosiaan väsymys ja heikko olo, laihtuminen ja ruokahalun puutos ainoat oireet. Syöpä oli siis löydettäessä levinnyt jo maksaan ja useaan imusolmukkeeseen. Huonot fiilikset tietenkin ja tuntuu turhauttavalta miksi edes alussa otin ”hoitoja” vastaan. Parempi olisi ollut vain kuolla pois tietämättä.
Tosi surullinen juttu. Olet vielä niin nuorikin.
Mä pelkään että mullakin on jotain vastaavaa, kun oireet siihen viittaa, mutta en pääse tutkimuksiin kun on korona - aika ja hoitajan mukaan oireet ei viittaa hengenhätään. Epäili vain stressiä ja pyysi testaamaan ferritiinin.
Toivottavasti olet löytäny jonkinlaisen rauhan asian kanssa etkä joudu olemaan yksin. Mikäli haluat juttuseuraa niin voidaan vaihtaa s-postiosoitteita. On varmaan ihan hirveetä vain odotella kuolemaa 😔
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollu kuukausia jo joku patti kainalossa, varmasti syöpää mut en oo menos lääkäriin, kaikki me kuollaan kuitenkin ennen pitkää
Jotkut vasta pitkän ajan päästä.Kannattaa siis tutkituttaa itsensä jos on jotain vaivaa.
Läheisellä oli n. pari kuukautta ihmeellistä kylkikipua. Kovasti epäili aivastuksessa / yskiessä kylkiluun vaurioituneen, ei suostunut menemään lääkäriin kuin vasta parin kuukauden päästä kärvisteltyään oireiden kanssa. Ei pystynyt edes nukkumaan makuuasennossa, vaan koitti nukkua nojatuolissaan.
Lopulta meni lääkäriin ja tutkimuksissa selvisi että kauttaaltaan levinnyt neuroendokriininen karsinooma, emokasvain keuhkoissa. Kasvain murskasi kylkiluita kasvaessaan. Sädehoitoa & solunsalpaajaa yritettiin antaa pikaisesti, jarruttamaan syöpää. Ei auttanut, kuoli n. kuukauden päästä diagnoosista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vajaatoiminta ei selitä 5kg laihtumista parissa kuukaudessa, ja siinä piti tuloksissa näkyä yksi arvo matalana (joka mulla on) ja toinen korkeana, joka taas oli normaali.
Raudan aloitin, vaikka lääkäri sanoi ettei tarvitse kun arvo oli 115, ihan ok.Epäiltiinkö ensin siis liikatoimintaa? Silloin TSH on matala ja T4V nousee. Mitkä sun arvot olivat? Voihan se olla, että sun T4V nousee viiveellä?
Tsh oli 1,97 ja T4V 9,6. Epäiltiin liikatoimintaa kun se selittäisi laihtumisen, mutta tulos olikin lähempänä vajaatoimintaa, mikä sitten ei sovi laihtumiseen.
Pelkään että on jotain vakavaa, ja oon pienten lasten yh, miten ikinä lapset selviää jos mulle käy jotain, muutenkin jo surullinen vuosi ollut kun ero tuli ja isä ei lapsia halua tavata😔
Vierailija kirjoitti:
Oireina iltalämpöilyä ja muutaman kilon laihtuminen (hyvin hoikka ennestään), heti ensimmäisellä käynnillä tk:ssa selvisi että Hb on 90 ja crp 200. Tästä röntgenkuvaan ja samantien TT-kuviin, seuraavana päivänä jo näytteenotto ja tuloksena imusolmukesyöpä. Hoidot toimivat hyvin ja yli viisi vuotta jo hoitojen päättymisestä, elän normaalia elämää. Mutta noilla oireilla harvoin kuitenkaan kyse on syövästä.
Onpa nopeasti toimittu, varmasti auttoi ettei päässyt leviämään sen pahemmin. Harvoin taitaa näin nopeita tutkimukset olla. Oot onnekas :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oireina iltalämpöilyä ja muutaman kilon laihtuminen (hyvin hoikka ennestään), heti ensimmäisellä käynnillä tk:ssa selvisi että Hb on 90 ja crp 200. Tästä röntgenkuvaan ja samantien TT-kuviin, seuraavana päivänä jo näytteenotto ja tuloksena imusolmukesyöpä. Hoidot toimivat hyvin ja yli viisi vuotta jo hoitojen päättymisestä, elän normaalia elämää. Mutta noilla oireilla harvoin kuitenkaan kyse on syövästä.
Onpa nopeasti toimittu, varmasti auttoi ettei päässyt leviämään sen pahemmin. Harvoin taitaa näin nopeita tutkimukset olla. Oot onnekas :)
Olen onnekas kyllä :) Levitä syöpä oli ehtinyt, lymfoomassa levinneisyyttä kuvataan asteikolla I-IV ja minulla oli III levinneisyys (I on paikallinen syöpä, IV pahin levinneisyys). Lymfoomassa onneksi hoidot tehoavat hyvin valtaosalla ja levinneisyydellä ei ole niin väliä kuin monessa muussa syövässä. Mutta harvoin ovat tutkimukset näin nopeita, ehkä minulla tuo korkea crp vaikutti että pian piti selvittää onko verenmyrkytys/paha tulehdus vai kasvain.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva väsymys, laihduin puolessa vuodessa noin 10 kg, ravasin lääkäreissä mutta stressiksi sanottiin. Kävin lopulta yksityisellä ja otettiin verikokeet, jolloin selvisi että Hb oli vain 80 ja CRP 110. Tarkemmissa tutkimuksissa löytyi levinnyt suolistosyöpä. Nyt on hoidot loppuneet ja odotan kotona kuolemaa, vointi on edelleen ihan kohtuullinen. Diagnoosista on vuosi ja kaksi kuukautta. Olen 38-vuotias.
Millon teille tuli 5G?
Kerrotko lisää tapauksesta? Ikävä juttu nuo suolistosyövät mutta ne löytyvät usein liian myöhään kun eivät ne välttämättä oireile mitenkään erikoisesti alkuun.